Kirjoittaja Aihe: Kuinka suurta ahdistusta piirteenne on aiheuttanut teissä?  (Luettu 40713 kertaa)

onnis

  • Vieras
Kuinka suurena ahdistuksena olette kokeneet, te kokeneemat, kun mieltymyksenne on ruvennut kiinostamaan teitä? Vai onko ollenkaan? Itse olin hyvässä avioliitossa ja kun kiinostus heräsi ja jatkui ja jatkui...eikä ollut mitään mahdollisuutta toteuttaa sitä...asiasta tuli lopulta pakkomielle...vaikka missään en käynyt kokeilemassa..enkä ns. hyppinyt aisan yli...homma johti lopulta koko avioliiton hajoamiseen...sitä myöten menetin myös lapset ja paljon paljon muuta..Nyt..aikaa on kulunut, tuosta on toivottu, eikä asia ole enää niin pakkomielle...vaan kiinostus on edelleen. Halu kokeilla ja oppia...vaan edelleenkään sitä vain ei ole saanut kokeilla kunnolla :(...Ehkä joskus tulevaisuudessa ::)...vasta löysin nämä sivut....Vielä ei rohkeus riitä tulla yhteisiin miitingeihin..

Nuppuorja

  • Vieras
Ei mitään ahdistusta. Iloa ja riemun hetkiä enemmänkin. Nauti omista tuntemuksistasi, ei pervoudessa ole mitään hävettävää.

Lilith

  • Vieras
Mäkin kuulun myöhäisherännäisiin, olin melkein 30-vuotias kun annoin itselleni luvan toteuttaa oikeaa seksuaalisuuttani.

Vaikka tähän matkaan on kuulunut paljon ahdistuksen hetkiä, pelkoa yksinjäämisestä ("olen maailman ainoa pervo"), pelkoa siitä ettei osaa, tulisia rakastumisia ja katkeria eroja - en kadu hetkeäkään sitä että tälle tielle lähdin.

Se, että annoin itselleni luvan olla kokonainen, olla kokonaan sitä kaikkea mitä olen, on ehdottomasti yksi elämäni parhaita päätöksiä. Elämä on syvää, hyvää ja äärimmäisiä onnen ja tyydytyksen hetkiä täynnä.

Voimia ensiaskeliin! Etene omaan tahtiisi, ja tule ihmeessä mukaan vaikka Majava-miittiin joskus. Ei me olla mitään kummajaisia :)

onnis

  • Vieras
Kiitoksia kutsusta :D...ette taatusti olekkaan kummajaisia..ehkä vielä joku päivä! Näin alkuun vain ujostuttaa....Eikä tässä kyllä ole mitään hävettävääkään..ei tasan...ja luulenpa, että nautin ...sitten joku päivä...  :)

PinkCat

  • Bizarre Club
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1012
  • nylkky
  • Galleria
Ei ole ahdistanut koskaan. Tosin en myöskään ole ollut naimisissa tai suhteessa missä olisin omia taipumuksiani piilotellut.
Toisaalta ne ovatt myöskin olleet itselle luonnollinen osa ihan pienestä asti, en ole "myöhäisherännyt" :D

LiseCohen

  • Bizarre Club
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1217
  • Untermensch
  • Galleria
Natsifetisismi aiheuttaa ahdistusta lähes päivittäin ympäristön negatiivisen suhtautumisen johdosta.

Niin ja aiheuttaa myös huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä.
« Viimeksi muokattu: 25.09.2012, 18:07 kirjoittanut LiseCohen »

mauje

  • Smurffit
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1423
  • Siitä ei ole lainkaan vaivaa...
  • Galleria
Ahdistusta? Eipä oikeastaan...aiemmin ehkä jonkinlaista "latistumista" tai "supussa" olemisen tunnetta kun aina pidin suuni kiinni, alle kouluikäisestä asti. Nykyisin ei ahdista...jos nyt ei aiheuta suurta hihhulointiriehaakaan. Tunnen vain olevani ihan tasan oma itseni.

katti

  • Vieras
Vuonna 2010 alkupuolella alkoi tajuilla Leikkikehään eksyessään,että saattaisi olla jonkinlainen kinky ja siitä eteenpäin onkin ollut voittopuolisesti melko ahdistavaa. Kai se suurin tekijä on yksinäisyys,vaikka yhteisössä piipahtelu ja joidenkin kaveruussuhteiden syntyminen on auttanut vähän. Ei ole aivan itsestäänselvää,että dominoiva kumppani löytyisi,jos ei kykene syistä tai toisista "vain" sessiosuhteeseen.

