Kivun käyttötarkoitus kysely.

[Dante79]

Minulle kivun antaminen on rakkauden/välittämisen osoitus. Kosketus, joka tuntuu fyysisesti voimakkaammin kuin vaikka halaus tai suudelma, mutta silti annan sen samasta syystä.

[Wetslave]

Osaako kukaan täällä antaa/vastaanottaa/käsitellä mitään mikä EI olisi fyysistä?

[Aino]

Osaako kukaan täällä antaa/vastaanottaa/käsitellä mitään mikä EI olisi fyysistä?

Suosittelen esittämään kysymyksen jossain sellaisessa ketjussa, jonka aihe ei ole fyysinen kipu ja sen käyttö sessioissa.

[Wetslave]

Niin no sitten toistankin alkuperäisen kysymykseni että oliko täällä joku joka todella nauttisi aidosta kivusta? Siihen kun ei tullut vastausta. Ainoastaan puolustuskannalla heittelehtivää kiertelyä.

[Potulny]

 Mä nautin sekä fyysisestä että henkisestä kivusta sessiossa. Mä en kuitenkaan nauti esim. Migreenistä. Eli mun kivusta nauttiminen on siis hyvin vahvasti liitoksissa siihen onko se annettua kipua jota voi hallita vai kipua johon ei voi itse vaikuttaa. Kipu on aina aitoa kipua. Eli voin sanoa pitäväni aidosta kivusta, mutta haluan sen olevan hallinnassa.

"Kipu on mikä tahansa sellainen kokemus, jonka yksilö määrittelee kivuksi ja on olemassa, kun ihminen sanoo kipua olevan" (Mc Caffery)

[Wetslave]

Ja tuo onkin Cafferyn määritelmä jonka ihmiset kopioi varmaan moneen paikkaan. Monien ajattelu on muiden ajatuksia ja useimpien ihmisten mielipiteet ovat muiden mielipiteitä, tää taitaa olla Wildea.

Lähinnä tässä sitä naureskelen että miten se kipu on hallittua, kun senhän pitäisi ainakin aidossa tilanteessa olla mahdollista luottamuksen kanssa mennä niin pitkälle että subit on subspacessa, ei välttämättä koske kaikkia masokisteja siis, mutta sub-ihmisiä, ja käsittääkseni se on ihan tavoiteltu tilakin, jossa ollaan tiedottomana, kykenemättä ottamaan vastuuta itsestään saati toisesta ja jopa tunnottomana jolloin kipukynnys nousee ja sen kokee nautintona. Toki on varmaankin masokisteja ja itsensä subiksi määrittäviä jotka vaan tykkää piiskan saamisesta ym kipuilusta ilman sen kummempia transsitiloja, mutta varmaankin dommeillakin pyrkimys on juuri siihen täydelliseen hallitsemiseen subia kohtaan.
Ja ihan yleisestikin s/M-asetelmissa ilman edellistä tarkennusta, luulin että alistava kipua tuottava osapuoli haluaa päättää kivusta sen käytöstä ja kohdistamisesta.
Mitä alistumista se siis on jos alistuva päättää mikä on liikaa milloinkin, siis joo turvasanat mutta jos maso/subi huutelee käskyjä ja päättää milloin mitäkin saa hänelle tehdä niin mitä alistumista se on? Ei mitään.

Ite en oo koskaan valittanut mistään ja siitä oon kärsiny jälkikäteen mutta siinä tilassa ei vaan pysty ottamaan huomioon tollasia seikkoja. Ja vaikkei spacessa olisikaan niin luullut olin että sen kuuluu mennä niin, ettei saa valittaa jos vaikka kädet puutuu ikävästi heti alkuun tms. Olen siinä mielessä aika tampio.

[stoge]

...
Mitä alistumista se siis on jos alistuva päättää mikä on liikaa milloinkin, siis joo turvasanat mutta jos maso/subi huutelee käskyjä ja päättää milloin mitäkin saa hänelle tehdä niin mitä alistumista se on? Ei mitään.
...

Tervetuloa teatterinäytökseen nimeltään BDSM.

[Wetslave]

Ainiin, teatteri. Mut onko se oikeesti niin teennäistä? Pitäiskö sit vaihtaa nimeks TBDSM?

[stoge]

Ainiin, teatteri. Mut onko se oikeesti niin teennäistä? Pitäiskö sit vaihtaa nimeks TBDSM?

BDSM:llä ei oo mitään tekemistä oikean alistamisen tai sadismin kanssa.
Tästä tulee ehkä ziljoona vastaväitettä mutta ne on kaikki väärässä.

Leptosadistinen toiminta ja masterointi on todellisuudessa pikku-huoraamista jossa
tyydytetään ehkä omiakin mutta pääasiallisesti kohteen haluja kohteen hyväksymissä rajoissa.

Mut ei se väärin oo..

 

[Dante79]

Helpottaisi kaikkien elämää jos vaan puhuttaisiin mielummin laillisesta ja rikollisesta. Se on se ainoa todellinen selkeä raja. Tuntuu äärimmäisen typerältä kun joku dissaa sitä kun toisella on erillaiset mieltymykset kuin itsellä ja kehtaa käyttää samaa termiä itsestään, kun se oma kokemus on itselle aidompi kuin mitä itselle olisi se toisen kokemus.

