Yksi painava syy on yhteinen omaisuus, erityisesti yhteinen asunto. Mikäli kaksi ihmistä asuu yhdessä omistamassaan talossa tai asunnossa ja toinen sattuu kuolemaan, niin kuolleen osuus asunnosta siirtyy kuolinpesälle. Tällöin asumisjärjestely voi muuttua hetkessä painajaismaiseksi sotkuksi kun aletaan selvittelemään omistusosuuksia avopuolison mahdollisten perillisten kanssa. Lopputuloksena eloonjäänyt voi joutua muuttamaan pois pakon edessä. Aviopuolisolla on lain silmissä asumissuoja nimeltään
lesken asumisoikeus, joka takaa sen että leski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon vaikka perilliset vaatisivat perinnönjakoa.
Toinen on terveystiedot. Jos se oma tärkeä ihminen joutuu sairaalaan, eikä kykene ilmaisemaan suostumustaan potilastietojen luovuttamiseen esimerkiksi kooman tai tajuttomuuden vuoksi, niin silloin aviopuolisoa voidaan tiedottaa tilanteesta (ellei ole syytä olettaa potilaan kieltävän tietojen luovutusta).
Kolmas on
leskeneläke, joka on tarkoitettu taloudelliseksi tueksi vähävaraisella puolisolle mikäli toinen puoliso kuolee.
Nyt kun eletään tällaisia geopoliittisesti turbulentteja aikoja, voi myös käydä mielessä että mitä jos joutuu jossain vaiheessa elämää lähtemään pakolaiseksi ulkomaille yhdessä elämänkumppanin kanssa? Voi olla helpompi ylittää rajoja ja virua vastaanottokeskuksissa yhdessä avioparina kuin kahtena lain edessä täysin erillisenä, toisiinsa liittymättömänä henkilönä.
Oletettavasti avioliitosta on jotain käytännön hyötyjä myös siinä tapauksessa että pariskunnalta löytyy yhteisiä lapsia, joista joitain on aiemmissa kommenteissa mainittukin. Mutta en nyt lapsettomana ala niistä sen kummemmin tässä luennoimaan.
Kaiken kaikkiaan avioliitto on siis näppärä juridinen pakettiratkaisu toisiinsa sitoutuneille täysi-ikäisille ihmisille, jolla voi pikkuvaivalla varautua sellaisiin elämänsä hetkiin joita ei ole kiva ajatella etukäteen, mutta joiden sattuessa kohdalle on myöhäistä alkaa sopimaan ja järjestelemään asioita.
Vastoin yleistä harhaluuloa avioliiton molemmat osapuolet voivat halutessaan harrastaa mielin määrin sukupuolisuhteita avioliiton ulkopuolisten ihmisten kanssa, eikä kukaan pappi tai poliisi tule ovelle kolkuttelemaan. Ainakaan tässä meidän yhteiskunnassa ja maailmanajassa, kop kop.
Avioliittoon liittyy tavallisesti lukuisia muitakin virheellisiä oletuksia, jotka usein menevät iloisesti sekaisin perinteiseen eksklusiiviseen parisuhteeseen tyypillisesti kohdistuvien sosiaalisten odotusten kanssa. Tässä joitakin valikoituja oikaisuja:
- Naimisissa olevan ei tarvitse pitää sormusta sormessaan.
- Naimisissa voi olla ilman yhteisiä lapsia tai aikomustakaan hankkia sellaisia.
- Yhteisiä lapsia voi hankkia ilmankin avioliittoa.
- Kaksi (tai useampi) ihmistä voi asua yhdessä olematta naimisissa.
- Aviopuolison kanssa ei tarvitse asua samassa osoitteessa.
- Avioparin kanssa yhteisessä asumuksessa voi asua myös avioliiton ulkopuolisia ihmisiä.
- Pariskunta voi olla eksklusiivisessa parisuhteessa olematta naimisissa.
- Pariskunta voi olla naimisissa olematta eksklusiivisessa parisuhteessa.
- Hääpukuun voi pukeutua ja hienoja juhlia saa halutessaan järjestää myös menemättä virallisesti naimisiin.
- Naimisiin voi mennä ilman kirkkohäitä ja isoja juhlia humalaisine sukulaisineen ja vaivaannuttavine seuraleikkeineen.
- Vihkimistilaisuuteen ei tarvitse kutsua yhden yhtä sukulaista.
- Naimisiin voi mennä pitämättä polttareita.
- Kaksi suostumuksellista osapuolta voi harrastaa keskenään seksipuuhia olematta avioliitossa.
- Avioliitto ei velvoita kumpaakaan osapuolta keskinäisiin seksipuuhiin.
- Avioparin keskinäisen rakkauden määrää tai laatua ei tarvitse osoittaa tai todistaa avioliiton ulkopuolisille osapuolille mittauksin tai vakuutteluin vihkimishetkellä eikä avioliiton aikana.
- Aviopuoliso ei lain silmissä ole toisen puolison omaisuutta tai tilivelvollinen tälle tulemisistaan tai menemisistään.
Siinä kaikki tällä kertaa, hyvää päivänjatkoa.
Terveisin,
armadillo
