Miehet deittimarkkinoilla

[Badboy]

Suomessa tilanne on eri koska monelle naiselle riittää vain se lusikallinen spermaa ja yhteiskunta (kela) hoitaa loput. Eli vuokrat, ruuat, vaatteet, koulutuksen jne. Fakta on se että pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu tukemaan naisia. Ja moni verovaroin hyvinvoinnin ylläpidosta vastaava mies on jätetty lihapatojen ulkopuolelle.

Lisää faktoja joita ei saisi sanoa ääneen. Näihin saa vastauksia yleensä tyyliin "ai nyt se on yhteiskunnan vika sun et saa naista, luuseri"...

Tavismiehen osa on varsin epäkiitollinen nykyään. Puolet tuloista pitää maksaa kiltisti veroja tukeakseen yhteiskunnan rakenteita jotka edesauttavat omaa arvottomuutta naisten silmissä, ja tietenkin mennä etulinjaan kuolemaan jos sota syttyy.

Pitäisikö miesten mennä yleislakkoon tai alkaa "ideologisesti työttömäksi"? Loogisesti ajateltuna miesten kannattaisi vähintäänkin vältellä verojen maksua.

[Psyche]

Palatakseni ihan ketjun aloitukseen; katsoiko kukaan sarjan ensimmäistä jaksoa? https://areena.yle.fi/1-50211575 Se jakso polyamoriasta? Missä pyöräilevä humanistimies suihkuttelee huonekasvejaan? Puhuu tunteistaan ja miehyyteen liittyvistä paineista?

Hänen ulkonäkönsä voi kukin itse arvioida, minusta hän ei kuitenkaan edusta sitä stereotypiaa erittäin maskuliinisesta, pitkästä ja lihaksikkaasta hunksista, mitä tässäkin ketjussa on kuvailtu. Ei näy luksusautoa tai muita kerskakulutukseen viittaavia statussymboleita. Ei myöskään tule sellaista vaikutelmaa, että hän olisi erityisen rikas.

Hänellä on 3 seurustelukumppania.

Miten hän eroaa toisessa jaksossa esiintyvästä miehestä, jolla asiat ovat olleet huonommin? Ero ei ainakaan ole ilmeinen, enkä uskalla lähteä sitä arvailemaan.

Uskon, että monilla miehillä on vaikeuksia seksi- ja/tai seurustelukumppanin löytämisessä. Uskon, että tämä aiheuttaa helposti psyykkistä oireilua, yksinäisyyttä, surua, vihaa, katkeruutta, alemmuuden- ja huonommuudentunteita, häpeää... ja tunnen myötätuntoa tämän johdosta. Myötätuntoa tosin vähentää, kun naisia aletaan kollektiivisesti syytellä, milloin on naisten syy, kun syntyvyys on liian vähäistä ja naiset liian nirsoja, milloin naiset vain haluavat lapsia ja miehen niitä elättämään... niinkin, että naiset vain paneskelevat ympäriinsä alfamiesten kanssa (pyörivät "kullikarusellissa") ja sitten etsivät beta-miehen elättämään näiden alfojen lapsia. 

Luin Timo Hännikäisen kirjan "Ilman" kun se ilmestyi monia vuosia sitten, koska halusin ymmärtää hänen ja hänenkaltaisteen miesten kokemusta. Siinä hän käy läpi tuntemuksiaan vastentahtoiseen selibaattiin liittyen, ja varsin synkkiä ne ovat. Perehdyin myös jonkin verran PUA-kulttuuriin mm. lukemalla kirjan "The Game: Penetrating the Secret Society of Pickup Artists", joka on yhden liikkeessä mukana olleen miehen kirjoittama, eli näkökulma liikkeen sisältäpäin. Jonkin verran olen siis koittanut perehtyä tähänkin kokemusmaailmaan ja ymmärtää sitä.

Voiko sitä oikein naisena muuta tehdä, kuin kertoa millaisista asioista miehessä tykkää? Vaikka eihän naiset saa neuvoa miehille miten naisia saa, koska ei naiset sitä ymmärrä kuitenkaan

Ehkä mua kiinnostaisi tietää, millaisen maailman tämän ketjun miehet haluaisivat ja millaisin muutoksin siihen päästäisiin? Olisivatko he valmiita heikentämään naisten oikeuksia saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi?