Enkä taida aivan ainut olla.

Lisäys: tietenkin se on ollut myös itsessään "rauhoittava" kokemus, että on voinut myöntää olevansa alistuva,vaikka myös välillä pelottanut, että kuinka alistuva ja kuinka suuren vallan olisi valmis toiselle antamaan. Kun "orjuuden" kaltaisessa asemassa,24/7, ei ole ihan jokapäiväistä leipää kaikille. Sitten kun tuohon liittää vielä rakkauden ja henkisen "terveyden" vaatimuksen itselleen ja toiselle, siinäpä sitä on vähän pohtimista..
« Viimeksi muokattu: 25.09.2012, 16:38 kirjoittanut katti »

Koo

  • Vieras
Minua ahdisti suunnattomasti välissä olleet vaniljavuodet ..... enää ei ahdista kun en kiellä mitään puolta itsessäni :)

tomi

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 969
  • Ei niin reipas poika...
  • Galleria
Paljon on ahistanut, nykyään onneksi vähemmän...

Smooth

  • Vieras
Ei ahdista :). Oikeastaan ei ahdistanut silloinkaan kun oli vaan ja ainoastaan vaniljaa.
Mutta tietysti minulla on helppoa kun jaan elämäni ja olotilani samalaisen kanssa. Ja kinkyasioita en hirveästi vatvo nykypäivänä - asiat ovat pikkuhilja loksahtaneet paikoilleen eikä niitä tarvitse enää miettiä erikoisemmin.

Chmlnidae

  • Vieras
No ei ole ahdistanut. Päinvastoin "diagnoosin" hiffaaminen auttoi laittamaan asioita paikoilleen omassa pääkopassa.

TragedyForYou

Ei ole koskaan ahdistanut, onneksi. Harmittaa vaan silloin tällöin stereotypiat, tuleeko ne sitten sisältä vai ulkoapäin ne odotukset.Ihmisiä tässä kaikki kuitenkin ollaan.

Kettu vinossa

  • Bizarre Club
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3707
  • "Why are you wearing that stupid man suit?"
  • Galleria
    • FetLife
Olen halunnut monta kertaa parantua emetofiliasta, koska se aiheuttaa niin suunnatonta ristiriitaa ja ahdistusta emetofobian kanssa, ja se ei ole muutenkaan mikään helppo fetissi (harvinainen, moni vihaa sitä, monien mielestä se ei ole lainkaan fetissi, aiheuttaa terveysongelmia, vaikea löytää sessioseuraa tai edes kunnon pornoa, jne). Toisaalta emetofobian parantamiseen en halua nähdä vaivaa (ja fobioiden hoitokeinot ovat liian kalliitakin), koska pelkään menettäväni emetofilian siinä samalla, ja mikään muu seksuaalisuuteni piirre ei aiheuta yhtä voimakkaita tunteita kuin se.

Lolicon ja muu hentai-materiaali ei tässä vaiheessa kamalasti aiheuta ahdistusta, mutta jos Suomen tulee laki joka tekee piirroskuvistakin "lapsipornoa", niin tokihan siinä varmaan pitäisi hakata tietokone tuhannen tohjoksi, sytyttää se tuleen, valaa tonni betonia sen päälle ja upottaa koko roska suohon, koska muuten saattaisi tulla poliisisetä ovelle ja joutuisin istumaan vankilassa tuhansien muiden hentai-harrastajien kanssa (ja jos siellä tiputtaa vankila-benton lattialle ja kumartuu sitä poimimaan, saa lonkeron väärään reikään).  :o

Ehkä jos joku joskus keksii varman keinon fetissin parantamiseen ja joka olisi tarpeeksi halpa, voisin ehkä harkita sellaisen hoidon koekaniiniksi (tai koeketuksi) menemistä.

namuuN

  • Vieras
Minua ahdisti aiemmassa pitkässä vaniljasuhteessa, kun en voinut toteuttaa itseäni enkä olla tekemisissä muiden samanlaisten ihmisten kanssa. Erohan siitä seurasi ja sen jälkeen hakeuduin kinkypiireihin eri saittien kautta. Nyt seitsemän vuoden jälkeen ja omat harharetkeni tehneenä olen enemmän kuin tyytyväinen olotilani, varsinkin kun jaan elämäni ihanan pervon kanssa.  :)

Tärkeintä lienee hyväksyä itsensä sellaisena kuin on eikä kenenkään toivottavasti tarvitsisi koko elämäänsä piilotella taipumuksiaan.