Newbie-nurkka > Kinkyn turvallisuus

Kinkybileissä triggeröityminen

(1/6) > >>

Laurentzia81:
TW/sw: traumat
Disclaimer: Tämä kirjoitus on henkilökohtainen ja pohdiskeleva reflektointi omista kokemuksista kinkybileissä, joissa olin hiljattain. Ei voida vetää yleisiä johtopäätöksiä, mutta ehkä herättää kunkin yksilöllistä pohdintaa aiheesta kinkyskenessä. Tarkoitus ei ole kinkysheimata, traumafloodata tai vastuuttaa ulkopuolisia omista kokemuksista.

Tausta: Minulla on C-Ptsd ( kompleksi posttraumaattinen stressihäiriö) ja henkilöhistoriassa lukuisia traumakokemuksia. Näistä yksi on seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa. Tätä(kin) tematiikkaa olen käsitellyt useita vuosia psykoterapiassa. Olen siis pyrkinyt olemaan aika varovainen ja ennakoiva siittä miten, missä ja milloin sekä kenen kanssa sessioin. Muun muassa miun henk.koht traumaani voivat joskys triggeröidä työvaatteet, monet hajut, maut, äänet. Ja näköjään myös äkillinen altistuminen ikäleikki toteumaan.

Tähän asti olen nimittäin kokenut pikkuistelijat suloisina höpösinä. Olen myös nähnyt monissa kinkybileissä dd/lg sessiointeja ja käynyt tutkailemassa eri kinkybiletilojen pikkuishuoneitakin.

Tällä kertaa kävikin toisin. Lapsuuden traumamuiston herätti utelias kurkkaus verhoilla rajattuun pikkuistilaan ja suloisiin olentoihin. Kiitos onneksi erityisesti tapahtumanjärjestäjille että tila oli rajattu muusta alueesta. Koska olen työstänyt paljon traumahistoriaani ja minulla on keinot maadoittaa/ etäännyttää itseni siinä vaiheessa kun huomaan triggerin heränneen, en usko että kukaan ulkopuolinen sitä huomasi. Kuitenkin loppuillan olin aika herkillä ja kaikki selkeästi ikäjuttuihin viittaavat asiat herätti epämukavuutta itsessäni. Larppasin loppuillan ja yön normisettiä.

Vasta seuraavana päivänä pystyin tietoisesti alkaa tarkastelemaan mitä minussa oli käynnistynyt. Arvelen että myös meditatiivinen virittäytyminen vanhassa kellaritilassa oli jo alkusoittoa sille että vanhat asiat nousivat värittämään havaintokenttääni. Tuoksut ovat kuitenkin yksi nopeammin muistoja laukaiseva tekijä ja ihanan turvallisuuden tunteen jälkeen kinkybileiden elämykset ja aistiärsykkeet olivatkin liikaa omalle jo hälytysvalmiuteen virittäytyneelle autonomisen hermoston säätelyjärjestelmälle. Kellarin tuoksu oli kutsu suoraan lapsuusmuistoihin. Niin hyvässä ja pahassa.

Jos olisin tunnistanut tämän itsessäni, olisin kyennyt myös toimimaan viisaammin. Ja tämä nimenomaan ajatellen seuraavia päiviä. Elämyshakuisena kinkkinä sitä sitten piti saada vähän kipua ja köysiä ja sosialisoida hössöttää menemään. Tiesin odottaa bileiden jälkeistä droppia jo pelkästään saadun lyhyen kipusessioinnin ja valvomisen sekä aistikuormituksen että sosiaalisen ähkyn perusteella.

Se mitä en odottanut, oli traumatakaumien aktivoituminen päivätietoisuuteen sekä uniin seuraavina päivinä. Näin ei ole käynyt enää vuosiin. Minun onneksi pääsin käsittelemään päätäni turvallisesti psykoterapeuttini kanssa. Työskentely oli hyvin hedelmällistä ja eteenpäin vievää mutta myös hyvin uuvuttavaa. Lusikat ovat olleet vähissä ja arki ollut todella tahmeaa, unettomuus on vaivannut koska painajaisten näkeminen ei houkuta ja oma vireystilan säätely seilaa yli- ja alivireyden väliä turhan tiuhaan - ensin  elimistö surraa tuhatta ja sataa kierroksilla josta seuraa romahdus sekä lamaannus. Onneksi sain purkaa nämä turvallisen ihmisen kanssa.

