Onko sinun vaikeaa löytää seuraa?

[toysnstuff]

Mikäli haluaisi löytää pitkäaikaista seuraa, niin sessiokeskeisellä lähestymistavalla se tuskin olisi vaikeaa: naissubit tapaavat ihastua ja "rakastua" ihan siinä samassa, kuin seksisuhteissakin. Jatko-osat sitten näyttävät tapahtuiko ihastuminen siihen, mitä roolia toinen esitti subin mielessä, vai siihen, millainen ihminen tämä on. Vai vain siihen, että sai nautintoa ja huomiota. Mutta näinhän se menee muutenkin.

Tuo tunnepuolen kypsyyden esilletuominen ja sen negatiivinen vaikutus voisi johtua muutamista aika yleismaailmallisesta tekijästä: monille naiselle vaikuttaisi olevan jännittävää ja mielenkiintoista päästä tutkimaan & selvittämään miehen piilossa olevia, mysteerinomaisia tunteita. Niitä, joita joutuu kaivelemaan esille kuin kastematoja mullasta. Jos ne ovat heti näkyvillä ja saatavilla, selkeästi ja tunnettuina, missä on mielenkiintoisuus? Boring. Menisitkö itse kalastamaan suihkulähteeseen, kun vaihtoehtona olisi meri?

Selittävänä tekijänä voipi olla ne naikkosten omat isät.

Jos ajattelisi asiaa siltä kantilta, että tunteet on kiinnostava juttu kunhan toinen ei pidä niitä (ainakaan liian) kiinnostavana: miehen toivotaan ehkä elävän ja näyttävän tunteitaan - teoissa, ilmeissä, puheessa - mutta nainen saa olla se, joka havannoi niitä ja tulkitsee niitä. Saa pyöritellä mielessään, sovitella kaikenmoisiin kuvitelmiin. Tuskastella kun siltä tuntuu ja tekee mieli.

Ja vielä se ideaalikuva. Eli mitä enemmän mies paljastaa, avaa itseään, sitä vähemmän on tilaa fantastisille kuvitelmille. Sitä vähemmän on mahdollisuuksia, että miehestä paljastuisi C, D ja F, kun tämä on jo tuonut esille että on näiden sijasta H, J ja K.

Naisten kanssa toimii tragikoomisen klisheisesti se, että haluaa panna sitä ketä haluaa panna. He tekevät sitten päätöksensä -milloin milläkin perusteella ja mielialalla - onko liikennevalo punainen, keltainen vai vihreä. Ja mikäli nainen voi luottaa siihen, että kyse on vain seksistä - mutta halutessaan voi privaatisti haaveilla enemmästäkin - niin miehet, jotka ovat tunnetusti seksin perässä ovat tietenkin luotettavia ja turvallisimpia vaihtoehtoja. Narsistisuus ja sosiopaattisuus ovat miehille valttikortteja, koska kyse on pintapuolisesta hurmaavuudesta: miellyttävyydestä, itsevarmuudesta ja jännittävyydestä. Välineellinen suhtautuminen naiseen on jostain syystä kovin kiihottavaa subeille.

Siinä joitakin havaintoja bdsm- ja seksisuhdemarkkinoilta.

[Halinoita]

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu eikä ole ollenkaan yllättävää, että moni kokee seuran löytämisen haastavaksi. Uskoisin, että ongelma ei niinkään ole seuran löytäminen yleensä, vaan itselle ja omiin toiveisiin sopivan seuran löytäminen. Haastekerroin kasvaa merkittävästi, jos/kun tarvitsee ihmistason yhteensopivuutta ja henkistä kemiaa pelkän seksuaalisen tason lisäksi. Ja mitä enemmän itse toivoo/odottaa, sitä vaikeampaa seuran löytäminen luonnollisesti on.

Kinkyseuranhaussa myös maantieteellä on merkitystä. Pääkaupunkiseutu-Tampere-Turku kultaisessa kolmiossa elää iso osa suomalaisista ja niin myös kinkyistä. Oma mahdollisuus reissata helpottaa luonnollisesti, mutta jos asuu tuon mainitun kolmion ulkopuolella ja reissumahdollisuudet ovat rajalliset, niin potentiaalisia kumppaneita on valitettavasti selvästi vähemmän ja vaikeuskerroin korkeampi.

