Kirjoittaja Aihe: Miten lähteä tutkimaan omaa kinkiyttään kun kumppani on vanilja?  (Luettu 8170 kertaa)

TyTy

Moikka moi!

Uutukainen täällä. Kaipailisin vähän vinkkejä..
Olen aina tiennyt, että olen todella seksuaalinen ja kinkyt asiat kiehtoo ja kiihottaa. Ongelma on, etten ole ikinä ollut suhteessa jossa pääsisin kunnolla tutkimaan omaa seksuaalisuuttani. Varsinkaan nykyisessä suhteessa, jossa kumppani on erittäin vanilja. Hiljaista lähetyssaarnaajaa kun itse haluaisit suurinpiirtein, että viskottaisiin pitkin seiniä.
Olen varsinkin viime aikojen uutisoinnin jälkeen kiinnostunut kinkybileistä. Mutta vähän jännittää. Saanko toisen mukaan? Haluanko edes toista mukaan? Mistä löytää turvallinen ihminen kenen kanssa kokeilla omia rajojaan?
Auttakaa oikealle polulle!

Edit. Joskus löysin testin, että millainen kinky olet ja liitteenä tulokseni.

mooky

En nyt ota kantaa noihin bileisiin tai turvallisiin kumppaneihin, mutta tuosta tilanteesta, jossa olet...

Sinulla on oikeastaan neljä vaihtoehtoa
1. Suck it up - Tyydy vanilijaan ja fantasioi siitä, mitä voisi olla
2. Salaseuraa - Käyt tyydyttämässä halusi kertomatta siitä kumppanillesi
3. Luvalla liikkeessä - Puhutte asiasta, ja päädytte siihen, että voit käydä purkamassa paineitasi sovitusti muualla
4. Ero - Dumppaat kumppanisi, koska seksi ei kohtaa, ja lähdet toteuttamaan itseäsi vapaasti ja täysin rinnoin

Mikä noista nyt on se oikea on sinun itse päätettävä, minen kenenkään moraaliseksi kompassiksi sovi - olen liian hedonisti siihen.
Toki moni varmasti kertoo että todelliset vaihtoehdot ovat kolme tai neljä, mutta mutta...

Suhteissa on paljon erilaista dynamiikkaa, ja tällainen näytön takaa huutelija ei pysty tietämään kuinka avoin keskustelusuhde teillä on, tai kuinka monogaaminen kumppani on jne.

Siksi sanon että tämä on sinun asia miettiä.

sidottuna

Edellistä voi hyvin peesailla. Toki vaikea on tietää onko ketjun avaajan kumppanissa sisäinen kinky, joka vain on jostain syystä piilossa. Voihan olla että on vaikeaa hyväksyä sellaisia piirteitä itsessään tai sitten vain sellaisia ei ole.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että sisäisen kinkyilijän voi kaivaa esiin, mutta jos sitä ei ole niin sitä ei ole.

Toiselle kevyt bondage voi olla yhtä extremeä kuin minulle vaikka on uloste/oksennusleikit ja en tuskin minäkään vaikka kieroutunut olekaan voisin harkita noita osana omaa seksielämääni.

Jos taipuu kohtaan 1, niin sekin kanssa pitää olla sinut ettei sitten katkeroidu tai tunnu 10 vuoden kuluttua lasten ja asuntolainan kanssa, että on hukannut elämästään ison osa kieltäessään sen mitä on.

vlk77

Tuosta voisi tulkita ettei kumppanin kanssa ole kenties vielä edes yritetty? Hieman yllätti että vaihtoehdoista tuo oli unohdettu että kumppanikin voisi "syttyä" vaikka voihan se toki olla että sitä on koitettu jo. Jossain kivassa todellisuudessa molemmat haaveilette saman suuntaisista asioista mutta kumpikin olette liian ujoja ottamaan asiaa puheeksi.
Jos tuota ei ole tehty niin siitä kannattaa ainakin aloittaa!

