Kuinka spotata epäilyttävä dom

[-mark]

Miehillä on sokea piste todellisuudesta missä naiset elävät. Siitä hienovaraisesta aggressiosta kun et osoita kiinnostusta takaisin... nopea sivallus, hiljaa heitetty halveeraus, paikan osoitus. Kun olet lapsi, se on tädin mies. Kun olet teini, se on opettaja. Kun olet nuori, se on esimies. Kun olet aikuinen , se on virkamies. Jokainen nainen oppii omalla tavallaan selviytymään ja ymmärtämään. Suuri osa ei varsinaisesti ymmärrä koskaan. Eikä niitä spotata. Ne tulee ihan puskista. Sen kanssa vaan eletään.

Naisten ymmärrys tätä aihetta kohtaan yleisesti on siis kehittyneempi. Aiemmin viittasin että kyseessä voi olla jopa evoluutioon liittyvä seikka. Naiset siis  tarvitsevat näitä vaistoja huomattavasti enemmän.

Kuvaat osuvasti sitä hienovaraisen aggression arkea ja vaiston tarvetta, joka on valitettavan monelle naiselle arkipäivää jo nuoresta pitäen. Evoluutio- ja tilastonäkökulmasta ajatuksessasi on mielestäni paljon perää: kliinisessä tutkimuksessa (kuten narsistisen persoonallisuushäiriön kohdalla) diagnosoidun paksunahkaisen narsismin esiintyvyys painottuu tilastollisesti enemmän miehiin. Siten naisilla, jotka elävät heterosuhteissa, tarve näiden signaalien ja "vaistojen" lukemiselle on varmasti ollut arjessa korostunut.  Toisaalta, kun mennään tilastoista yksilötasolle, sukupuolijakaumalla ei uhrin kannalta ole juuri merkitystä: narsistisen toimintamallin tai pakottavan kontrollin kohteeksi joutuminen on aina yhtä rikki repivää, olipa tekijän tai uhrin sukupuoli mikä tahansa.  Minusta tärkeää, että näistä heikkojen signaalien tunnistamisesta ja vaistoista puhutaan avoimesti

[stoge]

Ehqunaa, AI, lempparVia!

Levarin käsitteitä suhteutettuna MT ongelmiin (link.springer.com/article/10.1007/s00406-023-01737-0) dataa ei saa julkisesti levittää niinpä jospa vaikka trauma käsitteestä samaa (psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fxap0000389). Narsisseista ja niille allergisista ja muista on dataa, en jaksanu kahlata

Ja jos nyt joku ei ehdi sillai analyD!!kkaan perehtyä :

"Jos termi on vakio, se kuvaa eri asiaa riippuen esim. kokemuksesta eli termi muuttuu epävakaaksi ja myötäilee yksilöä ollen vakaa, ajankohdan kokemuksen pohjalta, ainoastaan yksilölle". Toisen narsissi onkin toisen tulppaani ja toisen paha on toiselle viime tiistai. Tästä varmasti on joku saksalainenki jotain kirjottanu 

Tieteellinen keskustelu käsitteiden liukumasta (concept creep) on sinänsä kiinnostavaa, mutta siinä mennään helposti metsään, jos teoreettisella määrittelyllä pyritään pyyhkimään pois toistuvien toimintamallien reaalivaikutukset.   "Toisen paha" ei määräydy pelkän terminologian, vaan toiminnan järjestelmällisyyden, valta-asetelman ja vaikutusten perusteella. Oli kyseessä sitten psykologian termein "paksunahkainen narsismi" tai rikosoikeudellisesti pakottava kontrolli, oleellista ei ole se, mitä leimaa käytetään, vaan se, rajoittaako toisen toiminta toisen vapautta, turvallisuutta ja toimintakykyä.   Juuri siksi se aiemmin mainittu gut feeling ja omien defenssien purkaminen on niin tärkeää: se auttaa erottamaan tavallisen inhimillisen eripuran järjestelmällisestä alistamisesta ja kaavoista, joita ei tarvitse sietää.

