Kyllähän sitä ahdistusta on ollut, koska tuli kasvaessa opittua, että sadismi seksissä on pahaa ja väärin. Että en voi olla hyvä ihminen, jos haluan jonkun alistuvan itselleni täysin. Sadistisilla piirteillä on myös iso ero arkiminääni nähden; minusta tuskin arvaisi päällepäin, että olen sadisti ja alistaja. Oletus on varmaan monilla päinvastainen (siitä on seuranhaussa tullut todisteitakin). Tuo ristiriita sitten aiheuttaa aina välillä ahdistusta. On vaikea kokea olevansa aina ehyt kun mielessä on kaksi eri puolta. Osaan olla hyvin kunnioittava, korrekti ja kohtelias, mutta seksissä haluan valtaa ja mahdollisuuksia nöyryyttää kumppaniani. Joskus tulee mietittyä, että mitenkä näin paradoksaalinen tapaus on edes mahdollinen.
