Kirjoittaja Aihe: Yle: Sukupuolen moninaisuutta ei käsitellä tarpeeksi kouluissa  (Luettu 2882 kertaa)

fido

"Opettajaksi opiskelevien liiton puheenjohtaja kertoo, että monen opettajaksi opiskelevan kokemus on se, että jotta tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta saa, täytyy opiskelijan itse hankkia sitä ja olla aktiivinen."

https://yle.fi/uutiset/3-12576255

HuulillaPiirrettyM

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 288
  • TrueMaster 1% Demiurgi emergoitui
  • Galleria
"Opettajaksi opiskelevien liiton puheenjohtaja kertoo, että monen opettajaksi opiskelevan kokemus on se, että jotta tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta saa, täytyy opiskelijan itse hankkia sitä ja olla aktiivinen."

https://yle.fi/uutiset/3-12576255

Tärkeä huolen aihe, mutta josko koitettas ensin tyvestä sinne puuhun.
En malta, pikaisen lukaisun jälkeen nostaa artikkelista ensisijaisesti tätä samaa huolta, jos nyt oikein ymmärsin vai eikö opettajaksi opiskelevat saa tietoa valmiiksi pureskeltuna vaan joutuvat sitä etsimään omatoimisesti?  lapsethan tunnetusti eivät ole niin sanotusi kovinkaan ennakkoluuloisisa, määrittelevät asioita eri pohjalta kuin hieman vanhempana.

Mutta niin, kuten kaikessa kiusaamisessa, edelleen myös muuhun kun tässä esiin nostetuista syistä tapahtuvaan eli toisin sanoen IHAN VITTU KAIKKEEN KOULUKIUSAAMISEEN tulisi puuttua ja löytää toimivia keinoja, tässä siirrän vastuun sekä vanhemmille että koulujärjestelmälle, jossa jälkimmäisellä on valitettavasti vanhempia suurempi vastuu, lapset kun kasvattavat nykyään, ei vanhemmat.

Mutta niin, olisiko siellä OAJ/OAY/alavalintakysymys kokouksissa edelleen pieni peiliin katsomisen paikka ja ihan semnoisen tervejärkisen pohdinnan paikka, että mitkäs ne väkivallan ja kiusamisen määritelmät taas olikaan ja kuka on vastuussa toiminnasta aina, kohde vai toimija. Silloin kun puhe on tasan yhden suuntaisesta, ei puolustavasta väkivallasta.

Tässäpä lainaus artikkelista:
"Hänen mukaansa edelleen kuitenkin kuulee esimerkiksi tapauksista, joissa kouluissa sateenkaarinuorta itseään on syytetty kokemastaan kiusaamisesta ja häirinnästä."

Surullista, vuonna vitun 2022,ei vieläkään ole löytynyt keinoja, eikä ne keinot silläkään löydy että lisätään tietoa, kusipäät kun jo nuorena vaan saavat halutessaan vettä myllyynsä.
Mihinkähän kohtaan lasten kehitysvaihetta nykyään katsotaan sukupuolivalistus ajankohtaiseksi, kun vaikuttaa siltä että meillä on jopa YK-kokouksissa edustajia joiden mielestä 9-vuotias on ohan ok avioon tai ainakin sukukypsä, joten vedän tämän tähän samaan solmuun, kaikki aikanaan, eikä ne lapset ihan nyt niin julmia aina ole, sivusta kun on tullut seurattua. "Punanen on poikien väri" tuumasin tosi nuorena ja tosi itsevarmasti, silti tuli turpaan.

-HPM

Lissäys:
Olipas taas pläjäys. Täytyy lisätä että ei se liene ole yllätys jos väkivallan määrittely käy alan ammattilaisilta entistä vaikeammiksi, kun yliopistossa ollaan jo viimeistään itse niin sekaisin että luennoitsijaan saa kohdistaa kaikenlaista väkivaltaa, koska aloittihan hänkin sen, anteeksi nyt vain vaikka puhumalla aiheista jotka eivät miellytäkään kuulijaa. Yksilöllisyys on rikkaus, fanaattisuus vie aina kohti kuilua ja sitä käyttää työkaluina ne jotka haluavat hallita.

Älä koskaan hukkaa itseäsi.

