Miksi niin monet kinkyt preferoivat polysuhteita?

[BlackWings]

Joskus tuli vastaan vertailu eri kaveri suhteista, yhden kaverin kanssa on yhteistä elokuvat, toisen kanssa on kirjat, kolmannen kanssa harrastus jne. Kavereita, itse ainakaan, ei valita niin että ne täydentää jokaisen (tärkeän/merkityksellisen) lokeron. Sit on se kysymys onko mahdollista viettää aikaa yhdessä kuin nopealla varoitusajalla, siirtymät ja muut aikatauluihin ja niihin vaikuttavat resurssien muuttujat.

Itsellä on ystäviä usean tunnin matkan päässä, jos halutaan nähdä, me ei voida vaan soittaa ja sopia tapaaminen samalle kuukaudelle, tai edes samalle viikolle, puhumattakaan samalle päivälle, ja kun sovitaan tapaaminen kaikki muut menee vähintään toiselle sijalle. Vaikka kuinka merkityksellinen ja syvällinen suhde se onkaan.

Ja joillakin niitä tärkeitä merkityksellisiä lokeroita on sen verran vähän (tarkennuksena, ei mitään väärää tässä), että on helppo löytää se yksi ja ainoa kaveri kenen kanssa ollaan kuin perse ja paita joka paikassa, koska se täydentää jokaisen lokeron täydellisesti. Toisilla taas on enemmänkin lokeroita tai yksityiskohtaisempia joka vaikeuttaa löytää se yksi ja ainoa jolloin ne monet lokerot täydennetään useammalla ihmisillä jotka tuo sen oman täydennyksen omalle kohdalle.

Esimerkkejä omasta elämästä:
Olin suhteessa switchin (50 - 50 % luokkaa) kanssa, minun mielestä, se olisi epäreilua hänelle päin rajoittaa tekemiset vain ja ainoastaan minuun, kun itse en silloinkaan voinut tarjota sitä alistumista hänelle. Tämän henkilön kanssa ei oltu avoimessa suhteessa kuitenkaan, mut silloin tämä ajatus alkoi pyörimään omassa päässä.

Nykyään, minulla on useita merkityksellisiä seksuaalisia ja romanttisia suhteita, jokainen heistä on omanlainen ja täydentää lokeroita mitä en saa muilta:

• Mun kumppani, kenet olen pannoittanut ja kenen kanssa vietän lähes kaiken vapaan ajan, hän täyttää suurimman osan minun lokeroista, mutta ei kaikkia kuitenkaan.
• Toisen henkilön kanssa, asuu eri paikkakunnalla, joten tapaamiset jää muutamaan kertaan vuodessa, kuitenkin hän täydentää eri lokeroita kuin mun kumppani.
• Eri henkilö on taas sellainen kenen seurasta nautitaan yhdessä mun kumppanin kanssa yhdessä, ja tämä taas täydentää oman lokeronsa mun kumppanille mikä on epäsuorannaisesti tärkeä myös minulle.

Nämä kaikki edellä mainitut nykyiset kumppanit tietää toisistaan, ei välttämättä tunne henkilökohtaisesti, mutta me kerrotaan toistemme suhteiden muutoksista ja kehityksestä ja neuvotellaan pelisäännöt tarvittaessa uudelleen.



Itse koen että jokainen minun nykyisistä suhteista on syvällinen omalla tavalla, jokainen yksittäinen ei välttämättä ole syvällinen tai kehittynyt vielä syvälliseksi, mutta syventää vähintään toista suhdetta tavalla mitä ei ole mahdollista millään toisella tavalla. Eikä yksikään näistä suhteista ole vajaa, jokainen näistä on omanlaisensa, ja pääsääntöisesti riippumaton muista suhteista.

[fido]

Eiköhän siihen ole yksiselitteisesti syynä se tosiasia, että apinoille tyypillisesti ihminen ei ole monogaaminen laji. Monoamoria toki on ihmiselle täysin luonnollista, koska sillä ei ole mitään tekemistä monogamian eli yksiavioisuuden kanssa, vaan se on promiskuiteetin mode, siinä kuin polykin. En usko että vaniljoilla ja kinkyillä on pohjimmiltaan mitään eroa, vaniljat vaan ehkä fundeeravat näitä asioita vähemmän.