Sillä, mitä itse on ja pystyy toiselle tarjoamaan on kuitenkin isoin merkitys. Vaikka kuinka muuta väitetään, niin naiselle ulkoisella olemuksella on merkitystä. Yhteydenottojen määrä pieneni, mutta onnistumisprosentti kohosi merkittävästi, kun ylipainon ja ulkonäkörealismin toi esiin jo profiilssa: samalla säästää itseään viesteiltä, joissa ensisijaisesti kysytään ulkoista olemusta ja fyysisiä mittoja. Seuranhakuilmoituksiin en ole muutenkaan vastaillut, mutta lueskellessa muutamat ovat vaikuttaneet omiin toiveisiini muuten hyvin sopivilta, mutta esiin on tuotu hakijan toiveita naisen ulkonäölle, niin niistä on pystynyt huomaamaan, että itse ei olisi sitä, mitä toinen hakee. Tämä on usein seuranhaussa psykologisesti hankala asia: toinen voi vaikuttaa erilaisten ominaisuuksiensa puolesta täydellisesti itselle sopivalta, mutta huomaamatta jää, että itse ei kuitenkaan vastaa sen toisen toiveita ja se ei ole kummankaan osapuolen vika, toinen vaan tunnistaa yhteensopimattomuuden aiemmin kuin toinen. Tätä on ehkä joskus tullut vastaan myös toisinpäin, eli joku on reagoinut syyttämällä siitä, että odotukset ovat ylimitoitetut, kun hän ei kelpaa. Kyse ei minusta ole kelpaamisesta, vaan yhteensopivuuden tunnistamisesta joko niin, että toinen ei joltakin osin osu omiin toiveisiin tai sitten itse tunnistaa, että toinen toivoo sellaista, mihin ei itse pysty vastaamaan.

Myös se pitää hyväksyä, että jos on varattu, luonnollisesti parisuhdetta etsivälle ihmiselle ei silloin ole oikea valinta ja se rajaa taas potentiaalisia kumppaneita. Rehellisyys tässä on kuitenkin tarpeen, koska miksi etsiä mahdollista seuraa ihmisestä, jolle olisi sitten pettymys, kun suhdestatus väistämättä myöhemmin selviäisi? Toki myös erityisesti täällä foorumilla omat kinkyydet rajaavat seuranhakua: mitä kapeammat ja erikoistuneemmat omat mieltymykset ovat, sitä haastavammaksi seuranhaku menee. Muutaman kerran vastaan on tullut myös ihmisiä, joita seuranhaun vaikeus on ajanut valehtelemaan keskeisiä asioita profiilissaan ja/tai yhteydenotoissa. Miehillä ikä tuntuu olevan tyypillinen: 59-vuotias esiintyy profiilissaan 49-vuotiaana tms. En tiedä, mikä on ajatus siinä, että miten vahvasti luottamukseen perustuva D/s-suhde voisi alkaa tai jatkua, kun tällainen paljastuu?

Mietin edellä käytyä keskustelua tunteiden ja itsetuntemuksen esiin tuomista avoimesti. Olisiko tässä kuitenkin kyse enemmänkin viestintätavasta, siitä, minkälainen vaikutelma toiselle syntyy? Raja itserealismin ja toisten yläpuolelle asettautumisen, paremmaksi ihmiseksi julistautumisen välillä on hiuksenhieno... Toisaalta voi myös tulla tunne, että toinen on itseen verrattuna liian täydellinen (tai siis antaa itsestään sellaisen kuvan) ja jättää vastaamatta, koska ajattelee, ettei pysty itse vastaavaan. Kuvio kiertyy takaisin siihen, että mitä enemmän itsestään kertoo, sitä enemmän toinen pystyy miettimään jo ilman kontaktia, sopiiko toinen omiin toiveisiin. Toisaalta osumatarkkuus viestittelyissä voi parantua, mutta toisaalta on tässä myös kolikon toisena puolena se, että kun ihmissuhteet ovat enemmän kuin osiensa summa, niin liika etukäteiskarsinta pelkästään oman pään ajatusten perusteella voi myös johtaa siihen, että sellaisia kohtaamisia, joista voisi kuitenkin syntyä jotain tosi hyvää alkuspekseistä huolimatta, jää kokonaan syntymättä.

Melkoista tasapainoilua. Onneksi ihmiset, myös ne, joiden kanssa suhde ei syystä tai toisesta syvene, ovat mielenkiintoisia ja pääsääntöisesti tosi mukavia. Jokainen keskustelu ja viesti kannattaa aina tavalla tai toisella.

[toysnstuff]

Mukava että toit ulkonäkö- ja ikäteeman mukaan keskusteluun. Jokaisella on oikeus olla niin nirso kuin haluaa, silläkin uhalla, että jää sitten ilman sitä seksiseuraa, hienoja sessiokokemuksia ja antoisia ihmiskohtaamisia. Kun on koukuttunut solakoihin vartaloihin hoikalla vyötäröllä ja tietää tämän olevan se oma juttu, niin miksi olla kertomatta siitä. Joku kuitenkin yrittää onneaan, eikä siinä tilanteessa mielestäni tarvitse edes vastata, jos ei tee mieli.

Ajattelin samaa tuosta tunnetason tiedostamisen ja riittävyyden kysymyksestä. Se on helposti off-putting tekstinä, mutta miellyttävä löydös livenä. Ja olen täysin samaa mieltä huomiostasi, että mitä vähemmän on kertonut itsestä sitä vähemmän toinen voi pyöritellä päässään epäsopivuuden syitä.

Kuten laulussa joskus sanottiin naisen toimesta, "I don't wanna be dated / I just wanna be narrated". Naiset kiinnostuu mahdollisuudesta johonkin jännittävään. Ja silloin ei haittaa - päinvastoin - jos miehellä on mainetta. Ihailtavan uteliaita olentoja. Seikkailijoita.

[Uteliaatsormet]

Itse karsastan absoluuttisiä totuuksia naisista, miehistä tai kinkyista. Eiköhän täällä ole aika laajalla skaalalla hyvin erilaisia ihmisiä, joita kaikkia kiinnostaa omanlaiset jutut. Tämän takia kannattaa viestiä avoimesti ja itselleen ominaisella tavalla, niin on paremmat saumat löytää ihminen (tai ihmisiä), joiden kanssa jutut menee yksiin ja joiden kanssa homma toimii luonnostaan.

[toysnstuff]

Toisaalta me ihmiset ollaan monelta osin enemmän ennalta-arvattavia ja vähemmän erityisen yksilöllisiä, kuin haluttaisiin tietääkään.

Mietin tuota syrjemmässä asumista Tinder-kulttuurin ulkopuolelta. Ja siinä mielessä, että netin ulkopuolinen ihmisyys on lopulta helpommin puoleensavetävää (ellei ole beibe-nainen). Jos olisi jokin keino omaa anonymiteettiä menettämättä ilmaista saman seudun ihmisille, että kinky etsii kaltaisiaan jutusteluseuraksi - tai vaikkapa matkaseuraa osallistuakseen jonkin lähikaupungin kinkymiittiin - niin tästä saattaisi alkaa sanan positiivinen kiertäminen: uusi tuttavuus voisi puhua luotettaville tuttavilleen, joiden kautta sana tyypistä X saattaisi päätyä henkilön Y korviin.

Tinderin ja somen kautta tuo tapahtuu tietysti laajemmalti, mutta mikäli ei halua kinkyyden tulevan tuttujen ja tuntemattomien tietoon (mikä tietty kasvattaa eksponentaalisesti kiinnostuneiden joukkoa), niin vaihtoehtoja on aika nihkeästi. Paikallisyhdistyksenkin perustaminen rikkoo anonymiteetin tuossa tuokiossa.

Liekö tuo anonymiteetti / kinkymieltymysten salaaminen muilta ihmisiltä isoin este seuran löytymiselle? Mitä hyvää siitä voisi seuratakaan, jos ympäröivät ihmiset - niin mukavat kuin mulkvistitkin - tietäisivät asiasta ja levittelisivät sitä ympäriinsä?

Omat kokemukset ei ole aina yleistettävissä, mutta jostain syystä on vaikea kuvitella, etteikö se toisi uteliaita ja kiinnostuneita kiertoradalle.

