Seksuaalisuus ei ole sosiaalista valuuttaa

[Kaisla93]

Monille BDSM-piireissä avoimuus ja kokemusten jakaminen ovat normi. Mutta tarvitseeko seksi ja sub-rooli olla julkista, jatkuvaa sosiaalista valuuttaa? Voiko herkkyys, rajojen kunnioitus ja intiimiys olla yhtä arvokasta, vaikka ei retostelisi kaikesta kaikille?


Olen huomannut, että pienissä piireissä, joissa kaikki tuntevat toisensa ja menneisyydet limittyvät, yksilöllisyys helposti katoaa. Fantasiat, kokemukset ja identiteetit sekoittuvat yhteiseen keskusteluun ja ne, jotka eivät halua tehdä elämästään sosiaalisesti julkista, voivat helposti jäädä kokonaan ulkopuolelle.

Minulle sub-rooli ja D/s-suhteet eivät ole pelkkää fyysistä harjoitetta. Ne ovat henkisiä, herkkiä ja luottamukseen perustuvia kokemuksia, joissa näkyvä retostelu ei ole tärkeää. Yksityisyyden tarve ei tarkoita automaattisesti epävarmuutta tai kypsymättömyyttä omaan identiteettiin, mutta se kertoo erityisesti, että matka on henkilökohtainen, yksityinen ja jopa henkinen. Jos ihminen vaalii henkilökohtaista kokemustaan ja haluaa pitää sen henkilökohtaisena, se ei tarkoita, ettei ihminen itse voisi silti näkyä ja kuulua lainkaan yhteisön sisällä.

Silti olen kokenut, että monet kuppikunnat tulkitsevat pidättyväisyyden ja hiljaisuuden epävarmuudeksi tai etten olisi sinut itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Haluaisin muistuttaa: seksuaalisuus voi olla yksityistä, intiimiä ja henkilökohtaista, ja se pitäisi nähdä yhtä arvokkaana kuin julkinen avoimuus. Piirien ja yhteisöjen kannattaisi toivottaa tervetulleeksi myös erilaisia tapoja elää kinkyyttä, eikä vain ne tavat, jotka sopeutuvat sosiaaliseen normiin tai tekevät seksuaalisuudesta näkyvää, eikä ainakaan mitätöidä sitä vuosien hiljaista työtä kyseenalaistamalla ihmisen koko identiteetti sen perusteella, ettei hän halua jakaa kokemuksiaan ääneen.

[Juuttisetä]

Olet nyt ollut vaikkapa foorumilla kokonaiset 7 päivää. Skenestä taikka BDSM kuplasta en tiedä, kauanko taikka missä porukoissa.

Mutta se ei liene enään salaisuus että BDSM kuplailijat on.....ihmisiä....iihmiset on erilaisia erilaisine kokemuksineen ja ajatuksineen. Se ettet ole vain löytänyt sitä itselle resonoivaa ja omaksi tuntuvaa ja sinua kunnioittavaa porukkaa...EI tarkoita että sitä ei olisi, taikka muut ajattelis/toimisii jotenkin väärin kun eivät jaa sun kokemuksia taikka tapoja.
Koska selkeästi olet löytänyt itsesi ja tavan ilmentää asioita ja tiedät mitä tahdot pitää poissa julkisesta keskustelusta, niin ehkä se seuraava löytäminen voisi sitten olla se "oma porukka" taikka se "oma ihminen"....toki tiedostaen että osa porukasta etsii vuoooooooooooooosia tuota onnistumatta ja osalla natsaa kaikki heti.

Koskaan, ei oikeasti koskaan löydy sitä täydellistä kaikkia lokeroita täyttävää ja oikein käyttäytyvää, taikka isosta massasta muotoudu yksilön mukaista......trade offeja jossain ja jos oikein tiukka on niin se massa tai oma porukka tulee olemaan hyvinkin pieni. Se on vain hyväksyttävä. Elämä on valintoja...valinnat vaikuttaa omaan oloon ja samoin siihen mitä siinä ympärillä pyörii.