MissAlex

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 2262
  • Losers. It was vanilla.
  • Galleria
    • Löydät mut täältä.
Suosittelen lähtemään liikkeelle siitä, että keskustelet aiheesta kumppanisi kanssa. Avoimella keskustelulla pääsee jo pitkälle ja voitte yhdessä miettiä että onko esim. avoin suhde vaihtoehto.

elanor

  • Rsyke
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 324
  • You can't take the sky from me
  • Galleria
Joo ehdottomasti ensin avointa keskustelua kumppanin kanssa. Onko todella niin, että kumppani nauttii nimenomaan siitä hiljaisesta lähetyssaarnaajasta ja vain siitä? Vai onko silläkin jotain muitakin kiinnostuksia (vaikkei olis samoja kuin sulla), mutta uskallusta kokeiluihin puuttuu, tai uskallusta puhua toiveistaan tai uteliaisuudestaan. Tähän kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, että pääsette perille toisistanne.

Sen jälkeen on aika keskustella käytännön ratkaisuista, eli millaset ratkaisut tässä kohtaa sopii teidän suhteeseen. Mitä sä haluaisit tehdä mahdollisesti suhteen ulkopuolella ja miltä se kumppanista tuntuu. Miten lähdetään toteuttamaan asioita, jotka voi herättää vaikeita tunteita, kun ryhdyt tutkimaan itseäsi. Miten otetaan molempien tunteet huomioon ja hoidetaan suhdetta. Vai halutaanko sittenkin lähteä eri teille, jos asia on liian iso jomman kumman käsitellä nykyisessä suhteessa.

Vasta kun teidän välillä on puhuttu asioita selkeiksi, kannattaa ryhtyä toteuttamaan ja miettiä, mistä päästä aloittaa. Siihen, tuleeko kumppanikin bileisiin, on kumppanillakin sananvalta - älä vaadi toista mukaan sellaiseen, mihin se ei halua, toisaalta et voi myöskään kieltää kumppanias lähtemästä bileisiin, jos se haluaa. Jos ette halua samoihin bileisiin toistenne kanssa, voitte ehkä sopia että käytte eri bileissä. Samaan tyyliin käytännön ratkaisut ylipäätään kannattaa rakentaa sille pohjalle, että ensin tiedätte, mitä kukakin suhteessa haluaa.

mies780

Haasteellista  jos toinen  vanilja ja ei halua kokeilla
Henkilökohtaisesti  olen ex kanssa kokeillut
Ja ei se oikein toiminut tosin eroon
Muitakin syitä... ja jos esim. Piiskan
Antaminen  tai saaminen on seksuaalinen
Esileikki  tai kiihottuu voimakkaasti
Niin kyllä se sessio  onnistuu  ilman
Seksiäkin mutta ei tietenkään  ole sitä
Mitä tavoitteena.  Mutta siihen on
Tyydyttävä. Jos ja kun kumppani kanssa
Jatkaa suhdetta. Jos suhteessa kaikki ok
Niin se on sitten  hyväksyttävä tilanne.
Mutta lopuksi  kaikkein  tärkein
Puhu rohkeasti kumppanin kanssa.
Ja aina pidettävä sovituista asioista  kiinni.

Zmrzlina

  • Ketjureaktio
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 43
  • Vagina-artesaani
  • Galleria
Oletko puhunut aiheesta?

Joskus voi käydä niin, että kumppani pitää omat halunsa visusti salassa luulojen, häpeän, pelon tai arkuuden vuoksi. Kun asiasta vihdoin avaudutaan, voi yhteisiä intressejä löytyäkin.

Tulee mieleen se tarina vanhasta parista, joista toinen oli aina leikannut kumppanilleen leivän kantapalat. Toinen ei voinut niitä sietä, mutta söi kiltisti, jottei olisi aiheuttanut konfliktia. Lopulta selvisi, että kantapalojen antaja olisi itse halunnut ne palat, mutta oli luullut hemmotelleensa kumppaniaan.

