Miten tajusit olevasi kinky

[Narri]

Muo kiinnostaa kuulla teidän kaikkien kokemuksia siitä miten tajusit olevasi kiinnostunut kinkyestä ja miten löysit skenen ja myös miten vanha olit kun tajusit/löysit tämän osan itsestäsi?
Ja miltä se tuntui kun tajusit olevasi kinky? Että oliko se enemmän helpottavaa vai pelottavaa vai jotain muuta.

Itse olin 16 vuotias kun katsoin yhtä HBO sarjaa ja siinä oli yksi tietty kohtaus joka sytytti tämän ja olin ensin todella hämmentynyt ja peloisani että mitä tapahtuu mutta lopulta kumminkin sain jutun päästä kiinni ja skenen löysin 18 vuotiaana kun googlasin kinky bileistä suomesta

[irhe]

Tää ketju vastaa hyvin pitkälti pohdintoihisi https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=28397.0 .

[Dean]

Parikymppisenä vietin aikaa kauppakeskuksessa kirjakaupan alelaarin luona, sattumalta käteen osui pieni kirja nimeltä O:n tarina. Luin sitä ehkäpä kymmenen minuuttia, henki meinasi salpautua ja farkun lahkeessa oli todella ahdasta... ja märkää. Sitten hain tuon kirjan kirjastosta ja luin. Laukesin useita kertoja, ja aina se vaan nousi uudelleen lujaan erektioon. Pakkohan sitä oli siinä todeta, että taidan olla sadisti. Tarvitsisin tytön, jota voisin piiskata. Mistä sellaisen ikinä voisi löytää? Kuka voisi suostua? Noh, löysin, ja suostui.

[JuJu]

Ihan lapsena, olisinko ollut noin 10vuotias.
Oli tunne että asia josta olin alkanut jatkuvasti haaveilemaan taisi olla outo.
Se hävetti. Mutta kiihotti - paljon.
Kun kasvoin aikuiseksi ymmärsin että fantasiani todella oli outo ja sellaisia samantapaisia alkoi tulla lisää.
Eikä ne ole vähentyneet iän myötä, päinvastoin.
Valitettavasti en kehtaa julkisesti alkaa avaamaan niitä.

[Tre74]

Hmm... vasta varmaankin aikas myöhäisellä iällä... täällä pyörinyt vajaa parisen vuotta ja ehkäpä hieman sitä ennen... nyt sitten sitä ikää "jo" sen wiisikymmentä ja ajatukset syvenee vain jos sen voi näin sanoa ja miksei voisi... 

[MsFox]

Muut tajusivat ennen kuin itse tajusin.

Mulla oli ala-asteella ystävä joka oli luonnostaan kiinnostunut bdsm:stä jo joskus 8-10 vuotiaana, heti seksuaalisuuden herättyä hän koki voimakasta tarvetta subbailuun ja masokismiin.
Olimme läheisiä ystäviä ja hän usein möyhösi verifantasioistaan minulle. Naureskelin ja pyörittelin silmiä.

Ystävä halusi puhua minulle näistä asioista jostain syystä hirvittävästi ja sanoitti että olisin hänelle täydellinen kumppani. Naureskelin että jaajaa, mä en kyllä satuta ketään - enkä tähän päivään asti ole satuttanutkaan. Ystäväni ei kuitenkaan luovuttanut helpolla. Hän kikatteli kiherrellen ilkeille, alistaville vitseilleni joita tykkäsin hänelle heitellä, ja dominoin häntä huomaamattani. Hän ihastui jo hyvin varhain ja aloitti keskusteluja kuten "N, ootko huomannut et sä oot aika dominoiva ihminen" No, en ollut huomannut xD olin silloin vielä nuori, ala-asteella joten en tutkinut silloin vielä seksuaalisuuttani samoin kuin hän. Mulla oli kyllä musta huumorintaju ja muille tapahtuneet ikävät asiat nauratti ylenpalttisesti. Koin myös voimakasta vastuuta ihmissuhdettamme kohtaan ja kuuntelin hänen antamaansa palautetta herkemmällä korvalla kuin muilta.

Ollessamme yläasteella huomasin olevani ihastunut häneen ja hänkin huomasi sen. Aloimme suhteeseen parikymppisinä. Kasvoin ilkeästä piikittelevästä lapsesta vakaaksi ja arvonsa tuntevaksi dommeksi ripauksella tervettä sadismia. En kokenut muuttuvani ihmisenä mitenkään, mutta tajusin että tämän ilmiön nimi on dominanssi, ilmiö jota olin kantanut pitkään jo mukanani.

Olen siis ollut dominoiva lapsesta asti ja huomaan sen nyt kun katson tästä perspektiivistä.
Myönsin asian itselleni tuossa noin 30-vuotiaana ja sen jälkeen on alkanut kiinnostaa eettinen dominointi ja halu pitää ihmiset turvassa.

Suhteemme tämän lapsuuden ystäväni kanssa päättyi kypsymättömyyteen parikymppisenä mutta olemme yhä ystäviä. Sain vuosi sitten hänetä juuri hyvää palautetta että dominanssini on vahvistunut ja kypsynyt turvalliseen suuntaan ja hän kokee seurani taas erosta huolimatta turvalliseksi.

Nykyiseen suhteeseemme bdsm hiipi varkain. Tutustuimme mieltymyksiimme ja tällainen dynamiikka syntyi hieman kuin itsestään. Kun huomasin aikuisena tiettyjen juttujen toistuvan suhteessani, aloin etsiä tietoa ja termejä netistä, osallistuin dommejen miittiin ja tiesin heti olevani oikeassa paikassa.

En tiedä millon tajusin olevani domme. Muut tajusivat jo lapsena. Itse sain termin tässä viimeisen 10 vuoden sisään. Ja nykyään elän tätä elämää hyvin tyytyväisenä.

[Taleir]

Muut tajusivat ennen kuin itse tajusin.
...
Ja nykyään elän tätä elämää hyvin tyytyväisenä.

Täällä pitäisi kyllä olla like-toiminto.
Tuo oli hyvä, pirteä esitys!

[Mr Birch]

Otetaanpa esiin vääränlaisten tiedonlähteiden rooli kinkyyden tunnistamisessa. Ei, en puhu pornolehdistä, kenties liian aikaisin luetusta "O:n tarinasta" enkä Kalle-sedän kertomuksista kesämökin saunassa. Kotonani oli todennäköisesti ennen sotia ilmestynyt lääkärikirja. Sieltä löytyi kuvaukset sadismista ja masokismista otsikon Sukupuolivietin harhautumia alta: "...henkilö pahoinpitelee toista (sadismi) tahi antaa päinvastoin piiskata ja kiduttaa itseään (masokismi). Usein tämän ei tarvitse tapahtua todellisuudessa, vaan henkilö voi panna toisen kertomaan kidutusnäytelmää ja saada sitä tietä tyydytyksensä."

Kuten nähdään, kuvaus on sinänsä oikeansuuntainen tuota pahoinpitely-termiä lukuun ottamatta; piiskauskin mainittu erikseen. Nykyisin monet tutkijat puhuvat asioiden ja ilmiöiden kehystämisestä ja juuri siitä on tässä kysymys eli tuosta otsikosta, joka heijastelee omaa aikaansa, mutta antaa toisessa ajassa väärän viestin.

Muistan, että keräsin n. 13-vuotiaana rohkeutta kertoa tuntemuksistani tutulle terveydenhoitajalle, mutta jäipä tekemättä. Olen jokseenkin varma, että otin ensimmäisen kerran nämä kiinnostukset puheeksi lukiovuosien kirjeenvaihtoystävän kanssa. Samaan aikaan liittyen: kun tuon "O:n tarinan" mainitsin, niin lukion äidinkielen tunnilla pari rivakanoloista tyttöä esitteli "Herra Jackin ihmeellisen huoneen". Ajankohta oli n. 1982-83. Ei ole jäänyt mieleen, millainen keskustelu syntyi. "O:n tarinan" tiesin jo ennestään silloin, kun näin sen tyttöjen liikunnanopettajan kirjahyllyssä, noina samoina lukiovuosina. Emme keskustelleet siitä.

Mr Birch