Se on ihan jokaisesta itsestä kiinni minkälaisia sessioita haluaa lain puitteissa harrastaa. Jokaisen omista mieltymyksistä. Jokainen saa kiksejä siitä mistä saa kiksejä. Jokainen kokee omat sessionsa omalla tavallaan. Jokainen sadisti on oma yksilönsä, jokainen masokisti on oma yksilönsä. Ihmisillä on yksilölliset kipukynnykset, fetissit ja triggerit mitkä laukaisee mitäkin tunnetiloja. Lokeroissa on tilaa kaikenlaisille tapauksille. Olkaa omia itsejänne. Kertokaa omista fiiliksistä dissaamatta muiden kokemuksia. Kaikki kukat kukkii ja silleen. 

[Amynsomnia]

Paitsi jos kipu on jatkuvaa.
Joskus mä oikeesti toivon, että tollaset "kipu on mulle puhtaasti nautinto"-ämmät joutuis kokemaan ihan OIKEAA kipua. Kuten synnytyksen ilman mitään puudutusta. Pahan migreenin. Oikean pahoinpitelyn. Tulehtuneen leikkaushaavan. Luunmurtuman joka puhkaisee sisäelimen. Hampaan repimisen/syöpymisen/halkeamisen/tulehtumisen kuukausia putkeen ilman apua tai hoitoa siihen niin että se hermoja pitkin vaikuttaa vakavasti jo muihinkin elintoimintoihin, ja kipu on kovempaa mitä lähempänä aivoja kohta on.

Jos teille tosiaan kipu on nautinto, niin tuskin suostutte esim. hammaslääkärissä puudutukseen vaikka mitä tehtäisiin(poraus ei ole mitään mutta joku isompi toimenpide). Tai mikä tahansa leikkaus tai tauti mikä aiheuttaa kipua, ette ota puudutusta keinotekoisesti ettekä käytä lääkkeitä.

Kuinka monelle täällä kipu on TODELLA nautinto?

Joku taisi puhtaasti vetää herneen nenäänsä. Toivottavasti tuli jo pois sieltä ja kiitos vaan ämmittelystä. Haukkuminen on aina yhtä kehittävää.
Se että tykkää kivusta ei suinkaan tarkoita sitä että "kaikki kipu tänne nyt ja heti maailmasta." Ei taida yhtäkään sellaista ihmistä löytyä joka tähän ryhmään sopisi tai ainakin sellaiset ovat hyvin harvassa. Kyse mielestäni oli kivusta sessioinnin yhteydessä ja sen mukaan vastasin itse. Olen kokenut noista sun luettelemistasi asioista montakin ja voin sanoa että en ole niistä tilanteista saati niissä tilanteissa nauttinut. Ja mitä tulee tuohon oikeaan pahoinpitelyyn on monesti (ei aina) fyysistä pahoinpitelyäkin pahempaa se henkisellä tasolla tapahtuva.
Ja edelleen sessioinnin yhteydessä kipu on mulle puhtaasti nautinto ja se ei siitä muutu.
Kaikkia ei voi eikä tarvi miellyttää.

[Wetslave]

Tuon kaltaisiin asenteisiin olen törmännyt. Hyvä ellei pidä paikkaansa

[eugénie]

Itse voin kyllä myöntää, että sellainen sopiva kipu on nautinto. Sopivuudessa tärkeämpää on kohde (lue: ruumiinosa) kuin kivun aste.

On helppo uskoa kun juttelee miesten kanssa, että joillekin tulee esim. pallien kiduttamisesta ihan kuvottavan paha olo. Kiinnostavaa sadistin kannalta, mutta onko se sitten kiva juttu uhrille edes jälkikäteen, en tiedä.

[YingYang]

Kommentti liittyen kipuun ihan noin hormoonien ja neurologian tasolla.

Me karvattomat apinat olemme tottuneet siihen että kun sattuu niin pitää olla Zen... eli kipu aktivoi elimistössä eri hormoonien kuten adrenaliini eritystä jotka puolestaan saavat aikaan sen että kivun aikana meidän on vaikea keskittyä muuhun kuin juuri siihen itseensä, eli NYT-hetkeen(=> hieman samaa ajatusta kuin mitä meditaatiossa ja mindfulnessissa tavoitellaan...). Tämän lisäksi myös muistimme virkistyy muistamaan että tähän koloon ei kannata solmia tunkea kun tekee kipeää... Tää on ns. "learning by doing..."

Muistakaa ihan kaikessa keskustelussa, aiheesta riipumattaettä, että me olemme olleet "sivistyneitä" vain pienen murto-osan ajastamme. Suurin osa meni sapelihammastiikeriä karkuun juostessa ja  peuran perässä ravatessa...  Kipu on oleellinen osa "apinaamme" joka on koodattu syvälle meihin kaikkiin selkärankatasolla.

Esim. uskontojen avulla pyritään joskus luomaan savuverhoa apinan ympärille, mutta ei se apina siitä miksikään muutu vaikkei sitä savun läpi näykkään... Onneksi nyt 2000-luvulla apinalla pääkonttorissa vilisee harmaita neuroneja jo sen verran, että se osa tehdä päätöksiä ja jo osittain ymmärtää syy-seuraus suhteita, ja sitten kun tämä alkaa näkyä laajemalti myös käytöksessämme niin tulevilla sukupolvilla on vielä tovoa...