Ketjussa on ainakin ehdotettu naisten tuomista köyhistä maista. Sovellan suopeuden periaatetta, ja oletan että nämä naiset olisivat vapaaehtoisesti halukkaita muuttamaan Suomeen ja että että tämä naisten määrän lisääntyminen aiheuttaisi sen, että kaikille miehille riittäisi sitä pillua. Eli siirretään suomalaisten tai länsimaalaisten miesten ongelma kehitysmaihin? (Joissain maissa, kuten Intiassa ja Kiinassa on jo valmiiksi valtava epäsuhta miesten ja naisten määrässä tyttösikiöiden abortoinnin ja tyttölasten kaltoinkohtelun vuoksi.) Mikä toisaalta estää miehiä hakemasta näitä morsiamia lähtömaastaan? Onhan sekin jonkinlainen ilmiö.

No tämmöistä pohdintaa.


Edit. typoja

[balthazar]

Ehkä mua kiinnostaisi tietää, millaisen maailman tämän ketjun miehet haluaisivat ja millaisin muutoksin siihen päästäisiin? Olisivat valmiita heikentämään naisten oikeuksia saadakseen omat tarpeensa tyydytetyiksi?

Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.

[Badboy]

Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.

Ei ole oikein muita realistisia vaihtoehtoja kuin nuorten naisten lisääminen populaatioon (ei tule koskaan tapahtumaan, naiset äänestävät tälläiset pois) tai hyvinvointivaltion alasajo (näyttää jopa todennäköiseltä, mutta kestää niin kauan että nykymiehille ei auta)

Toki myös WW3 tai joku muu vastaava iso kahakka missä valtava määrä miehiä kuolisi pois auttaisi asiaa kummasti.

Todennäköisin skenaario on kuitenkin se että miesten kurjuus vaan lisääntyy entisestään pikkuhiljaa. Entistä suurempi osa miehistä ei pysty täyttämään naisten kovenevia vaatimuksia...

[balthazar]

Tämä. Huonokin ratkaisuehdotus on kuitenkin edes jollain tasolla eteenpäinpyrkimistä, verrattuna siihen että pyöritetään rikkinäistä levyä siitä, että kaikki on huonosti ja se on naisten vika. Minuakin ihan aidosti kiinnostaa, että mikä on se ratkaisumalli näihin ongelmiin? Ainahan voi huudella että jokin asia on huonosti ja sen pitäisi olla paremmin, mutta kaiku jää kovin ontoksi jos ei ole mitään ehdotusta asioiden parantamiseksi.

Ei ole oikein muita realistisia vaihtoehtoja kuin nuorten naisten lisääminen populaatioon (ei tule koskaan tapahtumaan, naiset äänestävät tälläiset pois) tai hyvinvointivaltion alasajo (näyttää jopa todennäköiseltä, mutta kestää niin kauan että nykymiehille ei auta)

Toki myös WW3 tai joku muu vastaava iso kahakka missä valtava määrä miehiä kuolisi pois auttaisi asiaa kummasti.

Todennäköisin skenaario on kuitenkin se että miesten kurjuus vaan lisääntyy entisestään pikkuhiljaa. Entistä suurempi osa miehistä ei pysty täyttämään naisten kovenevia vaatimuksia...

Eli naisten aseman huonontaminen. Selevä. Yksi näkökanta tuokin.

Joskin olen pohtinut sitä usein, että millaista olisi maahanmuuttokeskustelu ollut silloin, jos vuoden 2015-2016 turvapaikanhakijoiden aalto olisikin sisältänyt ~30000 16-30 vuotiasta naista. Ja ennenkuin kukaan rupeaa heittelemään rasistikortteja, niin olin silloin töissä maahanmuuttajien kanssa. Minulla on ensikäden kokemusta siitä, millaista porukkaa ja millaisista oloista suomeen saapui turvapaikanhakijoita. Hyvässä ja pahassa. Tämä nyt vain tuli mieleen juurikin naisten huonoista oloista, joista minulla on runsaasti ensikäden tietoa. En soisi suomessa sellaisen kulttuurin kukoistavan.

[Badboy]

Eli naisten aseman huonontaminen. Selevä. Yksi näkökanta tuokin.

Jos saat naiset vapaaehtoisesti alentamaan vaatimuksiaan miesten suhteen, ilmoittele. En varsinaisesti pidättele hengitystä asian suhteen.

[kokeilija]

Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.