[Sigmamies]

Kaverit ei ikinä mene mun lelujen edelle. Ystävät ehkä voisi mennä tilanteesta riippuen mutta pärjäävät kyllä hetken itsenäänkin.

Ongelmia tulee esim siinä kun useampi pikkuinen tarttee huomioo samaan aikaan ja se vähän niinkun tarkottaa että just nyt   

Monona tuo ois heti helposti hoidettavissa mutta jos on jo kulli toisessa suussa niin ei niitä saa hiljaseks 

[Jägermies]

Tai sitten polykinkyt ovat vain enemmän esillä seuranhaussa ja muutenkin. Ei transnaisiakaan ole suhteellisesti niin paljon kuin näiden seuranhakuilmoituksia suhteessa naisten seuranhakuilmoituksiin.
 

Eiköhän siihen ole yksiselitteisesti syynä se tosiasia, että apinoille tyypillisesti ihminen ei ole monogaaminen laji. Monoamoria toki on ihmiselle täysin luonnollista, koska sillä ei ole mitään tekemistä monogamian eli yksiavioisuuden kanssa, vaan se on promiskuiteetin mode, siinä kuin polykin. En usko että vaniljoilla ja kinkyillä on pohjimmiltaan mitään eroa, vaniljat vaan ehkä fundeeravat näitä asioita vähemmän.

Ei kyllä ihmiset ovat lajina sekä monogaaminen että polygaminen. Ongelmia syntyy lähinnä kun odotukset menevät ristiin.

[Spice79]

Monet kinkyt päätyvät polysuhteisiin siksi, että kinkyskene jo valmiiksi kyseenalaistaa normeja ja opettaa taitoja, joita poly vaatii: avointa kommunikaatiota, rajojen sanoittamista ja suostumuksen jatkuvaa neuvottelua. Lisäksi kaikki tarpeet (arki, tunne, seksi, kinkit) eivät aina täyty yhdellä ihmisellä, ja polysuhde nähdään rehellisenä tapana jakaa odotuksia.
Tärkeää silti: kinky ≠ poly – moni kinky on monogaminen, ja yhteinen nimittäjä on enemmän tietoisuus kuin suhdemuoto.

[777]

Olen ehdottomasti monogaminen sitten kun vaimo löytyy. Olin sitä jo 15v edellisen kanssa joka oli täydellinen kaikin tavoin paitsi kommunikointikyvyt. Mutta nyt kun olen sinkku ja tinder piippaa niinkuin viivakoodinlukija kaupankassalla, niin nautitaan nyt sit tästäkin hetki. Varsinkin äärimmäisen rajoittavassa uskonnossa kasvetun nuoruuden ja seksuaalisesti korvennettuna vietetyn nuoruuden ja nuoren aikuisuuden jälkeen.

[Kiitäjä]

Kun alkaa miettimään asioita normien ulkopuolelta ja huomaa ne kaikki ulottuvuudet itsestään/toisista, saattaa oivaltaa ettei ole välttämättä olemassa ihmistä, jonka kanssa voisi ihan kaikki tarpeet täyttyä. Lisäksi saatta myös huomata, että toista ihmistä ei niin kannata yrittää omistaa 

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

Sekin voi olla melkolailla fetissi; kumppani tulee silmät loistaen treffeiltä, hällä saattaa olla uusia mustelmia, hiertymiä, joita voidaan ihailla ja täydentää yhdessä  ne endorfiinit ja oksitosiinit hyödyttää kaikkia osallisia 

Mieluummin sinkkupoly tai soolopoly, kuin mono. Enkä halua enää olla kenenkään ainoa kumppani, ainakaan ilman huikeita reunaehtoja ja neuvotteluita.
https://www.youtube.com/watch?v=NZb4dlV9B1Q&list=RDNZb4dlV9B1Q&start_radio=1

[oPoika]

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.

[LehA]

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.

Mä preferoin tässä Kiitäjää.
Näin demiseksuaalina mulla täytyy kuitenkin ensin olla tunteita, että voin innostua seksistäkään. Ajatus seksistä ilman tunteita ei mulla vaan aiheuta minkäänlaista värähtelyä.

