Kuinka spotata epäilyttävä dom

[Taleir]

Eräs rakas tuttavani sanoi juuri viikonloppuna, että "kolme kuukautta on suurinpiirtein se raja jonka toinen voi feikata uskottavasti, ja sen jälkeen alkaa valheellinen pakka levitä suurella todennäköisyydellä."
Kehottipa jopa minua ja toista paikalla ollutta yhteistä ystäväämme pitämään jarruja päällä vielä vähän aikaa. Vaikka siis kaikki oltiin enemmän kuin vähän sopuisasti ja lämpimästi yhdessä.

Hän oli tätä jostain kuullut, ja on tunneälyssä kyllä minua edellä. Harkitsen vakavasti, että noudatan neuvoa. Vaikka minähän tässä olen se hirviöosapuoli, jolla on kehon ulkopuoliset genitaalit.

En ollut viisautta juuri tuollaisena kuullut, mutta ei se ihan tyhmän oloinen anektoidi ollut.

[stoge]

Muistaaks joku mistä tässä ketjussa puhutaan ?

Siitä, että ihmiset, sukupuoleen katsomatta, muuttaa käytöstään saavuttaakseen asioita joita haluvat, jos siihen liittyy muita ihmisiä, jotka pitää saada myötämielisiksi ? 

Katotaanko peiliin, ihan jokainen, ja mennään sen jälkeen nurkkaan häpeämään ? Eritoten ne, jotka sanovat, etteivät motiivit muuta ulosantia. 

[toysnstuff]

Tosi hyviä ja arvokkaita huomioita. Hyvin sanoitettuja. Ei tarvinne itse vastailla esitettyihin kriittisiin huomautuksiin, koska tulivat jo vastatuiksi.

Näiden varoittavien, mutta aina havaittavissa olevien merkkien oppiminen tapahtuu valitettavan usein kantapään kautta. Yhdeksi syyksi olen epäillyt tällaista: jos kasvuympäristö on lapsena riittävän hyvä, ihminen (lapsi) saa kokemuksen ja oppii sen kautta tunnistamaan aidon välittämisen ja hyväntahtoisuuden. Lapset osaa myös tunnistaa sen vastakohdan ja ovat herkkiä aistimaan & tunnistamaan ihmisistä epäilyttävyyksiä. Sitä juttua katseessa, "silmien takana", joka on piilossa. Joka väijyy ja laskelmoi. Tämän näkee helposti myös aikuisena, mutta siihen on opetettu olemaan reagoimatta - ja sen vuoksi sen merkityksen kieltää. Tulee havainto, joka työnnetään pois mielestä: "äh, ei se voi olla. Kuvittelen vaan.. ei pidä ajatella tällä tavalla toisista". Tämä on sosiaalistamisen seurausta. Lapsuudesta asti opetetaan, ettei se toinen tahallaan. Ei se ilkeyttään. Ei se sinulle mitään pahaa tahtonut. Vahinko se oli. Eikä toisista saa ajatella pahaa (vanha kristillinen kasvatuskulttuuri).

Probleemia tulee silloin, kun tämä uppoaa. Siitä täytyy opetella pois - tai olla vietävissä.

Jos puolestaan kasvuolosuhteet eivät ole kovin otolliset, vaan siellä tapahtuu todellisuuden kieltämistä eli lapsen kasvattamista harhaan tyylillä "aikuinen on oikeassa, lapsi väärässä" (kääntyen muotoon "lapsessa on vika, ei vanhemmassa - vanhempi on hyvä") tämä luo edellistä vahvemman perustan kieltämisen automatisoitumiselle. Tätä kutsutaan nimityksellä "moraalinen defenssi". Narsistisessa persoonallisuudessa ilmiö näyttäytyy "komplementaarisena moraalisena defenssinä" eli käytöksenä, jossa hyvä otetaan itselle ja huono sijoitetaan toiseen osapuoleen.

Tämä viimeisin yleistys on aikamoinen aidanalitus. Tulee mieleen, toimiiko kommentoija juurikin tavoilla, joita kuvaili.