Mitä minä siis tästä taas opin?? Traumahistorian omaavana tulisi aina kuunnella itseään.  Pysähtyä miettimään millaiselle kinky/fetissikuvastolle pystyn tänään tässä ja nyt altistumaan. Onko minulla jaksamista käsitellä kipeitä asioita, mitä voi nousta pintaan? Kykenenkö/haluanko/pystynkö käsittelemään nousevia tuntemuksia ja ajatuksia pintaan. Onko sessiointi-kumppani saatavilla ja onko hänellä valmiuksia, mielenkiintoa ja resursseja käydä kanssasi läpi sallivassa hengessä kaikkea kokemaasi. Todennäköisesti myös hänellä bileistä/sessioista oma kokemus ja näkemys sekä tarve yhtälailla saada vastavuoroisesti palautetta, tukea sekä aftercare tarpeita.

Näihin kysymyksiin tulen kyllä palaamaan yhä uudestaan. Ehkä myös sinäkin kinky-ystäväin?
Tätä tematiikkaa oon herätellyt myös BDSM ja psyykkisen turvallisuuden workshopeissa. Että kukin meistä pohtisi omasta näkökulmasta kinkyleikkien oikea-aikaisuutta.

susa-anniina:
Ikävää, että yksittäinen tietty kinkyyden osa-alue tai ilmentymä, herättää sinussa noin voimakkaita tunteita ja nostaa pintaan vanhoja traumoja. Vaikka itse kirjoitit, että et halua kinkisheimata jotakin tiettyä yksittäistä juttua tai vastuuttaa muita sinun traumoista tai reaktioistasi, muu  kirjoituksesi toimii sitä vastaan, tai ainakin minä tulkitsen kirjoituksesi niin. Toki minäkin tulkitsen sitä omien kokemusteni valossa, ja reagoin varmasti herkällä kynnyksellä tässä. Tämä taas johtuu, siitä, etten pidä asetelmasta, jossa omaa kinkyyttään ja sen olemassaoloa joutuu puolustelemaan. Esimerkiksi kommentti siitä, että onneksi pikkuisille oli erillinen verhoilla eristetty huone, herättää voimakkaita tunteita itsessä.

Pidän jotenkin hämmästyttävänä, että ihmisten ajattelukyky riittää hyvinkin pitkälle sen tyyppisissä asioissa, että alistuminen/alistaminen on ok, nöyryyttäminen on ok, satuttamunen, väkivalta tai millä pahoinpitelytermillä sessiointia nyt kutsuukaan on ok. Osalle joka orjuu, uniformut tai eläinjutut on ok. Argumenttinä usein käytetään sitä, että tämä on kahden aikuisen välistä suostumuksellista toimintaa. Teknisesti ottaen aika monenkin sessiossa taitaa lakitermein ylittyä törkeän pahoinpitelyn raja ja virallisesti sellaiseen ei voi antaa lain mukaan suostumusta. Jopa raiskausfantasia tai kulutukseen luokiteltava toimita on ok, kun se suostumuksellista... Täsmennyksenä tässä vaiheessa, että itse ajattelen, että asia onkin noin, silloin kun kaksi sopimaan kykenevää aikuista sopii, jonkun järjestelyn, ei muille asia kuulu.

Jostakin syystä sitten tämä ei päde pikkuisiin. Niissä monen silmissä "Isit ja äidit" muuttuu pedofiileiksi ja pienet oikeasti hyväksikäytettäviksi olennoksi. Asetelmasta tulee triggeröivä ja moinen toiminta nähdään vääränä. Toivoisin, ettei meitä pieniä laitettaisin verhon taakse piiloon yksissäkään bileissä. Osalle ne ovat ainoa paikka missä voi julkisesti olla noin.

Aika ajoin näitä kirjoituksia, joissa ollaan kieltämässä tietynlaiset sessiot, joku tietty pukeutuminen, uniformut tai sotaan/poliittiseen toimintaan liittyvät symbolit, eläinhahmot jne nousee esiin. Toivoisin, että bileet olisi se paikka, jossa jokainen saisi olla omanlaisensa avoimesti, muiden nähden.

Toki kukaan ei voi olettaa olevansa jotakin, suhteessa toiseen henkilöön, ennen kuin moiseen on annettu suostumus. Se mikä pätee valta-asetelmaan ja siitä sovittuihin käytösmalleihin, pätee vain niiden henkilöiden kanssa, kenen kanssa siitä on sovittu. Välillä osalla pieniä unohtuu, ettei heidänkään ole lupa olla käytökseltään pieniä, muita kuin heille kenen kanssa siitä sovittu.

T. Susa, joka ei halua riidellä ja joka on pieni sovitusti. Lauantain bileissä kylläkin täysin erilaisessa roolissa ja asussa. Tai rooli hieman väärä sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan. Ihminen jossa on monenlaisia puolia ja jonka seksuaalisuus ilmenee monin eri tavoin.

Mia-Rouva:
Kiitos kun uskalsit jakaa- ajatuksiasi , ja samalla ottaa vastuun omista reaktioistasi ja tunteistasi. Me kaikki varmasti tunnemme myötätuntoa sinua kohtaan sen vuoksi mitä olet joutunut kokemaan ja millasita taakkaa kannat.

Näiden myötätuntoisten ajatusten keskellä on äärimmäisen tärkeää meidän muiden muistaa,  ettei tätä keskustelua tule missään nimessä ottaa syyllistyksenä tai kehoituksena pysyä piilossa, muuttua näkymättömäksi tai työntää se oma pikkuisminä takaisin repunpohjalle, vaan kaikilla eri kinkyyden suuntauksilla on tilaa näkyä bileissä  ja skenessä. Luonnollisesti bileiden infoissa kerrotaan ne rajoitukset mitä juhlissa kulloinkin on esimerkiksi genitaalien, veren tai muun suhteen.

Olet Laurentzia81 tehnyt paljon töitä ja kerroit että sinulla on hyviä keinoja jotka auttavat maadoittumaan ja selviämään tilanteista - ja luultavasti myös paljon niitä mitkä eivät sinulla toimineet, mutta joita olet kokeillut ja jotka ehkä toimivat jollakulla muulla. Jos suinkin jossain välissä jaksat, haluaisitko jakaa näitä keinoja tänne muillekin?

Meillä varmasti on joukossa niitä jotka triggeröityvät erilaisista asioista joita saattavat bileissä nähdä: lyömistä, kotikuria, nöyryytystä, erilaisia eritteitä, mustelmia tai haavoja, petplayta, alastomuutta,  tukistamista tai vaikkpa nahkavyön solken kilinää.

Mia-Rouva:
Huikkaan erityisesti niille jotka eivät näissä bileissä olleet, että pikkuishuone ja klinikka olivat tosiaan juhlapaikalla siipiosassa, koska nämä aiheet ovat erityisen herkkiä monille - ja toisaalta kaipaavat myös pientä rauhaa.

Pikkuisuutta ei kuitenkaan oltu rajattu vain pikkuisalueelle, vaan koko juhlatilassa oli lupa puuhailla, vain järjestäjien tuoma pikkuiskalustus ja - somistus oli verhon takana huoneessa.

Laurentzia81:
Kiitoksia keskustelun jatkamisesta Susa-Anniina ja Mia-Rouva. Olen kanssanne täysin samaa mieltä siittä, että kinkybileissä tulisi nimenomaan saada näkyä monenlaisia juttuja ja nimenomaan toteuttaa erilaisia fetissejään. Vastaisuudessakin! Itse otan aina tietoisen riskin että voin alistua jollekin sellaisille asioille, jotka eivät ole sillä mukavuusalueella.

Pahoittelut sinulle Susa-Anniina sinulle ja kaikille pikkustelijoille sekä muille dd/lg dynamiikka toteuttaville tämän kirjoituksen aiheuttamasta mielipahasta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu