Teemoja hoitavasta piiskauksesta 2. Katarsis

[Mr Birch]

Säälin ja pelon kohtaaminen taiteen välityksellä tiivistää kreikkalaisen tragedian, kirjoitetun ja esitetyn murhenäytelmän, perinteisen merkityksen. Filosofi Aristoteles antoi tämän vaikutuksen takia tragedialle kaunokirjallisuuden lajityypeistä korkeimman sijan, sillä hänen mukaansa vahvojen tunteiden kokeminen taiteen kautta on puhdistava eli katarttinen (cathartic) tapahtuma. (Nordin 1999, 96-97.) Kirjallisuudessa, teatterissa ja muussa taiteessa tätä tehoa onkin kehitelty ja hyödynnetty laajasti ja vivahteikkaasti. Näissä kulttuurin muodoissa katarsis käsitteenä elää omaa elämäänsä. Seuraavassa näkökulma on paljon rajatumpi.

Modernin psykiatrian ja psykoterapian valtavirrat ovat suhtautuneet katarsiksen terapiasovelluksiin epäillen: ne eivät vaikuta, vaikutus on lyhytaikaista tai, paradoksaalisesti, ne ovatkin haitallisia. Ei ole selvää, mikä katarsiksen kautta “puhdistuu” tai mitä haitallista “lähtee pois”, mihin käsite viittaa. David Straton (1990) on kartoittanut näitä epäluuloja ja todennut, että tutkimusta on vähän, mutta siinä on raportoitu positiivisiakin tuloksia. Katarttisten menetelmien sovelluksiin on kuitenkin liittynyt joko potentiaalisia tai toteutuneita skandaaleja. Siten huomiota on kiinnitetty etenkin niihin tapauksiin, jotka ovat tavalla tai toisella “riistäytyneet hallinnasta”.¹ Psykologian ja psykiatrian historiasta myös nousee vaiheita, jotka ajankuvasta irrotettuna voivat lietsoa epäluuloja. Näihin kuuluvat esimerkiksi ajatukset elollisten ja elottomien välisistä voimakentistä, joiden oletettuihin vaikutuksiin liitettiin sekä fysikaalisia että uskonnollisia selitysmalleja. Voimakenttiä uskottiin eri keinoin voitavan aktivoida.

Katarsista koskevan tutkimuksen ja kritiikin taustalla vaikuttaa useita erilaisia ajattelumalleja, osa klassisia, osa taustasitoumuksiltaan varsin nykyaikaisia. Näiden hahmottamiseksi Straton esittää neljä katarsis-lähtökohdan taustateoriaa ruumiinnesteistä holografiaan:

• “Nesteiden” tai “energioiden” virtauksen vapauttamiseen kehossa perustuva on klassinen malli. Stratonin mukaan niin ajatukset pahan karkoittamisesta (eksorkismi), Franz Mesmerin “magneettiset virtaukset” kuin Wilhelm Reichin “orgonienergia” perustuivat nimenomaan tähän malliin. Mallin heijastumia löytyy nykyisestäkin hyvinvointipuheesta kosolti, tarjolla on jos jonkinlaista energian vapauttajaa.
• Ivan Pavlovin havaintoihin koirien tajunnan ja käyttäytymisen muutoksista perustuvan katarsiksen mallin loi brittipsykiatri William Sargant. Mallin mukaan vakava stressitilanne - esimerkkeinä sotakokemus, uskonnollinen kääntymys tai katsomuksellinen stressitilanne² - voi tuottaa aivoihin häiriötilan. Sen seurauksena vanhat ajatusmallit häipyvät ja muodostuu uusia uskomuksia. Sargantin mukaan kääntymyskokemukseen (conversion) voi liittyä kiihkoa (arousal), hyperventilointia eli liikahengitystä ja myöhempi jännityksen laukeaminen (abreaction). Straton vertaa pavlovilaista tulkintaa katarsiksesta “taulun pyyhkimiseen tyhjäksi”.
• Kateksismalli (cathexis model) liittyy vahvojen tunnesiteiden muodostumiseen joko ihmisten kesken tai ihmisen ja muun kohteen tai sitä edustavan uskomuksen välillä. Uskomuskohteena voi olla ihmisen kuva itsestään tai jopa maailma. Negatiivinen kateksis ilmenee pelkona eli fobiana, positiivinen puolestaan aktiivisena reaktiona tarpeen täyttymisen kokemukseen tai sitä ennakoivaan merkkiin. Tarpeen täyttymystä voi seurata tunneaktivaation pudotus (drop).
• Holografinen malli perustuu aivotutkimusten tuloksiin, joissa on esimerkiksi paikannettu muistia tietyille alueille aivoissa. Karl Pribram (1919–2015) kiinnostui kollegansa eläinkokeiden ja aivovammaraporttien havainnoista: muistia säilyy vauriosta huolimatta ja puutoksen vakavuus on suhteessa vaurioituneen tai poistetun aivoaineen määrään.³ Tutkimuksen raportointiin osallistuessaan ja selitysmallia rakentaessaan Pribram kuuli ensimmäisistä hologrammikokeiluista 1960-luvun puolivälissä ja hahmotteli vastaavuuksia hologrammien ja muistin piirteiden kesken. Näitä ovat kokonaisuuden ja osan erityinen suhde (hologrammissa osan sisältämän informaation avulla voidaan palauttaa kokonaisuus), eri taajuuksien hyödyntäminen hologrammin osien luomisessa ja palauttamisessa sekä hologrammin mahdollisuudet hahmontunnistamisessa verrattuna muihin tapoihin. Jos muisti toimii hologrammin tapaan, tämä voi vaikuttaa myös kokemusten kanssa työskentelyyn. Aivoillamme on rakenteellisesti monipuolinen kehitys- ja toipumiskyky, mutta voidaanko sitä tukea ja hoitaa tämän tiedon avulla?

Tiedon luonteeseen liittyvä yhteenveto tästä suppeasta taustatarkastelusta on, ettei katarsiksen käsite lepää jollakin liikkumattomalla, luotettavalla alustalla, vaan on kaikkien käsitteiden tapaan historiallinen ja muuttuva. Käsitteen soveltajan on hyvä olla tästä epävarmuudesta selvillä: hänen on otettava siihen oma kantansa ja mielellään myös ilmaistava ja perusteltava se. Jos joutuisin itse valitsemaan jonkun noista selitysmalleista, suhtautuisin luontevimmin kateksis-mallin tarjoamiin näkymiin eli tulkitsisin katarsiksen mahdolliseksi lähinnä tunneyhteyttä toisen ihmisen kanssa työstämällä enkä esimerkiksi aivofysiologisesti.

Katarsis ja suhteiden valtadynamiikka
Melissa Travis (2013) liittää katarsiksen kotikurisuhteisiin (domestic discipline, DD), joissa toimii rituaalinen, katarttinen kokonaisuus: syyllisyys, rangaistus, anteeksianto ja vapautuminen (Travis 2013, 27, 56, 98-99).⁴

Travis ei määrittele katarsista suoraan millään edellä mainituista neljästä mallista. Sitä kuvataan uudistumisen kokemukseksi, mutta sillä ei katsota olevan pitempiaikaisia psyykkisiä tai ihmissuhteisiin liittyviä vaikutuksia; tutkimuksen lainaama lähde liittää rituaalikokonaisuuden myös uskonnollisiin kokemuksiin (Travis 2013, 98).⁵

Toisaalta Travis tuo F/M-suhteiden yhteydessä esiin erilaista puhetapaa, jossa katarsiksen sijasta näkökulma on miehen haavoittuvuuden (vulnerability) paljastamisen mahdollisuudessa: tuodessaan kurituksen kaipuunsa esiin, mies perinteisessä katsannossa ottaa riskin, asettaa toivonsa luottamukseen, suostumukseen ja sopimukseen (consent) sekä kommunikaatioon (Travis 2013, 104).

Mainitussa Travisin tutkimuksessa ei käytetä termiä female-led relationship (FLR). Se ei vaikuta olevan juuri käytössä tutkimuksissa. Hieman yllättävää on, että varsin merkittävää yleistiedon lähteen asemaa nauttiva englanninkielinen Wikipedia ei liioin tunnista sitä, vaan viittaa sen kohdalla harhaanjohtavasti artikkeliin Dominatrix. Tuo artikkeli ei suoraan edes mainitse FLR-näkökulmaa.⁶

Varsinaisesti (tai nimellisesti) henkilökohtaista taloutta ja urakehitystä käsittelevä verkkosivusto avaa FLR-suhteita hyvin painottuneesti seuraavista näkökohdista:

• FLR-suhteet ovat yleistymässä. Niihin kuuluu, että naisella on dominoivampi ja miehellä alistuvampi asema. Miehen roolia verrataan naisen perinteiseen asemaan.
• FLR-suhteessa nainen tekee useimmat tai jopa kaikki päätökset (sic!), yleisesti ottaen käyttää miestä enemmän valtaa ja auktoriteettia suhteessa.
• Naisen johtovalta kattaa kaikki alueet perheen taloudesta liiton intiimeihin asioihin. Hän voi tehdä päätökset suhteen siirtymisestä uudelle tasolle, kuten yhteen muuttamisesta ja avioliitosta.
• Nainen voi olla tai olla olematta FLR-suhteen enemmän ansaitseva osapuoli, mutta tekee silti taloudelliset päätökset jättäen niissä toiselle osapuolelle vain vähän tai ei lainkaan vaikutusvaltaa.

Tämä wealthtender.com-sivuston artikkeli (Banes s.a.) vaikuttaa jyrkkine näkemyksineen enemmän mielipidekirjoitukselta ja elämäntapapropagandalta kuin ilmiön perusteelliselta tarkastelulta. Tähän viittaa sekin, ettei artikkelissa ole lainkaan lähteitä.

Lähteettömyys vaivaa myös Amanda ja Filip Sandström Beijerin ylläpitämän kink-painotteisen Playful Magazine-sivuston ilman tekijänimeä ja ajankohtaa julkaistua artikkelia Female Led Relationships (FLR): What it is and how it works. Näkökulmat ovat hieman edellistä monipuolisempia; ydinviesti on sama.

• Johtoasema ja päätöksenteko: Nainen tekee käytännön päätökset taloudesta, perheen työelämää koskevista muutoksista ja jokapäiväisen elämän järjestelyistä. Lisäksi hän vastaa tunnepuolen päätöksistä ja ohjailee suhteen suuntaa, tarjoaa toiselle osapuoIelle tunnetukea ja johtaa konfliktitilanteiden ratkaisuja.
• Käännetyt roolit kodinhoidon vastuissa: Miehen osuus kotitöissä ja lastenhoidossa korostuu; nainen hoitaa rahataloutta ja kodin ulkopuolisia vastuita. Tällä ei tavoitella miehen alistamista vaan keskinäiseen kunnioitukseen ja kummankin kiinnostuksiin perustuvaa järjestelyä.
• Seksuaaliset dynamiikat naisen johdossa: Naisella on dominoivampi rooli seksissä, leikeistä konsensuaalisen BDSM:n toteuttamiseen. Suostumus ja kommunikaatio korostuvat sovittaessa siitä, miten suhde tällä alueella toimii.
• Tunnejohtajuus: Nainen on suhteen “tunnepilari”. FLR-suhteessa naisella on opastava ja tukeva rooli kasvattaa partneriaan ja auttaa tätä selviytymään haasteistaan tällä alueella. Tärkeää on keskinäinen luottamus ja syvä tunneyhteys, jolloin kummankin on turvallista olla omissa rooleissaan.

Artikkelin lopulla esitetään näkemyksiä naisen johtamien parisuhteiden yleistymisestä ja luetellaan mallin etuja perinteiseen asetelmaan nähden.

Nathalie Lugand (2023) on tuoreessa kirjassa A Psychodynamic Approach to Female Domination in BDSM Relationships: Sexuality Between Pleasure and Work pyrkinyt purkamaan naisen valta-asemaan perustuvia BDSM-suhteita ympäröivää mystiikkaa ja BDSM:n suhdetta sellaiseen feministiseen keskusteluun, jossa seksuaalisesti dominoiva nainen on joko uhri tai patriarkaatin vastustamiseen keskittynyt toimija.
 