Oii. Olenko minä mielestäsi ihastuttava? 

Lisätäänpä tähän muutama:

Vastakkainasettelujen luominen ihmisten välillä. Saattaa sisältää itsensä kohottamista "uhrien" puolustajaksi, sen jälkeen kun on itse luonut vastakkainasettelun ja vakuuttanut toisten olevan uhreja.

-Sisäpiirin käyttäminen imaisemisen välineenä: pyrkimys osoittaa, että on jotain, kuuluu johonkin ja sinäkin pääset siitä osalliseksi.

-Kasuaalisuus: esiintyy viattomasti kiinnostuneena sinusta, hyvinvoinnistasi tai kokemuksista. Ei seksistä kanssasi. Odottaa kärsivällisesti.

-Helpoin ja vaikein tunnistuspiirre: ihastuttava, miellyttävä vuorovaikustyyli. Huomioi ja saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi. "Tulipa lämmin olo".


Nämä toki koskee kaikkia muitakin tilanteita ja ihmisiä kuin domin roolissa painavia.

Kaksi jälkimmäistä herättävät mietteitä: mihin yhdistettynä tuo on red flag?

Tuohon keskimmäiseen olisi voinut lisätä vielä selventävän lauseen "Että sinä teet aloitteen". Mutta arvelin sen olevan selviö, kun puhutaan mistä puhutaan.

Tuolla tavalla käyttäytyvä henkilö voi tuottaa toiselle olotilan, missä tämä kokee olevansa kiinnostava ja että hänestä välitetään. Toisen _huomioivan_ huomion kohteena oleminen on yleisesti - sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä - voisiko sanoa 'kiinnityttävää'. Samasta syystä potilaat rakastuvat terapeutteihinsa. Oppilaat opettajiin. Nuoret urheilijat valmentajiinsa. Ja tämän ilmiön yleisyydestä johtuen lakiin on kirjattu poikkeuksia, jotka korottavat ikärajoja tai kieltävät kokonaan seksuaaliset suhteet. Tällaisessa asetelmassa "ylemmällä statuksella" olevalta tuleva suora - tai vihjailuun puettu viittaus tai ehdotus - seksiin saattaa hätkähdyttää 'ihailijan', pilata tämän päässään kehittelemän fantasiakuvion ja antaa tälle mahdollisuuden ilmiantoon. "Se halusikin multa vain seksiä!!?!" Mutta odottamalla kärsivällisesti eskalaatiota toisen puolelta henkilö pitää yllä _juuri tarvittavan pitkään_ kuviota, jonka tarkoitus on johtaa seksuaaliaktiin.

Mikäli henkilö tekee tällaista tarkoituksellisesti ammatin tai harrastetoiminnan piirissä, häntä pidetään aiheellisesti saalistavana hyväksikäyttäjänä. Jos henkilö tekee tällaista tarkoituksellisesti BDSM:n piirissä...

Viimeinen on puolestaan "helpoin ja vaikein" tunnistuspiirre siksi, että sen tietoinen tunnistaminen vaatii opettelua - ja silti toisen esitys menee aina ensin läpi, ennen kuin hoksaa mitä on tapahtunut. Tunnistaminen tulee vasta sitten, kun huomaa omat tunteensa ja ajatuksensa. Tämä oman reaktion havaitseminen nk. observoivan eli tarkkailevan egon näkökulmasta - mitä sekä psykoanalyyttisessä perinteessä että idän henkisissä opeissa harjoitetaan - mahdollistaa oman kokemuksen kyseenalaistamisen: "hetkinen, mitä tässä oikein tapahtui". Ja sen sijasta, että jatkossa katsoo lumotuin silmin ja kuuntelee ahnain korvin tekijän tulevia puheita, ilmeitä, eleitä ja katseita, pystyy säilyttämään riittävän etäisyyden tehdäkseen objektiivisempaa havainnointia. "Onko tämä aitoa - vai onko edessäni ihminen, joka osaa käyttäytyä juuri sillä tavalla, mikä lumoaa minut?"

