Heh, tää on hauskan ihana teksti. Setämiehet on parhaita, itseään etsivät klopit usein oireilevat epäitsevarmuuttaan korostetulla itsevarmuudella joka ottaa muodokseen voimakasta "kaikki mulle heti nyt"-mentaliteettia ilman minkään ansaitsemista, huomattavaa ailahtelevaisuutta siitä mitä ja ketä elämältään haluaa, kritiikinkestokyvyttömyyttä ja yleistä itsekeskeisyyttä joka näkyy itsensä pitämisenä valmiina ja täydellisenä ja tarpeena painostaa ympäristöään muuttumaan sellaiseksi kuin itse sen haluaa olevan koska kuvittelee ongelmiensa syiden löytyvän sieltä.
Setämies on yleensä etsikkoaikansa elänyt ja sekä löytänyt että hyväksynyt hyvät ja huonot puolet niin itsessään kuin muissa, huomannut että taitoja kehitetään hiomalla eikä esittämällä osaavansa valmiiksi kaiken ja hoksannut että asioiden korjaamiseen ja kestävyyteen panostaminen on pitkäkestoisempaa iloa kuin aina uusimman ja säihkyvimmän egoboosterin hankkiminen.
Toki voi kollikin olla henkisesti jo setämies ja yhtälailla äijä jäädä ikuisesti kukkoilevaksi klopiksi, mutta jälkimmäiset on sitten niitä ""setämiehiä"".