Naisen mahdollinen dominoiva asema BDSM:ssä on pikemminkin jatkumo, johon liittyvät kysymykset esimerkiksi huolenpidosta (care) ja rahasta. Jotta F/M-dynamiikan tyydyttävyyttä ja toisaalta vaikeuksia voidaan paremmin ymmärtää, on siirrettävä painopistettä perinteisten rajojen rikkomisen tarkastelusta laajempaan kokonaisuuteen. On tutkittava lähemmin sitä, miten naisen dominoiva rooli pohjimmiltaan toimii ja toteutuu sekä mitkä sen omat erityiset ja sisäiset piirteet ovat. Lugand siis ikään kuin varoittaa tarkastelemasta F/M-dynamiikkaa M/F:n peilikuvana. Tämä juuri on leimallista edellä mainituille FLR-kirjoituksille.

Lähteet
Banes, K. (s.a.) What Exactly Is a Female-Led Relationship (FLR)?
Wealthtender.com https://wealthtender.com/insights/what-is-a-female-led-relationship-flr/
Female Led Relationships (FLR): What It Is and How It Works. (s.a.) playfulmag.com
https://www.playfulmag.com/post/female-led-relationships-flr-what-it-is-and-how-it-works
Gilhooley, D. 2002. Misrepresentation and misreading in the case of Anna O.  Modern Psychoanalysis 27 (1),  75-100.
Lugand, N. 2023. A Psychodynamic Approach to Female Domination in BDSM Relationships: Sexuality Between Pleasure and Work. Routledge.
Nordin, S. 1999. Filosofian historia. Pohjoinen.
Straton, D., 1990. Catharsis reconsidered. Australian & New Zealand Journal of Psychiatry, 24(4), ss.543-551.
Travis, M. E. 2013. Assume the Position: Exploring Discipline Relationships. Väitöskirja, Georgia State University. https://core.ac.uk/download/71424104.pdf

Viitteet
¹Josef Breuer, itävaltalainen lääkäri ja Sigmund Freudin kollega, keskeytti tunnetun potilaansa “Anna O:n” katarttisen hoitamisen tietyllä tavalla vaimonsa mustasukkaisuuden takia. Osin reaktiona hoidon keskeytyksestä seurasi potilaan uskomus terapeutin aikaansaamasta raskaudesta. Todellisuudessa kyseessä ei ollut raskaustila. Freud puolestaan lopetti hypnoosin käytön työskentelyssä 1896, kun hypnoosista herätetty naispotilas ripustautui hänen kaulaansa palvelijan kävellessä sisään huoneeseen samalla hetkellä. (Straton 1990, 544-545, Gilhooley 2002.)
²Alkutekstissä “political interrogation”, siis painostava, arvoihin ja maailmankuvaan liittyvä kuulustelutilanne.
³Tekninen termi on leesio (lesion), joka sanana viittaa esim. vahingoittavaan iskuun ja sen tuloksena syntyneeseen (aivo)vammaan (lat. laedere, lyödä, vahingoittaa).
⁴Travis mainitsee myös ohimennen, että katarsis tulee esiin yhtenä motiivina itseään vahingoittavaa käyttäytymistä koskevassa tutkimuksessa.
⁵Omasta herätysliiketaustastani käsin tunnistan seurakunnan edessä esitetyn, toisaalta jokseenkin muodollisen, toisaalta tunteikkaan syntien anteeksipyynnön ja -annon vastaavan rituaalirakenteen heijastumaksi. Anteeksi saaneet, myös perinteistä roolia kantavat miehet, saattavat itkeä, ottaa vastaan toisten lohduttavia, joskin säänneltyjä, kosketuksia ja jopa puhjeta äänekkäisiin ns. liikutuksiin.
⁶Teknisesti kyseessä on Wikipedian uudelleenohjaus-ominaisuus, jolla useita hakusanoja ohjataan viittaamaan samaan artikkeliin.