[oPoika]

Silti olen kokenut, että monet kuppikunnat tulkitsevat pidättyväisyyden ja hiljaisuuden epävarmuudeksi tai etten olisi sinut itseni ja seksuaalisuuteni kanssa.

Jos tällaisia kuppikuntia on, sinun ei tarvitse saada niiltä hyväksyntää tai liittyä niihin. Tavoite muuttaa sosiaalista kulttuuria on kunniakas, mutta sillä väsyttää helposti itsensä. Kaikkien ihmisten hyväksyntää ei tarvitse aina saada eikä kaikkien ihmisten kanssa tarvitse aina viihtyä. Sosiaalisille ryhmille on ominaista erottautuminen. Ne määrittävät sekä itseään että muita, eivätkä ne siksi edusta kaikkein suurinta suvaitsevaisuutta.

On myös mahdollista, että tulkitset asioita väärin. Esimerkiksi täällä olet esillä omilla kasvoillasi, mitä monet varmasti pitävät suurena rohkeuden ja avoimuuden merkkinä.

[Proxima Centauri]

Jokaisen täytyy tietysti vetää yksityisyytensä rajat, mutta vaikka olisi itse kuinka avoin, täytyisi tietenkin kunnioittaa seksi/sessiokumppaninkin rajoja. Eli jos kertoo avoimesti ja (puoli)julkisesti mitä on tehnyt ja kenen kanssa, jakaa kuvia tai sessiokertomuksia tms. pitäisi tämän olla aidosti ok myös toisen osapuolen mielestä. Itse olen näissä asioissa hyvin yksityinen enkä tunne mitään tarvetta jakaa (seksiin tai BDSM:ään liittyviä) asioita muille, ei sen enempää kinky-yhteisölle kuin omille ystävillekään, ja erityisesti minulla painaa vaakakupissa se, että kokisin epäkunnioittavaksi kumppania kohtaan, jos kertoisin asioista - ja samalla lailla odotan myös toisen osapuolen pitävän meidän väliset tilanteet omana tietonaan. Täällä foorumilla olen kyllä kirjoittanut jostain mieltymyksistäni ja ajatuksistani - mutta anonyymisti, ilman kuvaa. Yksityiskohtaisiin kuvauksiin, mitä toisen kanssa on tehty, en tunne tarvetta täälläkään - en halua tehdä henkilökohtaisesta, kahdenvälisestä tilanteesta julkista enkä edes halua jakaa sitä muiden kanssa. Mutta jos avoimuus ja  asioiden jakaminen on molempien osapuolten mielestä ok ja jos haluavat niin tehdä, siinä tapauksessa heille se suotakoon.

[Mr Birch]

Puhut kokemusten jakamisesta normina. Puhut retostelemisesta. Ilmaisun ymmärrän niin, että kyse on julkisesta kerskailemisesta kokemuksilla. Viittaat yksilöllisyyden katoamiseen (kinky)piireissä, fantasioiden ja kokemusten tulemiseen yhteiseen keskusteluun ja siihen, että päinvastainen, pidättyvyys ja hiljaisuus, tulkitaan niin, ettei asianomainen ole vielä ikään kuin "kypsynyt", vaan haluaa vielä pitää seksuaalisuutensa "yksityisenä, intiiminä ja henkilökohtaisena".

Itselläni on - varmaankin myös Sinuun verrattuna - vähäinen kokemus "piireistä", vaikka olen joihinkin yhteisöihin kuulunut jaksoittain kohta neljännesvuosisadan ajan. En ole kuitenkaan tällaista kokenut sen paremmin livekeskusteluissa, verkkochateissa kuin tekstien kommentteinakaan. Kukaan ei ole kehottanut, saati vaatinut, että avaudu nyt!, jaa! (Se on toinen asia, mitä session keskellä pienessä porukassa nyyhkii, karjuu tai sopertaa. Olisi todella karua kuulla siihen viitattavan myöhemmin.)

Eikä tulisi missään nimessä mieleen esittää vastaavaa vaatimusta tai edes toivetta toiselle, ei läheiselle ystävällekään. Kuunnella kyllä voin, jos kertoa halutaan. Muistan hyvällä tilanteita, joita voi kuvata pienen piirin BDSM-läheisyydeksi. Niihin on aina kuulunut ajatus, että mikä seinien sisällä tapahtuu, myös niiden sisälle jää. Ei ole tarvinnut mainita kamera- ja kännykkäkieltoa, mikä toki on hyvä tuoda esiin isomman mittakaavan tilaisuuksissa. Eräistä tapauksista olen kyllä kirjoittanut ja jakanut kuvauksen, mutta niin, ettei osallistujia (itseäni lukuun ottamatta) niistä tunnisteta ja tavoite on tällöin ollut BDSM-maailman ymmärtäminen laajemmin.

Voin kuitenkin kuvitella myös toisenlaista yhteisöllisyyttä enkä mitenkään käy kiistämään sellaisen merkityksellisyyttä. Odotuksia jostain tällaisesta voi ehkä lukea myös niistä tämänkin foorumin chatin pikapistäytyjistä, jotka kenties odottavat, että siellä on meneillään ties mitkä viikonlopun tai bileiden kokemusten jakajaiset. Pettymys on hirmuinen, kun porukka lähinnä jakaa ruokareseptejä sessiorooleistaan ja fetisseistään piittaamatta; mitä yksityisviesteissä tapahtuu on toinen asia ja se myös niihin toivottavasti jää.

Toisekseen tuollainen avoin jakaminen varmasti on luontevaa ja voi muotoutua normiksi tilanteissa, joissa jotenkin koetaan, ettei ulkomaailma ymmärrä ja on vihamielinen, mutta että onneksi on oma piiri joka ymmärtää ja tämä sitten heijastuu kokemusten ja fiilisten yhteiseksi tekemiseen.

Mr Birch
[edit: typoilua]

[Lyydia]

Kiinnostava aloitus! Monta polunpäätä, joita mieleni lähtee seuraamaan. Ensimmäinen on hämmennys, koska en ole omalla vähäisellä kokemuksellani koskaan kokenut, että hiljaisuutta tai pidättyväisyyttä seksi/bdsm/kinky/pervouskokemuksiensa jakamisesta pidettäisiin vähempiarvoisena tai tulkittaisiin vähemmän vapautuneeksi tai itsensä kanssa sinut olevaksi. Mietin, millaiset ihmiset sellaista tulkintaa tekisivät, ja millä lailla sitä on/olisi ilmaistu? En epäile, etteikö sellaista olisi, mutta mietin myös, että joskus kyse voi olla siitäkin, että projisoin itse toisiin esim. omia pelkojani siitä, etten olisi hyväksytty tai tarpeeksi jotakin. Toivon, että löydät ihmisiä/yhteisöä, jossa saat kokea kuuluvasi omien joukkoon, vaikket jakaisikaan yhtään enempää kuin itsellesi tuntuu oikealle! Toisaalta, jos esimerkiksi tällä palstalla ei voisi ääneen iloita omasta seksuaalisuudestaan, tai jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan, kysyä, oppia ja lisätä inhimillistä ymmärrystään, niin missä sitten? Mistä voisimme saada vertaistukea, ideoita tai vaikkapa sitä hyväksyttynä olemisen kokemusta, jos kukaan ei puhuisi mitään omista kokemuksistaan? Ainakin itse oon tosi tosi kiitollinen, että on ihmisiä, jotka ovat vuosien varrella kirjoittaneet esim. tänne palstalle ajatuksiaan, tai joiden kanssa voin kahden kesken jotenkin raottaa ovea vaikkapa vallasta ja kivusta kiihottumisen kiehtovaan maailmaan.

Toiseksi mä kiinnostuin ja kiinnitin huomiota tuohon henkisyys-aspektiin. Uskon, että meitä on täällä on tosi paljon, joille esim. d/s -suhde on väylä vaikkapa itsetuntemukseen, henkiseen kasvuun, syvään tunteiden ilmaisuun ja purkamiseen ja mahdollisuus turvalliseen, hoitavaan, parantavaan ihmissuhteeseen. Niistä puolista on vaan ehkä vielä vaikeampi tai herkempää puhua, kuin siitä, mitä vaikkapa sessioissa konkreettisesti tapahtui. Itsekin oon monesti miettinyt, että sellaisista henkisistä ja hengellisistäkin aspekteista olisi ihana vaihtaa ajatuksia, mutta silloin mennään jo aika henkilökohtaiselle ja hankalammin sanoitettavalle alueelle. En kuitenkaan lähtisi määrittelemään kenenkään toisen kokemusta tai seksielämää "vain fyysiseksi", ainakaan sillä perusteella, että hän jakaa mahdollisesti vain fyysisempiä juttuja toisille.

Vähän tiivistäen: omat rajat ja kumppanin rajat on tunnettava ja niitä kunnioitettava, mutta toisaalta jakaminen mahdollistaa valtavasti hyvää yhteenkuulumista ja ymmärrystä. Toivottavasti tosiaan löydetään ja luodaan sellaisia paikkoja ja tilanteita, missä sopiva jakaminen tai muuten vain tervetulleena oleminen ja hyväksyttynä oleminen mahdollistuu!

[Taleir]

Kuvittelen olevani aloittajan kanssa, jos en nyt samalla sivulla, niin ehkä samassa kirjan luvussa?

Toisaalta minäkään en ole koskaan, alle vuoden kokemuksellani, kokenut että "piireissä" olisi mikään pakko olla itse esillä. Päinvastoin kaikki ova antaneet olla rauhassa, vaikka esille tuleminen muuten on ollut aika näkyvää. Ja ihmisistä, henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut ihan käsinkosketeltavaa! Kiitos mm. RSykkeen Naamiaisten järjestäjille!
Jos Kaisla on kokenut konkreettista painostusta tai edes sanatonta vihjailua siitä että pitää olla jonkin tietynlainen, tai pystyä sanoittamaan itseään muille, niin se ei ole hyvä juttu.

Kyllä "piireissä" (paikallinen, Baari, FetLife) on jonkinlainen ulospäin suuntautunut virta. Kinky kuitenkin vaatii aika paljon rohkeutta tulla esille, niin ne eniten esillä olevat ovat luultavasti aika poikkeuksellisia ihmisiä. Ja he luontaisesti vetävät tai edustavat sitten niitä konkreettisia piirejä.
Ja silloin näkyvät ihmiset asettavat hieman normistoa, vaikka eivät vaatisikaan mitään muilta!

Kyllä "skene" minunkin silmin on aika voimakkaasti ilmaisevaa, hyvin poly henkistä, ja näillä vahvoilla kärkihahmoilla on suurenerginen representaatio ja usein vielä hyvin vahva kinky-kirjo. Ei se muodosta vaatimusta, mutta kyllä se asettaa kehyksen, varsinkin jos tulee yksin skeneen ulkopuolelta. Ne jotka harrastavat näkyvästi usein myös ruokkivat toisiaan ja laajentavat kokemuksiaan, kun taas jotkut vaatimattomammat harrastajat ovat tyytyväisiä vähemmälläkin tai eivät laajenna tietyn setin jälkeen.
Ja tämä kaikki on luonnollista ryhmädynamiikkaa, ilman mitään syytöksiä ketään kohtaan.

Minun lohdutukseni tähän on ollut, että kansainvälisten harvojen tilastojen mukaan selkeästi kinkyjä on useita prosentteja väestöstä. Suomenkin mittakaavassa arviolta sata- parisataatuhatta. Eli niitä jotka edustavat "jollain muulla tavalla" on iso joukko. Ja oma arvaukseni että vanilja-kinkyjä jotka eivät ehkä sanoita tai tiedosta, mutta elävät rohkeammin kuin arkiminänsä antaisi on vielä monikertainen määrä!

==> Eli minä uskon selkeästi että hiljaisempia, vaatimattompia ja toisaalta omalla - ehkä henkisellä tai vakaalla tavallaan - toteuttavia on! Ja vaikka itse olenkin ekstroverttinä paljon esillä, niin koen kuitenkin sopivani tuohon vähän vähemmän räiskyvään joukkoon. Ja siitä saan tukea sille mitä itse koen olevani.

[Kaisla93]

Tämä kirjoitus on tarkoituksella kärkäs ja raflaava.

Halusin sanoa tämän, jotta ihmiset muistaisivat, että kaikki on erilaisia. Voi olla joku, joka haluaa sosiaalista elämää omassa kotikaupungissaan, mutta joka kokee asiat sellaisella henkilökohtaisella tavalla, ettei itse halua niitä ääneen jakaa. Eikä tähän tulisi painostaa.
On totta, että asioista voi ja saa puhua ja monesti siinä aukeaa uusia näkökulmia ja ihminen peilaa itseään. Kyse ei olekaan siitä, etten olisi valmis puhumaan, mutta kyse on siitä, miten minut kohdataan silloin, kun koen tilanteen turvattomaksi siihen.

Eikä kaikkiin yhteisöihin voikaan päästä, se on ihan tavallista. Mutta jos jo olet siellä yhteisössä, mutta tapasi elää tätä elämäntapaa on monella tapaa hyvin avoin mutta myös hyvin yksityinen ja suljettu, sinut voidaan nähdä väärin. Eikä sekään vielä mitään. Mutta kun ihmiset alkavat ääneen kyseenalaistaa koko kiinnostustani tähän elämäntapaan sen takia, etten "uskalla" jakaa yksityiskohtia siitä, se tuntuu todella siltä, etten voi elää "kinkyyttäni" kuten toivon ja samalla osallistua ja olla sosiaalinen. Jakaminen tuntuu vaatimukselta. Kyseenalaistaminen tuntuu vaatimukselta jakaa edes jotain, että ikäänkuin todistaisin olevani yksi meistä.

Tämä artikkelini on kärkäs ja vetää mutkat suoriksi. Mietin pitkään, laitanko sanan kuppikunta koska siitä nousee karvat pystyyn. Ne ovat kuitenkin vain erilaisia joukkoja ihmisiä, joita en tunne. Ja en puhunutkaan kaikista yleisesti.

Joskus en vain koe, että saisin ääntäni kuuluviin, kun sieltä tulee ikäänkuin väärää asiaa. Ja tuntuu, että jakaminen on vaatimus sille, että voisi osallistua ja oppia uusia asioita.

Olen ollut tällä foorumilla jo aikanaan 12 vuotta sitten, mutta siirryin tässä välissä muualle.Profiilini tosiaan on tällä hetkellä uusi, koska vanhani oli poistunut. Siitä joku sitten ottikin kiinni: Enhän voi mitenkään olla kinky, kun en tälläkään foorumilla ollut kuin viikon. Ihana. 💗

[Kaisla93]

Olet nyt ollut vaikkapa foorumilla kokonaiset 7 päivää. Skenestä taikka BDSM kuplasta en tiedä, kauanko taikka missä porukoissa.

Ihana. 💗 Ihmisen matka ei aina ala sillä, että hän tekee profiilin tänne ja vasta sitten hän voi elää elämäntapaansa.😁🤭

[Kaisla93]

Vastauksena myös siihen, että joku mainitsi kuinka kyse on vuosien työstä : niin on. Sen mainitsin jo alkuperäisessä artikkelissani ja kyse on juuri tästä: identiteetin rakentuminen on vuosien työ, koko elämänmittainen työ, eikä sitä tule arvostella ulkoisten, teknisten yksityiskohtien kautta, kuten sen, ettei kyseinen profiili ole ollut vielä kauan käytössä. 💗