Setämies titteli vähän kalskahtaa tietyllä tavalla. Siis mitä nyt olen joskus vasemmalla korvalla kuullut. Empiiristä tutkimusta en ole kokenut tarpeelliseksi tehdä, vaikka meemilandian puolelle meneekin.
Kääntäen verrannollinen männä aikojen vekkihameiseen vanhapiikalupaukseen joka on jäänyt markkinasegmentin ulkopuolelle syistä x ja y. Näin siis, jos setämies mielletään epäattrakriivisella tavalla johonkin keski-iän ja eläkeiän haarukkaan.
Jos ihan puskista pitäisi ensikuulemalta setämies termiä analysoida, niin tulisi mieleen seuraavaa; paksulinssisiä sarjamurhaajarillejä käyttävä äitinsä kanssa asuva sadetakkimies kenellä ihan omanlainen vuorokausirytmi ja radioamatöörikerhon kunniajäsenyys jo vuodesta -88. Tai vastaavasti joku sosiaalisesti aavistuksen kömpelö miesoletettu joka luottaa edelleen ysärityylin voimaan.
Walter White on setämies joka on klaarannut roolinsa ja tyylinsä paremmin kuin täydellisesti. Sääli sinänsä, että sattuu olemaan fiktiivinen hahmo.
Muttajoo. Setämies lienee identiteettikysymys. Niistäkin moni tuntuu tykkäävän.