Olen tätä aihetta miettinyt varsin paljon elämäni aikana. Ja ehkäpä juuri sitä että olenko aina ollut tällainen ja tykännyt tietyistä asioista, vai onko ne asiat traumojeni aikaansaannosta. En tiedä, eikä sillä kai lopulta ole edes merkitystä. Koska joka tapauksessa minä olen se mikä nyt olen ja tykkään asioista joista tykkään.
Traumojen olemassa olo häiritsee toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän elämää ja samalla seksuaalisuuttani ja sen toteuttamissa kaikissa minulle mieluisissa muodoissa. Mutta elämä on.
Pitää vaan löytää just itselleen sopivia ihmisiä ja kommunikoida avoimesti. Opetella tuntemaan itseään, halujaan ja kertoa niistä rehellisesti. Joko sitä sit löytää jonkun jonka kanssa olla ja leikkiä, tai sitten ei löydä.
Elämä on riskibisnes. You win some and you loose some.
