Baarin kannatusmaksut
Naisena tiedän, miltä tuntuu joutua ajattelemaan, että miten ihmeessä voin haluta alistua, kun samaan aikaan seksin ulkopuolella tekee mieli huutaa ja kirkua epätasa-arvon ja epäreiluuden keskellä. Se vaati oman mielen jumppansa ja avainsanana itselleni on vapaus - minä saan alistua, koska haluan, minun ei pidä alistua, koska joku muu sanoo niin.
Mä koen että tasa-arvoinen suhde alistuvan ja alistajan välillä on lähtökohta onnistuneelle ihmissuhteelle.Omassa suhteessani olemme ihmisinä tasa-arvoisia. Se ei muutu miksikään vaikka olenkin antanut määräysvallan itsestäni hänelle, vaikka dynamiikkamme ulottuu myös makuuhuoneen ulkopuolelle. Hänelle olen myös ensin ihminen tasa-arvoisine ajatuksineni ja vasta sitten alistuva narttu.
Eli heitetään alkuperäinen kysymys mielenkiinnosta toisinpäin. Eli onko tytön sitten vaikeampi tai helpompi kohdata aikuiseksi Domme naiseksi kasvettuuan mies kinky seksin saralla ekoilla kerroilla? Kokeeko nainen esim. kivun tuottamisen miehelle helpommaksi "no se on mies... kyllä se kestää rääkkäystä" vai tuleeko sieltä helpommin se hoivavietti "voi ei mä satutin sitä... täytyy halata". Kun taas D mies joutuu alussa juurikin miettimään "ei naista saa lyödä" opittua ajatusta.
Mutta todella paljon - uskaltaisin väittää, että ehkä jopa miespuolista vastinettaan enemmän - joutuu dominoiva nainenkin tekemään töitä sen kanssa, että antaa itselleen luvan tehdä juurikin kaikkea sitä, mitä on aina kielletty ja paheksuttu.
Jos nyt puhutaan vain stereotypioista ja rankasti yksinkertaistaen, niin siinä missä aloittajan mukaan miehille opetetaan, ettei naista saa lyödä, niin vastaavasti naisille opetetaan, ettei yhtään ketään saa lyödä. Ei myöskään sovi viedä tilaa muilta, olla äänessä, määräillä, jne jne.Se, että miten kukin sitten kivun tuottamisen kokee, riippuu ihan ihmisestä. Mutta todella paljon - uskaltaisin väittää, että ehkä jopa miespuolista vastinettaan enemmän - joutuu dominoiva nainenkin tekemään töitä sen kanssa, että antaa itselleen luvan tehdä juurikin kaikkea sitä, mitä on aina kielletty ja paheksuttu. Ympäröivä kulttuuri asettaa miehille eri lailla odotuksia dominoivuudesta, ja ylipäätään oletus on että "mies johtaa ja hallitsee tilannetta." Naisiin samanlaista oletusta harvemmin kohdistuu, joten siinäpä sitten työmaata onkin, kun sitä tilaa alkaa lopulta itselleen vaatimaan/ottamaan.
Ihan hyvää pohdiskelua.Mä koen että tasa-arvoinen suhde alistuvan ja alistajan välillä on lähtökohta onnistuneelle ihmissuhteelle.Siinä vaiheessa kun tunnustellaan voisiko jonkinlainen suhde olla mahdollinen on parempi olla taas-arvoinen keskustelu yhteys. Ei niin että toinen on aseman, talouden tai minkään muun takia toista ylempänä.Omassa suhteessani olemme ihmisinä tasa-arvoisia. Se ei muutu miksikään vaikka olenkin antanut määräysvallan itsestäni hänelle, vaikka dynamiikkamme ulottuu myös makuuhuoneen ulkopuolelle. Hänelle olen myös ensin ihminen tasa-arvoisine ajatuksineni ja vasta sitten alistuva narttu.Ja niin päin sen mielestäni pitääkin mennä.Ei niin että etsitään narttua kuka olisi taas-arvoinen vaan etsitään ihmistä kenen kanssa rakentaa taas-arvoinen suhde jossa toinen osapuoli voi hyvillä mielin alistua nartuksi.Tää on vaan mun näkökulma...
On selvä raja yksityisen maailman ja kinkymaailman välillä. Oikean ja väärän välillä.Ilman lupaa tehty on väärä.Luvan kanssa ja toivottuna on oikein.Henkilön itsemääräämisoikeus menee kaiken edelle.
Itse en koe asetelmassa ristiriitaa, koska kyseessä on itsestäänselvä ero arjen tosimaailman ja session leikkimaailman välillä. Arjessa kannatan ehdottomasti tasa-arvoa (joka taas sinällään on monimutkainen ja muutoksessa oleva käsite) ja kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Mikäli taas selvä, täyspäinen nainen vapaaehtoisesti ja selkeästi ilmoittaa haluavansa leikkiä kanssani selkein rajoin väliaikaisesti jotain muuta niin mielelläni tarjoan palveluksiani. Suhtaudun tähän mahdollisuuteen suurena lahjana, enkä hetkeäkään leikin tuoksinassa luule olevani tosielämässä "parempi" ja toisen "huonompi". Session loppuessa lumous haihtuu ja palaan tosimaailmaan aftercaren kautta.Jos ei muuta sovita niin en puhu mitä olen kenenkin kanssa tehnyt. Näin vältytään lisäämästä sitä systeemitason ongelmaa, jossa somessa tai kavereille lesoamalla se osa väestöstä, joka ottaa leikin asetelmat tosissaan, saa vääriä ideoita. Voi kuinka hienoa se olisikaan, jos voisi avoimesti kertoa nauttivansa alistusleikeistä ilman että täytyy miettiä miten se vaikuttaa "suuren yleisön" näkemykseen omasta arvosta arjessa.Mielestäni hyvä itsetunto on todella tärkeä (sekä puoleensa vetävä) ominaisuus molemmille/kaikille osapuolille; jos ihminen tosielämässä pitää itseään parempana/tärkeämpänä kuin muut tai vastaavasti hakee toisesta pelastajaa on kyseessä kypsymisen ja itsetutkiskelun paikka. Näin siis asenteen osalta; toki yksilöillä on erilaiset eväät esim auktoriteetin ja taitojen osalta, joita voi hyödyntää ja kokea niistä ylpeyttä kunhan ei luule olevansa pohjimmiltaan toista parempi tai huonompi.