[nahkuri]

Onan kokemuksen mukaan kukaan omista kavereista ei ole välittänyt mitä puuhaan makkarissa. Tai toivon puuhaavani😅. Osa on ollut uteliaita ja keskusteltu kuten muustakin harrastuksesta. Tuökaverit vähän eri, mutta kyllä hekin jotain kiinnostusta aiheeseen omaa, jos sinne asti profiilia selaa.

[Kolibri]

Kyllä meilläkin vaimon kanssa on hankalaa löytää seuraa kun ollaan pohjoisessa ollaan käyty joskus bizarreclubin bileissä tykättäisiin sitomisesta ja pienestä piiskauksesta.olisi mukavaa löytää samanlaista seuraa.

[toysnstuff]

Onan kokemuksen mukaan kukaan omista kavereista ei ole välittänyt mitä puuhaan makkarissa. Tai toivon puuhaavani😅. Osa on ollut uteliaita ja keskusteltu kuten muustakin harrastuksesta. Tuökaverit vähän eri, mutta kyllä hekin jotain kiinnostusta aiheeseen omaa, jos sinne asti profiilia selaa.

Tässä voi olla sukupolvierot vahvasti läsnä: 40-60 vuotiaat saattavat mieltää kinkyyden "selälle paskomiseksi", tai ollessaan itse hyvin ahdasmielisiä oman seksuaalisen kasvuhostoriansa johdosta, näkevät sen pelottava, perverssinä uhkana (joka edustaa kaikkea sitä mielestä poissa pidettyä fantastista seksuaalisuutta, jota ei uskalleta päästää tietoisuuden piiriin edes päiväunelmoinnin kohteena). Nuorempi sukupolvi, 20-30 vuotiaat, on puolestaan todennäköisesti nähneet materiaalia sekä osana tv-sarjoja ja elokuvia, että omia tutkiskelujaan - netin, kavereiden kokemusten tai omien kokeiluiden kautta. Kun jälkimmäisen kategorian henkilö saa kuulla, että tutun tuttu X harrastaa domeilua, sillä on aivan eri merkitys kuin sille aviomiehensä kosketusta vastenmielisenä pitävään ja kaiken seksuaalisuutensa kadottaneeseen viisvitoseen. Minkä toinen hyväksyy ja voi kokea puoleensavetäväksi, toinen tuomitsee sairaaksi.

Ketjun aihetta pohtiessa tuli ihmeteltyä, miten kinkyt oikein selvisivät "aikoinaan".

[Juuttisetä]

Ketjun aihetta pohtiessa tuli ihmeteltyä, miten kinkyt oikein selvisivät "aikoinaan".

Ihan hyvin koska ne teki asioita sen sijaan että vatvoo eestaas MUTUja.

[Mclure]

Tuntumani mukaan tunnepuolen artikulointi deitti-ilmoituksissa on jostain syystä jonkinlainen push-factor

Tämä on hyvin mielenkiintoista siinä mielessä, että se heijastaa ns. perinteistä, trad / vanilja -kuvaa siitä, miten miehen tulee toimia. Ikään kuin tämä tilannekonteksti - ilmoitukset - jotenkin nollaisi kinkyn sallivaa ja moniulotteisempaa luonnetta.

Mainitsemani tuntuma on kehittynyt enemmän ns. perinteisimmistä seuranhakusivustoista, joissa toisinaan olen ilmoituksessa maininnut kinkyelementistä, toisinaan en. Mutta en usko, että täällä tilanne olisi jotenkin radikaalisti erilainen.

Se osoittaa henkistä kypsyyttä, sekä selkeyttää hakijan odotuksia ja mielihaluja vastapuolelle.

Tästä voi olla samaa mieltä: avoimuutta, mutta mietityllä tavalla. Pitäisikö ilmoitukseen kenties laittaa lukuohje?

Mielestäni ei. Raamit siitä mitä on tarjolla ja mitä haetaan löytyvät ilmoituksesta, ja jos sosiaalisen kanssakäymisen nyanssit ovat siinä määrin hukassa, että lukija tarvitsee jonkinlaisen dekooderin ymmärtääkseen ettei seuranhakuviestin sisältö ole, eikä voi olla kaanonimainen kivitaulu, lienee parempi jättää vastaamatta.

Lisäksi, oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan ihmisen luonne, tunteet ja ajatukset ovat enemmän tai vähemmän dynaamisia, ja henkistä harhailua ja kasvua tapahtuu läpi elämän. Toiset ihmiset tuovat kanssakäynnin yhteydessä suhteen luonteesta riippumatta yksilön huonoja puolia esiin, ja toiset niitä parempia. Optimaalisessa tapauksessa kaksi ihmistä komplementoivat toisiaan, ollen enemmän kuin osatekijöidensä summa, ja kummallakin on hyvä olla. Tällaisia suhteita itse arvostan, kukapa ei, mutta kivitauluun fokusoitaessa tähän pisteeseen ei ikinä päästä. Siksipä vastausten täydellinen puuttuminen tai ghostaaminen rassaavat enemmän, kuin jos vastapuoli ilmoittaa viestinvaihdon alkamisen jälkeen, että en ole hänen tyyppiään, tai mitä nyt ikinä. Jälkimmäinen on osa prosessia, enkä jää sitä sen enempää murehtimaan.

Ajatus lukuohjeesta on itse asiassa hyvä. Olen itsekin kokenut vuosien mittaan, että mitä paremmin ja monipuolisemmin ilmaisen tunnepuolen asioita, sitä kauemmaksi tuntuu siirtyvän mahdollisuus löytää seuraa. Se on ollut itselleni ristiriitainen havainto, koska pidän juuri tunnepuolen sanoittamista henkisenä kypsyytenä, en ongelmana.

Vertaistukimielessä kiva kuulla, etten ole yksin tämän asian kanssa.

[Moonashine]

Ei lähtökohtaisesti ollenkaan vaikeaa, pikemmin yhteydenottoja tulee niin paljon, että vaikea valita. Etenkään miehistä kukaan ei oikeen tosin erotu edukseen ja lopputulos on, että kukaan ei juurikaan kiinnosta, joka mua lähestyy netissä. Kaikki seura oikeastaan löytyy orgaanisesti livejutuissa, tai sitten itse lähestynyt esim deittiapeissa kiinnostavia ihmisiä. Naisista löytynyt helpommin seuraa, kun ei ole tuota em ongelmaa valinnanvaikeudesta. Dommena aktiivisena ollessa tosiaan varsinkin tuntui että lähes kenestä vaan sai seuraa jos halusi.

Ehkä yllättävin asia on ollut, miten helppoa isompia porukoita on saada kasaan. Jotenkin ennen skeneen astumista kuvittelin, että porukkajuttujen toteuttaminen olisi jotenkin tosi kaukainen ajatus, mutta onneksi todistin tuon vääräksi peloksi. Tosiaan ongelma ei tosiaan koskaan olekaan ollut itse seuran löytäminen, vaan se, että löytyy seuraa jonka kanssa omat kinkit saa toteutumaan. Hyvin harva on kiinnostunut alistumaan niille asioille, joita olen halunnut tehdä, tai eivät reagoi mulle mieleisellä tavalla. Jotenkin ei nappaa sellainen, että toisesta ei saa hyviä reaktioita irti.

Nyt kun sub puoli on kiinnostanut, niin en ole varsinaisesti vielä ehtinyt kokeilla seuranhakua edes. Voisin kuvitella että Dominoivan naisen löytäminen näin itse naisena on haastavaa omien Dommekokemuksien perusteella, ja Dom miehille en oikeen lämpene jos ei klikkaa jotenkin erityisen hyvin (turvallisuudentunne ymsyms...) Mutta mielenkiinnolla katselen miten asiat kehittyy kun alan taas aktiivisesti käymään skenessä. Nyt hieman taukoillut.

[toysnstuff]

Ketjun aihetta pohtiessa tuli ihmeteltyä, miten kinkyt oikein selvisivät "aikoinaan".

Ihan hyvin koska ne teki asioita sen sijaan että vatvoo eestaas MUTUja.

