Hoh.
En katsonut dokkaria, mutta luin Whitmoren esseen(
https://www.glamourmagazine.co.uk/article/laura-whitmore-investigates-rough-sex) aiheesta.
Hämärä rajapinta sadomasokismin ja väkivallan välillä on tuttua Suomessakin, joskaan ei lähivuosina ihan henkirikosten saralla.
Keväällä 2024 julkisuuteen nousi tapaus, jossa eräs näissä piireissäkin vaikuttanut sadisti oli leikannut alistuvalta peniksen irti. Asiasta oli kirjoitettu sopimuksia, joiden ei kuitenkaan katsottu pätevän, kun kyse on toisen ihmisen loukkaamisesta.
Syyskuussa 2024 Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi espoolaisen kaupunginvaltuutetun Jiri Kerosen puolisonsa pahoinpitelystä 80 päiväsakkoon. Kerosen mukaan kyse oli sadomasokismista. (naisella oli ruhjeita esim. kaulassa, onkohan noin...)
Huhtikuussa 2026 Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa käsiteltiin naantalilaisen avioparin kodissa helmikuussa 2023 käynyttä tapausta, jsosa päihtynyt nainen oli iskenyt aviomiestään ylävartaloon puukolla -- kaksi kertaa olkavarteen, kaksi kertaa lapaluun alle. Syyttäjän mukaan kyse oli tapon yrityksestä, naisen mukaan arpitatuoinnista. Muut jäljet nainen selitti BDSM-seksillä.
Muissa viimeaikaisissa tapauksissa syytteet on hylätty, kun on havaittu että kyse on tosiaankin sadomasokistisesta seksistä eikä tarkoituksenmukaisesta pahoinpitelemisestä. Katsoisin, että näissä kolmessa aiemmassa tapauksessa suostumuksen esittäminen toiminnan oikeutuksena ovat keskeisiä.
Z-sukupolvi on kasvanut pornografian keskellä. Se on helposti saatavissa. Se on aikuisten stigmatisoimaa, yhteiskunnan glorifioimaa, äijäkulttuurin kannustamaa. Ja äijät esittävät aina toisillensa kovaa. Vaikka naistenhakkaajia ei katsottaisi hyvällä vankilassa, nuorten poikien keskuudessa elää toisenlainen kulttuuri jossa alistaminen on melko normaali ajatus.
Törmääpä sosiaalisessa mediassa välillä miehiä koviksiksi koulivassa Manosphere-yhteisössä tai pikemminkin genressä julkaistuihin videoihin, joissa suostumuksellisesta sadomasokismista yhdistettyjä elementtejä, kuten hallintaa ja alistumista, sekoitetaan tapaan jolla mies ylensä on olemassa ja vaikuttaa maailmassa ja suhteessa naisiin.
Se, mikä kinky-yhteisössä on tarkkaan valvottua ja neuvoteltua leikkiä, on Manosphere-yhteisössä -- ideologian ja ajatusten tasolla -- ikään kuin miesten ja naisten ihanteellinen tai peräti normaali suhde itse. Todellisuus alkaa muistuttaa tarua samalla tavalla kuin pornografia on jo jonkin aikaa vaikuttanut käyttäytymiseemme seksin aikana.
Mielestäni "raju seksi" -puolustuksen käyttäminen monessa näissä tapauksessa kertoo siitä, kuinka BDSM kulkee kohti destigmatisointia yhteiskunnassamme. 50 Shades of Grey löi läpi ja sai vaniljaparitkin kokeilemaan kinkyjä otteita -- vaihtelevalla menestyksellä. Kun BDSM-tyyppinen maailma on sanojen ja käsitteiden muodossa läsnä yhteiskunnassa eikä enää edes oudoissa marginaaleissa, sitä on luontevampaa lainata ja käyttää tiukan paikan tullen -- oli sanoja sitten 90-luvulta asti nahkatakki päällään kulkenut satanisti tai raskasta elämää elänyt, tästä päivästä kaikuja kuullut työläisnainen.
"Rajua seksiä" on helppo käyttää puolustuksena tällaisessa tilassa. Kokenut sadistikin saattaa sen puolelle joskus pelmahtaa, ehkä siksi että oma tekeminen ja harjoittaminen menevät innostuksessa ja skenen hyväksynnän alla liian pitkälle -- siitä huolimatta, että vastuu omasta toiminnasta on aina tekijällä ja aina lopulta mennään alistuvan rajoissa ja ehdoilla (tietysti dominoivankin rajoja on ehdottomasti noudatettava). Siitä ei ole mitään epäilystä, että erityisesti BDSM-seksissä on noudatettava erityistä varovaisuutta, tarkkailukykyä ja ihmissuhde- ja neuvottelutaitoja. Niin se on.
Mutta millainen tämä maailma on heille, jotka oppivat sadomasokismista täysin skenen ulkopuolisten tahojen tuottaman shokkipornon kautta ja ajattelevat, että
niin heidän pitää tehdä ja toimia seksin aikana?
Erityisesti näin tekoälyn aikakautena huolta herättää ajatus siitä, että ihmisten kyky ajatella kriittisesti ja omin aivoin heikkenee. Olemme valmiimpia hyväksymään ulkopuolelta annetun totuuden.Samalla toden ja tarun raja hälvenee, koska tekoälyn tuottamaa sisältöä ei pysty erottamaan todellisuudesta.
Mitä on oppia seksuaaliseksi olennoksi ehkä alaikäisenä ilman resursseja, jotka kertoisivat turvallisuudesta?
Huolestuttavia suuntia näkyvillä.
Toivottavasti tapaukset, jossa rajua seksiä käytetään väkivallan syynä tai selityksenä, vähenevät. Vallan käyttäjällä on aina suurempi vastuu. Se, kuka pitää keppiä tai käsiä, vastaa siitä, mitä hän niillä tekee. Suostumus yhteen asiaan ei merkitse sitä, että kaikki aidat saataisiin vääntää auki ja päästää hevoset karkaamaan (if you catch my drift).
