Newbie-nurkka > Kysy ja vastaa

Domina-keksien saatavuus

(1/4) > >>

KaleviJ:
Terppa!

Mä oon pikkuhiljaa kasvanut epätoivoiseksi deittielämäni harha-askelten johdosta, sillä joka ikinen nainen, jonka kanssa mulla on ollut juttua, on ollut submissiivinen. Pari kertaa kun olenkin avautunut mun häiriintyneistä himoista toivoani on ylläpidetty väitteillä "No en oo koskaan kokeillu dominointia, niin saattaisin ollakin domina." tai "Kyllä mua vähän kiinostaa dominointi.' Kiva olla aina jokaisen kans kuukausi tai pidempään, kunnes tajuan, että kyseinen henkilö kiihottaa mua vain silloin, kun olen dominoivalla päällä, ja loput ajasta kaipaan jotain muuta.

Tilannetta hankaloittavia tekijöitä:
-Olen huomannut, että monet domit suosii polyamorisia suhteita, ja minua ei sellaiset kiinnosta yhtään.
-Jos olisinkin onnellisesti pitkään jonkun söpön dominoitavan tytön kanssa, pelkään että suhdetta horjuttaisi villin dominan ilmestyminen elämään niin paljon, että kyseenalaistaisin kasvaako omalla puolella pihaa nurmikkoa lainkaan.
-Pelkään tulevani hyväksikäytetyksi siinä vaiheessa kun ihmiset alkavat tiedostaa arvoni, ja subeistakin yhtäkkiä tulee dominoita, jotta voisin olla heidän kanssaan.
-En käyttäydy niin kuin submissiiviset miehet, jotka tunnen. Saatan ajaa mahdolliset domit pois luotani pelkästään sillä, että olen melko rohkea ja karismaattinen. Pidän huolta, että mua ei alisteta sängyn ulkopuolella, ja saatan silloin antaa itsestäni dominoivan kuvan.
-Olen kuullut, että nörttitytöt ovat suuremmalla todennäköisyydellä dominoivia, ja  musta tuntuu, että kukaan sellainen ei ole koskaan lähestynyt mua he saattavat luulla, että heillä ei ole mahiksia muhun, sillä olen aika komea, ja yksi kaveri on kutsunut mua kauneimmaksi mieheksi, jonka tuntee.
-On kausia, jolloin tunnen, että itsensä psyykkaaminen domiksi on itseasiassa se oikea ratkaisu, sillä monesti mieleni saattaa täyttää ikävä ajatus, jossa dominat ei oikeasti saa sub/dom suhteista mitään, ellei sitten dom ole saanut subia jotenkin psykologisesti omalle paikalleen, jossa sub pitää sängyn ulkopuolella ja myös muussa elämässä itseään arvottomana, ja jos haluan menestyä elämässä, mun pitäis vaan egon kautta puskea ajatus siitä, että itseasiassa olenkin domeista domein, ja mun pitää lakata toivomasta naista, joka suutelisi mua niskaan.
-Vaikka olisinkin löytänyt jonkun domin itselleni, epäilevän luenteeni vuoksi epäilisin varmaan sitä, että tykkääkö hän oikeasti siitä, vai onko se joku huijaus.
-Olen huomannut, että monet dominat tyytyvät nuorena suhteisiin, joissa he ovat submissiivisia puutteellisen itsetutkiskelun johdosta, ja etsivät seksuaalisesti submissiivisia miehiä vasta tyyliin kolmikymppisinä ja haluaisin ensisijaisesti ikäistäni (lapsetonta) seuraa.

Tulin tänne avautumaan, sillä haluaisin vinkkejä ja varmuutta elämään.

-Miten kannattaisi etsiä itselleni sopivaa seuraa? Tinder ei ole tuottanut tulosta, vaikka profiilissani lukeekin, että oon semipervo ja switch.
-Onko teidän mielestä dominoivissa naisissa joitain ominaisuuksia, jotka paistaa ulos, joko olemuksessa, tai esim. vähäisen juttelun jälkeen?
-Syitä mun alistuneisuudelle pidän varhaisnuoruuden ja murrosiän kokemuksia, ja siksi myös monesti ajattelen, että itsensä psyykkaaminen domiksi ei olisi hyvä juttu, sillä en saa nuoruuttani katoamaan. Onko teidän mielestä dom/sub rooli fluidi juttu, joka saattaa vaihtua jompaan kumpaan suuntaan ja mahdolllisesti sieltä toiseen suuntaan takaisin elämän myötä näin switch miehillä?
-Oletteko havainneet sitä, että muualla maailmassa (esim. Saksa, Ranska ja Espanja) on enemmän dominoivia naisia? Tuntuu että ehkä joka tuhannes Suomessa on sellainen. Eräässä Amerikkalaisessa kyselytutkimuksessa havaittiin, että USAssa on n. 24% vastanneista miehistä submissiivisa ja 4% naisista domimoivia.
-Onko omin sanoin kuvailtu "kielifetissi" teidän mielestä juttu? Voin avata sitä enemmän, jos joku tahtoo.