Varmaan standardit "ihan hyvälle" on ollut hieman erilaiset kuin nykyään, mikäli on asunut tuhansien ihmisten asuttamassa kylässä tai muualla kuin suurimmissa kaupungeissa. Saati sitten syrjemmällä. Paikalliset tanssit ja kuppila - ja mahtoiko kummassakaan kannattaa kertoa, että tykkää laittaa nahkavyötä neidin kaulan ympärille.

Mutta olepas hyvä ja jaa jotain parempaa kuin pelkkiä ajatuksia ja  aavisteluja aiheesta! Olisi mukava kuulla kokemuksia edelliseltä vuosisadalta.

[Juuttisetä]

Varmaan standardit "ihan hyvälle" on ollut hieman erilaiset kuin nykyään, mikäli on asunut tuhansien ihmisten asuttamassa kylässä tai muualla kuin suurimmissa kaupungeissa. Saati sitten syrjemmällä. Paikalliset tanssit ja kuppila - ja mahtoiko kummassakaan kannattaa kertoa, että tykkää laittaa nahkavyötä neidin kaulan ympärille.

Mutta olepas hyvä ja jaa jotain parempaa kuin pelkkiä ajatuksia ja aavisteluja aiheesta! Olisi mukava kuulla kokemuksia edelliseltä vuosisadalta.

Niin siis 1900-luvulta, silloin oli jo keksitty ekat nettipaikat..."internettiäkin" voinut hyödyntää jo tuolta alt.sex...uutisryhmistä lähtien, samoin on ollut foorumeita ja sättejä ties kuinka kauan. Tuota ennen oli sellasta ainetta kuin paperia (muutakin kuin sitä hamstrattavaa paskapaperia) ja sillä julkaistiin sellasta pornograafista materiaalia, lehdiksi sanottiin (ostappa vaikka antikvariaatista pari Kallea ja Napakymppiä ja totea itsekkin tilanne). Noissakin oli jo seuranhakupalstoja. Tosin emailia ei voinut silloin kirjoitella, tarvi osata käsin kirjoittaa sellaisia kuin kirjeitä, niihin tarvi myös postimerkkejä. Näähän on myös toiminut pienemmistäkin paikoista, tavallaan vähän kuin vaikkaa ne puhelinnumerot missä aikoinaan voi sättäillä tuntemattomille...
Selvennellään nyt vielä, että noi ei ole ajatuksia vaan ovat ihan olleet olemassa toimineet. En ole edes lukenut kirjasta vaan ihan nähnyt/kuullut ja kokenut, toi on se ero tiedolla ja mutu aavistelulle.

Mutta joo, seuran löytyminen on aina hankalaa joillekiin, joillekkin ei. Ihan sama mitä aikakautta taikka tekniikkaa käytellään. Tässä taas toi, vatvominen ja välppääminen on taitonsa sekin, se vaan ei tuota tulosta jos meinaa toisen ihmisen saada mukaan toimintaan.

[stoge]

Itse ollut tässä "skenessa" aktiivisena ja epäaktiivisena 90-00-10-20 luvuilla ja niin outoa kun se ehkä on, sanoisin, että näistä nykypäivänä on vaikeinta löytää ns. tosissaan olevaa seuraa ja tän on aiheuttanut se, taas outona ilmiönä, että seuran haku on aivan helvetin helppoa.

Siis. Mitä enemmän vaivaa jonkun asian eteen joutuu näkemään, sitä enemmän ko. asia todennäköisesti merkitsee itselle.
Helppous luo sitten "tinderi on kiva peli" -ilmiöitä.

Mitä sitten itseä vanhempien jorinoita joskus kuunteli jostain 60-70-80 luvuilta, siis ajoilta, kun maine ja vapaus oli vaakakupissa vs. omat tarpeet, niin seura jota löytyi, oli varmasti ns. tosissaan ja etsimässä vastapelureita.

Kanavat sitten taas ovat sellaisia, että jos on jokin kommunikointi tapa, seksuaalisuus tuppaa löytämään oman nurkkansa sieltä jollain tavalla.

80-90 luvulla oli kannut, privat ja yleiset (lue telesampo et kumppanit), 90 luvulla tuli injernet telnetti boardeideen ja newsseineen mikä sitten vaihtui johonkin ihme http/html älämölöks josta päästy eroon vieläkään. Sitten lehdet, bileet, puskat/puistot, levarit, pornokaupat, videohuoneet...