Rakkaus ja kinkyys?

[Asmodeus]

Tuntuu että normaalimaailmasta olisi helppo löytää seurusteluseuraa ja parisuhdettakin, mutta kun heittää kinkydominointitaipumuksensa pöydälle, niin mielenkiinto pysähtyy kuin seinään. Aika marginaalissa ollaan.

[Hoo]

Uskaltaisin väittää että suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, missä naisten tasa-arvo työelämässä ja muutoin on tosi hyvällä tolalla, on helpompi löytää aitoa suhdetta. Monissa muissa kulttuureissa seksuaalisuus jää varmasti hyvin toissijaiseksi seikaksi elämän pärjäämis viidakossa. Esimerkkinä vaikka venäjällä ihan lähinaapurissa on tilanne missä vedetään turpaan parisuhteissa sotatraumojen vuoksi.

Tämä on otollinen yhteiskunta dominoivalle miehelle etsiä aitoa submissiivista seuraa, jopa rakastavaa sellaista.

[susa-anniina]

Menee vähän sivuraiteille alkuperäisestä keskustelusta, pahoittelut.

Uskaltaisin sanoa, että tuokaan ei ole noin yksiselitteinen juttu. Suomessa nainen pärjää kyllä ilman sitä miestä. Itsekin olen aikanaan eronnut lasten ollessa 1,3 ja 4 vuotiaat. Taloudellisesti ollut toki tiukkaa ja sen ajan opintolainoja makselen vieläkin. Oma silloinen työ oli sellainen, ettei arki työn ja yksinhuoltajan elämän välillä olisi onnistunut. Mutta eroaminen oli mahdollista ja pärjäisin. Toisaalta sitten monessa muussa maassa sosiaaliset verkot ovat vahvemmat ja sukulaisia auttamassa on potentiaalisesti enemmän. Suomessa jäät herkemmin yksin pärjäämään 

Tilastojen valossa puolet naisista on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Yleisin naisten kokema väkivallan muoto on lähisuhdeväkivalta. Näin siis meillä Suomessa.

Valtaosa kuitenkin onneksi nykyisin ymmärtää sen eron väkivallan ja BDSM välillä. Takavuosina, vajaa pari kymmentä vuotta sitten, sain itsekin kuulla paskoja kommentteja siitä, miksi minä masokistinä en ole vain tyytyväinen kun silloinen kumppani oli päihtyneenä väkivaltainen. Eli on toivoa, että myös vaikka pikkuisuus myös jonakin päivänä näyttäytyy muutakin kuin synonyyminä lapsiin sekaantumiselle. Jostakin syystä dominoivia ihmisiä löytyy ja varsinkin jos ei olisi näin tarkka, varsinkin sellaisia itsensä dominoivaksi määrittelemiä miehiä löytyy. Vaikeampaa on löytää sadistinen ihminen, varsinkin sellaisella itselle sopivalla tavalla sadistinen. Toi pikkuisuus tuntuu olevan valtaosalle sitten se mikä saa ihmiset ghostaamaan tai aiheuttaa muuten käsittämättömiä kommentteja.

Jos joku teistä kyllästyy olemaan kinky: kannattaa kokeilla suhdetta minun kanssa. Olen kuulemma niin sairaan pervo, että yhdelläkin maku meni koko touhuun ja hän päätti, että elää jatkossa mielummin vaniljana. Toki sitten joskus on käynyt niin, että eheytys on tapahtunut enemmänkin sinne vanilijasta kinkympään päin 

[Mr Birch]

Valtaosa kuitenkin onneksi nykyisin ymmärtää sen eron väkivallan ja BDSM välillä. Takavuosina, vajaa pari kymmentä vuotta sitten, sain itsekin kuulla paskoja kommentteja siitä, miksi minä masokistinä en ole vain tyytyväinen kun silloinen kumppani oli päihtyneenä väkivaltainen. Eli on toivoa, että myös vaikka pikkuisuus myös jonakin päivänä näyttäytyy muutakin kuin synonyyminä lapsiin sekaantumiselle.

Tämä on hyvä esimerkki, jossa kiteytyy, miksi on tärkeää puhua käsitteistä, vaikka se voi tuntua teoreettiselta ja vieraannuttavalta. Tarvitaan rautalangan vääntöä siitä, mikä erottaa toisiaan pinnallisesti muistuttavia asioita, vaikka niille ei olisi helppo löytää yksinkertaisia erottelevia nimiä. Eikä yksittäinen esilleotto riitä, vaan valistusta tarvitaan toistuvasti ja eri yleisöille sopivassa muodossa. Olennaisesti tähän liittyvät myös asenteet ja tavoitteet: jonkun tavoite on selventää, jonkun toisen taas hämärtää eroja. Susa-anniina antaa hyvän esimerkin viitatessaan tuohon "olisit tyytyväinen kun" -heittoon, siinä toteutuu tarkoituksellinen hämärtäminen.

Selventämisestä olkoon esimerkkinä edesmenneen kinky-ystäväni turhautunut tiivistys tarpeesta vääntää rautalangasta potentiaalisille dominoijalle, mikä on subin ja masokistin ero. (Ja sille joka kysyy nyt, että mikä se on, niin tekstiä aiheesta löytyy esimerkiksi omasta artikkelistani Kolme käsitettä: sub, bottom, masokisti.)

Vielä on se kolmas tyyppi, joka tekee tikusta asiaa luodakseen eroja ja ristiriitoja sinnekin, missä niitä ei oikeasti ole. Kannattaa lukea Asterix ja riidankylväjä... 

Mr Birch

[take82]

Samanlaisia mietintöjä. Ns. vaniljasuhteen löytäisi helposti, mutta kun puheeksi tulee kinkyys, muttuu tilanne. Moni ei halua kuullakaan mistään kinkystä, vielä vähemmän kokeilla. Jotenkin tuntuu että porno olisi muokannut ihmisten käsityksiä niin että bdsm/kinky/fetish jutuista nähdään heti ne rajuimmat puolet. Semmosta pehmokinkyilyä ei osata nähdä. Hyvänä esimerkkinä jokunen vuosi sitten Facebookin sinkkuryhmässä joku kysyi mitä tekisit jos saisit olla vastakkaista sukupuolta yhden päivän. Naisilla yllättävän yleinen vastaus oli ulkona pissailu. Siitä innostuneena joku toinen kysyi tykkäättekö pissaleikeistä. Samat ihmiset vastasi ei. Sitten kun löytää toisen kinkyn niin mieltymykset on kuitenkin ihan erilaisia. Mielenkiintoinen muutos on myös tapahtunut alastonsuomessa. Ennen sieltä löysi juttuseuraa melko matalalla kynnyksellä. Nykyään koko paikka on täynnä sponssin etsijöitä ja oikean seuran etsijöitä on entistä vaikeampi löytää joukosta. Että että. Ei kai se mahdotonta ole, mutta tuntuu kuin etsisi yksisarvista. Vai löytyykö yksisarvinen helpommin kuin rakastava kinky kumppani?