Vaikka otsikon väite sisältää suureen viisauden, on se samalla suurin piirtein tyhmintä mitä olettamisesta voi sanoa. Ihmisen selviytyminen perustuu olettamiseen. Oletamme että oven kahvasta painaminen avaa oven salvan, auton ohjauspyörän kääntäminen myötäpäivään kääntää autoa oikealle, jne. Ja oletamme, että jos nämä asiat olivat näin eilen, niin ne ovat samoin tänään. Ihmisen aivot laativat ennusteita, joiden avulla selviämme elämästä päivästä toiseen – jos selviämme. Selviydymme tietysti vähemmällä olettamisella, mutta miten? Pelkkä kävelymatka kouluun tai työpaikalle voi käydä ylivoimaiseksi, jos emme voi olettaa mistään mitään.
Yleisemmin otsikon väite kuitenkin liittyy puheeseen tai oletuksiin toisen ihmisen käyttäytymisestä. Sittenkään asia ei ole yksinkertainen. Vaikka puhetta noin yleisesti voi harkita enemmän kuin vaikkapa jokaista astuttua askelta, niin joku raja siinäkin tulee vastaan, jos jotain aikoo sanoa.
En itse kuulu kirkkoon, mutta väitetäänhän Lutherinkin sanoneen: ” "Elämässä erehtyminen on inhimillistä, opissa erehtyminen on perkeleellistä.” Mielestäni tämä liittyy yllä olevaan. Elämässä joutuu olettamaan hieman nopeammin mutta uskon asioita pohdittaessa kaiketi aikaa pitäisi olla niin että ”erehtymisen” voisi välttää.
Tietysti opimme ajan myötä sopeuttamaan puhumisen tapoja ja sitä kautta puhumaan ”paremmin” (halutessamme, ainakin). Kuitenkin elämässä tulee vastaan myös yllättäviä ja uusia tilanteita, joissa ihminen voi toimia toisin kuin mitä perusteellisen harkinnan jälkeen olisi kannattanut. Tämä kannattaisi myös muistaa jos/kun pahoittaa mielensä siitä, mitä joku toinen on tehnyt.
Ei kuitenkaan pidä suojautua sen taakse, että kaikki aina tapahtuu yllättäen ja olettaminen on ihmisen perustoimintaa. Kyky olla pahoillaan ja korjata toimiaan vahingon tapahduttua on oleellinen osa hyvää ihmisyyttä.
PS. Ylläoleva pohdinta ei nyt liity erityisesti mihinkään tapahtumaan tai havaintoon, vaan siviilityöhöni. Eikä se liity yksistään kinkyyteen, vaan moneen muuhunkin asiaan.