"Ne ottaisivat joukkoihinsa
käsimerkit opettaisivat
hymyn joka naamioisi
suurensuuren tyhjyyden
jos vain lasket suojauksesi
uskot heidät veljiksesi
asiat teet omaksesi
kuivut pystyyn katoat"
« Viimeksi muokattu: 18.08.2022, 06:50 kirjoittanut HuulillaPiirrettyM »

Nellietied

  • Rsyke
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 671
  • Little with an attitude
  • Galleria
"Opettajaksi opiskelevien liiton puheenjohtaja kertoo, että monen opettajaksi opiskelevan kokemus on se, että jotta tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta saa, täytyy opiskelijan itse hankkia sitä ja olla aktiivinen."

Valitettava uutinenhan tuo. Mutta ei mitenkään uutta, ainakaan itselleni joka olen viettänyt viimeisen vajaa kolme vuotta peruskoulun eri asteilla elämää oppien ja itsekin opiskelijana yhden koulun käytävillä. Opettajat on välillä ihan hukassa, jotkut uudet ja nuoret (joskus sijaisetkin jopa), on enemmän kartalla luokan sateenkaarevasta ilmapiiristä kuin luokan aiempi, vakituinen ja vanhempi opettaja.

Lainaan artikkelia:
Lainaus
"Pelkkä tunnistaminen ja samanarvoinen kohtelu ei riitä, senhän pitäisi olla tietysti jo itsestäänselvyys." -Hanna Rahkonen
Ja pahoittelen, tästä tulee pitkä:

Niinpä ja joopa. On ryhmiä, joissa vaikkapa enkun tunnit päättyy aina siihen että luokan kaksi ihan menestyvää ja hyvinvoivaa sateenkaarta poistuu lopulta luokasta, koska opettajan teot tai niiden olemattomuus tilanteessa jossa olisi tarve, alkaa ahdistaa. Ope on ehkä jättänyt huomiotta haukkumasanoja, sivuuttaa epäkunnioittavan kohtelun heittämällä "Noniin tyypit, rauhottukaas sitte" kun tyypeille pitäisi sanoa enemmän tai jopa tekee/ sanoo itse jotain vaikka vain vahingossa väärin. (Joo, ei toki joka koulussa eikä toki joka ope - mutta näitä on omissa korvissa ollut liikaa. Ja joo, ihmiset tekee virheitä, mut nekin virheet voi opetella korjaamaan ja vaikka pahoittelemaan niitä heti).

Lisäksi se ryhmäytys alkaa hiipua tiettyyn ikätasoon tullessa. Lapset ja alakoulu ym. touhuavat vielä muutenkin niin paljon yhdessä että ryhmäytys jutut toimii ja helpot kaverijuttu jipot ym. menee ihan täydestä. Sitten tulee kamala teini-ikä, jota me aikuiset pelkäämme kuin Muumit Mörköä. Tuo ikä, jonka pyörteissä itsekin olen aikoinani ymmärtänyt itsestäni monia asioita, mutten puhunut kenellekkään. Edes sille besu paita&perse -kaverille, jonka kanssa näitä ymmärryksen hetkiä koin. (Mitähän sanoisi jos kertoisinkin näin suurinpiirtein 13 vuotta myöhemmin?)

Teiniyden tultua, se alkaa äkkiä pelottaa kaikkia aikuisia tämä tälläinen "uusi" ja kumma sateenkaarevuus, jonka takia se nuori siinä nenän edessä oirehtii suuntaan tai toiseen (Kiusaten, kiusattuna, katsojana jne.). Joo, lapsuudessa oli ihan ok käsitellä vaan huolettomasti pettymys siihen, ettei kaverilla ollutkaan sama lempiväri. Mutta mitäs sitten kun siihen samaan asiaan liittyvät jutut alkaa ahdistaa niin paljon että koulussa ei jaksa käydä ja kotona pelottaa jutella kenellekkään.

Ja myös Äippä & Iskä pelkää. Ne ei uskalla puhua (ja kasvattaa) nuorta teiniään, koska parin kerran jälkeen on ehkä koettu jo kasvukipuisia itkukohtauksia ja nähty kun peilit tippuu seiniltä ovia paiskoessa. (Anteeksi omillekin vanhemmilleni siitä, vielä joskus mä kyllä korvaan teille sen kihlajaislahja peilin). Koulussa ope ja reksi on hätää kärsimässä kun vastahan nää oli päiväkodissa ihan rakkaimmat ystävät ja nyt ne onkin yhden kesän jälkeen väkivaltaisesti toistensa kurkuissa kiinni ja syyttämässä yhtä, pardon my sikakieli: "sateenkaaren nussijaksi" tai "suvaitsemattomaksi pissahousuksi". Oikeastihan pääsyy monesti kuitenkin on se, että nuo päikystäkin mukana pysyneet rakkaimmat ei vaan enää ymmärrä nuorta eikä nuori niitä. Omat jutut on tärkeitä ja jos niihin sattuu, omaan sydämeenkin sattuu ja tadaa: meillä on se n. 30 päinen lauma, kasvukipuisia ja asialleen omistautuneita supersankareita, jotka kokee että ympärillä olevat aikuiset ei tee tarpeeksi. Siellä keskellä on sitten ehkä pahimmillaan vain se yksi aikuinen, josta ei voi riittää taikapähkinöitä koko superlaumalle.