Kiitos kaikille, jotka edes vaivautuvat lukemaan tämän. :)

Henuli:
En ehkä osaa juuri esittämiisi kysymyksiin antaa vastauksia näin sub-naisena, mutta ajatuksia tekstistäsi heräsi.

Noista asioista joita luettelit tilannetta hankaloittaviksi tekijöiksi pitkälti paistaa luottamuksen puute kumppaneihin. Kommunikaatio pitää toimia ja pitää pystyä luottamaan siihen, ettei toinen vain esitä jotain mitä ei ole.

Toki, olen itsekin muokannut itsestäni "dominoivamman" vain miellyttääkseni toista, mutta en ollut silloin vielä kovin itsetietoinen oikeista tarpeistani ja se myös kostautui myöhemmin. Mutta vastapainona en saanut toteuttaa sub-puoltani juuri ollenkaan. Näkisin kyllä itseni pystyvän "dominoimaan" silloin tällöin ns. käskystä, jos saan muuten toteuttaa alistuvampaa luonnettani.

Itsensä psyykkaaminen mihinkään "rooliin" ei kuullosta kovin hyvältä. Voi toki olla että tulkitsen tekstiäsi eri tavalla kuin olit sen tarkoittanut. Itse miellän, että dominointi tai alistuminen tulevat jostain syvemmältä eikä siihen tarvitse pakottaa/psyykata/ottaa roolia toteuttaakseen.

Mutta joo, ei ehkä vastannut sun kysymyksiin, mutta muutama ajatus tossa nyt ois kuitenkin :)

KaleviJ:

--- Lainaus käyttäjältä: Henuli - 01.07.2020, 09:47 ---En ehkä osaa juuri esittämiisi kysymyksiin antaa vastauksia näin sub-naisena, mutta ajatuksia tekstistäsi heräsi.

Noista asioista joita luettelit tilannetta hankaloittaviksi tekijöiksi pitkälti paistaa luottamuksen puute kumppaneihin. Kommunikaatio pitää toimia ja pitää pystyä luottamaan siihen, ettei toinen vain esitä jotain mitä ei ole.

Toki, olen itsekin muokannut itsestäni "dominoivamman" vain miellyttääkseni toista, mutta en ollut silloin vielä kovin itsetietoinen oikeista tarpeistani ja se myös kostautui myöhemmin. Mutta vastapainona en saanut toteuttaa sub-puoltani juuri ollenkaan. Näkisin kyllä itseni pystyvän "dominoimaan" silloin tällöin ns. käskystä, jos saan muuten toteuttaa alistuvampaa luonnettani.

Itsensä psyykkaaminen mihinkään "rooliin" ei kuullosta kovin hyvältä. Voi toki olla että tulkitsen tekstiäsi eri tavalla kuin olit sen tarkoittanut. Itse miellän, että dominointi tai alistuminen tulevat jostain syvemmältä eikä siihen tarvitse pakottaa/psyykata/ottaa roolia toteuttaakseen.

Mutta joo, ei ehkä vastannut sun kysymyksiin, mutta muutama ajatus tossa nyt ois kuitenkin :)

--- Lainaus päättyy ---

Kiitos vastauksesta!

Olen viimeismmissä suhteissani kyennyt kommunikoimaan aiheesta ja aika selväksi on saatu, mitä kummatkin haluaa verbaalisella tasolla, mutta vaistoni ovat sanoneet joka kerralla, että sellainen nainen, joka haluaa dominoida toisi mulle aika nopeaa mulle fyysisiä reaktioita. Kerran mää tunsin todella vahvasti, kun kaverini domina tyttöystävä jotenkin aisti musta hetkessä, että oon submissiivinen. Se vaan katto mua ja kysy "Ooksää.. ?" Mulla meni vähän naama punaiseksikin siitä ku se oli aivanku joku saalistajaeläin olis päässy tosi lähelle saalista, ku sen silmissä sytty tietynlainen into. Noh. Väistin puheenaiheen ja väistelin häntä sitten keskusteluissa, ku en halua olla häiriötekijä kaverin suhteelle. Näiden mun kanssa olleiden naisten puheista ja eleistä on paljastunu niiden sub luonne jo varhain, mutta olen nimenomaan luottanut heidän sanoihin, kunnes on paljastunutkin että "Olen miettinyt vähän aikaa, ja en usko että kykenisin koskaan dominoimaan." Tai "Mää tykkään eniten, että mulle tulee pieni olo" tai "Mä oon kyl loppuenlopuksi paljon submissiivisempi ku dominoiva."

