Miesten ja naisten välinen ystävyys

[IKRM]

Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.

Vaib heterojuntti voi kirjoittaa noin älyvapaan mielipiteen.

Niin kuin sanoin, onhan se naiselle nöyryyttävää.

IKRM

[Jussi Web]

Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.

Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.

IKRM

Oletko myös sitä mieltä että homoseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä samaa sukupuolta olevien kanssa ja että biseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä kenenkään kanssa?

[IKRM]

Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.

Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.

IKRM

Oletko myös sitä mieltä että homoseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä samaa sukupuolta olevien kanssa ja että biseksuaalit eivät voi olla vain ystäviä kenenkään kanssa?

Kannattaa varmaankin lukea postaukseni vielä uudelleen, tällä kertaa oikein ajatuksella ilman ammattiloukkaantumisaspektia.

IKRM

[vorona]

Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.

Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.

IKRM

Ei ole, nöyryyttävää siis.

[Lucrezia]

Itse suhtaudun miesten ja naisten väliseen ystävyyteen vähän skeptisesti,mutta onhan se onnistuessaan hieno asia.

Samoin, jos mies tosiaan on naisen kanssa pelkkä kaveri eikä oikeasti halua muuta kuin kaveruutta, niin onhan se naiselle aika lailla nöyryyttävää. Sehän tarkoittaa sitä ettei nainen ole viehättävä ja haluttava.

IKRM

Tuon kyseisen miehen silmissä ei ole. Jonkun muun silmissä taas se nainen voi olla suorastaan vastustamaton

Lienee itsetuntokysymys kokeeko nainen torjunnan nöyryyttävänä vai jonain muuna. Oma tuntemukseni on ollut jonkinasteinen harmistus. Kun itse olisi halunnut tutustua muussakin kuin kaverimielessä, mutta toinen ei. Kavereiksi tai ystäviksi on silti voitu jäädä ja noin on tapahtunut myös toisin päin.

Eli kyllä: mies ja nainen voivat olla ystäviä. Jopa hyviä sellaisia.

[gothicyoga]

Saattahan ystävyyssuhde olla monessa mielessä seksuaalista suhdetta enemmän, varsinkin kun ensiksimainituilla on usein taipumusta olla suht lyhytaikaisia ja kääntyä negaatioksi?

Ainakin itse näissäkin tapauksissa tiedostan, että ystävä on näyttävännäköinen naishenkilö, mutta eri henkilöiden kanssa vain syntyy erilaisia kemioita, nainen ei suinkaan välttämättä koe, että en arvostaisi häntä ulkonäöllisesti, tai itseäni ei harmita "voi helvata, ollaan vain ystäviä" 

[hohoi]

Tsehovin näytelmässä yksi henkilö esittää ajatelman, että naisesta voi tulla miehen ystävä vain tietyssä järjestyksessä: ensin tuttava, sitten rakastajatar, ja sitten vasta ystävä.

Ottamatta nyt MINKÄÄNLAISTA kantaa edellämainittuun tajuan, että parikymppisenä mulla oli läheisimmissä ystävissä hyvin tasaisesti naisia ja miehiä. Jos käytetään vaikka määritelmänä sitä, keille soittaa viikonloppuiltana, että lähdepä baariin tai elokuviin tai jotakin. Nyt vastaavassa asemassa olevat ystävät ovat käytännössä kaikki miehiä. Vanhat naispuoliset ystävät ovat kyllä edelleen olemassa, ja vaikka harvemmin nähdään, välit ovat läheisen luottamukselliset - asioista kyllä puhutaan kuten ennenkin. Mutta tällainen käytännön kanssakäyminen, lähdetäänpä jonnekin kaksistaan - se ei enää tuntuisi samalla tavalla luontevalta. Tämä liittyy tietenkin parisuhteiden vakiintumiseen, perheiden perustamiseen, tiukempaan otteeseen työelämästä - mutta myös johonkin muuhun. En oikein osaa sanoa, mihin. Ei kai alitajuiseen pelkoon puolisoiden mustasukkaisuudesta? Ilmeinen vastaus, mutta en haluaisi uskoa.

