Ikääntymisestä ja sen vaikutuksista

[stoge]

Tämä usein mielletään, että "pervous" olisi jotenkin muuttunut hyväksyttävämmäksi, mikä mielestäni ei pidä täysin paikkaansa, vaan salonkikelpoisuus on johtanut enemmänkin siihen, että "skene" itsessään hyväksyy vähemmän kuin koskaan.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Vähän niinQ se mitä susa-anniina tossa summaroi myös, mutta toisin sanoin.

Sun pitää mahtua ahtaampiin raameihin, jotta sä olet hyväksyttävä, kuin mitä ennen.
Jos mä tulisin skeneen, nyt, sellaisena kun olin vaikkapa vuonna 1995, mua ei hyväksyis Erkkikään.

Käytännössä mulle tää on täällä baarissa esiintynyt lähinnä yksityisviesteinä tyylillä "Uskallanko mä julkasta kuvan X tai julistaa olevani Y".
Ja vastaus on : Tottakai saa julkasta/julistaa ja olla mitä on. Ei tää ole mikään joukkuepeli, tää on yksilön persoonan syvintä olemusta.

Oli nää "pelot" sit todellisuuteen pohjautuvia tai omia oletuksia, kertoo se siitä "vibasta" mikä vallitsee "skenessä".
Kuinka vituillaan asioiden pitää olla, että pervo ei "uskalla" ilmaista itseään/olla oma itsensä omiensa joukossa ? 

m2c.

[TheVille]

Jos mä tulisin skeneen, nyt, sellaisena kun olin vaikkapa vuonna 1995, mua ei hyväksyis Erkkikään.

Hauskaa, mulla oli just tuo 1995 juuri kans mielessä kun luin keskustelua tätä kommenttiasi kohti. Tuli mieleen että olispa aika vinkeetä nykymaailmassa pyöräyttää sellaiset KinkyClub '95 -tyyliset bileet. Vitut mistään triggereistä tai turvallisista happy happy tiloista.

Ja sitten takaisin asiaan. Jatkakaa.

[oPoika]

Yllä kysyttin miten yhteisö on muuttunut vuosien saatossa. Itselle ehkä olennaisin muutos on asenneilmapiirissä. Siinä missä aiemmin tietoisuus riskeistä ja vastuu omasta turvallisuudesta ja tekemisestä oli vahvasti yksilöllä, nykyään tunnutaan ajattelevan, että yhteisö luo normit ja sitä kautta luodaan turvallinen tila, jossa kaikkien on hyvä olla ja kukoistaa kinkyytensä kanssa, roolissa kuin roolissa. Itselle se näyttäytyy kauniina idealistisena ajatuksena, mutta onko sillä sitten kuinka paljon tekemistä realismin kanssa on toinen juttu.

Yritin tästä joskus kirjoitella, muistaakseni kahteenkin kertaa. Ylläpito reagoi kirjoitukseeni kielteisesti. Minusta on kuitenkin edelleen omituista ajatella, että kirjoittaminen riskeistä ja niiden pienentämisestä koetaan kielteisesti. En osaa liittää siihen millään tavalla uhrin syyllistämistä. Päinvastoin pidän riskien ääneen pohtimista potentiaalisten uhrien suojeluna.

Sun pitää mahtua ahtaampiin raameihin, jotta sä olet hyväksyttävä, kuin mitä ennen.

Tämä saattaa koskea elämää yleensä. Yksilöllistymisen myötä oman porukankin täytyy tukea omaa yksilöllisyyttä.