Newbie-nurkka > Kinkyn turvallisuus

Kinkybileissä triggeröityminen

<< < (3/6) > >>

Laurentzia81:
Äärimmäisen hyviä pointteja toit esiin susa-anniina. Kiitos siitä. Tekstini nostaa yhden kinky kategorian ylitse muiden täysin, se on totta. Se on todella epäreilua minulta. En ole aiemmin vain kokenut vastaavaa vaikka muitakin omia triggeriasioita olen usein bileissä kohdannut, kuten työmaavaatteet. Yleensä olen onnistunut kuitenkin ne ohittamaan koska altistumista niille tapahtuu niin usein tavallisessakin arjessa.

Minusta olisi ihanaa päästä yli traumahistoriasta jopa niin että voisin joskus itsekin kokeilla miltä tuntuisi olla little ja miulla olisi hoivaava daddy. Tai sitten voisin ottaa kipua vastaan vulvalliselta ja niin että siihen yhdistyisi myös hoiva (aftercare) ja seksuaalinen nautinto. Tässä vaiheessa nousee vielä vahvasti "mommyissues" vielä syvältä pää kopasta. Sama pätee jos minua yritetään työntää äitin rooliin, aivot nyrjähtää. Minulle petplay on kinkki kategoria, jossa on samantyylisiä dynamiikkoja (mm. hoiva, tottelevaisuus) mutta eläinroolitus auttaa minua etäännyttämään siittä. Nämä siis esimerkkejä siitä kuinka pitkällistä prosessointia voi olla kun tutkailee omia mieltymyksiään ja rajojaan. Turvallisessa seurassa se on parhaiten mahdollista.

Odotan innolla näkeväni siun asun susa-anniina  :love: Minä vielä kamppailen asuvalintojen kanssa. Hmmm...jos olisikin nude bilepiiskuri... :))

susa-anniina:
Kenestä vaan olisi kiva päästä traumoista eroon  :-\ Ikävä kyllä, ne on vähän sellaisia, että usein niihin törmää juuri silloin kuin vähiten odottaisi. Olet löytänyt itsellesi keinoja selviytyä, esimerkiksi tuo petplayn kautta ongelmallisen asioiden kohtaaminen.

Vinkiksi asuun, helmet sopii illan teemaan ja asuksi myös piiskurille. Toki myös tuo alastomuuskin.

Laurentzia81:

--- Lainaus käyttäjältä: Mies maalta-69 - 14.11.2024, 21:06 ---Joskus tramat seuraavat läpi elämän ja tulevat joskus voimakkaasti esiin, vaikka lääkkeet tai terapia on tässä apuna. Sitten oma lukunsa erityisherkkyys lisänä.  Ihan omaa kokemusta tämä. Itselle alistuminen alistavalle saattaa olla terapiaa sinällään.

--- Lainaus päättyy ---

Osut naulan kantaan. Juurikin tuo on ollut itselleni tärkeä prosessi mennä kohti niitä omia triggeriasioita. Altistaa itseään sopivassa määrin. Se ei vain ole helppoa säännellä mikä on se määrä mitä kulloinkin oman mielen sietokyky kestää. Tai siis autonomisen hermoston sietokyky itseasiassa.

BDSM voi olla parhaillaan terapeuttista mutta yhtälailla myös uudelleen traumatisoivaa. Tästä syystä en ole kyennyt itse alistumaan kuin todella harvalle, koska joudun myös selittämään juurta jaksain oman kokemushistorian ja varmistelemaan että toisella on henkistä kapasiteettia vastata siihen kun triggeröidyn. Ja näin käy, kun riittävän pitkään yhdessä tutkitaan rajoja. Esim itse olen tippunut täysin peppufistauksessa tai sellaisessa jossa syväkurkkukäsittelyssä jossa vahingossa rupesi tulemaan verta.

Triggeröityminen tai jopa traumatakaumat eivät ole sinänsä pelottavia minulle enää. Harmillisen kurjia kyllä ja edellyttää että se leikkipartner osaa ne miun keinot ja toiminnan jolla hän minut maadoittaa takaisin keho turvaa kognitiivisesti toimivaksi. Riskinä on kuitenkin myös että se toinen osapuoli kuormittuu liikaa tai jopa sijaistraumatisoituu. Tästä voi olla haittaa d/s suhteessa pitkällä aikavälillä.

Minulle dominoivan rooli taas on ollut aina se ns.helpompi koska siinä olen se joka kontrolloi ja kannattelee. Valitettavan usein kuitenkin siviilisuhteissa tämä on tuottanut sen että olen liian usein auttajan ja terapeutin roolissa - jopa työkseeni asti sote-alalla. Vasta viime vuosina olen tiedostanut senkin olleen seurausta kehityksellisestä traumasta. Kun perhedynaamikassa on ollut päihteitä, semilestadiolainen kasvatus, mt-ongelmia, rikollisuutta jne jne), niin on pitänyt käsitellä kipeitä asioita ja paljon.

Niin tai näin. Aina väärin päin. Traumoista huolimatta tai oikeastaan niiden takia olen se mitä olen tänä päivänä. Oppiva ja erehtyvä. Tutkiva ja innostuva. Välillä itseeni käpertyvä ja monien mielenterveyden haasteiden kanssa painiva.

Päpälämäen Krister:
Osittain en haluaisi nostaa tätä aihetta, mutta nostan kuitenkin, koska onhan tästä nyt sanottava kaksi asiaa;

1) Silloin kun minä kävin ensimmäistä kertaa kinkybileissä, oli vuosi 2007 ja silloin oli sääntönä se, että mikä tapahtuu bileissä, jää bileisiin. Ei sitäkään aina noudatettu, mutta nykyään ei edes vaivauduta, vaan kuvaillaan biletilaa yleisesti nähtävillä olevalla keskustelualueella, jota pääsee lukemaan ilman kirjautumista.

2) Millainenkohan tämä ketju olisi, jos bilekävijä kertoisi "pitäneensä bondage-harrastajia harmittomina 4H-eräilijöinä, kunnes kävi kurkistelemassa ja loukkaantui näkemästään." Sille kävijälle sanottaisiin, että pervobileissä käy pervoja ja jos tämä on sinulle millään tapaa ongelma nyt tai huomenna, älä altista itseäsi pervoille käymällä pervobileissä. Nyt vain ymmärretään ymmärtämisen perään, koska kyseinen loukkaantuminen ei johtunut valtavirtaan kuuluvista perversioista, joita ovat liikkumisen rajoittaminen ja kivun tuottaminen/vastaanottaminen. Jos kyseessä olisi ollut jälkimmäisistä valittaminen, olisi ihan selvä vastaus; harkitse omaa osallistumistasi, äläkä sanele sitä, mitä muut saavat tehdä (bilejärjestäjän sääntöjen puitteissa). Muillakin on yhtälailla ostettu pääsylippu, ei pelkästään sillä, joka ei kestä nähdä muunlaisia pervoja kuin itse on.

Greta:
Noni nyt jäitä hattuun. Aloittaja ei millään tapaa tuominnut sitä, mitä kinkkejä bileissä oli esillä, vaan pohtii omaa suhtautumistaan ja odottamatonta reaktiotaan näkemäänsä. Henkilökohtaisista kokemuksista ja tunteista kertominen, sekä niiden järkeistäminen, ei ole sormella osoittelua tai vastuun vierittämistä muille tahoille.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu