Onko sinun vaikeaa löytää seuraa?

[RaippaK]

Eipä tuo kovin helppoa ole ollut. Toki siihen on montakin syytä. Ehkä suurin on oman aktiivisuuden puute. Mutta myös haasteet omassa elämässä jotka ovat hiukan "rajoittaneet riemua" ihan yleisestikin. Ja hiukan pelkoja myös kinkyilyn tuomista riskeistä. Eikä ikäkään ole enää kaikista positiivisimmalla puolella kinkyn seuran löytämiseksi. Mutta yhteyksiä saa ottaa jos tuntuu että haluaa edes keskustella aiheesta tai sen vierestä.

[oPoika]

Yksi oikein hyvä keino on pohtia hetki sen haetun osapuolen asemaa. Useampi kuin yksi nainen on todennut, ettei määrä korvaa laatua. Jos alistuvalla miehellä tuntuu olevan vaikeuksia löytää ketään, niin dommeilla on ongelma löytää yhtään hyvää subia.

Aina voi yrittää parantaa asemaansa kilpailussa, mutta ei se kysynnän ja tarjonnan perusongelmaa poista.
Muussa elämässä korostetaan sitä, että ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin on, mutta seuranhaussa ihminen muuttuu tuotteeksi, jonka on myytävä itsensä ja jota arvioidaan.

[susa-anniina]

Yksi oikein hyvä keino on pohtia hetki sen haetun osapuolen asemaa. Useampi kuin yksi nainen on todennut, ettei määrä korvaa laatua. Jos alistuvalla miehellä tuntuu olevan vaikeuksia löytää ketään, niin dommeilla on ongelma löytää yhtään hyvää subia.

Aina voi yrittää parantaa asemaansa kilpailussa, mutta ei se kysynnän ja tarjonnan perusongelmaa poista.
Muussa elämässä korostetaan sitä, että ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin on, mutta seuranhaussa ihminen muuttuu tuotteeksi, jonka on myytävä itsensä ja jota arvioidaan.

Mä jotenkin ymmärrän tän seuranhaun täysin erilailla. Mutta ei ole ensimmäinen kerta kun en ymmärrä muiden ihmisten ajatusmaailmaa. Mun maailmassa on tarkoitus löytää se seura itselle, mikä vastaa omia toiveita ja tarpeita ja vastapuolen tavoite on toimia samoin. Ei löytää joku seura jolle kelpaa jos uskottelee olevansa jotakin sellaista, mitä toinen on etsimässä.

[oPoika]

Mun maailmassa on tarkoitus löytää se seura itselle, mikä vastaa omia toiveita ja tarpeita ja vastapuolen tavoite on toimia samoin.

Eihän tämä toteudu edes perusheterosuhteissa, saati sitten, kun tarpeet ovat monimutkaisempia. Parinhaku on hyvin monille tyytymistä, tunnustavat he sen itselleen tai eivät.
Maailma on täynnä ihmisiä, joiden on valittava tarjolla olevista, eivätkä tarjolla olevat ole aina edes suurinpiirtein sopivia omiin tarpeisiin.

[susa-anniina]

No kukin tavallaan. Itse en näe pointtia olla suhteessa, jossa oleminen olisi kovasti täyttymistä tai olla sellaisen ihmisen kumppanina, joka ajattelisi, että en ole sinnepäinkään sitä mitä toinen toivoisi. Eikä olisi järkevämpi olla silloin ilman sitä kumppania.

Toki kukaan ei ole täydellinen ja yksi mietintä on omien toiveiden realistisuys, mutta noin niin kuin pääpiirteittäin.

[Greta]

Olen samoilla linjoilla susa-anniinan kanssa. Miksi tyytyä pelkkään pohjaan, jos on todennut, ettei voi olla onnellinen muuten kuin saadessaan ihan aidon, kokonaisen kakun? Toki niitä omia vaatimuksia voi välillä tarkistaa, antaa mahdollisuuden ja todeta, että itseasiassa juustokakkupohjakin on tosi hyvää semmosenaan, kunhan se on aito eikä pahvia. (Sori, en keksinyt tähän hätään parempaa vertausta.)
Omassa elämässäni silkka tyytyminen on aina lopulta luisunut katkeruuteen tai johonkin muuhun ikävään. Ehkä niissä monissa perusheterosuhteissakin on aika paljon tyyppejä, joiden kannattaisi olla perusheterosuhteessa mieluummin jonkun toisen ihmisen kanssa.

Tldr; elämä on liian lyhyt ja arvokas esittämiseen. Semmostakin oon kuullut, että tuotekehityksellä voi parantaa kyseisen tuotteen menekkiä, ja saada niitä positiivia arvioita. Ihmisistä tai suhteista ei tule hyviä tai sopivia leikkimällä, että ne sellaisia olisi. Kokeiltu on, tuli paha mieli.

[RamdoMTku]

Kieltämättä seuran hakeminen tuntuu vievän aika paljon aikaa ja varsinkin viestittelystä live tapaamiseen siirtyminen on todella työn takana useimmiten.
Kuitenkin kaikenlaisesta asiaan liittyvästä on aina mukava keskustella ja laajentaa omaa ymmärrystään vaikka se jäisikin syystä tai toisesta vain keskusteluksi.

Ja ainakin itselläni on todella suuri kynnys lähteä yleisiin miitteihin, toki joskus olen niitäkin kokeillut.

[Proxima Centauri]

Kyseenalaistan itsekin ajatuksen siitä, että ihmisten pariutuminen olisi pääosin tyytymistä. Jos ihmiset pariutuisivat sillä periaatteella, että on vain lista itselähtöisiä tarpeita, joille etsitään tyydyttäjää, niin ehkäpä silloin joutuisikin tyytymään. Harvemmin ihmissuhteet tällaista wolt-tilauspalvelu-postimyyntihommaa on. Suhde alkaa rakentua, kun jonkun kanssa viihtyy, häneen tykästyy, ihastuu, rakastuu, tuntee vetoa. Ja jos haluaa olla jonkun kanssa, ei se silloin tunnu tyytymiseltä, vaikka tämä ei kaikkia mittatilausihannekumppanin ominaisuuksia täyttäisikään. Eli jos kumppani, johon on korviaan myöten rakastunut, ei vaan opi oikeanlaista shibarisilmua tai häneltä ei luonnistuisi joku tietty roolileikki tai hän ei innostu lähtemään johonkin tiettyyn harrastukseen yhdessä, niin ei se kuitenkaan mitään tyytymistä ole, jos silti haluaa olla juuri tämän ihmisen kanssa. Kyse on myös omista valinnoista ja priorisoinneista, mutta ne eivät tarkoita tyytymistä.

Tottakai kaikilla on myös jotain asioita, toiveita, preferenssejä tai tarpeita, jotka ovat ehdottoman tärkeitä ja joista ei voi tinkiä. Ja siinä tulee sitten kuvioon yhteensopivuus - joidenkin kanssa sovitaan yhteen, toisten kanssa ei, eikä kannata väkisin yrittää sovittaa yhteen vääränlaisia palasia.

Omalta osaltani vastasin tähän kyselyyn, että "seuran löytäminen on vaatinut vaivaa, mutta onnistunut". Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että sopivia ihmisiä tulee vastaan harvoin. Itselläni syy ei johdu kinkytaipumuksista, vaan oikeastaan kaikesta muusta - samanhenkisiä ihmisiä ei tule vastaan ihan joka nurkan takaa. Toisaalta sitten ilmeisesti löydän heitä kuitenkin, koska ikinä ei seuranhaku ole kauhean pitkäksi venähtänyt, ja sen vuoksi on aina jotenkin luottavainen ja levollinen olo, että vaikka seuraa ei löytyisikään tyyliin "N-Y-T, heti", niin kyllä oikea ihminen jossain vaiheessa osuu kohdalle. Itse en etsi koskaan seuraa pelkät kinkyjutut ja seksi edellä, koska pelkkä kinky-yhteensopivuus ei vielä edes herättäisi mielenkiintoani. Täytyy olla samanhenkisyyttä, sitä että toinen oikeasti tuntuu oikeanlaiselta tyypiltä ihan persoonansa puolesta - että natsaa yhteen niin ajatusmaailma, arvot, tietyt kiinnostuksenkohteet, romantiikka, seksuaalisuus, yms.

[pystykorva]

Olen kokenut seuran hakemisen melko helppona ja enimmäkseen miellyttävänä - mukavat ihmiset lähestyvät herkästi tai minä lähestyn heitä. Toki asiaan vaikuttaa varmasti ikä ja maantieteellinen sijainti. Aika tavallista minulle on kuitenkin sekin, että jonkun kanssa tapaa eikä ollakaan yhteensopivia esimerkiksi kuuluisan henkilökemian takia.

[oPoika]

Olen samoilla linjoilla susa-anniinan kanssa. Miksi tyytyä pelkkään pohjaan, jos on todennut, ettei voi olla onnellinen muuten kuin saadessaan ihan aidon, kokonaisen kakun?

Koska kaikille koko kakkua ei ole tarjolla koko elämän aikana. Jos tahtoo suhteen, on tyydyttävä.

[Juuttisetä]

Olen samoilla linjoilla susa-anniinan kanssa. Miksi tyytyä pelkkään pohjaan, jos on todennut, ettei voi olla onnellinen muuten kuin saadessaan ihan aidon, kokonaisen kakun?

Koska kaikille koko kakkua ei ole tarjolla koko elämän aikana. Jos tahtoo suhteen, on tyydyttävä.

Tyytyminen ei kyllä kauas kannaa ja alkaa vituttamaan kumpaakin osapuolta ajastaan. Parempi ilman kuin joku puolivillainen "pakko olla tässä kun muuta saa".

[fido]

Oli helppoa silloin nuorena nääs kun kävin pari kertaa ammattidominalla. En pidä pois suljettuna vaihtoehtona nyt vanhemmallakaan iällä, mutta ei ole ollut kiinnostusta niin paljoa.

[Taleir]

Nyt olis kiva jos tänne voisi kirjoittaa anonyymistkin, kun osa ylläolevista on ollut minulle kontakteja ja mm. ensimmäisiä ihmisiä joiden kanssa olen keskustellut kinkystä, ja osa ihmisiä jotka ovat herättäneet mielenkiintoa.  Tämä siis ujossa mielessä, kenenkään kanssa heistä en ole sessioinut. (Etteivät kontaminoidu by association.)

Viimaikaisista vastauksista tuli mieleen, että on eroa miehillä ja naisilla seuranhaussa. Miehet kalastaa, ja saa rukkasia. Noista tusinasta viimeisestä saa sellaisen klisee näkökulman.
Mutta... täytyy myöntää että se oli vain ensireaktio, ja sanotaanhan tuolla muutakin.

Esim Proxima Centauri ei puhu ollenkaan siitä että pitää hyväksyä vain riittävän hyviä, vaan päinvastoin siitä että "tutustuu ensin, ja sitten sen huomaa jos lähtee vetämään vaikka checklist ei olisikaan täydellinen".
Ja se on parinmuodostuksessa kyllä erinomainen näkökulma.
Tietysti siihen tarvitaan ensin se, että niitä kontakteja tulee. Jos niitä ei tule, niin vonkaamallakin yksin jäät. Jos tulee, niin sit on herran haltuun mitä tapahtuu. Mutta ihmiset on tehty pariutumaan toisiin ihmisiin, joten kyllä sitä tutustumista tapahtuu enemmän kuin match-otannalla luulisi. Joka on muuten dating-appsien suursynti: siirrytään checklistoihin, eikä anneta biologialle tilaa.
Mutta kyllä niitä kohtaamisia yllättäen tulee. Minäkin olen jo varttunut mies, mutta silti olen saanut oikein kivoja kontakteja puolessa vuodessa. Ja pariin erittäin kiinnostavaan fyysisenkin kontaktin. Minähän en sessioi, eli sänkyhyppimistä tämä ei ole, mutta kirjaimellisesti tutustumista ja kiinnostumista, ja viehättymistä. Johon Proximan kirjoitus osuu tosi hyvin.

Ja vaikka olen sekä ollut, että olen skeptinen seuranlöytämisestä, niin on myös positiivisia kokemuksia, ja viimeaikoina erittäinkin positiivisia. Sellaisia jotka eivät tunnu kinkyltä seuran löytämiseltä, vaan yleensä seuran löytämiseltä.


Vastasin että "vaikeata mutta mahdollista". Mutta en ole pessimistinen.
Gretan mainitsema "tuotekehitys" on mahdollista. Eikä se tarvitse että pitää muuttua supermieheksi/henkilöksi, vaan vain että petraa, edes eiliseen verrattuna, niin tekee jo vaikutuksen. Jo asenteenmuutos voi riittää. Tästäkin on nyt kivoja positiivisia kokemuksia.
Hämmentävää.