Vaikka se ei varmasti kaikkeen yksinäisyyteen ja riittämättömyyteen auttaisikaan, niin selvää kuitenkin lienee että jos seksiä ja läheisyyttä voisi "hakea kaupasta" siinä missä muita elämän välttämättömyyksiä ilman siitä nykyään seuraavaa stigmaa, niin se vähentäisi kyllä miesten yksinäisyydestä seuraavia lieveilmiöitä tuntuvasti. Niin kuin tässä on muidenkin suulla todettu, se että saa mitään positiivista huomiota murheen alhoon auttaa jo paljon; ja jos masennukseen ja epätoivoon syy on nimenomaan seksin puutteessa niin paras lääke siihen yksinkertaisesti on että saa sitä pillua jostakin.

Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.

[Badboy]

Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.

Auttaisi vähän, poliittista tahtoa ei löydy. Oikeusministeri Henriksson on jo vuosia ajanut seksin oston kriminalisointia.

Kelan tukema seksi-seteli motivoisi "ihan kivasti" työttömiä tekemään mitä tahansa yleishyödyllistä...

[balthazar]

Kun nyt ratkaisuehdotuksia toivotaan niin heitetään yömyöhän (varmasti täysin tunteita herättämättömänä) ajatuksena seksin myynnin ja oston normalisointi, mahdollisesti myös tähän liittyvänä kelan tukema seksin osto ammattilaisen myöntämällä reseptillä että köyhemmille ja kehnommassa jamassa olevillekin löytyy apua.

Tiedätkös, en pidä tätä alkuunkaan huonona ajatuksena. Siis seksityön normalisoinnin kannalla olen yksiselitteisesti, alan säännöstely ja lailla turvaaminen olisi hitokseen tärkeä juttu. Seksityötä pitäisi pystyä tekemään turvallisesti ja itsenäisesti, tai jos halutaan järjestäytyä ja tehdä työtä yhdessä esimerkiksi saman katon alla sijaitsevassa "laitoksessa" niin mikäs sen hienompaa.

Vaikka se ei varmasti kaikkeen yksinäisyyteen ja riittämättömyyteen auttaisikaan, niin selvää kuitenkin lienee että jos seksiä ja läheisyyttä voisi "hakea kaupasta" siinä missä muita elämän välttämättömyyksiä ilman siitä nykyään seuraavaa stigmaa, niin se vähentäisi kyllä miesten yksinäisyydestä seuraavia lieveilmiöitä tuntuvasti. Niin kuin tässä on muidenkin suulla todettu, se että saa mitään positiivista huomiota murheen alhoon auttaa jo paljon; ja jos masennukseen ja epätoivoon syy on nimenomaan seksin puutteessa niin paras lääke siihen yksinkertaisesti on että saa sitä pillua jostakin.

Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa. Emmehän me parisuhteessakaan käytä yhdessä vietetystä ajasta lopulta niin suuria määriä itse seksin harrastamiseen, toki siinä on yksilöllistä vaihtelua ja jotkin suhteet perustuvat pelkkään seksiin vaikkei valuutta käsiä vaihtaisikaan. Mutta juurikin tämä, yhteyden tunne ja se että joku kuuntelee, välittää ja on lähellä. Ajattelen että hyvin suuri osa incel-kulttuurista voi olla peräisin siitä että ollaan kykenemättömiä tai ei vain haluta erotella seksiä ja läheisyyttä toisistaan. Kuvitellaan että ollaan vailla sitä perspillua tai seksinperkelettä, vaikka oikeasti riittäisi ja olisi tärkeämpää, että joku olisi lähellä ja kuuntelisi, ymmärtäisi ja ottaisi huomioon. Pitäisi hyvänä, miksei myös seksuaalisesti. Ennenkaikkea olisi joku, jota myös itse voi koskettaa. Aidosti.

Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.

En nyt kahlaa koko ketjua läpi, mutta oma näkemykseni on, että tähän on tullut paljon ajatuksella ja ymmärryksellä kirjoitettuja ajatuksia ja neuvoja. Siis todella paljon. Mutta vastaukseksi on annettu enimmäkseen, että olette väärässä ja ei se niin mene. En minä voi tilanteelleni mitään. Muissa on syy, ei minussa. Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta. Mutta ne PUA-hassutukset pitää kyllä heti kärkeen unohtaa. Useita kertoja on eri sanoin muotoiltu, että pitää avata itsensä ja olla oma itsensä, siitä huolimatta että tulee välillä kuraa kinttaisiin. Alkaa loppua vähin erin eri tavat selittää sama asia niin, että se tulisi ymmärretyksi ja edes joku pääsisi siitä epäilemättä inhottavasta ja latistavasta kierteestä irti, että oma arvo olisi kiinni siitä että saako jonkun muun tai muita ihmisiä panemaan tai pariutumaan itsensä kanssa.

Toki maailma ja muut ihmiset voivat toisiaan lytätä, mutta vain itse voi itsensä alentaa. Siinäpä ajatusta.

//edit käsittämätön virke muokattu ymmärrettävämmäksi.

[kokeilija]

Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.

Kyllä se pillunsaantikin on oikeasti tärkeä asia, ennen kaikkea sen riittämättömyyden tunteen poistamiseen. Vaikka kuinka joku tulisi lähelle ja huomioisi, mutta ei kuitenkaan halua panna, kertoo yksinäiselle vain sen että jokin on kuitenkin itsessä vialla, tai ei riitä sellaisena kuin on.

...Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta.

Minä ymmärrän mitä yrität kertoa; mutta kuten tässä on todettu, ihminen voi jäädä pitkiksi ajoiksi yksin vaikka kuinka tekisi parhaansa, ja kun tilanne on tarpeeksi synkkä, niin tuollaiset neuvot ovat juuri sellaisia möläytyksiä mitkä vain pahentavat asiaa. Sinun kirjoituksista saan kuvan että sinulla on kovin pintapuolinen käsitys siitä miltä tuollainen yksinäisyys voi tuntua. Kun peilaan omiin kokemuksiini, jään pakostakin miettimään että olisinko nyt narun jatkona jos minua olisi joku tuolla tavalla ruvennut neuvomaan heikkona hetkenä.

Mitä tähän positiivisen huomion saamiseen tulee, niin tämäkin keskustelu minusta näyttä asennekasvatuksen tarpeen nimenomaan miehiin suhtautumisessa. Jos tällaisessakin ketjussa lähes jokaista katkeraa yksinäistä miestä lähtökohtaisesti aletaan haukkua vinkuvaksi inceliksi kun kertoo ahdingostaan, niin kenen puoleen te luulette heidän kääntyvän saadakseen ymmärrystä? Se että suhtautuminen on tällaista on täsmälleen se mikä ajaa ihmisiä PUA-piireihin ja pitemmällä ajalla radikalisoitumiseen, kun mistään muualta kuin kaltaistensa joukosta ei saa sitä paljonpuhuttua henkistä tukea.

[balthazar]

Varmastikin tarkoitit sanoa, että juurikin se läheisyys ja huomio on tässä pääpainona, eikä se de facto pillunsaanti ole oikeastaan mitenkään pääosassa.

Kyllä se pillunsaantikin on oikeasti tärkeä asia, ennen kaikkea sen riittämättömyyden tunteen poistamiseen. Vaikka kuinka joku tulisi lähelle ja huomioisi, mutta ei kuitenkaan halua panna, kertoo yksinäiselle vain sen että jokin on kuitenkin itsessä vialla, tai ei riitä sellaisena kuin on.

Silloin en näe juuri muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa sen ihmisen etsimistä. Oma kiinnostus ei takaa molemminpuolista kiinnostusta, eikä se liene asia jota olisi tarkoituksenmukaista pyrkiä muuttamaan. Se nyt vaan pitää pystyä kestämään, ettei ne tarpeet kohtaa. Koska se, että antaisi kirjaimellisesti säälistä vaikka itseä ei tippaakaan kiinnosta, on senlaatuista itseään vastaan toimimista ettei keneltäkään voi sellaista vaatia tai olettaa. Enkä oikein usko että se edes vastaisi siihen tarpeeseen, jos toinen antaa käyttää ruumistaan olematta itse aidosti läsnä.

...Olen vilpittömästi pahoillani jos se tuntuu maassa makaavan potkimiselta, mutta omasta puolestani voin sanoa että vaihdan lähestymistapaa saadakseni edes jonkun tajuamaan sen, mitä yritän kertoa. Tarkoituksenani ei ole lytätä saamattomia entisestään, päinvastoin. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kertoa, että tilanne on juuri päinvastainen; omalla toiminnalla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin, eikä se edes tarkoita naisten "saantia". Kun viihtyy omissa nahoissaan paremmin niin kas kummaa, joku toinenkin voi olla sitä mieltä että tuossapa voisi olla hyvinkin potentiaalinen kumppaniehdokas, olipa kyse sitten siitä pillunsaannista tai jonkinlaisesta suhteesta.

Minä ymmärrän mitä yrität kertoa; mutta kuten tässä on todettu, ihminen voi jäädä pitkiksi ajoiksi yksin vaikka kuinka tekisi parhaansa, ja kun tilanne on tarpeeksi synkkä, niin tuollaiset neuvot ovat juuri sellaisia möläytyksiä mitkä vain pahentavat asiaa. Sinun kirjoituksista saan kuvan että sinulla on kovin pintapuolinen käsitys siitä miltä tuollainen yksinäisyys voi tuntua. Kun peilaan omiin kokemuksiini, jään pakostakin miettimään että olisinko nyt narun jatkona jos minua olisi joku tuolla tavalla ruvennut neuvomaan heikkona hetkenä.

Hyvä on, avataanpa tätä hieman. Minun elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kuukausiin kyennyt tapaamaan ketään. Iho on kaivannut kosketusta niin, että olisi haluttanut itkeä, mutta se itku ei vain tule. Miksi? Koska en ole osannut itkeä tervettä itkua kuin vasta hiljattain. Vähän toista vuotta. Mutta minun näkökantani on ollut, jo ihan pikkupenikasta saakka se, että kaikki on tehtävä itse ja itse on pärjättävä kaikessa. Kukaan ei ole taputellut minulle yhtään mitään valmiiksi. Siksi minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään, että syy olisi missään muualla kuin minussa, olipa minulla miten kurja olo tahansa. Enkä myöskään ole erityisen hyvä ottamaan tukea vastaan, vaivaannun ihan hiiteen jos joku haluaakin auttaa minua, ihan pienissäkin asioissa. Edellinen kumppani tykkäsi laittaa aamulla aamukahvin ja voileivän valmiiksi pöytään, ja minä ihmettelin että kenelle tuo on. En tottunut siihen koskaan.

Sen sijaan minua on usein kuvailtu tasa-arvoisimmaksi ihmiseksi joka on tullut vastaan. Koska en hyväksy myöskään toisessa heikkoutta, sitä ettei pysty tekemään jotakin. Autan todella mielelläni, mutta minulle on ihan turha tulla selittämään ettei osaa tai pysty, koska silloin joko opetellaan tai harjoitellaan, kunnes osataan ja pystytään, jos ei tekemään itse asiaa niin sitten pyydetään apua. Sekin on helvetin tärkeä taito osata ja opetella. Tasa-arvo toimii kumpaankin suuntaan, niissä asioissa joita en itse osaa, joko pyydän apua tai hoidan itse. Vielä en ole löytänyt mitään, mitä nainen voisi tehdä mutta mies ei, tai toisinpäin. Toki yksilöllisiä eroja on, mutta enimmäkseen se on tahtotilakysymys. Mutta sitä päivää ei tule että vingun ja valitan siitä että elämä on kollektiivisesti jotenkin epäreilua ja epätasa-arvoista. Onhan se, mutta se on asia jota en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse elämäni elän.

Tosiasia on sekin, että jos minulla olisi ollut ase kaikkein pimeimpinä hetkinäni, niin en olisi enää täällä. Olen tuijottanut suurta tyhjyyttä pidempään ja syvemmälle kuin useimmat, ja ainut asia mikä minut piti hengissä oli se ettei minulla ollut ampuma-asetta. Makusteleppa tuota lausetta hetki. Eikä se tunne varmaan kokonaisuudessaan häviä koskaan, mutta en myöskään rupea haavojeni kanssa kerjäämään sääliä tai vaatimaan erityiskohtelua. Siksi en sulata sellaista käytöstä myöskään kanssaihmisiltäni. Koska tiedän että jokaisesta on myös paremmaksi versioksi itsestään. Sen takia viitsin näitä rivejä tänne naputella, että lakkaisitte odottamasta jotain muutosta ja tekisitte sen muutoksen. Koska en haluaisi että kukaan joutuu olemaan niin yksin kuin itse olen ollut.

Tosiasia lienee, että jokainen joka joutuu kokemaan äärimmäistä yksinäisyyttä ja läheisyydenkaipuuta, lopulta käpertyy siihen omaan kipuunsa. Tämän miellän eräänlaiseksi narsistiseksi haavaksi, koska kaiken voi aina sitten perustella halutessaan sillä. Aina voi uhriutua halutessaan, tai sitten voi vetää sen pään sieltä omasta perseestä pois. Mutta se pääkin on itse revittävä sieltä omasta perseestä, ei se näemmä ainakaan näin etänä onnistu.

[hwyl]

Hyvä on, avataanpa tätä hieman. Minun elämässäni on ollut aikoja, jolloin en ole kuukausiin kyennyt tapaamaan ketään. Iho on kaivannut kosketusta niin, että olisi haluttanut itkeä, mutta se itku ei vain tule. Miksi? Koska en ole osannut itkeä tervettä itkua kuin vasta hiljattain. Vähän toista vuotta. Mutta minun näkökantani on ollut, jo ihan pikkupenikasta saakka se, että kaikki on tehtävä itse ja itse on pärjättävä kaikessa. Kukaan ei ole taputellut minulle yhtään mitään valmiiksi. Siksi minulla ei ole käynyt mielen vieressäkään, että syy olisi missään muualla kuin minussa, olipa minulla miten kurja olo tahansa. Enkä myöskään ole erityisen hyvä ottamaan tukea vastaan, vaivaannun ihan hiiteen jos joku haluaakin auttaa minua, ihan pienissäkin asioissa. Edellinen kumppani tykkäsi laittaa aamulla aamukahvin ja voileivän valmiiksi pöytään, ja minä ihmettelin että kenelle tuo on. En tottunut siihen koskaan.

Sen sijaan minua on usein kuvailtu tasa-arvoisimmaksi ihmiseksi joka on tullut vastaan. Koska en hyväksy myöskään toisessa heikkoutta, sitä ettei pysty tekemään jotakin. Autan todella mielelläni, mutta minulle on ihan turha tulla selittämään ettei osaa tai pysty, koska silloin joko opetellaan tai harjoitellaan, kunnes osataan ja pystytään, jos ei tekemään itse asiaa niin sitten pyydetään apua. Sekin on helvetin tärkeä taito osata ja opetella. Tasa-arvo toimii kumpaankin suuntaan, niissä asioissa joita en itse osaa, joko pyydän apua tai hoidan itse. Vielä en ole löytänyt mitään, mitä nainen voisi tehdä mutta mies ei, tai toisinpäin. Toki yksilöllisiä eroja on, mutta enimmäkseen se on tahtotilakysymys. Mutta sitä päivää ei tule että vingun ja valitan siitä että elämä on kollektiivisesti jotenkin epäreilua ja epätasa-arvoista. Onhan se, mutta se on asia jota en voi muuttaa, mutta voin vaikuttaa siihen miten itse elämäni elän.

Samaistun kirjoitukseesi todella paljon. Kirjoitin tähän jo pari kappalettakin tarkempaa kuvausta, mutta otin pois, tarina on liian pitkä ja monitahoinen. Mutta olen nähnyt karuja näköaloja elämässäni, lapsena ja nuorena olin pitkään umpijäässä, sisäisesti pelokas ja katkera, paljon nöyryytetty, ulospäin umpinainen muuri. Mikään ei päässyt siitä läpi, olin ylpeä kuin piru, vaikka sitten pelkästään yksin omassa maailmassani. Kirjallisuus ainoa seurani. Vasta kun sain päästettyä tästä paostani, pelostani ja katkeruudestani irti, rikollisen myöhään - ja annettuani sen rikollisen myöhäisyyden anteeksi itselleni - sulin siitä umpijäästä ja purin ne muurit, antauduin elämään, haavoittuvaiseksi ja riskejä ottavaksi. Sitten tulikin, rikollisen myöhään, ystäviä ja rakastajia, lopulta avioliitto ja perhe - siis elämä.

Ehkä tämä kuulostaa sitten itsekehulta - lyön lyötyjä. Mutta eipä todellakaan vaikuta miltään itsekehulta omissa silmissäni, tarina siitä, että pelokas ja katkera voi olla aivan liian pitkään. Nöyryyttävä tarina muistaa omasta elämästään. Mutta on ollut valtaisa vapautus luopua syyttämästä muita ja lopulta itseäänkin niistä heikkouksista ja tappioista. Elämä on tälläistä, ei ole suojaverkkoja, takuita mistään. Mutta aina on mahdollista vapautua - ja se vapautuminen lähtee itsestä, omasta sisimmästä. Aina voi avautua toisille ihmisille, antaa itsestään, antaa itsensä. Jos siihen pystyy niin sitten lähes täysin varmasti myös saa. Minusta tämä on lohdullinen ajatus, ratkaisu, vaikka miten vaikeakin, on kuitenkin omissa käsissä, ei toisten. On helppo ratkaisu ulkoistaa tyytymättömyytensä toisten vikoihin, tässä tapauksessa vielä lähinnä kuviteltuihin, johonkin toksiseen naisvihaan, seksuaalisen tasa-arvon vastustamiseen.

Anyways, sanoit tämän asian paljon paremmin ja kaunopuheisemmin, todellakin arvostan kirjoitustasi!

[Badboy]

Mutta ne PUA-hassutukset pitää kyllä heti kärkeen unohtaa.

Tämä on niin absurdia kun ensin todetaan että miehen pitää itse tehdä jotain asialle jotta alkaa pärjämään naismarkkinoilla, ja heti seuraavassa lauseessa lytätään ne (tutkitusti toimivat) pelimiesopit.

Voi vaan kuvitella sitä (epävarman) miehen tuskaa kun ei tiedä mihin uskoa, ja osasta "vinkkejä" mitä täältäkin saa lukea olisi varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.

[Kouluttaja]

Jos sun maali on saada pillua manipuloimalla toisia ni varmaan toimii noi PUA jutut.

Jos tarkotus tutustuu muihin tyyppeihin ja ehkä samalla itteensä, saada pillua ja ehkä jopa pitkäkestosia suhteita ni jättäsin väliin noi temput.

Sä ite valitset pelaatko tota ekaa peliä vai haluutko oikeesti toimivia ihmissuhteita.
Jos suhteen pohjana on toisen manipulointi ni en nyt kauheen korkeita odotuksia sen varaan muutenkaan rupeis rakentaa.

Tässä ketjussa on ollu ihan tosi paljon hyvää tekstii jos sen lukee ilman katkeraa filtterii.
Noi naisten vinkit kannattaa käydä läpi, varmaan koko ketju itseasiassa.

Tärkein pointti musta minkä täällä moni sanonu.

Tee työtä ittes kanssa.

Tää on korni lause monelle mut ole paras mahdollinen versio itsestäsi:

Treenaa kroppaas, treenaa mieltäs, harjottele sosiaalisia taitoja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja kun seuraava kysymys ois et miten ni mee vaikka sovittaa vaatteita ja juttelee myyjien kaa, tai vaikka johonkin yhdistystoimintaan. Lista aika loputon. Ulkonäköön voi vaikuttaa. Sä et päätä mitkä kortit sulle jaettu, mut miten ne pelaat. Vaatteet, parturi tms. Ryhti kuten tos edellä mainittiin on kans asia mihin voi vaikuttaa. Ite teen sen joogalla.

Kun sä panostat ittees se kyllä huomataan.

Itsevarmuus&itsetunto:

Vaikka budoo kehiin jos haluut itseluottamusta kehittää. Jooga tekee hyvää ittensä hyväksymiselle, ja kans sun kropalle.
Mee vakka metsään opettelee miten tullaan toimeen äärioloissa. Tuut eri miehenä takas.,

Seuranhaku ku käyät jotain sosiaalisen median kanavaa tai äppiä:
Mä en ainakaan mieti et mitä se toinen haluis kuulla vaan puhun ihan omana ittenäni.
Helpompaa näin.

Ja miehenä sä joudut kestää sen et jokainen ei haluu lähtee sun kaa treffeille. Melkein kaikki meistä joutuu.
Pakit ei oo kivoja, varsinkaan jos on jo päässään rakentanu jotain visioita ja pilvilinnoja.
Mutta se katkeroituminen on omaan pesään kusemista, omaan polveen ampumista, oman polun hiekottamista.
Tarviiks jatkaa?
Mä en ite ainakaan haluu katkeria tyyppejä mun elämään. Vaan ilosiielämästä nauttivii olentoja joiden kaa mun on hyvä ja helppo olla.

Kaikkea hyvää tiellesi, toivon et löydät mitä oot ettimässä. Mut löydä eka ittes ni sen vastakappaleen löytyminen paljo helpompaa. Tai sanon suoraan et jos löydät ittes ni hyvin luultavasti sut kyl kans joku bongaa.

Onko tarpeeksi rautalangasta väännetty?

Terapiaa suosittelen kaikille ihan siitä riippumatta kokeeko et ois jotain ongelmia, käsiteltävää meillä kaikilla mun mielestä on.

[Swallow]

Anteeksi, nyt saattaa mennä vähän asian viereen, mutta pakko on osallistua.