[Perhonen89]

Mielestäni nainen ja mies voivat olla ihan yhtä hyvin ystäviä kuin nainen ja nainen ja mies ja mies. Toki se on aina mahdollista, että jompikumpi ihastuu toiseen, mutta uskon, että on myös täysin mahdollista olla vastakkaisen sukupuolen ystävä ilma mitään tunteita.

Itselläni on hauskasti muuttunut tilanne ystävien suhteen, että vielä muutama vuotta sitten varsinaiset miespuoliset ystävät olivat vähäisiä ja suurin osa ystävistäni oli naispuoleisia. Nykyään olen toki säilyttänyt naispuoleiset ystäväni, mutta olen saanut myös monia miespuoleisia ystäviä. Osa on opiskelun kautta tutustunut minuun, osaan olen tutustunut deittailun kautta, mutta nämä herrat ovat sitten jääneet kavereiksi. Vaikka en täysin myönnäkään, että tulisin tällä hetkellä paremmin miespuolisten kanssa toimeen, niin sen myönnän, että ystävyys naisten ja miesten kanssa on erilaista. Ystävyys miesten kanssa on jotenkin astetta rennompaa ja mutkattompaa ja miesten kanssa voi oikeasti puhua lähes joka asiasta, suoraan ja avoimesti (paitsi ehkä ns naisten jutuista, eli kosmetiikasta yms ). Toki naispuolisten ystävienkin kanssa pystyn puhumaan kaikesta, mutta jostain syystä esimerkiksi seksistä on helpompi puhua miespuolisten kanssa kuin naispuolisten ystävien kanssa. Olen myös sen huomannut, että jos joku naispuoleinen ystäväni seurustelee/tapailee jotakuta, niin naiset tuppaavat puhua paljon enemmän tästä kumppanistaan. Toki myös miespuoliset ystäväni kertovat, jos tapailevat jotakuta, mutta he eivät puhu kumppanistaan jokaisessa lauseessa, niin kuin välillä jotkut ystävistäni tuntuvat tekevän.

[tiitii]

Haluaisin sanoa tähän, että tottakai voi (hetero/bi) naiset ja (hetero/bi) miehet olla keskenään vain ystäviä, mutta oma kokemukseni tämän elämän aikana on osoittanut järjestään siihen suuntaan, että ei valitettavasti näyttäisi pitävän omalla kohdallani paikkaansa. Kavereita kyllä, mutta lähempiä ystäviä... Not gonna happen...

Aina on ilmestynyt vähintään joku seksuaalinen lataus siihen välille. Itse olen myös tällainen "kävelevä tuntosarvi", että aistin toisesta todella helposti sen, jos hänestä lähtee senkaltaisia viboja suuntaani. Ja kuten olen täällä kirjoitellut asiasta, niin minussa on etenkin tiettyinä kuunvaiheina niin vahvana tietynlainen eläimellinen kiima päällä, että en voi sille mitään, että ne tuntemukset alkaa sitten kohdistua siinä lähellä olevia uroksia kohtaan hyvin helposti.

Toisaalta mulla on bi(pan-)seksuaalina ollut tätä ongelmaa myös naisten kanssa. On ollut heilahtelua ystävyydestä kepeämpiin lääppimisiin/sekstailuihin tai vakavampiinkin suhteiluihin. Etenkin tätä tapahtui siihen aikaan paljon, kun tuli juhlittua enemmän. Mutta naisissa minulla on muodostunut kuitenkin selkeästi myös ei-seksuaalisviritteisiä ystävyyssuhteita. Etenkin tietty heteronaisten kanssa, mutta myös bi-tsubujen, joita minulla on jostain syystä ollut aina eniten naispuolisessa tuttavapiirissäni. Myös homomiesten kanssa on ollut ihanaa, kun siinä on ollut niin selkeää se, että homma pysyy vaan ystävyytenä.

