Kysely: millainen kinky olet

[IlonaSinulle]

Ei yksikaan niistä, ei se oo elämäntapaa tai leikki/rooli. Se vaan on osa minusta, sanottaanko siis että synnynperäinen talentti.

Hyvin sanottu!

[Fia]

En mäkään oikein pysty noista vaihtoehdoista valitseen. "Elämäntapa" kuulostaa musta aika paljon laajemmalta ja "raskaammalta" kuin miten tän jutun omalla kohdalla koen... kinkyilyt on mulle enemmän osa elämää kuin elämäntapa.

Toisaalta... en tiiä oonko (enää) ihan vaan makkarikinkykään. Tai haluanko olla. Kyse on... kuitenkin osasta mun persoonaa, jotain osaa osasta ihmissuhteista... Koen, että vaikka kinkyilyt käytännössä tapahtuis pääosin makkarissa, se kuitenkin vaikuttaa elämään muutenkin. Viimeistään siinä kohtaa kun esim. myös osa tärkeimmistä ystävyyssuhteista alkaa olla skenen kautta muodostuneita, kyse epäilemättä on jo jostain muustakin kuin ihan vaan makkarihommista.

Itse asiassa tää on musta vähän kuin kysyttäis, että ootko makkarihomo vai elämäntapahomo. 🙂 Että onko se sit elämäntapa kun sitä on muulloinkin kuin makkarissa? Mutta entäs jos samaan aikaan se on kuitenkin lopulta vaan yks osa elämää, ehkä korkeintaan 20-50% kaikesta mitä ihmisenä on?

[emeritus]

Kuten Henuli sanoo:"Vaihtoehdot on miusta vähän huonot".
Jotakin sinne päin menevää mietettä on mulla kanssa(anteeksi ketjun aloittaja)päässä. Mietin-ihan oikeesti-omassa päässäni, niinku, että!

Aikani alusta asti, ehkä vähän ykstotista, joskin tiukkaa menoa oli. Sinänsä toki k u n n i o i t e t t a v a s s a  5:n vuoden iässä istuin niin sanoakseni omaan lokerooni piiloutuneena ja - kirjaimellinen - naapurintyttö Virve olikin jo mulla poikittain polville-perusasentoon asettuna
ja niin sai Vikke paljaalle pyllyllensä 3-5 vitsan kimpusta..., Itse autuaan tietämättömänä moisesta käsittelystään, muutoin kiva kaveri pihan
leikeissä...
TIEDÄN syyt moiseen, joskaan en pitkästi ala psykologisoimaan. Enkä lainkaan!
    Tietämättä/ymmärtämättä vielä - mistään ihme SEKSI-asoista hölyn pölyäkään, niin aikuisten katseilta ikään kuin PIILOSSA täytyi, tietysti,
tämän fantasiajutun pyöriä pikkupojan päässä, kas kun se - jotenkin "luvattomalla" tavalla teki jotain aivan ennen kokemattomalla tavalla
niin hillittömän kutaa... ei mitään lumisotaa, futista yms...
Mun iho ikäänkuin kupli...     Sitten myöhemmin ekat sessioinnit TOISEN naapurintytön, oikein onnesta halullisen Maritan kanssa, konkreettisesti
piilossa alakerran hyljättyjen polkupyörien ja huonekalujen sivuhuoneessa, sitä Ankara Opettaja/tuhma koulutyttö-leikkiä, oltiin 8-9-vuotiaita...
Epäilemättä Marita, niinku OIKEESTI oli kiltti ja tunnollinen pikkukoululainen, mutta LEIKISTI, vielä muistan , nuori neiti HEHKUI...jotain noin Historiallis-ajallisessa raameissa olevaa piiskaa pyllylle-leikkiä kun me - LAPSET - leikittiin

HUOM! ERITYSEN TÄRKEÄÄ: ettei syntyis KAUHEASTI VÄÄRISTYNYTTÄ,JÄRKYTTTÄVÄÄ!! kuvaa... Lapset ON lapsia! Lapseen ei kohdistaa
moista! Lainsäädännöstä vähät, mutta muuten se olisi/ON moraalitonta. Tietysti: ali-moraalista.

MINULLE, aikuisena KINKYNÄ sitten tämä naiselle selekäsauna-asia jäi!  Minkä minä sille mahdoin, helev...  JO NIINKIN AJAN ALUSSA selkärankaani kun kiinni jäänyttä on...   
Sori alituiseen tekemistäni kielioppikukkasista ym virheistä:  Eli siis-mm: Lapseen, lapsiin Ei saa kohdistaa ruumiillista väkivaltaa. Eikä henkistä myöskään.  Jos taikka kun sitä - epähuomiossa - voi tapahtua, se pitää sitten myöhemmin sitten havaita itse itsestään.

[Koios]

Ympäristö vaikuttaa ja sen vaikutuksesta katsoin olevani makuuhuonekinky. Saattaisin olla enemmänkin jos olisi seuraa joka olisi enemmän, ruokkisimme toinen toisiamme, mutten ole niin kinky että pystyisin sitä ylläpitämään yksinäni. Arjessa ja töissä olen jotain ihan muuta kuin mitä voi kinky-asteikolla mitata. En vastusta lokerointia tai leimojen lyömistä tai määritelmiä, ne auttavat hahmottamaan maailmaa itsessämme ja ympärillämme, mutta luokitukset eivät aina ole mitenkään relevantteja tai mahdollisia, kuten "oletko kinky kun olet töissä?".