Ja joo vaikutat paljon kyseisiltä henkilöiltä ton miellyttämisen suhteen. Etinkin tyyppiä joka ei tee sitä miellyttämisen vuoksi, tai sellaista joka ei ainoastaan pysty dominoimasn, mutta myös haluaa sitä. Tykkäänkin käydä tinderissäkin mahd. aikaisin läpi, että miten toinen suhtautuu dominointiin.

Ehkä psyykkaus ei välttis oo niin hyvä termi tähän. Oon siis huomannu et joka kerral ku mulla menee tosi hyvin, käyn salil ja saavutan asioita, mun suhtautuminen alistamiseen vaihtuu aika paljonkin. Se vaan et tiiän et se liittyy enemmän testosteronin tuotantoon, mut oon miettiny, et onkohan mahdollista vaihtaa pysyvästi omia syviä mieltymyksiäkin jos vaan ylläpitää kyseistä moodia kauan. Ihmismieli on ihmeellinen juttu, ja on niin monia asioita, mitä me ei tiedetä. Mut siis lähtökohaisesti pyrin elämään sillä oletuksella, että joo olen submissiivisempi ja se ei muutu vaikka voissa paistais.

Greta:
Moi. Mä olen dominoiva nainen, ja tätä lukiessa huomasin miettiväni lähinnä "mitä aktuaalista helvettiä?!?"

Perustan nyt väitteeni siihen, millaisia mun tuntemat dominoivat naiset ovat. Tekstisi perusteella tunnen sellaisia aika paljon enemmän kuin sinä, joten uskallan sanoa että: aivan turhaa spekulointia ja metsään menee. Asiat on yleensä paljon yksinkertaisempia, vaikka analyyttisenä ihmisenä varmaan on tottunut etsimään mitä moninaisempia syitä.

Lähes jokainen yhtään enemmän bdsm-ympyröissä liikkuva dominoiva nainen kyllä tiedostaa markkina-arvonsa (juuri siksi, että dominoivien naisten ulostuloja näkyy harvemmin kuin sellaista etsivien). Ihan turhaan siis arvelet, että onko persoonasi jotenkin liian ei-submissiivinen tai oletko kenties liian komea. Et ole, vaikka olisit kuinka karismaattinen ja upea.

Seuraa saa luultavasti hakemalla (vaikka täältä), ja kertomalla avoimesti itsestään ja toiveistaan. Yleisestä harhaluulosta poiketen uskallan väittää, että suurin osa D-naisista ei etsi tahdotonta ovimattoa vaan ihan oikeaa, kommunikaatiokykyistä ihmistä.
Kaikille myös tiedoksi, että itsestään kertomisella tarkoitetaan yleensä muutakin kuin ikää, maakuntaa jossa asuu ja yksityiskohtaista karkkikauppalistaa.
Ihmisiä tapaa parhaiten tapaamalla ihmisiä. Miitit ja bileet, tai vaikka discordissa jauhaminen on siihen hyviä keinoja.

Haluisin myös heittää ihan yleisesti ilmoille ajatuksen, jota mietin hyvin usein, kun seuran etsimisestä puhutaan, tai kun saan yhteydenottoja vierailta ihmisiltä; kukaan ei voi kiinnostua sinusta, jos et anna mitään syytä olla kiinnostunut.

Ja vielä tämä: en usko että muualla on sen enempää tai vähempää dominoivia naisia kuin Suomessa. Suomessa kuitenkin ihmiset on suht pidättyväisiä, ja kovin monella D-naisella ei ole tarvetta huudella olemassaolostaan (toisin kuin vaikka mulla selkeästikin on).

Ouroboros:
Tälleen nykyään toivottavasti jo täysin luontevasti omaan dominointiini suhtautuvana voin paljastaa, että sub-miehiä olisi ns. tulossa ovista ja ikkunoista. Ulkonäön puolesta voi valita mieluisensa ja esim. pituuden pääsee valitsemaan sentilleen - jos pitää niitä asioita tärkeinä.

Yli-itsevarmuuteen verhottu epävarmuus ja häiriö sen tunnistamisessa on isoin turn off. Karkkikauppalistan kanssa on ihan turha tulla koputtelemaan. Minä vien ja subi vikisee. Subi ei myöskään latele valtiattarelleen sääntöjä siitä, ketä tai keitä tämä saa tavata. Polyyden kanssa tällaisella ei ole mitään tekemistä, kyse on valtadynamiikasta. Sub-mies voi mainiosti olla monoliitossa dominansa kanssa. Päätös siitä on yhteinen. Toiveita toki voi esittää, mutta aloituksen kaltaisella tekstillä on vaikea kuvitella yhdenkään dominan, monon tai muun, kiinnostuvan edes ensitapaamisesta.

Aloittajalle suosittelen ammatti-Dominaa, joka opettaa olemaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu