Kirjoittaja Aihe: Sisäinen kermapersedom  (Luettu 1474 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 356
  • Galleria
Sisäinen kermapersedom
« : 14.06.2020, 17:53 »
Sisäinen kermapersedom


Poikkeusoloja ennen ehdin hankkimaan nipun uusia leluja, mutta en juurikaan kokeilemaan niitä. Sitten tuli kymmenen viikkoa yksin kotona. Rajoitusten päätyttyä hommasin talonvahdin ja lähdin kumppanini luo mökille, lelut matkalaukkuun pakattuina.

Mutta huomaan että en ole mökki-ihminen, ainakaan seksuaalisesti. Sisäinen, näköjään varsin nirso Dom minussa tarvitsee tilaa ja olosuhdetta osatakseen leikkiä. Uusi raippani on minusta nyt aivan liian pitkä pieneen ja ahtaaseen (vaikkakin mukavaan) mökkiin. Köysien käytöstä on aivan turha unelmoidakaan: sisällä ei mahdu, ulkona ne keräävät hetkessä niin siitepölyä kuin muurahaisiakin. Se ei ehkä subiani haittaisi, mutta ilman juoksevaa vettä ilo jää lyhytkestoiseksi. Sentään on sähköä, niin että erilaiset wandit saa toimimaan. Kunhan muistaa laittaa ikkunaverhot naapureiden takia alas.

Sadomasokismi on monella tapaa kapitalistista välineurheilua, vaikka sen ei aina ole pakko olla. Lelut ja tilat tuovat lisää mahdollisuuksia. Olen toistuvasti vuosi vuodelta ihmetellyt joidenkin satsauksia kokonaisiin leikkihuoneisiin ja elämäntapaan, mutta en enää. Mukavuudenhaluinen osa minusta antaisi juuri nyt paljon pääsystä yksityiseen playspaceen ilman etätyön tuottamaa kiirettä ja kuormaa.

Onneksi on vielä kukkakeppejä, vanha kunnon avokämmen, sekä asennetta. Niillä kaikilla mahtuu leikkimään pienessäkin tilassa, tai hyttysten täyttämässä metsässäkin. Samalla muistaa, ettei aina tarvitse omistaa sitä leluarmadaa. Mutta myönnän kuitenkin vilkuilevani kaihoisasti välillä sinne matkalaukkuunkin.


Kirjoittaja: Jiituomas

Mr.Inathu

Vs: Sisäinen kermapersedom
« Vastaus #1 : 15.06.2020, 09:50 »
Oi, Tuomaksen kolumni nosti pintaan vanhoja ajatuksia :)

Kun itse lopulta löysin S&M-skenen 90-luvun alkupuoliskolla, aloin nopeasti hankkimaan hirmuisesti leluja ja välineitä. Silloin niitä myytiin lähinnä pikkuisissa kivijalkakaupoissa siinä Linjoilla ja Eerikinkadulla. Laatu oli pääosin surkeaa ja hinnat korkeita, paitsi osin nahkakamoilla, joiden laatu saattoi kyllä olla priimaa, mutta hinnat hirmuisia. Lepakon seksimessuilta saattoi lisäksi tehdä löytöjä, mutta kun ei oikein ollut hilloa, niin piti sitten improvisoida. Tein itse paljon kaikenlaista, väärinkäytin arkisia asioita ja virittelin ostamiani juttuja. Tunnetta ja intoa oli paljon ja kaikkea piti päästä kokeilemaan.

Muutamassa vuodessa tuntui että S&M-jutut oli loppuun kaluttu ja kaikki tehty, eikä bucket listillekään enää tahtunut löytyä mitään uutta. Kunnes löysin D/s:n ja ymmärsin että tämä olikin SE minun juttuni, jota olin yrittänyt S&M:n avulla toteuttaa. Tuntui, että jokainen sessio oli uniikki ja ihmeellinen. Tuntui, ettei leluilla tai paikalla enää ollut mitään merkitystä. Ja vaikka digikameratkin tulivat vuosituhannen vaihteessa, en halunnut edes kuvata mitään. Halusin, että jokainen sessio olisi vain minun ja kumppanieni erityisen yksilöllinen kokemus, kuin hitaasti tulleen pyyhkiytyvä hiekkamandala.

Ja niin lahjoitin lähes kaiken pois. Säilytin itselläni oikeastaan vain pienestä opiskelijabudjetista aikoinaan hirmuisella hinnalla ostamani laadukkaat nahkakahleet ja kaiken muun annoin vähitellen leikkikavereilleni tai heitin pois. Köydet, piiskat, tapit, nipistimet, gägit jne. Aikalailla kaiken...

Ja luulin, löytäneeni jotain "puhdasta ja oikeaa"...
Vaan eihän se niin mene :D

Parissa vuodessa huomasin kaipaavani yhtä sun toista ja vaikka kuinka ajattelin, ettei välineillä nyt ole oikeasti merkitystä, niin silti sitä vaan huomasi sekä tarvitsevansa että tilanteiden vastaan tullessa hankkivansa taas uudelleen yhtä sun toista... Tosin valmistuminen ja vakiintunut tulotaso antoivat mahdollisuuden kohdentaa hankintoja laadukkaampiin asioihin. Internet ja oma verstas myös mahdollistivat laajemman tarjonnan sekä monipuolisemman omatuotannon ja aloin kerätä vähitellen sellaista laadukasta "perussettiä" ja sillä tiellä ollaan yhä...

Paitsi että halvat kiina-kaupat muuttivat taas kerran tilannetta ja laadukkaiden perustarpeiden rinnalle alkoi vyöryä loppumaton hyökyaalto muutaman euron tilpehööriä. Asioita, joita saattoi hintansa puolesta hankkia vaikka vain yhtä ainoaa valokuvaa varten. Ja nyt sitä tavaraa on taas... Noh, varmasti ainakin kuutiometri...

Ja mihin sitä sitten tarvitsee? Vakiintuneissa suhteissa helposti ei oikeastaan mihinkään. Tai erittäin vähän, ehkä vain jonkin tietyn yhden jutun yhteen sessioon. Koska D/s-sessioissa tunne syntyy tunteista ja mitä syvemmin tuntee kumppaniaan sitä vähemmän rekvisiitalla on merkitystä, paitsi jos haluat tehdä juurikin sitä jotain tiettyä asiaa TAI valokuvata...

 Kun päätin kymmenisen vuotta sitten alkaa valokuvaamaan kinkyä, oli se itselleni iso hyppy pois jostain, minkä luulin vuosikymmen aikaisemmin itseni kanssa sopineeni juurikin olevan toisin. Huomasin kuitenkin nauttivani valokuvien "rakentamisesta" ja valokuvissa erilaisilla välineillä oli merkittävä vaikutus lopputuloksen visuaalisuuteen. Mutta vielä rekvisiittaa enemmän vaikutti kuvan tausta.

Kotona on tylsää valokuvata, kun taustat täytyy aina jotenkin hävittää ja vaikka olen sessioinut kymmenissä, todennäköisesti sadoissa, hotellihuoneissa, ei niissä ole kovinkaan kummoisia vaihtoehtoja kuvauksen taustaksi. Samaa geneeristä hotellisisustusta aina vaan. Joten missä sitten valokuvata? Omasta mielestäni luonto ja maisemat, ovat paras mahdollinen tausta ja siellä on tavallisesti myös paras valo. Siihen päälle sitten se kaunis naisvartalo ja ehkä muutama pieni varuste.

Vaan toisin kuin moni valokuvaaja ainakin julistaa, minä kyllä nussin mallia. Valokuvaaminen alkaa helposti kiihottaa aivan mielettömästi, mallin ollessa niin voimakkaasti kuvaajan vallassa. Sisäistetty valta valokuvaussessiossa on usein käsinkosketeltava. Pelkin sanoin pystyy ohjaamaan toista juuri siihen asentoon ja ilmeeseen, jonka haluaa ja mallin mielentila on erittäin vastaanottavainen ja tottelevainen, eli juuri sellainen oikealla tavalla herkullinen ;)

Ja sitten vihdoin aiheeseen, eli siihen Domin kermaperseilyyn, joka oikeasti häiritsee itsessäni itseäni. Kun yhdistän kaikki edellä kuvatun, päädyn siihen että kaiken pitäisi muka olla just oikein. Paikka, joka näyttää taustalla vähintäänkin hyvältä, jossa mieluiten luonnollinen valo on oikeanlaista ja tulee oikeasta suunnasta. Tilaa hakea juuri oikeita kuvakulmia, valoa ja varjoja. Paikka, jossa ei tulla häiriköimään ja jossa voisi vielä harrastaa sitten sen seksinkin osuuden, kuvaamisen nostettua tunnelman kosteaksi.

Lisäksi tietysti se malli ja kohde, jonka pitäisi tuoda valokuvaan visuaalista ulottuvuutta, pelkän kiihoittavuuden lisäksi ja taipua asentoihin, jotka ovat epäluonnollisia ja vaikeita, mutta visuaalisesti näyttäviä ja tehdä tämä kaikki innokkaasti ja valittamatta sekä kiihoittavalla tavalla nöyrästi ja kuuliaisesti.

Ja tietysti ne välineet ja varusteet, joiden pitäisi näyttää kuvissa hyvältä, mätchätä väreihin ja toimia myös sessioidessa kuvien ottamisen jälkeen.

Ja lopuksi se usein haastavin eli aika, jota pitäisi olla riittävästi kaiken rakenteluun, kuvaamiseen, sessiointiin ja kiireettömään aftercareen...

Miten hemmetissä sessioinnista tuli näin vaikeaa! Eikä siinä edes vielä kaikki...

Kaikki välineet, tavarat ja lelut pitää sen jälkeen toki taas puhdistaa, huoltaa ja pakata takaisin ja vaikka kumppani auttaisikin pesemään ja desinfioimaan tapit ja vibrat yms, niin on pakkaaminen aina oma operaationsa, koska AINA tulee otettua liikaa asioita mukaan "ihan vaan varmuuden vuoksi" ja jokainen nippeli ja nappeli on soviteltava tarkalleen oikeassa asennossa oikeaan paikkaan, jotta salkun saa taas kiinni... *Huokaus*

Ja sitten se juokseva vesi! Oi kuinka sitä kaipaakaan sillä hetkellä kun sitä ei ole saatavissa! Riippumatta siitä mihin sitä tarvitsisi, niin johonkin sitä aina tarvitsisi :D

Puhumattakaan hotellin lakanoista ja pyyhkeistä, jotka maagisesti vaihtuvat puhtaisiin, kun vain selkänsä kääntää. Kerrostalojen paperiset väliseinät, emännän huudoista innostuvat lemmikkieläimet, yli-innokas naapuri, äänelliseksi jäänyt puhelin, ne hyttyset, murkut ja punkit, viimeinen junavuoro, nippusiteen aiheuttama hermopinne, se suolihuuhtelun viimeinen aalto joka sitten tuli kin kuitenkin ja kaikki muu mahdollinen jota sessioihin aina luonnollisesti liittyy...

Ja siinä sitten kermaperseilevä Dom ihmettelee itsekseen taas kerran, että eikö maailma vaan olisikin hiton paljon helpompi, jos sitä vaan olisi syntynyt vaniljaksi ja voisi vain naureskella tälle koko BDSM-hihhuloinnille vain vähän hupaisana alakulttuurina.

Kunnes sitä huomaa taas pitelevänsä kädessään ihan uutta välinettä, miettien minkälaisessa sessiossa sitä lähtisi koeajamaan ja mitä sen ympärille haluaisikaan rakentaa :D

-Mr.I, laiska ja tyytymätön kermaperse

Edit: typoja

lemmikki

Vs: Sisäinen kermapersedom
« Vastaus #2 : 15.06.2020, 10:35 »
En ole, enkä koskaan tule olemaan niin masokisti, että kesämökkiä hommaisin. Silti viihdyn niissä pienempiä aikoja ihan mainiosti.

Tämä kolumni ja edellinen kommentti havahduttavat mainiosti siihen, miten erilaista sessiointi voikaan olla dominoivan näkökulmasta. Varmasti jokaisella on oma tapansa lähestyä asiaa ja toisilla kaikki tapahtuu hyvinkin suunnittelematta, mutta lieneepä osa nautintoa juuri se mahdollinen suunnittelukin.

Itse en ole mikään prinsessatyyppi. Patjan alla saa olla herneitä, vesi voi tulla kaivosta hanan sijaan ja olen varsin tyytyväinen, kunhan saan kosketusta. Käsillä. Sitominen sujuu yhtä lailla käskylläkin ja arkisten asioiden väärinkäytössä on jotain varsin hurmaavaa.

Mutta sujuvasti niitä välineitäkin osaa arvostaa. Ainakin, jos niitä on järkevissä määrin.

On se vähän niinkin, että kun se lelulaukku on liiankin suuri, subi tuntee pian itsensä sellaiseksi kivaksi liikennematoksi, jonka päällä D saa kiihdytellä pikkuautoillaan.

Laiskalle dominoivalle sadistille voisin suositella rankkuja mökkiolosuhteissa/luonnon helmassa. Tarvitset vain hyvin suojaavat vaatteet, hyttysmyrkkyä ja ihan minkä tahansa piiskan tapaisen. Sen ei oikeastaan tarvitse edes toimia. Suojaa itsesi hyvin ja riisu uhri alastomaksi. Mikäli hyttystaso on kohdillaan, hän ei edes huomaa tuliko sitä piiskaa vai ei.

Laura

  • Smurffit
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 518
  • Galleria
Vs: Sisäinen kermapersedom
« Vastaus #3 : 15.06.2020, 10:46 »
Suomen kesä ja kesämökki  :love: En ole koskaan saanut piiskaa mökillä, tai kesällä ulkona, tai tehnyt mitään muutakaan kinkyä kesällä ulkona. Ehkä tänä kesänä?  :) Kesällä vielä tekee mieli seksiä jatkuvasti, johtunee kai "seksihelteistä" mitä nyt on taas koko viikko tiedossa. Vaatteet vähenee ja hormonit hyrrää(?) ^-^ Oman D:n käsi on yksi lempipiiskoistani, metsästä saa risuja, mökiltä löytyy varmasti jokin narunpätkä jos sitoa tarvitsee. Järvivedellä peseytyminen on ihan parhautta kesäisin. Mnä en kaipaa välinevarastoa mökille, niillä ehtii leikkimään sitten kotona.