Baarin kannatusmaksut
Suostumus on erittäin selvä asia, kun omaksuu suostumukseen perustuvan asennoitumisen seksiin - myös kinkyilyssä. Se tarkoittaa, että jos tilanne on tulkinnanvarainen, ei suostumusta ole selvitetty.
Mistä tietää, onko tilanne tulkinnanvarainen? Ihminenhän voi sanoa kyllä, vaikka ei oikeasti tahtoisikaan. Ihminen ei välttämättä tiedä itsekään, tahtooko. Kokemus voi muuttua jälkikäteen.
Minusta suostumus on sana, jolla yritetään kiertää tilanteiden konkreettinen määrittely. On helppoa vedota suostumukseen, koska silloin ei tarvitse kertoa, miten suostumus erilaisissa tilanteissa käytännössä ilmenee.Jos leikkikaveri ei pistä vastaan eikä ilmaise haluttomuuttaan, niin onko rikkonut suostumusta, jos häneltä ei ole erikseen kysynyt lupaa joka ikiseen tekoon?
tukäteen sopiminenkaan ei ratkaise kaikkia ongelmia, koska suostumus voi muuttua. Se, mikä on luvattu ennen sessiota, ei välttämättä enää päde sessiossa.
Aiheesta löytyy ihan kiinnostava artikkeli psykoterapia lehdestä 1/2026 otsikolla Eroottisesta sadomasokismista ja suostumuksellisuudesta. Minkä jälkeen samaisesssa lehdessä on mm sadomasokismista parisuhteessa ja sen psyykkisistä taustatekijöistä. Lehti löytyy ainakin isoimpien kirjastojen lehtilukusaleista. Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.
Yksinkertaisuudessaan, mielipiteet suostumuksesta luo niin laajoja käsitekirjoja, että jopa oikeusasteet tuomitsevat eri tavoin eri asteissa, kumpaankin suuntaan.Laki on erittäin tulkinnanvarainen nykyisellään, mikä ei ole kenenkään etu.
Lainaus käyttäjältä: stoge - 26.04.2026, 21:10Yksinkertaisuudessaan, mielipiteet suostumuksesta luo niin laajoja käsitekirjoja, että jopa oikeusasteet tuomitsevat eri tavoin eri asteissa, kumpaankin suuntaan.Laki on erittäin tulkinnanvarainen nykyisellään, mikä ei ole kenenkään etu.Minua ärsyttää aiheeseen liittyvässä keskustelussa asenne, jolla annetaan ymmärtää, että kyllähän jokainen tietää, haluaako joku harrastaa seksiä. Kun ihmisten välinen viestintä on muutenkin ihan hirvittävän vaikeaa, epämääräistä ja harhaan osuvaa, niin seksuaalisessa tilanteessa, jossa on kiihottunut, se vasta mutkikasta onkin. Jos toinen ei avoimesti ilmaise, ettei tahdo, on suuri vaara, ettei vastapuoli osaa lukea tilannetta oikein.
Minua ärsyttää aiheeseen liittyvässä keskustelussa asenne, jolla annetaan ymmärtää, että kyllähän jokainen tietää, haluaako joku harrastaa seksiä. Kun ihmisten välinen viestintä on muutenkin ihan hirvittävän vaikeaa, epämääräistä ja harhaan osuvaa, niin seksuaalisessa tilanteessa, jossa on kiihottunut, se vasta mutkikasta onkin. Jos toinen ei avoimesti ilmaise, ettei tahdo, on suuri vaara, ettei vastapuoli osaa lukea tilannetta oikein.
Jos viestintä on vaikea, epämääräistä tai harhaan osuvaa, niin eikö siltä toiselta osapuolelta voi kysyä suoraan, haluaako hän tai mitä hän haluaa?
Voi tietenkin, mutta naiset itsekin ihan yleisesti kertoilevat, että on epäkiihottavaa, jos mies kysyy jokaiseen kosketukseen luvan. Ainakin jotkut näyttävät nauttivan siitä, että mies vie tilannetta eikä jatkuvasti kysele kuin arka teinipoika.Jos nyt ajatellaan ihan perinteistä seksiä, jossa kumpikin on hyvin kiihottunut, niin saako seksi edetä luontevasti reaktioiden ja ruumiillisen viestinnän kautta vai täytyykö jokaiseen uuteen tekoon ja kosketukseen kysyä lupa?Laki on hankala, koska tilanteen voi tulkita uudella tavalla jälkeenpäin. Kun oikeudenkäynneissä pohdittiin sitä, kielsikö toinen toimimisen, raja oli varsin selvä. Mutta kun oikeudenkäynneissä pohditaan sitä, antoiko toinen suostumuksen, raja on paljon epäselvempi. Jos mies siirtyy suutelusta rinnoille ja siitä edelleen alemmas mitään kyselemättä, eikä nainen pistä vastaan, mutta kokee jälkeenpäin, ettei halunnutkaan enempää kuin suutelua, niin sen jälkeen oikeudessa pohditaan, osoittiko nainen suostumuksensa esimerkiksi ruumiinkielellään. Kyllä nämä rajat ovat kovin vaiketulkintaisia, jos raja ei kulje siinä, että ihminen sanoo ei tai pistää fyysisesti vastaan.
Laki on siis hieno periaatteeltaan, mutta ei määrittele tapaa jolla etukäteen voidaan määritellä suostumuksen laajuus asioihin siten, että se on jälkikäteen tarkistettavissa.