Noniin.
Pääsen lainaamaan ketjun aikaisempaa "Ei puhuta samasta asiasta!" 

Paitti, että puhutaan.

Otetaan nyt vaikka "toisen turvallisuuden vaarantuminen".

Se on käsite joka ei ole stabiili vaan muuttuu sen mukaan, mikä kokemus/näkemys/tms pohja määrittelee käsitteen eli se "concept creep".
Ja joo, tätä voidaan pyöritellä tästä ikuisuuteen eri kannoilta.

Ite oon koulukuntaa joka aattelee, että toiminnan vaarallisuuden/vahingollisuuden/yms määrittelee ne osapuolet, joihin toiminta kohdistuu.

Se, sitten, jos kohteiden kokemus/näkemys/yms pohjaa pidetään "vääränä" mikä aiheuttaa sitten yleisen näkemyksen, että kohde ei ymmärrä/hyväksyy/alistuu
esim. toiminnalle, joka mielletään muiden kokemusten/näkemysten/yms perusteella "vääräksi", on toinen ikuisuuskeskustelu mitä voi mallintaa vaikka tän baarin
keskusteluista alusta lähtien.

Ja kolmas lienee se, että jos kohde mieltää suhtautumisensa vahingolliseksi ja pyrkii muuttamaan omaa näkemystään ja/tai havaitsemaan "vaaralliset" tekijät,
se on sitten se mistä puhutaan samaa settiä.

Totuushan on, että, varsinkin injernedissä, ei ole kuin yksi oikea mielipide : väärä. 

[-mark]

Ehqunaa, AI, lempparVia!

Levarin käsitteitä suhteutettuna MT ongelmiin (link.springer.com/article/10.1007/s00406-023-01737-0) dataa ei saa julkisesti levittää niinpä jospa vaikka trauma käsitteestä samaa (psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fxap0000389). Narsisseista ja niille allergisista ja muista on dataa, en jaksanu kahlata

Ja jos nyt joku ei ehdi sillai analyD!!kkaan perehtyä :

"Jos termi on vakio, se kuvaa eri asiaa riippuen esim. kokemuksesta eli termi muuttuu epävakaaksi ja myötäilee yksilöä ollen vakaa, ajankohdan kokemuksen pohjalta, ainoastaan yksilölle". Toisen narsissi onkin toisen tulppaani ja toisen paha on toiselle viime tiistai. Tästä varmasti on joku saksalainenki jotain kirjottanu 

Tieteellinen keskustelu käsitteiden liukumasta (concept creep) on sinänsä kiinnostavaa, mutta siinä mennään helposti metsään, jos teoreettisella määrittelyllä pyritään pyyhkimään pois toistuvien toimintamallien reaalivaikutukset.   "Toisen paha" ei määräydy pelkän terminologian, vaan toiminnan järjestelmällisyyden, valta-asetelman ja vaikutusten perusteella. Oli kyseessä sitten psykologian termein "paksunahkainen narsismi" tai rikosoikeudellisesti pakottava kontrolli, oleellista ei ole se, mitä leimaa käytetään, vaan se, rajoittaako toisen toiminta toisen vapautta, turvallisuutta ja toimintakykyä.   Juuri siksi se aiemmin mainittu gut feeling ja omien defenssien purkaminen on niin tärkeää: se auttaa erottamaan tavallisen inhimillisen eripuran järjestelmällisestä alistamisesta ja kaavoista, joita ei tarvitse sietää.

Noniin.
Pääsen lainaamaan ketjun aikaisempaa "Ei puhuta samasta asiasta!" 

Paitti, että puhutaan.

Otetaan nyt vaikka "toisen turvallisuuden vaarantuminen".

Se on käsite joka ei ole stabiili vaan muuttuu sen mukaan, mikä kokemus/näkemys/tms pohja määrittelee käsitteen eli se "concept creep".
Ja joo, tätä voidaan pyöritellä tästä ikuisuuteen eri kannoilta.

