Miten lähteä tutkimaan omaa kinkiyttään kun kumppani on vanilja?

[Kumikana]

Näin ulkopuolelta hyvin niukan tiedon varassa tietyt kohdat kuulostivat minusta huolestuttavilta:

useamman kerran tapellessa jostain muista asioista on hän ottanut nämä kinkyt mieltymykset aseeksi minua vastaan

näistä ei olla keskusteltu sitten edes myöhemmin rauhallisempana hetkenä.

Tämänkin olen hänelle itseasiassa kertonut, etten enää puhu hänelle näistä asioista, koska hän käyttää niitä kuitenkin myöhemmin minua vastaan, mutta hän ei reagoinut tähän mitenkään.

Huolestuttavilta nimenomaan suhteen yleisen hyvinvoinnin kannalta, tuohon voisi yhtä lailla sijoittaa kinkyyden paikalle jonkin muun intiimin yksityisasian. Toivottavasti pääsette vielä keskusteluyhteyteen asiassa. 

[Mr Birch]

Mookyn tiivistys on kattava, mutta aika lohduton.

1. Suck it up - Tyydy vanilijaan ja fantasioi siitä, mitä voisi olla
2. Salaseuraa - Käyt tyydyttämässä halusi kertomatta siitä kumppanillesi
3. Luvalla liikkeessä - Puhutte asiasta, ja päädytte siihen, että voit käydä purkamassa paineitasi sovitusti muualla
4. Ero - Dumppaat kumppanisi, koska seksi ei kohtaa, ja lähdet toteuttamaan itseäsi vapaasti ja täysin rinnoin

Foorumilaisissa lienee lisäkseni muitakin, jotka ovat saaneet jonkinlaista ongelmanratkaisukoulutusta. Sen elementtejä on useimpien alojen korkeakoulutuksissa ainakin. Joko koulutuksessa tai työssä kehittyneestä ellei luontaisesta ongelmanratkaisukyvystä kertoo tuo Mookyn jäsennyskin. On neljä ratkaisua, joista jokaisella on jokin "hinta". Kolmosen hinta näyttäisi ensikatsomalta pienimmältä. Toisaalta voi olla niin, että siihen tarvittavaa neuvottelu- ja suostuttelukykyä ei ole lähtökohtaisesti kaikilla (ja puhun nyt molemmista osapuolista), vaan pikemminkin harvoilla.

Totesin, että Mookyn jäsennys on kattava. Samalla se on myös muutettavat muuttaen aika yleispätevä, jos ajattelee laajemmin ihmissuhteiden pulmakysymyksiä. Tämä tarkoittaa, että aihepiiristä on tarjolla esimerkkejä klassisesta kirjallisuudesta ja nimekkäistä elokuvista sketsiviihteeseen. Oma asiansa on ammattilaisen ja/tai vertaisen tarjoama keskusteluapu. Erikseen terapiat ja toisaalta eri järjestöjen ja seurakuntien tilaisuudet. Saattaisivatpa nykytasoiset tekoälytkin jo kyetä keskusteluun noiden teemojen pohjalta.

Vaikka kohderyhmän vahvoja toimijoita lukijoissa tuskin on, vinkki seurakunnille. Tässä olisi alue, joka haastaisi ja avartaisi keskustelua siitä, mikä on uskonnon rooli meidän kinkyihmisten ongelmien kohtaamisessa - auttaako, torjuuko, avaako uusia näkökulmia? Menisikö maine ja loputkin jäsenet seurakunnalta, joka rohkenisi järjestää vaniljasuhteessa elävien kinkyihmisten kohtaamistilaisuuden (en tässä yhteydessä rajaisi mihinkään avioparileiriin, vaan katsoisin laajemmin)? Me kohderyhmäläisethän olemme suvaitsevia, emme torjuisi moista ajatusta järjestäjän takia, eiks niin?

Summa summarum: Tässä on aito ongelma, johon voisi joku tarttua vaikkapa opinnäytetyön muodossa. Ei niin, että sitä kautta mitään viisastenkiveä löytyisi, mutta muodostuisi kuva noista eri vaihtoehdoista (tutkimus)kirjallisuuden pohjalta tarkasteltuna. Kunnolla tehtynä tulisi hyvä arvosanakin. Ammattikorkeakouluista, miten olisi vaikka DIAK tai HUMAK?

Mr Birch

[Lyydia]

Mookyn jäsennys ja Mr Birchin kirjoitus inspiroi jatkamaan, että sitten, jos omat ongelmanratkaisutaidot tai oma tai kumppanin sisäinen turvallisuudentunne eivät ole sellaiset, että levollinen keskustelu ja asian tutkiminen kahdestaan onnistuisi yrityksistä huolimatta, on aina mahdollista hakea näissäkin asioissa ulkopuolista keskusteluapua. Näiden juttujen esille nostaminen ja työstäminen kun aiheuttaa monesti ihmisessä (suhteen molemmissa osapuolissa) häpeää, epävarmuutta itsestä, omasta riittävyydestä tai rakastettavuudesta ja niin edelleen, niin että se käytännöllinen ajattelu vaikeutuu. Ammattilaisen avulla voi parhaimmillaan tulla lisää turvallista tilaa sinne omaan ajatteluun ja sydämeen ja sitä kautta ratkaisujakin löytyä paremmin.

Seurakunnista puheenollen seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukset on yksiä paikkoja, joissa saa ilmaista pariterapiaa tällaisissakin kysymyksissä. Toki aina riippuu vähän terapeutista (olkoon sitten yksityinen tai järjestön tai missä vaan), millainen suhde hänellä on kinkyyteen tai vaikka suhteen avaamiseen, vaikkei sen tietenkään pitäisi tämän päivän ammattilaisilla millään lailla estää hyvää ja turvallista työskentelyä.

[Pip]

Lyydialle: Tämä on jo vanhempi asia kuin edes tämä palsta: Entäs sitten kun se puolisko ei ole mitenkään halukas lähteä minkäänlaiseen parisuhdeterapiaan ja nyt tarkoitan täysin jästityyppistä suhdetta.