Tuossa oPojan "alkukantaisissa tunteissa" on mun mielestäni kysymys pikemminkin pitkäaikaiselle juutalais-kristilliselle moraalikäsitykselle altistumisesta, joka näkyy yleisesti vaniljasuhteissa. Kinkyillä on taipumus haastaa noita käsityksiä, monosuhteet mukaanlukien.

[piiskaanjapuren]

Synkyin tällaiseksi, olen käytännössä aina ollut useampaan ihmiseen ihastunut yhtäaikaa. Synnyin kuitenkin aikakautena ja elin nuoruuteni paikoissa, joissa ympäristön asenne oli rajoittunut asenteeseen, että monoamorisuus ja monogamia on ainoa sallittu vaihtoehto. Sisäistin ympäristön asenteen, ja suurimman osan aikuisiästäni olen elänyt monogamisissa suhteissa  Lähes aina olen tullut petetyksi. Elin laput silmillä ja rajoitin itseäni parin vuosikymmenen ajan. Kaipaan monenlaisia virikkeitä ja erilaisia juttuja vapaa-ajan viettoon. Jossain vaiheessa kaikki kiteytyi huomioon siitä, että yhdeltä ihmiseltä en voi saada kaikkea sitä mitä tarvitsen. En halua tehdä suurinta osaa asioista yksin. On kivempi mennä kumppanin kanssa luontoon, teatteriin, taidenäyttelyihin, festivaaleille, mielenosoituksiin  valokuvaamaan, pelata yhdessä lautapelejä ja tietokoneella. Toki näitä voi tehdä myös ystävän kanssa, mutta on ihan eri fiilis jakaa se rakkaan kanssa. Ja toinen asia on seksi. Sitä ei ole yhdessäkään monosuhteessa ollut tarpeeksi, ja vaihtelua on ollut liian vähän, koska mielenkiintoni tälläkin spektrillä on varsin laaja-alainen. Kinkystä puhumattakaan, löydäpä sellainen ihminen, jolla on energiaa ja mielenkiintoa kaikkeen yllä mainittuun, korkea libido ja matchaavat fetissit niin on melko mahdoton yhtälö. Kun tämän kakun jakaa useammalle taholle, kakkua onkin enemmän ja erilaisia variaatioita on todella paljon enemmän. Nyt elämä on varsin hyvällä mallilla, mutta pitkään sain etsiä oikeanlaisia paloja palapeliini.

[Kiitäjä]

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.

En ole nyt ihan varma, mitä tarkoitat, koska on nyt tunnetta ja järkeä ja uskomista. Yritän nyt silti vastata.

Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö  Primitiivinen laumassa elävä nisäkäs on harvoin aidosti monogaami, olisiko tästä nyt kuitenkin ihan riittävästi tutkittua tietoa? Uskon asiat voisi nyt kuitenkin jättää tämän ulkopuolelle.

Ihan aidosti on varmasti ihmisiä, joille monogamia sopii parhaiten. Se on hienoa heille, mutta se, että sieltä omasta näkökulmastaan käsin vähättelee muiden erilaista kokemusta ja etenkin suhteiden merkityksellisyyttä ja syvyyttä, ei ole kovin kunnioittavaa. Toki on hyvä, jos hahmottaa, että ei itse ole kykenevä johonkin, silloin voisi myös ehkä pohtia sen kautta, että ei tosiaan tiedä asiasta kovinkaan paljoa, eikö?

Otetaanko esimerkki helpomman kautta? Primitiivisin vietti, mitä keksin on hoivavietti, jälkeläisistä huolehtiminen. Olen melko varma, että lähes jokainen hoivaa antava emo kokee yhtä syvää primitiivistä tunnetta jokaista jälkeläistään kohti, vaikka heitä olisi enemmän, kuin yksi. Joskus jopa niin, ettei ole jälkeläistä itse maailmaan saanut.

Lisäksi ehkä väärintulkitsin ja luulin, että ketjussa oli ajatus miettiä, miksi moni meistä preferoi polysuhteita, eikä siitä uskooko joku jonkinlaisen suhdemuodon olevan parempi. My bad. 

[oPoika]

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.

Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö

Ainahan poikkeuksia on joukossa, mutta määrällisesti polysuhteita on vähän. Niistä myös syntyy vaikutelma, että ne eivät kestä. Liitänkin ilmiöön enemmän virikehakuisen elämäntavan kuin pitkäaikaisen, ehkä elämänmittaisen, sitoutumisen.
Ei minulla ole mitään polysuhteita vastaan. En vain usko, että ne ovat ihmisille ominaisia. Sitoutuminen moneen pitkäaikaisesti on vaikeaa. Sen sijaan ihmisiä voi vaihtaa virikkeitä saadakseen.

[susa-anniina]

Moni meistä osaa hahmottaa, että voi tykätä useammasta ihmisestä, ajatella ettei se silti ole keltään pois, vaan päin vastoin.

En vain oikein usko, että kysymys on järjestä ja ymmärtämisestä. Intiimeihin ihmissuhteisiin liittyvät tunteet ovat alkukantaisia, eikä niitä voi järjellä hallita. Jos homma pysyy seksin tasolla, se voi onnistua, mutta tunteitaan on monien vaikea jakaa.

En ole nyt ihan varma, mitä tarkoitat, koska on nyt tunnetta ja järkeä ja uskomista. Yritän nyt silti vastata.

Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö  Primitiivinen laumassa elävä nisäkäs on harvoin aidosti monogaami, olisiko tästä nyt kuitenkin ihan riittävästi tutkittua tietoa? Uskon asiat voisi nyt kuitenkin jättää tämän ulkopuolelle.

Ihan aidosti on varmasti ihmisiä, joille monogamia sopii parhaiten. Se on hienoa heille, mutta se, että sieltä omasta näkökulmastaan käsin vähättelee muiden erilaista kokemusta ja etenkin suhteiden merkityksellisyyttä ja syvyyttä, ei ole kovin kunnioittavaa. Toki on hyvä, jos hahmottaa, että ei itse ole kykenevä johonkin, silloin voisi myös ehkä pohtia sen kautta, että ei tosiaan tiedä asiasta kovinkaan paljoa, eikö?

Otetaanko esimerkki helpomman kautta? Primitiivisin vietti, mitä keksin on hoivavietti, jälkeläisistä huolehtiminen. Olen melko varma, että lähes jokainen hoivaa antava emo kokee yhtä syvää primitiivistä tunnetta jokaista jälkeläistään kohti, vaikka heitä olisi enemmän, kuin yksi. Joskus jopa niin, ettei ole jälkeläistä itse maailmaan saanut.

Lisäksi ehkä väärintulkitsin ja luulin, että ketjussa oli ajatus miettiä, miksi moni meistä preferoi polysuhteita, eikä siitä uskooko joku jonkinlaisen suhdemuodon olevan parempi. My bad. 

Eikun toi hoivaviettikin menee niin että meillä on 100% sitä hoivaamista, välittämistä, rakastamista jne. Itselläkin homma meni kutakuinkin niin, että tapasin nuorena miehen, jolla oli kolme lasta. Kun se oli valmis paketti, mikä tuli elämään, niin yksinketaisesti jaoin oman 100% kolmeen yhtä isoon osaan. Sitten kun tuli oma biologinen lapsi, annoin hänelle 60% ja sitten näille kumppanin lapsille jäi vain 20% per nuppi. Toisen lapsen kohdalla puolitin kaikilta tuon oman kapasiteetin eli biologiset lapset sai molemmat 35% ja tuo kolmikko 10% per nuppi. Sitten kun tuli kolmas lapsi itselle, oli vaikeuksia jakaa huomiota kolmen biologisen lapsen ja kolmen "lainalapsen" kesken. Totaalisesti kuvio hajosi kun erosin omien lasten isästä ja tapasin myöhemmin kumppanin, jolla oli 2 lasta, jotka asuivat myös meillä.