Ensinnäkin en ymmärrä tätä sukupuolijaottelua tässä koko asiassa. Yksinäisyys on yksinäisyyttä sukupuoleen katsomatta ja sen seuraamukset on miusta yksilöllisiä, eikä sukupuoleen sidottuja. Toki ymmärrän, että yhteiskunta on sillä tavalla vinoutunut, että oletetaan miesten hoitavan aloitteet kaikissa asiossa ja olen itsekkin siihen suuntaan hieman kallellaan. Valitettavasti. Mutten silti ole koskaan jäänyt tuleen makaamaan. Mun kaksi kolmesta parisuhteesta on lähtenyt siitä, että minä menin itte ja sanoin, että oisko kahvit? Tosin siihen ne sit melkeen kaatukin, että ne oli liian passiivisia miulle ja aivan liian mun pyöritettävissä. Mutta tää onkin sit jo aivan eri aihe, mutta opin näistä taas mikä toimii mulle ja mitä ottaa huomioon seuraavaa suhdetta tarkastellessa. Ja sitä suosittelen muillekkin. Omien tarpeitten tarkastelua.

Mutta aasinsiltana päästään sitten juurikin siihen, että pitäskö sitä sitten hyväksyä/vastaanottaa läheisyyttä ihan keltä tahansa sen takia, että kokee yksinäisyyttä? Tai onko sitten niin, että "ei tiedä mitä on olla yksin", jos ei ole valmis vastaanottamaan läheisyyttä keltä tahansa?  En itse alkekirjoita kumpaakaan näistä. Mutta päästään taas yksilöllisyyteen (ilman sukupuolijaottelua). Joku kokee asiat näin, joku toinen ei. Ja molemmat ovat arvokkaita näkemyksiä ja kokemuksia. On ihan yhtä oikeutettua kokea yksinäisyyttä ja kärsiä sen aiheuttamista negatiivisista tunteista, vaikkei ihan kaikille syliään avaisikaan. Samoin on oikein kokea sitä tunnetta siellä sängyn pohjalla tuntien, ettei kelpaa edes naapurikorttelin kodittomalle holistille. (Enkä nyt sano, ettei kodittomilla tai holisteilla ois arvoa tai kriteerejä, kärjistän vain pointin sisään ajamiseksi) Mutta fakta on silti se, että asiolle voi usein tehdä jotain. Onhan se persiistä kuulla tällästä, jos on ite ihan rikki asian kanssa ja kokee antaneensa kaikkensa. Itsensä objektiivinen tarkastelu on oikeesti haastavaa. Pinnallisuuteen takerrutaan liian herkästi ja unohdetaan tutkia niitä luonteen piirteitä ja niiden mahdollisia vaikutuksia asiaan.

Pinnallisuudesta puheenollen. Itse en hirveemmin jaksa mitenkää erikoisesti laittautua treffeille. Koska en halua markkinoida mitään "poster girl" kuvaa itestäni. Oon mielummin minä ja kelpaan itsenäni. Ja sitä nyt yrittän tällä sanoa, että älkää jaksako välittää niistä ulkoisista juttusistanne niin paljon. Kuha hygienia on kunnossa, niin sillä pääsee jo pitkälle. Tosin jos haluutte Barbeja ni sit on melkein pakko olla Ken. Tai rikas.. Mut sit on pakko olla valmis vaivautuu hankkii sitä rahaa tai muokata ulkonäköään. Pointtina se, että jos haluaa pinnallista, niin on vähän oltava sitä itekkin. Ja nääkin on sisäsiä arvoja, jotka vaa näkyy ulospäin.

Miettikää mielummin niitä asioita, mitkä on teille tärkeitä ja ettikää niiden perusteella niitä kumppaneita. Onnistumisprosentti nousee huomattavasti kun kriterisöitte hakunne ja etitte niiden perusteella sitä kumppania, sen sijaan, että hakuammutaan joka suuntaa. Panostakaa laatuun, älkää määrään.

Olen tunnettu rajusta rakkaudesta. Mutta koen, että tekisin enemmin karhun palveluksen, jos en ilmaisi asioita näin miten ne koen. En silti väitä, että se olisi helppoa. Nalkekarkit ei mee tasan ja kortit jaetaan usein päin prinkkalaa. Mut usein asiolle voi silti tehdä jotain. Nallekarkitkin voi pistää keskeltä kahtia. Se vaan vaatii sitkeyttä ja asioden tärkäysjärjestykseen laittamista.

Kiitos ja Anteeksi.

-Swallow/Mizu-