Taidan olla ainoita täälläkin, joille ystävyys on se juttu minkä pohjalle kaikki kiva yhdessä tekeminen rakentuu. Romanssit, pusut, seksi, kinkyys, kaikki se...
Olen joskus ollut aika "saalis" naisille... 30v;nä sixpäk, elämää nähneen ja pahimmat pelkonsa jatkuvasti kohdanneen katse, ja naiset flirttaili mitä avoimimmin, ja fwb:ni oli onnessaan kun päästin itseni irti kerran hänen kanssaan... mutta silti, aina se jokin puuttui siitä. Nyt avaan, mikä.
...
Tajusin, että mähän haen ystävyyksiä, joiden pohjalle voi sitten rakentaa asioita. En halua sen ystävyyden katoavan, vaikka pussattaisiinkin, tai oltaisiin herkässä hetkessä kaksin, tyyliin iltamyöhään ulkona puistossa kaksin, ja katseemme kääntyisivät toistemme silmiin, lumoutuen kuin satumaisessa kohtaamisessa... jopa siellä, ystävyyden olisi kiva olla mukana tuossa kuviossa, mulle. Nakama.
Näillä sanoilla, tutkitaampa vähän mitä ystävyys voi olla.
Englanniksi:
Fake friends, dear enemies - "Who needs enemies when you have friends like this?" - eli kun ystävä selkäänpuukottaa ja hihittää sitten kun toinen ei enää nää kuule tajua tätä, ja sitten kun toinen kuulee näkee taas, niin tämä mitä taitavimmin laittaa esityksen päälle että olen ollut niiiiin hyvä sulle ja muille...
Kirstinusko, raamattu:
"Rakasta vihollistasi niinkuin lähimmäistäsi." - tämä avautuu paremmin kun tajuaa miten vilpittömät 'vihollisleirin fanaatikot' antavat hyviä oppimistilaisuuksia, siinä missä salaa vilpilliset omat motiivit omaavat "ystävät" eivät.
Kiinalaisten muinaiset sananlaskut:
"When someone compliments you, be skeptical and dismissive. When someone insults you, be interested and thankful." - Tälläkin voi erottaa oikeita ystäviä oikeista vihollisista. Tässäkin taas kerran "Vilpittömyys" on se juttu, millä seulotaan jyvät myrkyllisistä ihmisistä.
Suomalaisten ystävä-sanoja:
Tuttu - moikataan ja hymyillään, keveä lyhyt juttu.
Kaveri - jäädään joskus duunin kahvitauolla vaihtamaan muutama ajatus.
Ystävä - uskoudutaan ja avaudutaan toiselle. "Hädässä ystävä tunnetaan."
Japanissa näille on myös omat sanansa:
Tomodachi - lämminhenkinen ja omaa tilaa itselle ja toiselle antava 'brofist'-kaveruus, jossa kuitenkin ollaan yhdessä suojelemassa toisiamme
Nakama - ystävä ja toveri, sydämellisesti. Voidaan kokea yhdessä rankkoja riitoja ja tappeluita toistemme kanssa, mutta sitten kyllä muistetaan että olemme olleet aitoja toisillemme. Kaikesta huolimatta, ja ehkä juuri siksikin, nakamaa ei kannata loukata, jos haluaa ettei hänen nakama tule väliin puolustamaan sellaisella tyynellä raivolla, että vaara on käsinkosketeltavasti ilmassa.
Nakama...
Tämän ystävä-toveri-brofist suhteen idea on se, että molemmilla on omat haaveensa joita jahtaa, haaveet jotka saa olla täysin erilaisia kuin toisen. Kuvitteellisena esimerkkinä, minun haave on olla kokki joka tekee sellaisia ruokia että Gordon Ramsay on syvästi kateellinen ja kiitollinen kun saa maistaa niitä. Nakamani haave taas on tässä, olla muusikko jonka soinnut ja laulut saavat raavaimmatkin mörököllimiehet herkistymään vuolaasti ja hiljaa kunnioittaen, vaikka yleensä äänekkäästi örveltäisivätkin.
...
Olen tajunnut aina vaan paremmin, että mähän haen Nakamaa. Ei meidän ole pakko harrastaa mitään intiimiä keskenämme, mutta ehkä mun suurin 'pervous' on juurikin tämä, että haluan aidon ystävä-toverin, siihen pohja-asetelmaksi, oli se sitten pelkkää ystävyyttä ilman mitään kosketusta, romanssin hakua, tai intiimejä tilanteita, seksuaalisuutta.
Näillä sanoilla, koko "fwb:t on säälittäviä aisureita" tms, on jotain jolle naurahdan hyväntuulisena, ja kohautan olkiani. Tapansa kullakin.. ja onneksi mä sentään tajuan, mitä haluan toiselta, ja olen siitä nyt tässä avoin. Askel kerrallaan.
...
Olenkohan mä ainoita maailmassa, jotka on tällaisia? Onkohan mun intiimiys-kumppanuushommat toivottomia kun ei tunnu olevan ketään, joka olisi tällainen? Siis demiseksuaali joka on romanttisesti sellainen että Ystävyyden PITÄÄ olla siellä mukana, vaikka siitä tulisikin isoja riitoja sun muita.
Sivustoa kannattaa
