Olethan lähiseudulta?

[Alexios]

Eihän Suomi edes ole pieni maa. Se on Euroopan 8:ksi suurin maa (ja ekana on Venäjä joka on omaa luokkaansa). Helsingistä käsin Turku/Tampere-matka olisi vielä ajateltavissa, mutta pitemmälle lähteminen tuottaisi jo vaikeuksia, vaikka liikkuisinkin autolla.

[kitten]

Itselle välimatka ei ole este, jos yhteys säilyy myös tpaamisten ulkopuolella. Sessiojuttuihin en pysty, joten on tärkeää, että toinen osaa rakastaa myös etänä ja nähdä vaivaa

[Routalempi]

Eihän Suomi edes ole pieni maa. Se on Euroopan 8:ksi suurin maa (ja ekana on Venäjä joka on omaa luokkaansa). Helsingistä käsin Turku/Tampere-matka olisi vielä ajateltavissa, mutta pitemmälle lähteminen tuottaisi jo vaikeuksia, vaikka liikkuisinkin autolla.

Niin, jos "pieni maa" tarkoittaa puhtaasti vain pelkkää pinta-alaa niin Suomi ei ole pieni maa. Mutta jos puhutaan ihmisten välisestä kanssakäymisestä, kuten tässä ketjussa puhutaan, niin silloin Suomi on Euroopan maissa sijalla populaationsa puolesta 26. eli puolet Euroopan maista on isompia kuin Suomi.

[LadyMysterious]

Ensimmäinen huomioni on, että jokaisen elämäntilanne on omanlaisensa kokonaisuus eikä siihen kai oikein muilla ole sanomista jos joku toteaa, että ainoastaan lähisuhteet ovat itselle toimivia ratkaisuja. Etäisyys on yksi kriteeri siinä missä muutkin ja se olkoon jokaisen oikeus määritellä mikä on riittävän lähellä. Kuten täälläkin on jo aiemmissa kommenteissa todettu, toisiin paikkoihin on helpompi matkustaa kuin toisiin, toiset kulkureitit tai -muodot ovat kalliimpia kuin toiset jne, muuttujia on monta.

Omassa elämässäni olen todennut, että kun on joskus istunut samalla sohvalla ihmisen kanssa, joka on fyysisesti kosketusetäisyydellä mutta henkisesti täysin saavuttamattomissa... taistelen huomattavasti mieluummin sen fyysisen etäisyyden kanssa. Jos läheltä löydän vain ihmisiä, joiden kanssa ei henkinen läheisyys löydy, sitten laajennan mieluummin fyysisen etäisyyden spektriä tavoitellessani itselleni sopivaa suhdetta. Minulle fyysinen etäisyys on asennekysymys; ratkaisuja löytyy jos molemmilla osapuolilla riittää tahtotilaa niitä ratkoa ja olen itse valmis tekemään paljon sen eteen, että yhteistä aikaa lähikontaktissa on tarjolla molempia tyydyttävä määrä.

[LehA]

Omassa elämässäni olen todennut, että kun on joskus istunut samalla sohvalla ihmisen kanssa, joka on fyysisesti kosketusetäisyydellä mutta henkisesti täysin saavuttamattomissa... taistelen huomattavasti mieluummin sen fyysisen etäisyyden kanssa. Jos läheltä löydän vain ihmisiä, joiden kanssa ei henkinen läheisyys löydy, sitten laajennan mieluummin fyysisen etäisyyden spektriä tavoitellessani itselleni sopivaa suhdetta. Minulle fyysinen etäisyys on asennekysymys; ratkaisuja löytyy jos molemmilla osapuolilla riittää tahtotilaa niitä ratkoa ja olen itse valmis tekemään paljon sen eteen, että yhteistä aikaa lähikontaktissa on tarjolla molempia tyydyttävä määrä.

Tämä. Etäsuhteissa on paljon eroa siinä, miten suhdetta pystyy pitämään yllä arjessa. Silloin kaivataan tuota henkistä läheisyyttä.

Joku suhde voi toimia hyvin vaikkei välimatkan ja muiden tekijöiden takia puoleen vuoteen nähtäisi, kun yhteys säilyy ja arjen asiat pystyy käymään yhdessä läpi päivittäisellä / säännöllisellä viestittelyllä ja asioista pystyy puhumaan. Viestintäkanavista ei nykypäivänä ole puutetta.

Toisessa kaukosuhteessa taas viestittely ei välttämättä ole niin luontevaa, ja jostakin tärkeästä asiasta keskustelu jää hoitamatta sekä etänä että tavatessa. Unohtuu, ei tunnu niin tärkeältä, ei tunnu olevan sopivaa hetkeä, syitä voi olla monia. Kohta huomataan että liian moni asia on jäänyt käsittelemättä.

[Perhonen89]

Itse en ymmärrä miksi tästä "olethan lähiseudulta"-kriteeristä aina valitetaan. Ihmisillä on erilaisia kriteereitä deittikumppanin suhteen ja tämä on yksi niistä. Kyllähän porukka asettaa kriteereitä myös mm sille, saako toisella osapuolella olla entuudestaan lapsia.

Itsellä rajana on se, että voin matkustaa parin tunnin sisällä akselilla Tampere-Jyväskylä-Turku-Pk-seutu-Lahti. Autottomana ihmisenä oon aika pitkälti julkisten kulkuneuvojen varassa

[susa-anniina]

Siinä vaiheessa kun on jälkikasvua, omistusasunto niin ettei muutto noin vain onnistu ja kapean osaamistaan erityisasiantuntijan työ, on elämä sidottu tiettyyn kaupunkiin. Sitten jos hakusessa ei ole sessiosuhde vaan oikeaa arjen jakamista, on kumppani löydettävä läheltä tai hänen oltava sellaisessa tilanteessa elämänsä suhteen, että muutto on mahdollinen vaihto. Tai että toisen on mahdollista olla pidempiä aikoja muuten siellä toisella paikkakunnalla.

Se, mikä on lähellä, on suhteellinen käsite.

[piiskaanjapuren]

Jos olet jostain naapurigalaksista tai Linnunradan toiselta laidalta, nakkaa viestillä tai tuu viemään galaksienväliselle kruisailulle aluksellasi. Käydään jossain nauttimassa yhdet paikallisten lakien mukaan lailliset virvokkeet ja tutustutaan. Varmaan juttua riittää.

[Floora]

Tässä elämäntilanteessa täytyy kyllä todeta, että en olisi säännöllisen matkustamisen arvoinen. Eikä kukaan olisi minullekkaan. Ei kannata priorisoida ihmisiä keillä ei ole priorisointivaraa ja mulla on sit ehkä just nyt se hetki meneillään. Oon eläny etädynamiikassa yli vuoden, jossa toinen asui useamman aikavyöhykkeen päässä. Sain sen aikana tarpeekseni etätreffeistä, etäsessioinnista, etätehtävistä, etäleluista ja kaikesta mikä alkaa sanalla ETÄ. Tässä elämäntilanteessa Oulussa asuminen on mun silmissä sama asia, kuin että toinen asuu eri vyöhykkeellä.

Elämä on kiireistä.

Myös omat kiintymismallit ja tapa miten rakastan ja tapa miten tykkään on suurimmaksi osaksi semmosia, missä pitää olla ihoetäisyydellä. Olen mielummin yksin, kuin lisään etäsuhteen tuomaa kompleksisuutta elämääni tässä vaiheessa. Tähän vaikuttaa myös se, että en etsi mitään elämänkumppania tässä vaiheessa elämää ja nuoruutta. Etsin ihmisiä keiden kanssa jakaa tämän hetkistä elämää ja keiden kanssa on helppo olla. Parin kymmenen vuoden päästä, tai sitten kun olen valmis, koulut on käyty ja palkka on hyvä ja vakaa, voisin hyvinkin miettiä etäsuhteen mahdollisuutta ja muuttamista. Muttakun se ei tässä vaiheessa ole semmoinen asia mitä tahdon (aloilleen asettuminen.)

[Lettu]

Itselleni matkustaminen ei ole ongelma koska tykkään ajamisesta. Mutta ajankäyttö on se hankaluus koska kotona on eläimiä joita ei jättää yli 9 tunniksi sisälle. Ihanteellista tietenkin olisi että leikkikaveri tulisi luokseni, oma tupa oma lupa eikä naapuritkaan häiritse.

[Fluid]

Hyvä kysymys. Välimatka on aina suhteellinen, peninkulma taitaa olla eri pituinen Helsingin itäisessä kantakaupungissa tai Tampereen Kalevassa Tunturi-Lappiin verrattuna. Ainakin henkisesti.

Pitkään ajattelin, että en ala ainakaan verkkotuttavuuksien kanssa etäsuhdetta virittelemään. Vaan miksi en? Elämään on kuitenkin mahtunut täysin partnerin yksinhuoltajuuden ehdoilla pyörivää suhdetta, missä alle kymmenen kilometrin matkasta huolimatta nähtiin yleensä kerran viikossa, joskus ei sitäkään. Kun omia menemisiä ei pidättele mikään jonkun verran säädeltävissä olevia töitä kummempi ja tykkään junassa istua, ei se parin tunnin välimatka varmaan ongelma olisikaan. Vaatisi toki aikatauluttamista, mutta semmoista elämäni on muutenkin aika paljolti, niin ei kai siinä.

Olisinko luokseni matkustamisen arvoinen? En tiedä. Ehkäpä. Riippunee matkustelijasta.

[Snoukka 2.0]

Mun lähiseutu oli joskus 30km, sit 100km, sit 300km.. nyt se taitaa olla jotain 600-800km väliltä.😅 Joo kaukosuhteet ei aina toimi, ja ns. lähisuhteet on ihan perusteltuja, mut sydänasiat nyt ei vaan toimi silleen. Mun sydämel ei oo rangee niinku tinderil ja jos oikeesti tykkää toisesta you make it work ihan sama onko se poronkusema vai pitempi matka. Aina ei ole se lyhyt välimatkakaan tae suhteen toimivuudelle ja jos etsii seuraa vaan sijainnin perusteella joutuu tyytymään siihen mitä lähikapakasta saa, ellei ole tarjontaa niinku jossain hesuloissa.

[Mielikki80]

Snoukalle pointsit täältä❣️

Kun se ikä on vain numeroita, niin on myös fyysinen etäisyys harhaa (kuten aikakin, ehh)

Meillä on nykyisin kaiken maailman näköEtäNettiChättiYhteydet olemassa ja jos aikuisten oikeesti paraabelit paikoilleen loksahtaa, niin se ~125km puolVäliin kuulostaa sangen siedettävältä.
Tai noh, mihin on tottunut tai kuin tiuhaan tahtoo tavata.
Oma etäSuhteeni (70km per siivu), tavattiin abaut joka 3.vko, 2-3 pvää kerrallaan. Kesti aikansa, yhteyksissä ja ystävinä edelleen.

Herkästi myös tulee nuo ajalliset kriteerit, milloin julkisien kohdalla tai niiden puuttumisen..däämn, sama asia, no olkoon, mutta meillä menee nykyisin kaikki 3 dösää joka tunti keskustaan, kesto 20min ja matka 7km (ennen meni 2 per tunti), notta suhteuttaa tuokin hieman etäisyyksiä.

Kaiketi se tärkein kaikessa, että mitä on tähtäimessä, hakusessa, kuten useampikin jo langassa maininnut =)

[Lady Whip]

... ja jos oikeesti tykkää toisesta you make it work ihan sama onko se poronkusema vai pitempi matka.

Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toisella.
Elämäntilanteet ja velvollisuudet on jokaisella omanlaiset.
Vaikka kuinka tykkää, rakastaa ja on kivaa, valintoja voi joutua tekemään jos oma aika ja olosuhteet menee liian tiukalle.

Kun löytää potentiaalisen uuden suhteen, hän tulee tilanteeseen jossa elämä on muodostunut tietynlaiseksi. Vakiintuneet pakolliset tehtävät arjessa, muut ihmissuhteet ym ym.
Tilaa suhteelle on tehtävä sekä henkisesti että fyysisesti.
Se mistä tilaa yritetään saada on yleensä aika.

[Tanuki]

Riskaabelia hommaa, viitaten siis sekä näihin sivuttuihin matkaan, että ikäeroon. Ensin viestittelet kiinnostavan oloisen, mutta toisessa kaupungissa, tunnin matkan päässä, asuvan vanhemman pervosedän kanssa ja ajattelet, että ikä ja välimatka voi olla ihan hyviäkin asioita. Pysyypähän tietyt rajat ainakin tässä touhussa. Ja BOOOOM puolitoista vuotta myöhemmin yksi asia on johtanut toiseen ja jotenkin koko elämä on mennyt uusiksi ja välimatkaa onkin enää jokunen hassu minuutti ja toistelet itsekin sen samaisen pervosedän kotiseuturakkauden sekaisia hokemia onnellisena uudesta ihanasta kotikaupungistasi.

Ihan vain näin niinku täysin hypoteettisenä riskinä siis.