Ite oon koulukuntaa joka aattelee, että toiminnan vaarallisuuden/vahingollisuuden/yms määrittelee ne osapuolet, joihin toiminta kohdistuu.

Se, sitten, jos kohteiden kokemus/näkemys/yms pohjaa pidetään "vääränä" mikä aiheuttaa sitten yleisen näkemyksen, että kohde ei ymmärrä/hyväksyy/alistuu
esim. toiminnalle, joka mielletään muiden kokemusten/näkemysten/yms perusteella "vääräksi", on toinen ikuisuuskeskustelu mitä voi mallintaa vaikka tän baarin
keskusteluista alusta lähtien.

Ja kolmas lienee se, että jos kohde mieltää suhtautumisensa vahingolliseksi ja pyrkii muuttamaan omaa näkemystään ja/tai havaitsemaan "vaaralliset" tekijät,
se on sitten se mistä puhutaan samaa settiä.

Totuushan on, että, varsinkin injernedissä, ei ole kuin yksi oikea mielipide : väärä. 

Ajatus siitä, että toiminnan vahingollisuuden tai vaarallisuuden määrittelisi yksinomaan se "kokemuspohja", johon toiminta kohdistuu, on nimenomaan se tapa, jolla järjestelmällinen vallankäyttö usein pyritään selittämään parhain päin. Onneksi esimekiksi sivistysvaltioiden lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät toimi näin.

Jos teon haitallisuus jätettäisiin vain uhrin subjektiivisen kokemuksen tai tulkinnan varaan, tekijän vastuu hämärtyisi täysin. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä kuten vaikka koskien vainoamista, haitallisuus ei perustu uhrin reagointiin tai herkkyyteen. Arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin ja tekijän aktiiviseen intentioon käyttää valtaa.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa.

Siksi näiden asioiden typistäminen pelkäksi "mielipide-eroksi", kokemukseksi tai concept creepiksi ei kestä vettä. Kysessä on retorinen kikka, joka hämärtää rajan kahden tasavertaisen aikuisen välisen konfliktin ja yksipuolisen, pakottavan kontrollin välillä.

[stoge]

Ajatus siitä, että toiminnan vahingollisuuden tai vaarallisuuden määrittelisi yksinomaan se "kokemuspohja", johon toiminta kohdistuu, on nimenomaan se tapa, jolla järjestelmällinen vallankäyttö usein pyritään selittämään parhain päin. Onneksi esimekiksi sivistysvaltioiden lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät toimi näin.

Jos teon haitallisuus jätettäisiin vain uhrin subjektiivisen kokemuksen tai tulkinnan varaan, tekijän vastuu hämärtyisi täysin. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä kuten vaikka koskien vainoamista, haitallisuus ei perustu uhrin reagointiin tai herkkyyteen. Arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin ja tekijän aktiiviseen intentioon käyttää valtaa.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa.

Siksi näiden asioiden typistäminen pelkäksi "mielipide-eroksi", kokemukseksi tai concept creepiksi ei kestä vettä. Kysessä on retorinen kikka, joka hämärtää rajan kahden tasavertaisen aikuisen välisen konfliktin ja yksipuolisen, pakottavan kontrollin välillä.

Niin.

Paljonkin asioita harrastaneena, jotka laki yksiselitteisesti tulkitsee vääräksi, myös sen voi mieltää hieman hataraksi pohjaksi toimia kokonaisvaltaisena oikeallisuuden tulkitsijana, koska se, että miksi en ole lusimassa, perustuu siihen, että vaikka teot määritellään yleismaailmallisesti/laissa vääriksi, ne kuitenkin kohdepohjalle ovat olleet ei-vääriä. Joten joo, ollaan varmaan eri mieltä. Toki, samankaltaisten arvomaailmojen kohdatessa sitten taas lähempänä samaa mieltä.

Jos sitten taas :

"Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa."

Jos ihmissuhteessa kokonaisvaltainen kontrolli esiintyy, missä vaiheessa se muuttuu ns. vääräksi ?
Oma näkemykseni on, että se muuttuu vääräksi silloin kun tässä suhteessa kohteena oleva mieltää sen vääräksi.

Ja ei, en puolusta esim. narsistista käytöstä/vallankäyttö/tms, vaikkapa parisuhteessa, jos se koetaan vääräksi kohteen toimesta.
Koen asioiden kokonaisvaltaisen tuomitsemisen vääräksi, koska on tapauksia, joissa nämä todellisuudessa ovat haluttuja asioita.
(Pornoksihan se muuttuu vasta kun on kyse hc-FLR:stä) 

The truth is not out there, it's inside. (+muuta diipadaapaa) 

[-mark]

Ajatus siitä, että toiminnan vahingollisuuden tai vaarallisuuden määrittelisi yksinomaan se "kokemuspohja", johon toiminta kohdistuu, on nimenomaan se tapa, jolla järjestelmällinen vallankäyttö usein pyritään selittämään parhain päin. Onneksi esimekiksi sivistysvaltioiden lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö eivät toimi näin.

Jos teon haitallisuus jätettäisiin vain uhrin subjektiivisen kokemuksen tai tulkinnan varaan, tekijän vastuu hämärtyisi täysin. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä kuten vaikka koskien vainoamista, haitallisuus ei perustu uhrin reagointiin tai herkkyyteen. Arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin ja tekijän aktiiviseen intentioon käyttää valtaa.

Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa.

Siksi näiden asioiden typistäminen pelkäksi "mielipide-eroksi", kokemukseksi tai concept creepiksi ei kestä vettä. Kysessä on retorinen kikka, joka hämärtää rajan kahden tasavertaisen aikuisen välisen konfliktin ja yksipuolisen, pakottavan kontrollin välillä.

Niin.

Paljonkin asioita harrastaneena, jotka laki yksiselitteisesti tulkitsee vääräksi, myös sen voi mieltää hieman hataraksi pohjaksi toimia kokonaisvaltaisena oikeallisuuden tulkitsijana, koska se, että miksi en ole lusimassa, perustuu siihen, että vaikka teot määritellään yleismaailmallisesti/laissa vääriksi, ne kuitenkin kohdepohjalle ovat olleet ei-vääriä. Joten joo, ollaan varmaan eri mieltä. Toki, samankaltaisten arvomaailmojen kohdatessa sitten taas lähempänä samaa mieltä.

Jos sitten taas :

"Otetaan konkreettinen esimerkki: Kun toinen osapuoli systemaattisesti rajoittaa sosiaalisia suhteitasi, kontrolloi ajankäyttöäsi tai sanelee mielivaltaisia sääntöjä siihen, miten aivan tavalliset arjen asiat pitää hoitaa, kyse ei ole siitä, tulkitseeko kohde tilanteen "väärin". Kyse on todennettavasta, järjestelmällisestä toiminnasta, jonka yksiselitteinen ja objektiivinen tarkoitus on kaventaa toisen ihmisen elintilaa ja vapaata tahtoa."

Jos ihmissuhteessa kokonaisvaltainen kontrolli esiintyy, missä vaiheessa se muuttuu ns. vääräksi ?
Oma näkemykseni on, että se muuttuu vääräksi silloin kun tässä suhteessa kohteena oleva mieltää sen vääräksi.

Ja ei, en puolusta esim. narsistista käytöstä/vallankäyttö/tms, vaikkapa parisuhteessa, jos se koetaan vääräksi kohteen toimesta.
Koen asioiden kokonaisvaltaisen tuomitsemisen vääräksi, koska on tapauksia, joissa nämä todellisuudessa ovat haluttuja asioita.
(Pornoksihan se muuttuu vasta kun on kyse hc-FLR:stä) 

The truth is not out there, it's inside. (+muuta diipadaapaa) 

Ymmärrän kyllä mihin viittaat. Sekoitat nyt kuitenkin kaksi täysin eri asiaa: suostumukseen perustuvan valtaleikin (kuten mainitsemasi FLR-dynamiikat) ja rikosoikeudellisen pakottavan kontrollin.

Näiden kahden ero ei ole makuasia, vaan se on aito vapaa tahto.

Jos kaksi aikuista sopii vapaaehtoisesti valta-asetelmasta, kyseessä on neuvoteltu dynamiikka, jonka kumpi tahansa voi vapaasti perua ilman pelkoa sanktioista tai väkivallasta. Tämä tekee toiminnasta juridisesti oikeutettua, koska se ei tapahdu vastoin kohteen vapaata tahtoa.

Pakottava kontrolli taas on mekanismi, jonka nimenomainen tarkoitus on murentaa uhrin vapaa tahto, autonomia ja kyky sanoa "ei". Kun toista kontrolloidaan eristämisellä, rangaistuksilla, uhkauksilla tai taloudellisella vallalla, uhrin "suostumusta" tilanteeseen on mahdotonta pitää aitona, koska asetelma on vääristynyt.

Olet oikeassa siinä, että suostumus erottaa rikoksen laillisesta toiminnasta. Mutta pakottavassa kontrollissa ei ole kyse siitä, etteikö uhri "ymmärtäisi" haluavansa kontrollia. Kyse on siitä, että tekijä on järjestelmällisesti tuhonnut uhrin mahdollisuuden valita toisin. Siksi nämä teot ovat rangaistavia.

[toysnstuff]

Jooh, Stogen aihe on eri raidetta mistä tässä ollaan puhuttu. Eikä tuosta nyt pääse sen pidemmälle, jos ei käsitetä toksista/tuhoavaa narsistista persoonallisuutta radikaalisti ei-narsistisesta persoonallisuudesta eroavana tapana suhtautua itseen ja kanssaihmisiin. "Itsetunnon ja erillisyyden kehityksen häiriö" tiivistää asian, mutta syvyyttä tuolla lauseella onkin sitten paljon.

Muistui mieleen nämä julkisuudessa toistuvat kommentit yritysjohtajilta, jotka on erotettu virastaan työntekijöiden tehtyä riittävän paljon valituksia asiattomasta käytöksestä (korrekti ilmaisu työpaikkakiusaamiselle, joka on pahanlaatuise narsistisen persoonallisuuden yksi ilmenemiskenttä aikuisilla): "Olen pahoillani, että olette kokeneet toimintani sillä tavalla." Ei siis "olen pahoillani siitä, kuinka olen teitä kohdellut", vaan painotus ja vastuu siirretään kohteelle. Se on _vain_ sinun kokemuksesi.

Tyypillisesti hallitsemisella ja alistamisella sekä muiden mitätöimisellä itseään kannatteleva ihminen muodostaa ns. dyadisen suhteen, jossa toisena osapuolena on itsetunnon ja tunteiden kannattelijan tehtävät omakseen ottanut "seuraaja". (Toinen tavallinen kuvio on pitää kahta 'alamaista' tämän ensisijaisen, symbioottisen suhteen rinnalla) Jos jonain päivänä tällainen "seuraaja" pääsee kasvamaan ulos siitä omasta psyykkisestä konfiguraatiostaan, joka on ajanut hänet tuohon tilanteeseen eli palvelemaan toisen ihmisen emotionaalisia ja itsetunnon tarpeita, hän ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään ajautumisestaan kuvattuun tilanteeseen. Kukaan ei "pakottanut" häntä. Samalla tapaa toinen osapuoli ei voi syyttää ketään siitä, että on käyttänyt toista ihmistä itsensä jatkeena. Molemmat ovat oman elämänhistoriansa tuotteita.

Vaikka narsismista puhutaan vuosikymmen toisensa jälkeen, tuo kuvio toistuu siihen otollisten ihmisten kohdalla yhtä vääjäämättömästi kuin magneettien plus ja miinusnapojen yhteenvetävä ilmiö.

Näiden eriytymättömyydessään 'onnellisten' parien - ovat sitten kavereita, ystäviä, pariskuntia, sessiopartnereita, työtovereita tai mitä tahansa - ohella ns. pahanlaatuisesti narsistinen persoonallisuus tarvitsee henkilöitä, joihin kohdistetaan omat negatiiviset ajatukset ja tunteet. Kritiikki. Kaikki häpeä, huonommuus, itseen kohdistuva epäily, psyykkinen ahdistus, masennus, kipu ja tuskaisuus. Tässä kohtaa aletaan puhua vahingon tuottamisesta ympäristölle. Ja siinä kohtaa ketjuun kirjoitetut havainnot tunnistamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi tulevat käyttökelpoisiksi.

Vain harvoissa ympäristöissä tuollainen voidaan toteuttaa ilman aluksi tapahtuvaa hurmaamista, houkuttelua ja hyvän kuvan antamista itsestä. Jos henkilöt jakavat yhtään sosiaalista ympäristöä, julkisivu on säilytettävä - eli vahingonteosta tulee piilotettua ja toiminnasta erityisen manipulatiivista. Tämä koskee kaikkea sosiaalista kanssakäymistä, myös arkista, missä henkilön on säilytettävä kulissinsa mielekkäänä. Jos valtaosa ei pidä henkilö mukavana ja asetu ennemmin hänen puolelleen uskomaan ja puolustamaan häntä, henkilön huolella rakennettu ja ylläpidetty sosiaalinen (kulissi-)identiteetti olisi vaarassa sortua. Tuo identiteetti on yhtä kuin henkilön käsitys itsestä ja sitä ollaan valmiina puolustamaan millaisin valhein ja strategisen manipulatiivisen sosiaalisin & psykologisin tempuin tahansa. Joskus fyysisestikin. Eikä harvoin uhkailemalla suoraan tai vihjailevasti.

On totta, että ihmiset voivat hakeutua kärsimään kipua, ahdistusta ja tuskaa toisen ihmisen psykologisen ja jopa fyysisen piinan piiriin. Tämä voidaan mieltää "vapaaehtoiseksi ja tietoiseksi" toiminnaksi bdsm:n piirissä. Myös silloin, kun se ei sitä ole. Kun jokin psyykessä oleva ajaa tai pakottaa sitä kohti. Mutta silloin, kun toiminta on siinä määrin vapaaehtoista kuin se ikinä voi olla, kokemisen halua voisi sanoa määrittävän tietoinen intentio siitä, mitä toiselta halutaa: ikään kuin, "anna minulle tämä kokemus". Enemmän tai vähemmän tarkasti määritelty tai rajattu. Toiselta haetaan jotain - eikä niinpäin, että toinen ohjailee haluamaan sitä, mitä itse haluaa tehdä. Tai antaa tehdä sitä, mitä vain toisella osapuolella on mielessä. Bdsm:ssä kuten muuallakin elämässä ihmiset ovat ohjailtavissa, markkinoitavissa kiinnostumaan ja haluamaan. Herätetään uteliaisuutta. Jännitystä. Erityisyyttä. Jos aikuinen ihminen manipuloi lapsen haluamaan jotakin, se on pohjimmiltaan samanlaista kuin mitä sisarukset tekevät toisilleen huijatakseen itselleen etuja: erona on, että se mitä seuraavaksi tapahtuu, voi olla hyvin eri mittasuhteen asia kuin menetetty euron kolikko tai karkkipussi. Sama koskee täysi-ikäisiä ihmisiä. Toisten johdattelu, yllyttäminen, hurmaaminen, johdattelu tai avoin/epäsuora painostaminen ovat keinoja, joilla kanssaihminen voidaan saada muuttamaan mieltään. Muuttamaan rajojaan. Antamaan sen, mitä toinen haluaa. Ja kaikki tämä siten, että se on _ikään kuin_ vapaaehtoista ja tietoista suostumuksellisuutta.

"Itepä läksit. En mä sua aseella uhannut."
"Olen pahoillani, että koit tilanteen epämukavana ja rajojasi rikkovana."
"Onpa ikävä kuulla, että kadut sitä mitä tehtiin."