Jos kuulosti päättömältä, niin sitähän se on. Silti yllättävän iso osa ihmisistä tuntu ajattelevan, että aikuisten välisissä suhteissa homma menisi noin. Jostakin toisesta välittäminen on joltakin muulta pois . Se missä tuo näkyy, on aika. Sitä on rajallisesti. Lasten kanssa voi viettää aikaa porukalla, aika harva poly viettää aikaa yhdessä koko porukalla, ainakaan koko ajan. Toisaalta sitten ihmisillä voi olla myös muita "aikasyöppöjä'. Jollakin työ, toisella harrastus, kolmannella kaverit esimerkiksi ottaa enemmän ajasta. Jollakin terveys asettaa rajoja jaksamiselle, varsinkin omassa ikäluokassa ja itseä vanhemmissa alkaa korostua sellainen, että ei oikein huolehdita itsestä ja sen seurauksena ei oikein jakseta mitään vaan energia menee ihan siihen perusarjesta huolehtimiseen.

Kaikille tosiaan monisuhteisuus ei sovi. Se vaatii kommunikointia, sopimista ajasta ja pelisäännöistä, tietystä itsekkyydestä luopumista ja ylipäätään sellaista itsetuntemusta. Mutta itse sanoisin että sekä monogamisissa että monisuhteisissa on ihmisiä jotka ovat sitoutuneita siihen, ja molemmissa on niitä jotka eivät ole.

[LehA]

Et usko, koska et ole henkilökohtaisesti kokenut. Silloin kukaan muukaan ei voi tuntea erilailla, niinkö

Ainahan poikkeuksia on joukossa, mutta määrällisesti polysuhteita on vähän. Niistä myös syntyy vaikutelma, että ne eivät kestä. Liitänkin ilmiöön enemmän virikehakuisen elämäntavan kuin pitkäaikaisen, ehkä elämänmittaisen, sitoutumisen.
Ei minulla ole mitään polysuhteita vastaan. En vain usko, että ne ovat ihmisille ominaisia. Sitoutuminen moneen pitkäaikaisesti on vaikeaa. Sen sijaan ihmisiä voi vaihtaa virikkeitä saadakseen.

Kaunis kirjoitus, Kiitäjä

oPoika, ehkä olet tavannut vain niitä virikkeitä etsiviä; "Domeja" jotka hieman heiluttavat piiskaa malliksi että pääsevät panemaan, tai "Polyjä" jotka lupaavat kuun taivaalta mutta eivät sanallakaan hiiskaise niistä muista suhteista ettei se toinen "kumppani" vaan saa tietää.

Sitoutuminen toiseen ihmiseen on aina enemmän tai vähemmän vaikeaa, oli kyseessä sitten mono- tai polysuhde. Tuosta saattaa todistaa myös luvut, jotka kertovat kuinka suuri osa monoista on pettänyt kumppaniaan.
Minusta sitoutuneessa polysuhteessa sitoutuminen on jopa helpompaa, kun kommunikaatio pelaa, ja muista kumppaneista voi keskustella - ja toivottavasti myös kaikki voivat järjestää yhteisiä tapaamisiakin ilman salailua.

[Kiitäjä]

susa- anniina  kiitos, tuota olen itsekin ihmetellyt niin uusperheessä kasvaneena, että sellaista vuosikausia luotsanneena. Nimenomaan se aika ja jaksaminen on ne, mitkä tuppaa olemaan tiukilla välillä.

Ajattelen myös, että on pakko itsestä huolehtimisen nimissä pyrkiä olemaan välillä itsekseen, jotta jaksaisi. Lisäksi tuo kommunikaatio on taito, joka tosiaan on tärkeää myös kinkyssä, siitä taisikin jo joku muukin tänne kirjoittaa.

LehA hyvin kiteytetty; noihin "polyihin" on itsekin tullut törmättyä ja se on eri asia, kuin suhde, jossa ollaan avoimesti ja osataan kommunikoida.

oPoika, sinun ei tarvitse uskoa. Älä silti vähättele polyjen suhteiden laatua, kykyä ja halua sitoutua, jollet ole asiaan tarkemmin perehtynyt. Minullakaan ei ole mitään monogaameja vastaan, vaikka tilastollisesti monot hyppäävät vieraissa, minulle on mm. kerrottu että "ennemmin pettäisin rehellisesti" mikä on jo itsessään sellainen paradoksi, että huhhuh.

Onko polysuhteita määrällisesti vähän? Siis virallisesti ja rekisteröidysti länsimaissa ehkä? Täällä ainakin melkolailla