Tuossa ei ole kyse edes sanoista, vaan siitä miten ko. ihminen ottaa sinut huomionsa kohteeksi ja mukauttaa itsensä täydellisesti teidän väliseen kanssakäymistilanteeseen. Hän ei pelkästään luo itsestään kuvaa, joka on empaattinen, huomioiva ja välittävä, vaan suorastaan tuottaa sinulle kokemuksen siitä. Se "välittyy" - ja tuntuu, sanoihin puettuina, vaikka tuolta: kuin joku olisi laittanut jotain lämmintä sisällesi. Tai voit huomata ajattelevasi "olisipa kaikki tällaisia", tahi "olisipa useampi ihminen tällainen".

Tämä on toistunut tietyntyyppisten narsistisen persoonallisuuden rakenteen omaavien ihmisten kanssa kerta toisensa jälkeen. Intuitiivinen epäilyksen häivähdys tuli joka kerta lopulta vahvistetuksi oikeaksi. Sittemmin löysin ilmiön selityksen kirjallisuudesta. Ilmeisesti ainakin osalla psykopaateista esiintyy samaa.

Eräs rakas tuttavani sanoi juuri viikonloppuna, että "kolme kuukautta on suurinpiirtein se raja jonka toinen voi feikata uskottavasti, ja sen jälkeen alkaa valheellinen pakka levitä suurella todennäköisyydellä."
Kehottipa jopa minua ja toista paikalla ollutta yhteistä ystäväämme pitämään jarruja päällä vielä vähän aikaa. Vaikka siis kaikki oltiin enemmän kuin vähän sopuisasti ja lämpimästi yhdessä.

Hän oli tätä jostain kuullut, ja on tunneälyssä kyllä minua edellä. Harkitsen vakavasti, että noudatan neuvoa. Vaikka minähän tässä olen se hirviöosapuoli, jolla on kehon ulkopuoliset genitaalit.

En ollut viisautta juuri tuollaisena kuullut, mutta ei se ihan tyhmän oloinen anektoidi ollut.

Hmm. Olen ainakin itse todistanut ihan puolen vuoden mittaisia teeskentelyitä. Nämä ovat olleet persoonilta, joilla oli selkeästi manipulatiivinen ja feikki, mielistelevä tapa toimia suhteessa ihmisiin - pyrkimyksenä saada toiset pitämään itsestään. Mutta erona johonkin seksiä haluavaan domiin lienee se, että hyväksyntää ja sijaisäitejä/isiä hakevien persoonallisuus ja itsetunnon vaje sekä sen kompensaatiomallit ovat rakentuneet lapsuudesta asti: he eivät pelkästään esitä, vaan uskovat (=toivovat) olevansa sitä mitä esittävät olevansa. Mutta ei varmasti huono neuvo ole odottaa kärsivällisesti - ainakin mikäli toiveena on mahdollisesti jotain pidempikestoista, eikä transaktionaalista seksiä.

Itse oon pohtinu kolme kuukautta olevan se aika, jossa ihmisen viehtymys toiseen jalostuu kiintymykseksi. Jos ei pane. Mutta kuka nyt romansseista piittaa.

[Everett_Reno]

Muistaaks joku mistä tässä ketjussa puhutaan ?

Siitä, että ihmiset, sukupuoleen katsomatta, muuttaa käytöstään saavuttaakseen asioita joita haluvat, jos siihen liittyy muita ihmisiä, jotka pitää saada myötämielisiksi ? 

Katotaanko peiliin, ihan jokainen, ja mennään sen jälkeen nurkkaan häpeämään ? Eritoten ne, jotka sanovat, etteivät motiivit muuta ulosantia. 

Tästä oon kyllä samaa mieltä. Jos itse löydän jonkun mielenkiintoisen tyypin niin en mä pistä kuvaa ittestäni paskimpana päivänä ja reikäisimmissä boksereissa saatesanoilla "toisinaan oon hiukan raskas tyyppi" vaan käytän kaikki liehittelyn konstit niin kauan kunhan en valehtele tarkoitusperiäni, osaamistasoani ja sit lopetan jos toinen ei lämpee. Kun mielestäni jos noi em asiat ei täyty niin tyyppi (d tai s tai mikä vaan) on epäilyttävä. Ja sen selvittämiseksi oikeastaan vain aiempi käyttäytymishistoria antaa jotain käyttökelpoista tietoa.

[toysnstuff]

Muistaaks joku mistä tässä ketjussa puhutaan ?

Siitä, että ihmiset, sukupuoleen katsomatta, muuttaa käytöstään saavuttaakseen asioita joita haluvat, jos siihen liittyy muita ihmisiä, jotka pitää saada myötämielisiksi ? 

Katotaanko peiliin, ihan jokainen, ja mennään sen jälkeen nurkkaan häpeämään ? Eritoten ne, jotka sanovat, etteivät motiivit muuta ulosantia. 

Tästä oon kyllä samaa mieltä. Jos itse löydän jonkun mielenkiintoisen tyypin niin en mä pistä kuvaa ittestäni paskimpana päivänä ja reikäisimmissä boksereissa saatesanoilla "toisinaan oon hiukan raskas tyyppi" vaan käytän kaikki liehittelyn konstit niin kauan kunhan en valehtele tarkoitusperiäni, osaamistasoani ja sit lopetan jos toinen ei lämpee. Kun mielestäni jos noi em asiat ei täyty niin tyyppi (d tai s tai mikä vaan) on epäilyttävä. Ja sen selvittämiseksi oikeastaan vain aiempi käyttäytymishistoria antaa jotain käyttökelpoista tietoa.

Tässä aletaan lähestyä aiheen ydintä.

Mutta se osa, mikä koskee yksittäisiä henkilöitä ja heidän mielenmaisemansa rajanvetoja ääneenlausutun moraalin ja heidän todellisen, sisäisen moraalin kanssa (kutsutaan tätä vaikkapa psyykkiseksi intentioksi) on asia, mikä kannattaa erottaa toiseen ketjuun - mikäli joku haluaa sitä alkaa julkisesti ruotimaan. Tässä ketjussa on keskitytty tunnusmerkkeihin, jotta parhaassa tapauksessa osattaisiin välttää sellaista, jota voi olla hyvin olennaista osata välttää.

[LustForLife]

Narsisteja on vaikea spotata. Itse tapailin taannoin naista, joka oli unelmieni täyttymys – ja se olikin se varoitusvalo, joka olisi pitänyt huomata. Se vain on todella vaikeaa, kun liitelee pilvilinnoissa. Seksi oli mahtavaa ja minä olin maailman komein ja fiksuin ja paras jne. Sitten muutaman kuukauden jälkeen hän muuttui kuin toiseksi tyypiksi ja yhtäkkiä olin yhtä vikaa koko mies. Persoonasta lähtien. En alistunut siihen ja hetken yritin selvittää, että mistä nyt tuulee. Lopulta laitoin jutun poikki, kun huomasin, että toinen vetää kylmä-kuuma-metodilla meikäläistä kuin pässiä narussa.

Long story long: mitään yhtä keinoa epäilyttäviin tyyppien spottaamiseen ei omien kokemusteni mukaan oikein ole. Sen sijaan pieniä merkkejä voi nähdä, joista selkeimmät ovat:
- miten ihminen puhuu muista
- miten ihminen kohtelee muita (esim. asiakaspalvelijoita)
- miten ihminen suhtautuu eläimiin
- miten ihminen suhtautuu pieneenkin kritiikkiin

Jos perus myötäelämisen kyky vaikuttaa puutteelliselta, on se punainen lippu. Ei tarvi mikään Äiti Teresa tai Jeesus olla, mutta jokainen ymmärtää maalaisjärjellä mitä tässä tarkoitetaan.

Jos toinen on pelkkää sydäntä ja hymyä heti alussa ja niin hurmaava, että sukat lähtee jalasta, kiinnitä huomiota puheisiin. Niissä ollaan hyvin pian aika suureellisella tasolla.

[Everett_Reno]

Tässä aletaan lähestyä aiheen ydintä.

Mutta se osa, mikä koskee yksittäisiä henkilöitä ja heidän mielenmaisemansa rajanvetoja ääneenlausutun moraalin ja heidän todellisen, sisäisen moraalin kanssa (kutsutaan tätä vaikkapa psyykkiseksi intentioksi) on asia, mikä kannattaa erottaa toiseen ketjuun - mikäli joku haluaa sitä alkaa julkisesti ruotimaan. Tässä ketjussa on keskitytty tunnusmerkkeihin, jotta parhaassa tapauksessa osattaisiin välttää sellaista, jota voi olla hyvin olennaista osata välttää.

Juu hyviä vinkkejä tässä on tullutkin esim pimeän triadin väen tunnistamiseen yms. Mut siinä kohtaa kun käytännössä väitetään että "on punainen lippu jos ihminen käyttäytyy seurassasi niin että sinulle tulee hyvä ja haluttu olo" niin mielestäni tosta ei oo neuvona hyötyä, vaan on käytännössä "varo vaaraa". Kun jos tyyppi on vaikka ehta karismaattinen psykopaatti, joka ei kuitenkaan ylitä rajoja, hakee sovitusti yhden illan juttua/vast ja sen jälkeen katoaa pyydettäessä kuvioista niin onko silloin tapahtunut jotain pahaa? Sensijaan jos tää esimerkkityyppi lupailee avioliittoa ja yhteisiä lapsia ja/tai ei noudata rajoja tahi jää vainoamaan niin homma ei oo ok. Mut skenen valoisalla puolella ton stuntin voi tehdä kerran ja kaikki tietää, jonka vuoksi tää aiempi toiminta ja pitkään käytössä ollut nick on luotettavin tietolähde verrattuna vaikka Jodelin urhoihin.

[Gamygym]

Toki se tunnettavuus ei aina tarkoita luotettavuutta, kuten seksuaaliterapeuttini aina muistuttaa. Skenessä kun voi olla niitä työpajanvetäjiä ja bilestaffilaisiakin, jotka käyttävät valtaansa ja näennäistä tunnettua asemaansa väärin. Joskus siksi että staffilaiseksi pääsee aika matalalla kynnyksellä.

Välillä oon pysähtynyt, kun joku skenessä on kirjoittanut että "mä oon muuten hyvä tyyppi, kysy vaikka muilta" (en nyt välttämättä puhu sinusta, Reno). Erityisesti jos tulee skenen ulkopuolelta eikä tunne muita, ei välttämättä edes tiedä keneltä sopii kysyä, jahka ketä sopii kuunnella. Jokuhan voi sanoa vaikka "jeejee, hyvä tyyppi", vaikka sanoilla ei laajemmassa kuvassa olisi painoa.

Nyt kun päästiin vauhtiin, tekee mieleni huomauttaa että vaniljamaailman vakaus ja tunnettavuus ei välttämättä kerro henkilön asemasta ja kykeneväisyydestä kinkyskenessä. Ihmisiähän tässä ollaan eikä mitään pyhimyksiä: joku kuuluisa lätkätähti voi sikailla vaikka kuinka paljon naisten kanssa ja olla silti julkisesti "koko kansan vävypoika", kun taas ehkä kinkyskenessä kohtaa keskimäärin enemmän myös heitä joiden elämä on ollut ajoittain hyvinkin kirjavaa ja jotka siitä huolimatta ovat hyviä ja luotettavia siinä mitä he tekevät.

Tämä "lupaillaan lapsia ja koiria ja omakotitaloja"-rakkauspuhe ei sellaisenaan aina sovellu kinkypiireihin, joissa on tavallisempaa että suhteet ovat kasuaalimpia eivätkä aina merkitse mitään sielunkumppanuutta ellei siitä olla erikseen keskusteltu. Voi olla, että skeneen tottumaton saattaa yllättyäkin siitä, kun sessio oli tosi intensiivinen ja sitten tyyppi jättää ikään kuin heitteille ja lähtee menemään. Tätä koin itsekin tähän skeneen tullessani.

Voisin väittää että hyvän domin tehtäviin kuuluu olla läsnä myös subien elämässä sen verran, että heidän kuulumisistaan oikeasti kysellään ja sielunelämästä välitetään. Jos ei millään altruistisella tasolla, niin ainakin siten että jälkihoiva skulaa. Kiireitä on meistä jokaisella, eikä sitä hyväkään turbotraktori ihan joka taistoon ehdi rynnimään.

Ruusunterälehtiä ja romanttisia eleitä tärkeämpää lienee se, kohtaavatko kaksi ihmistä oikeasti itsensä aidosti ja vuorovaikutteisesti. Ihminen ihmiselle.  (EDIT: ja tässä toysnstuffin pohdinnat alkoivat avautumaan itselleni. Vähän lisää dataa ja pääsin sisälle kokemukseen. On selvää, että jos koettu luottamus perustuu tosiasiallisesti lähinnä valta-aseman rakenteellisuuksiin, suhde ei ole tasapuolinen, hyväksikäytön riski on korkea eikä vallankäyttäjä välttämättä juuri edes välitä kohteistaan. Vallankäyttäjän asema tällöin saattoi luoda kehyksen toisen osapuolen kiinnostukselle).

Tietty kysynnän ja tarjonnan laki täälläkin pätee ja se on ihan jee jos se toimii. Silti väittäisin että se, miten tyyppi käsittelee sitä jos se ei toimi, kertoo myös paljon. Skenekin kun on olemassa myös niiden sessioiden ulkopuolella. Jos kohtelee muita kaltoin tai paljastaa hampaansa kun ei saa haluamaansa, se näkyy. Vaikka täällä on sallitumpaa harjoittaa seksuaalisuuttaan vähän epätavanomaisin keinoin, ei ihmisiä voi esineellistää tai välineellistää ilman suostumusta.

(Jokohan sitä on heitelty taas tarpeeksi abstrakteja paskamystisiä iskulauseita tälle illalle).

[Gamygym]

Eräs rakas tuttavani sanoi juuri viikonloppuna, että "kolme kuukautta on suurinpiirtein se raja jonka toinen voi feikata uskottavasti, ja sen jälkeen alkaa valheellinen pakka levitä suurella todennäköisyydellä."
Kehottipa jopa minua ja toista paikalla ollutta yhteistä ystäväämme pitämään jarruja päällä vielä vähän aikaa. Vaikka siis kaikki oltiin enemmän kuin vähän sopuisasti ja lämpimästi yhdessä.

Hän oli tätä jostain kuullut, ja on tunneälyssä kyllä minua edellä. Harkitsen vakavasti, että noudatan neuvoa. Vaikka minähän tässä olen se hirviöosapuoli, jolla on kehon ulkopuoliset genitaalit.
[...]

Taleir, ei se aina ole tietyn ajan sisällä paljastumisesta kiinni. Tuossa ajassa vaan ehtii kerätä tarpeeksi dataa muodostaakseen toisesta monipuolisemman arvion.

Eikä se kikkeli ketään vaarallisemmaksi tai turvallisemmaksi tee.  Enemmänkin se, miten sitä käyttää, ja tarkemmin ehkä se, miten on sen vuoksi ja sen omistajaksi kasvatettuna oppinut olemaan osa maailmaa.

Itsensä kategorisoiminen viattomaksi tai hirviöksi – edes ironisesti – harvoin auttaa. Usein se voi jopa estää ihmistä näkemästä ja arvioimasta selkeästi... Kuten monen epäilyttävistä naisista tässä ketjussa todistaneen voidaan katsoa kuvaavan.