Niin, mä olen sellainen, että ihastun herkästi. Kaikkiin sukupuoliin. Ja ihmiset tuntuu ihastuvan myös minuun aika helposti. Ja sit kun on vahvan seksuaalinen olento, niin elämä on sit välillä mitä on... Välillä mua on surettanut se, että tuntuu, että niin monissa ihmissuhteissani on seksuaalinen pohjavire (vaikka sitä ei lähdettäisikään toteuttamaan sen enempiä käytännössä). Kaipaisin välillä enemmän sitä rauhaa, mikä syntyy siitä, kun on selkeästi vain ystäväpohjalta liikenteessä oleva, mutta silti läheinen suhde. Sukulaisten kanssa onneksi saa edes sitten kokea tätä puolta.

[Mei]

Mua ihmetyttää se et tästä aiheesta edes keskustellaan, kun jo aloituksessa tulee ilmi et esim panseksuaaleilla ei vois olla ollenkaan ystäviä jos ei vois olla kaveri sellaisen ihmisen kanssa, jolla on sellainen sukupuoli johon voi tuntee vetoa. Yksilöitä me ollaan enemmän ku sukupuolen edustajia. Sanoisin, et jos kelaa et "tietyn sukupuoliset ihmiset on tällaisia ja tällaisia, siksi en voi olla ystävä niiden kanssa", niin vika on ehkä vaan omissa asenteissa.

Mulla on eri sukupuolisia ystäviä. Lähimmät ystävät on miehiä (oon hetero). Muhun on joskus ihastuttu, mut asiasta on juteltu ja käyty läpi ja ystävyys on onneks jatkunu ennallaan.

[Rara]

Itselläni on enemmän miespuolisia ystäviä & kavereita kun naispuolisia.
Tosin, tällähetkellä ystävät&kaverit on noin 99% nettituttavia, joita näen erittäin harvoin livenä.

Miespuolisten kanssa heitän ehkä roisimpaa läppää, on myös ihan avoimesti seksistä puhe ja jos on flirtti tyylistä, sen ymmärtää kaikki porukassa että kyse on vitsailusta ja kiusailusta.
Vaikka näitä ihmisiä tapaisin useamminkin oikeassa elämässä, ei minulla olisi mitään halua harrastaa seksiä tai sessiota heidän kanssaan.
Ne on vaan frendejä
On kiva saaha parilta kommenttia "muista olla tuhmasti " kun on tiedossa että tapaan herraa

[Louhi]

Kahvilla käydessä kaverit ovat kavereita sukupuolestaan riippumatta, kaljoitellessa kaikki semiviehättävät kaverit ovat seksikkäitä sukupuolestaan riippumatta. Looginen johtopäätös: kanssani voi olla vain kaveri, vaikka edustaisi sellaista sukupuolta (tai sukupuolettomuutta), josta viehätyn. Jos en ole päissäni. Kauhean ikävää, kun tällaiset yksinkertaiset humalatilakysymykset sukupuoliproblematisoidaan .

[Matsina]

Johtuen ehkä harrastuksista, koulutuksesta, ammattialasta ja kiinnostuksen kohteista niin suurin osa kavereistani taitaa olla miehiä. Sitä ystävystyy sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jotain yhteistä. Eikai sillä sukupuolella ole oikeasti mitään merkitystä jos toinen ihminen on vaan oikealla tavalla "mielenkiintoinen". Enkä tarkoita nyt mitään seksuaalista. Se on sitten ihan itsetunnosta kiinni kestääkö sen, että toinen haluaa olla vain "kaveri". Minut on muistaakseni torjuttu kerran ja olihan se tietysti sen hetken hankalaa, mutta ihan olimme ystäviä sen jälkeenkin. Vaikeammalta se on tuntunut olla itse siellä "kiitos, mutta ei kiitos"-puolella. Tavallaan kaipaisin kyllä naispuolisia kavereita, mutta ystävyys naisten kanssa on yleensä kovin monimutkaista erilaisten draamojen takia. Jostain syystä olen myös aika monta kertaa ollut sellaisessa tilanteessa, että "sisters before misters" on unohtunut itse kultakin (myös minulta itseltäni). Enkä nyt tarkoita varsinaista pettämistä tai "leikkimielistä flirttailua" vaan erilaista draamaa liittyen eksiin, ihastuksiin, "onko FWB 'varaus'"-ajatuksiin ja "jos vähän tästä nyt yritän niin eroaisikohan noi"-juttuihin. Miesten kanssa on myös mukavampi jutella yhteiskunnallisista asioista. Naisten kanssa politiikasta keskusteleminen on yleensä aika turhauttavaa, koska monet naiset ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena ettei ehkä äänestä samaa puoluetta tai ei suostu allekirjoittamaan jotain kansalaisaloitetta.

Tuli tuosta bi- ja panseksuaalisuusjutusta mieleen. En ole ikinä ollut mustasukkainen heterokumppaneiden naispuolisista kavereista enkä oikeasti muista, että kukaan omistakaan kumppaneista olisi ollut mustasukkainen omista miespuolisista kavereistani. Mutta kun pariuduin biseksuaalin kinkymiehen kanssa niin yhtäkkiä kaikista kinkyhomo- ja miespuolisista kinkybissekavereista tuli yhtäkkiä kauhean epäilyttäviä. Meni minulta jo ihan vainoharhojen puolelle kun pohdin "onkohan se pannut tota" ja "mitä ne siellä fettaribileissä/miiteissä tekee". Piilottelin myös omia homokavereitani "jos se vaikka katsoo niitä." Osittain se oli sitä "olenko viimeinen nainen ennen homoutta"-pelkoa, osittain kinkymaailman trivialisointia ja osittain sitä että heteron/homon nyt vain on oikeasti todella vaikea tajuta mitä biseksuaalin päässä liikkuu. Vikahan siis oli ihan siellä minun päässäni, joten olen toipunut siitä ja hävettää. Jotenkin tuntuu omien angstien jälkeen vähän rajoittuneelta ajatella, että "voivatko nainen ja mies olla vain ystäviä" kun ehkä pitäisi miettiä että voiko kenenkään kanssa olla ystävä?

[Underworld]

Vielä tuohon joskus aikaisemmin väläytettyyn ajatukseen, että loukkaus naista kohtaan jos vain ystäviä: seksuaaliset kanssakäymiset valitettavan usein johtaa siihen, että ystävyys rakoilee eri syistä ennemmin tai myöhemmin. Siinä mielessä ehkä parempi, että jotkut suhteet pysyvät ystävyyssuhteina, on parempi todennäköisyys pitkäkestoisuudelle  JA oikea ystävyys, tyyliin luottamukselliset keskustelut jne, ovat huomattavasti enemmän kuin harjoittaa seksiä. Jotkut suhteet pysyvät ystävyyksinä eivätkä johda muuhun, jos ystävyyden kohteena seksuaalisesti viehättävä henkilö, niin se tietty arvostus myös tällä saralla on olemassa. Ainakin itse ajattelen, että on itsessään antoisaa olla jonkun hottiksen ystävä  henkilö voi olla luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan arvostettava, mutta seksuaalinen viehätys tuo oman mausteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaista seksuaalisesti viehättävää henkilö pitäisi päästä tuikkasemaan 

[cassandra82]

Itse puhun ainakin ihan samoista asioista sekä nais- että miespuolisten (tai siltä väliltä olevien sukupuolisten) ystävieni kanssa, bi-seksuaalien ja heteroiden, ja itsehän olen bi . Seksuaalinen jännite tai sukupuoli eivät ole seikkoja, joiden läpi ensisijaisesti katson muita ihmisiä ja arvioin heitä, vaikka aika flirtti saatankin olla. Ystävyydessä painavat aika monet muut asiat enemmän. Jostain ihmisestä voi tykätä tosi paljon ilman, että siinä on voimakasta seksuaalikemiaa, ei kai siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Toki, ehkä jos seksuaalinen jännite olisi todella vahva, niin ehkä silloin ystävyydestä voisi tulla jotain tavanomaista ystävyyttä läheisempää. Jyrkkä vastakkainasettelu ystävyyden ja rakkaussuhteen/seksisuhteen välillä on joka tapauksesta vähän hassu, ainakin omassa ajattelumaailmassani. Minulla ei voisi olla rakkaussuhdetta, joka ei olisi samalla myös syvä ystävyyssuhde. Ja pelkkä seksisuhde ilman ystävyyttä tuskin toimisi omalla kohdallani.