Kirjoittaja Aihe: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?  (Luettu 590 kertaa)

Rama

  • Rsyke
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 187
  • Likainen hippi
  • Galleria
Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« : 17.10.2021, 09:36 »
Mä olen sillä tavoin kasvanut kieroon että perinteisen hellä koskettelu ja henuutteleva romantiikka aiheuttaa oikeasti epämukavaa oloa, joten suhde sellaistakin kaipaavan kanssa kokee yleensä reippaita ilmakuoppia kun kehonkieli on hermostunutta ja torjuvaa ja tämä koetaan sitten inhon ilmaisuna kumppania itseään kohtaan.

En tosin ole tätä aina itse mitenkään tajunnut, vaan tietty rajumpi dynamiikka ja rappioromantiikka on tavallaan mulle sitä "vaniljaa" ja mun "love language" joka toimii hyvin samanhenkisten kanssa ja aiheuttaa päänsärkyä niiden kanssa jotka sitä ei ymmärrä. Itseänikin oon paljon hämmästellyt ja epäillyt, kyseenalaistanut ettenkö pidä toisesta ihmisestä muka oikeasti ja oikealla tavalla seksielämän ja arkihellyyden kärsiessä ja aiheuttaessa epätyytyväisyyttä kummallekkin, johtaen katastrofiin viimeistään siinä vaiheessa kun alan rasittumaan vääränlaisen kosketuksen sietämisestä ja vetäytymään kauemmas. Tai yhtä kamalaa tai kamalampaakin, kun huomaan toisen rajoittavan omia tarpeitaan miellyttääkseen enemmän mua.

En kyllä sitten tiedä miten erottelisi tuon oman vaniljan ja kinkyn toisistaan, jos se vanilja voi olla jollekkin toiselle jo kinkyä. Ehkä siihen kuuluu tietty rentous, luonnollisuus ja päämäärättömyys, kun kinkyhommiin voisi laskea sitten sen kun toteuttaa jotain tiettyä mielihaluaan suunnitelmallisemmin. Jotenkin kinkyimmältä ehkä kuitenkin itsestä tuntuu uusien juttujen ja rajojen kokeilu, joista ei ole vielä ihan varma pitääkö siitä vai ei. Aika häilyvä käsite-ero noissa kyllä on, kun omista kinkeistä mikään ei tunnu sellaiselta että se olisi kivaa koska se on jotenkin erityisen erikoista ja jännittävää, vaan se on kivaa koska se tuntuu luontevan nautinnolliselta mutta on kinkyä vaan siksi että se ei tunnu kivalta kaikkien mielestä.

Jos kinkyys on käsitteenä tehty ilmaisemaan muille että seksi eroaa lähetyssaarnaajasta niin ehkä se on kaikki kinkyä, mutta senkin käsite elää sen mukaan kuinka avoimesti muu yhteiskunta suhtautuu erilaisiin seksimuotoihin. Anaaliseksi, pehmokahleet ja hapsupiiskat yms. joka on joskus ollut yleisen mielipiteen mukaan erikoista ja outoa on kuitenkin melko normihommia nykyään kun ihmiset ovat hyväksyneet omat mieltymyksensä ja ovat sitä kautta sitten hyväksyvämpiä muiden tekemisille. Tuntuu että kun nykyään juttelee avoimesti omasta seksuaalisuudestaan, aika moni pöydässä sitten innostuu paljastamaan littleytensä, paha poika-fiksaationsa, fem dom-fetissinsä tai muun kinkkinsä.

Joskus tuntuu että entisen maailman kammo kaikkea kummallista kohtaan on kääntynyt sitten BDSM-piireissä kammoksi luonnollisuuden tunnetta kohtaan, jolloin jotkut kokevat etteivät ehkä olisi tarpeeksi kinkyjä kelvatakseen joukkoon. Tämä tuntuu aiheuttavan epäitsevarmuutta omista jutuistaan ja joskus jatkuvan tarpeen hakea ja kokea enemmän ja kovempaa, sensijaan että nauttisi ylpeänä siitä mistä nauttii ja kokisi ne riittävinä normihommina. Eikä toki rajojen jatkuvassa venyttelyssäkään ole mitään pahaa, silloin kun se on juuri se juttu mistä nauttii.

fido

Vs: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« Vastaus #1 : 17.10.2021, 11:21 »
Yksi setämies olleessaan nuori mies joskus kauan aikaa sitten tykkäsi kovasti siitä, että sai istua tai polvistua tyttöystävän jalkojen juureen ja suudella varpaita ja hieroa jalkoja ja viimesen päälle tykkäsi siitä, että sai lakkailla toisen varpaan kynsiä. Olisikohan tuo sitä henuuttelevaa romantiikkaa, sitä semmoista vaniljaa, mitä niitä nyt on preferenssilöitä?

Sittemmin olen oppinut kaikenlaisia kuvailevia termejä, sanoja, käsitteitä: palveleminen, palvonta, devotee esim. muutamia mainitakseni kuvailemaan mitä siellä pään sisällä oikein tapahtui ja mitkä olivat tunteet ja tuntemukset, ja että minkä sortin heppu sitä ollaan.

Rohkenen vetää johtopäätöksen, että monesti akti tai toiminta itsessään ei ilmaise onko kyseessä vanilja vai kinky. Klassisena esimerkkinä vaikkapa se akti kun nainen panee miestä perseeseen. Se voi olla myös vaniljaa täysin ilman valtadynamiikkaa, peruspano. No nyt meni vaniljaisex, voi eiiiiii. No shame, no shade.

Rama

  • Rsyke
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 187
  • Likainen hippi
  • Galleria
Vs: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« Vastaus #2 : 17.10.2021, 11:43 »
Enpäs osannutkaan ajatella että hyväilevä palvonta on tosiaan kovin lähellä hempeilyä, mikä mun käsitemaailmassa menee niin reippaasti vaniljapuolelle, mutta eihän se sitä enää sitten olekkaan kun mukaan tuodaan ajatus alistumisesta.

Toisaalta D/s ei ole mun mielestä kinkyydessä mitenkään pakollista, jolloin tasavertainen pegging menee ehkä myös ns. harvinaisuudeltaan kinkyyden puolelle? ;D

Jotenkin ajattelen kinky/vanilja-termit enemmän epämääräisiksi kommunikaation apuvälineiksi, jolloin kai periaatteessa enemmistö päättää siitä mikä on normiseksiä ja mikä ei. Tokihan ihminen myös itse saa päättää millä nimityksellä kutsuu omia toimiaan mutta enemmän väärinkäsityksiä voi syntyä jos tinderdeitille sanoo ihan vaan vaniljajuttuja harrastavansa, mutta makuuhuoneessa onkin sträppäri tanassa. :D

vila

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 266
  • I like it darker
  • Galleria
Vs: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« Vastaus #3 : 17.10.2021, 14:23 »
Minä näen vaniljan ja kinkyn ero vähän niin kuin punaisen ja sinisen eron. Ääripäissä ero on selkeästi nähtävissä (elokuvissa vaikka: hempeä lempeä amerikkalaisten elokuvien seksi vs itä-eurooppalainen hc-sadomasokismi porno), mutta kun mennään keskelle (eli pois elokuvien maailmasta kohti arkielämää) niin ei enää eroteta enää sinistä ja punaista vaan violettia ja liilaa. Osa jengistä ei pysty erottelemaan liilaa ja violettia, kun taas jotkut näkevät vielä indigonkin - ja littleille käy vain magenta. Itse pystyn sanomaan, mutta että "sininen kiihottaa, mutta punainen ällöttää" - mutta luulen, että olen vähemmistössä. Suurimmalle osalle kinkyistä todennäköisesti ei tunnu hyvältä sen paremmin punainen kuin sininenkään. Minäkin pidän eniten violetista. 

Minusta lähetyssaarnaaja voi olla hyvinkin kinkyä, kaikkihan riippuu toteutustavasta. Ehkä kinky ei ole sitä mitä tekee vaan sitä mitä on? Ehkä lähetyssaarnaajasta tulee kinkyä kun sitä harrastavat ihmiset, joiden mielestä on hyvä idea itkettää toista panemisen ohessa?

IndigoZone

Vs: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« Vastaus #4 : 17.10.2021, 16:31 »
kun taas jotkut näkevät vielä indigonkin

!

Mr.Inathu

Vs: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« Vastaus #5 : 17.10.2021, 16:44 »
Itse olen jotakuinkin aina mieltänyt kinkyn ja vaniljan henkilökohtaisina tunteita ja tuntemuksina, en lainkaan mitään asiana. Yksi asia on toiselle kinkyä ja toiselle vaniljaa tai jopa samalle ihmiselle yhtenä päivänä kinkyä ja toisena vaniljaa.

Jokainen ihminen on yksilö ja se mikä seksuaalisesti toimii yhdelle ei mitenkään takaa sitä että sama asia toimii toiselle. Kinkyä tai vaniljaa on siis juuri se, mikä sinusta itsestäsi siltä tuntuu, eikä kukaan maailmassa voi sitä muuksi muuttaa, ei vaikka kuinka haluaisi :)

Etkä sitä todennäköisesti pysty muuksi muuttamaan itsekään, vaikka kuinka haluaisit. Jos se tuntuu vaniljalta, ei se ihan helposti siitä kinkyltä ala tuntumaan, vaikka kuinka itseäsi psyykkaisit. Mutta... Entäpä, jos muutat hieman asetuksia sen asian ympärillä. Hyvinkin hienovaraisilla säädöillä ihan arkinen asia voi muuttu hyvinkin pervoksi, ihan niin kuin tuossa jo edellä todettiin. Lisää vain ihan tavallisen toisen miellyttämiseen hieman palvomista tai ripaus alistumista ja se muuttuu D/s-toiminnaksi.

Tärkeää on mielestäni myös muistaa, ettei kinkyjen asioiden tarvitse olla "totta". Tilanne voi olla täysin lavastettu, kuten vaikka ageplayssä tai rapeplayssä, ja silti osallistujien tunteet ovat totta. Eikä loppupeleissä millään muulla ole mitään merkitystä ;)

-Mr.I

Dante79

  • Turun Baletti
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 355
  • Galleria
Vs: Mikä edes on sitä oikeaa vaniljaa?
« Vastaus #6 : 17.10.2021, 17:08 »
Samoilla linjoilla olen ollut, olen itte mieltänyt vaniljan ja kinkyn eron about tälleen:

Termit tietty ovat vaihdelleet vuosien varrella, vaniljanäkökulmasta varmaan on usein ajateltu termeillä normaali/tavallinen ja vastaparina perverssi/paheellinen/häpeällinen/epänormaali/rikollinen/syntinen, jne. Mutta siis käytännössä tää on hyvin pitkälti keinotekoinen jaottelu. Kaikilla ihmisillä on jonkinlainen oma ainutlaatuinen uniikki seksuaalinen ja intiimiyden kokemishalun mieltymysmaailmankaikkeus sisällään. Ainahan meitä voi lokeroida ja tilastoida miten sattuu, mutta ollaan silti aina yksilöitä. Se on hyvin yhteiskunnallinen keinotekoinen määrittelyasia missä se raja menee missäkin kulttuurissa ja aikakausina. Että mikä kaikki on normaalia ja mikä ei.

Suurin osa siitä mikä nykyjään on vaniljaa oli aikoinaan kinkyä. Ei tarvi mennä montaa vuosisataa ajassa taaksepäin kun mikään muu ei lukeutunut vaniljaan kuin avioliiton sisäinen mies/nais heteroyhdyntä lasten hankintatarkoituksissa. Kaikki muu masturboinnista eteenpäin oli jollaan tapaa kinkyä. Sittemmin kaiketi kun ihmisten seksuaalisuutta on tutkittu enempi, on vaniljaan sisäistetty enemmän kaikkea mahdollista mikä nyt on prosentuaalisesti yleistä seksuaalista käytöstä. Kunnes ollaan päädytty nykyiseen tilaan.

Kaikki mikä jää prosentuaaliseen marginaaliin on sitä kinkyä mistä nykyjään ajatellaan kinkynä. Ja tietty oma osuutensa on kaikella mikä määritellään rikolliseksi tai mielenterveyshäiriöistä johtuviksi seksuaalisiksi jutuiksi. Mutta nekin ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa mikä milloinkin ja missäkin yhteiskunnassa ovat olleet rikollista ja mielenterveyshäiriötä.

Lähinnä oma ajattelumaailmani on ettei kannata rakentaa omaa seksuaali-identiteettiään sen varaan että haluaa olla kinky tai vanilja, tai miettii onko joku omassa seksuaalisuudessaan kinkyä vai ei. Koska ne käsitteistöt muuttuu kaiken aikaa, ja on keinotekoisia ulkopuolelta tulevia lokerointeja. Miettii vaan ihan ittekseen kuka on, ja tunnustelee rehellisesti omia fiiliksiään, opettelee kommunikoimaan ne mahdollisimman selkeästi mahdollisille kumppaneilleen. :)