Lopulta kumpikin sai, mitä halusi.

susa-anniina

  • Smurffit
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 689
  • Sekarotuinen subikoiranarttu tai jotakin muuta
  • Galleria
Meillä käytiin tuo lähimpänä yllä oleva keskustelu edellisessä suhteessa. Tai siis olin kuullut siitä version jossa toinen antoi kumppanille hyvää hyvyyttään yläpuolet leivästä vaikka olisi halunnut itse syödä ne ja toinen hyvää hyvyyttään söi ne yläpuolet vaikka olisi halunnut alapuolet. Meillä selvisi eksän kanssa että toinen tosiaan tykkäsi leivän yläpuolista ja toinen alapuolista.

Sitten taas tuon pervouskeslustelun kanssa ei käynyt yhtä hyvin. Siinäkin yritettiin, mutta kun toiselle asia oli lisämauste, joka jäi sitten arjen vyöryessä päälle, ja toiselle enemmänkin tapa elää, ei lopulta riittänyt se, että asioita ollaan valmiita toteuttamaan toisen mieliksi.

sipe9

Ei voi muuta kuin kompata edellisiä, ties vaikka kumppanista löytyykin niitä kinkympiä puolia!

Nykyinen kumppanini on paljon vanillampi kuin minä, mutta onneksi on myös halukas testaamaan uusia asioita, toki niin että tuntuu turvalliselta ja hyvältä molemmista osapuolista. Jotkut asiat omassa taloudessa ovat jääneet vain kokeiluiksi, mutta sidottuna mies malttaa pysyä hienosti 😍

Mieleiseksi94

  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 8
  • Kukkapellon kinkyin
  • Galleria
Tämä aloitus sai mut rekisteröitymään tänne - kiitos siis siitä! Samoja keloja ollut jo tovin päässäni. Tässä oma vastineeni, koska vertaistuki on pop ja sitä rataa  ::)

Olen sysännyt tän alistuvan kinkyn puolen itsessäni piiloon, kun olen opintojen myötä tullut tutuksi naisten oikeuksista ja tasa-arvon ongelmista. Tällöin myös olen ollut erittäin ristiriidassa sen kanssa, voiko samalla haastaa miehiä jotka tarkoituksellisesti tytöttelee ja alistaa, MUTTA samaan aikaan olla alistuvana ja varsinkin vanhempien miesten alistettavana.  :o

Nyt, kun asiaa on kypsytellyt mielessä jo tovin, vanillameno alkaa turruttaa ja eniten sytyttää polvistuminen ja luvan pyytäminen, tukistaminen ja piiskaaminen. Ja se hiton auktoriteettinen ote muhun. MUTTA. Nyt olen kihloissa sellaisessa parisuhteessa, jossa avoimet suhteet yms ovat molempien mielestä ehdottomasti ei, mutta jossa mies ei myöskään kehtaa ottaa isommasti ohjia makuuhuoneen puolella, vaan kyselee vointia pienemmästäkin läpsytyksestä. Parisuhde on kuitenkin viimein sellainen jota olen halunnut: tasa-arvoinen, kannustava ja keskusteleva. Olenko siis itsekäs, jos pelkän alistumisen tarpeen vuoksi hylkään kaiken sen, mitä olen 5 vuoden aikana rakentanut? Ei ole helppoa ei.

Välillä on toki miettinyt, että haittaisiko se, jos yksiin bdsm-bileisiin menisi - mutta sitten taas en voisi elää itseni kanssa, sillä ahdistaa jo että edes pohdin tällaista. Olenkin päättänyt, että jos tämä suhde ajaa karille, niin wildclub on mun osoite  ;D

Olen ratkaissut asian tällä erää nyt kirjoittelemalla novelleja itsekseni. Olen huomannut, että jos kirjoitan tarinoita missä samaistuttavalle hahmolle tapahtuu asioita joita toivoisin, se tuntuu miltei samalta kuin olisin itse siinä tilanteessa. Nyt vain luon itse ne tilanteet.

Mutta ymmärrän täysin mitä pohdintoja sulla on meneillään. Ei oo helppoa tulla kaapista ja laittaa kaapin sisältö etusijalle. Sulla kuitenkin on vielä keskustelun mahdollisuus ja se, että saattaisit saada puolison mukaan leikkeihin! Tsemppiä hulluna!  :love:

elanor

  • Rsyke
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 324
  • You can't take the sky from me
  • Galleria
Tämä aloitus sai mut rekisteröitymään tänne - kiitos siis siitä! Samoja keloja ollut jo tovin päässäni. Tässä oma vastineeni, koska vertaistuki on pop ja sitä rataa  ::)

Olen sysännyt tän alistuvan kinkyn puolen itsessäni piiloon, kun olen opintojen myötä tullut tutuksi naisten oikeuksista ja tasa-arvon ongelmista. Tällöin myös olen ollut erittäin ristiriidassa sen kanssa, voiko samalla haastaa miehiä jotka tarkoituksellisesti tytöttelee ja alistaa, MUTTA samaan aikaan olla alistuvana ja varsinkin vanhempien miesten alistettavana.  :o

Nyt, kun asiaa on kypsytellyt mielessä jo tovin, vanillameno alkaa turruttaa ja eniten sytyttää polvistuminen ja luvan pyytäminen, tukistaminen ja piiskaaminen. Ja se hiton auktoriteettinen ote muhun. MUTTA. Nyt olen kihloissa sellaisessa parisuhteessa, jossa avoimet suhteet yms ovat molempien mielestä ehdottomasti ei, mutta jossa mies ei myöskään kehtaa ottaa isommasti ohjia makuuhuoneen puolella, vaan kyselee vointia pienemmästäkin läpsytyksestä. Parisuhde on kuitenkin viimein sellainen jota olen halunnut: tasa-arvoinen, kannustava ja keskusteleva. Olenko siis itsekäs, jos pelkän alistumisen tarpeen vuoksi hylkään kaiken sen, mitä olen 5 vuoden aikana rakentanut? Ei ole helppoa ei.

Välillä on toki miettinyt, että haittaisiko se, jos yksiin bdsm-bileisiin menisi - mutta sitten taas en voisi elää itseni kanssa, sillä ahdistaa jo että edes pohdin tällaista. Olenkin päättänyt, että jos tämä suhde ajaa karille, niin wildclub on mun osoite  ;D

Olen ratkaissut asian tällä erää nyt kirjoittelemalla novelleja itsekseni. Olen huomannut, että jos kirjoitan tarinoita missä samaistuttavalle hahmolle tapahtuu asioita joita toivoisin, se tuntuu miltei samalta kuin olisin itse siinä tilanteessa. Nyt vain luon itse ne tilanteet.

Mutta ymmärrän täysin mitä pohdintoja sulla on meneillään. Ei oo helppoa tulla kaapista ja laittaa kaapin sisältö etusijalle. Sulla kuitenkin on vielä keskustelun mahdollisuus ja se, että saattaisit saada puolison mukaan leikkeihin! Tsemppiä hulluna!  :love:

Mulle tulee ensimmäisenä mieleen, että teillä lienee varsin hyvät lähtökohdat käydä seksistä ja seksuaalisuudesta avoimia, lämpimiä ja perusteellisia keskusteluja. Kun vielä ehkä tutustut lisää siihen, millasia asioita alistuminen sulle merkitsee ja mikä siinä antaa sulle ja mitä, ehkä saat kumppaniskin ymmärtämään sua paremmin. On tietysti myös tärkeetä kuunnella kumppania siinä, mitkä asiat tuntuu siitä miltäkin, onko joku ahdistavaa ja miksi. Sekin, että hän tutustuis seksuaalisuuden eri muotoihin esim lukemalla foorumeita tai seuraamalla kinkytilejä instassa, vois auttaa luomaan käsitystä aiheesta. Varsinkin insta on mun mielestä hyvä tapa saada kevyttä ja arjenmakuista ja asiallista tietoa ja ymmärrystä kinkystä ja sen merkityksestä eri ihmisille.

Mahdollisesti sun kumppanille vois olla oivalluksen tuottava kokemus, jos saisit hänet uskaltamaan kokeilla alistamista kunnolla ja hän näkis, millasia reaktioita se saa sussa aikaan. Kun käytännössä näkis, miten sä nautit ja hehkut, kun pääset olemaan kokonainen itsesi, ei enää tunnekaan itseään pahaksi ihmiseksi kun haluaa tehdä sulle sellaisia asioita. Hoksaa, ettei siinä ole kyse vääränlaisesta epätasa-arvosta vaan aidosta nautinnosta ja halusta. Se oivallus voi olla vaikea saada tunnetasolle asti pelkällä vakuuttelulla, sen sijaan yksi kokemus voi aiheuttaa ahaa-elämyksen.

Mieleiseksi94

  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 8
  • Kukkapellon kinkyin
  • Galleria

Mulle tulee ensimmäisenä mieleen, että teillä lienee varsin hyvät lähtökohdat käydä seksistä ja seksuaalisuudesta avoimia, lämpimiä ja perusteellisia keskusteluja. Kun vielä ehkä tutustut lisää siihen, millasia asioita alistuminen sulle merkitsee ja mikä siinä antaa sulle ja mitä, ehkä saat kumppaniskin ymmärtämään sua paremmin. On tietysti myös tärkeetä kuunnella kumppania siinä, mitkä asiat tuntuu siitä miltäkin, onko joku ahdistavaa ja miksi. Sekin, että hän tutustuis seksuaalisuuden eri muotoihin esim lukemalla foorumeita tai seuraamalla kinkytilejä instassa, vois auttaa luomaan käsitystä aiheesta. Varsinkin insta on mun mielestä hyvä tapa saada kevyttä ja arjenmakuista ja asiallista tietoa ja ymmärrystä kinkystä ja sen merkityksestä eri ihmisille.

Mahdollisesti sun kumppanille vois olla oivalluksen tuottava kokemus, jos saisit hänet uskaltamaan kokeilla alistamista kunnolla ja hän näkis, millasia reaktioita se saa sussa aikaan. Kun käytännössä näkis, miten sä nautit ja hehkut, kun pääset olemaan kokonainen itsesi, ei enää tunnekaan itseään pahaksi ihmiseksi kun haluaa tehdä sulle sellaisia asioita. Hoksaa, ettei siinä ole kyse vääränlaisesta epätasa-arvosta vaan aidosta nautinnosta ja halusta. Se oivallus voi olla vaikea saada tunnetasolle asti pelkällä vakuuttelulla, sen sijaan yksi kokemus voi aiheuttaa ahaa-elämyksen.

Kiitos rohkaisusta ja positiivisesta näkökulmasta! :love: Täytyy tehdä jokin suunnitelma, millä tätä lähtisi näyttämään mahdollisimman varovasti.

PeterFlo

Kaapista kertarysäyksellä ulos tulleena avioliiton aikana voi sitten ainakin varautua jonkinasteiseen tunnekuohuun ja jopa tahtomattaan eroon. Asian käsittely otti noi 1,5 v ja sen jälkeen vielä seestymän jälkeen tovin.

Asia on meillä loppuun käsitelty ja lupa on. Molemmin puolin. Minulla kinky. Vaimolla toki myös, mutta ei ainakaan kinkykorttia hän halua käyttää. Jos on kinkykortti niin on vaniljakorttikin.

Jälkikäteen, kun asiat näin hyvin lopulta päättyivät niin voin suositella avautumista. Vaikka ei tämä ollut pienimmän riesan tie ollut! Omalletunnolleni ja aviolittolle tietenkin pelastava tekijä. Loputtomiin voi salailla, mutta ah sitä auvon tunnetta, kun sain kertoa ja varsinkin kun eri vaiheiden jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen vaimon kanssa. Rakkausavioliitto kestää kyllä yhden kinkyn;) Mutta työtä se vaatii. Molemmilta ja enemmän kinkyltä!

Mooky kyllä raadollisen realistisesti kiteytti hienosti asian! Turha sitä on lähteä tekopyhästi kainostelemaan jotain muuta.

Villi-Ira

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 582
  • Sessiot, kinky-ja erotic illat,gb,miitit, vuokraa
  • Galleria
Puhumalla selviää. Jokainen suhde on erilainen. Minulla on ollut avioliitto ei kinkyn kanssa 20 vuotta. Tsemppiä.