Teiniyden tultua nuorille myös on aika vähän sitä automaattista ja suoraa kaverihömppää ja ryhmäytymistä mitä on tehty mms. siellä päikyssä tai kerhossa ja koko puoli lapsuutta. Vastuu siitä kaikesta alkaa pikkuhiljaa iän noussessa tipahtaa vain open, vanhempien ja satunnaisten nuorta kohtaavien vapaa-ajan toimintoja ohjaavien tyyppien harteille. Tätä kuvaa hyvin ajatus: "Jos koitat kantaa vettä isolla kolmentuhannen palan palapeli lakanalla, jonka paloja ei ole liimattu mitenkään vesitiiviisti yhteen - Se on hyvä yritys, mutta epäonnistut tehtävässäsi sen pahemmin mitä pidempi matkasi on". Teinithän kasvaa omaksi itsekseen kukin ihan omaan tahtiinsa, tässä tahdissa mukana pysyminen ja kaiken veden perille kantaminen ilman liimaa - se on lähes mahdotonta!

Artikkelin loppu valaa jonkilaista toivoa maailman tilaan. Mutta aika paljon silti on tekemistä, eikä sitä kaikkea tekemistä voi jättää vain niiden just nyt ope kouluansa suorittavien, tulevaisuuden superpähkinäpuiden varaan. Muunkin ympäristön, kodin, koulun vapaa-ajan - kaikkien on liimauduttava paremmin yhteen jos ne aikoo kantaa vettä palapelin päällä monta kilometriä. Yksi ope ei voi olla koko luokan oma superpähkinä.

t. poikkeuksellisen aikuinen ja ehkä jotain lapsiin/ nuoriin liittyvää oikeasti? opiskellut Nelli, joka haluais nyt tän kaiken aikuisuus oksennuksen jälkeen tietää: Voisko hattarasta tehdä sateenkaari kerrostettua ja paljonko sellaisessa sitten ois sokeria? ^-^ (Jos joku kemia, matikka, köksä ope tietää niin kertokaa?)

N~

HuulillaPiirrettyM

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 288
  • TrueMaster 1% Demiurgi emergoitui
  • Galleria
Voisko hattarasta tehdä sateenkaari kerrostettua ja paljonko sellaisessa sitten ois sokeria?

Kyllä, voi tehdä.
Sokeria sateenkaarikerrostetussa hattarassa on yhtä paljon kun yksivärisessäkin hattarassa, vaikkapa hyvin yleisissä hattaravärivaihtoehdoissa, valkoisessa, vaaleanpunaisessa tai vaaleansinisessä hattarassa, väri itsessään tai niiden lukumäärä ei lisää hattaran sokerimäärää, joka on hieman hattaran koosta riippuen noin 35 gramman tietämillä eli noin 1-2 ruokalusikallista. Hattaran sokerimäärä yleisesti ottaen on yllättävän vähäinen, joten hattarasta nautiskeleminen on pienempi paha kuin esimerkiksi limonadin juominen, mikäli sitä mitataan vain sokerin määrässä.

Virallistettu murrosikäsimulaattori ja kerrankin näennäisen selkeästi kirjoittanut.

-HPM

"Taivaan lapset repeilleet
Kuin pilvet pienillä haavoilla
Taivaan lapset keskeltä halki
Taivaan lapset eksyksissä
Äidinkatseen ääriviiva
Kasteen noro notkossansa
Nila, jälsi, orvaskesi
Tulivasara, leijonankita
Uni unen kainalossa
Haave haaveen häpykolossa
Jyvä vehnävakkasessa
Tulivasara, leijonankita
Niin ovat laulut meiltä menneet
Taivaan lapset repeilleet
Kuin pilvet pienillä haavoilla
Taivaan lapset repeilleet
Kuin pilvet pienillä haavoilla"