Miten päästä niin sanotusti alkuun kun taustalla on traumoja

[Muussis]

Vuosien jälkeen tultu niin sanotusti kaapista puolisolle sekä omien fetissien suhteen.

Puoliso varovaisesti kokeilun haluinen, mutta koska itse olen enempi alistuva koen jotenkin tunnelman lässähtävän kun puolisolle pitää todella tarkasti kertoa mitä haluan. Lisäksi olemme kumpikin aika ujoja joten heittäytyminen vaatii paljon sellaisia resursseja, joita ei pikkulapsi vuosina ole saatavilla. Lisäksi koko hommaa jarruttaa omat traumat jotka tottakai pitäisi ottaa huomioon, mutta se vaatisi epämukavaa keskustelua, jossa minun pitäisi kertoa omista kokemuksista todella tarkkoja yksityiskohtia.

[Hiljainen tyttö]

Ymmärrän. Traumataustaa on vaikeaa ohittaa. Se on aina jossain taka-alalla. Traumataustan avaaminen toiselle osapuolelle vaatii luottamuksellisuutta, eikä se ole mitenkään helppoa puhua siitä. Asiaa edesauttaa, jos suhteen toinen osapuoli on suhteellisen tuttu ja turvallinen ihminen.

[Nelli Pikkuvaltikka]

Ensinnäkin:
Jos kysyt miten päästä alkuun...? Vastaus on aina: Aloittamalla jostain.

Vuosienkin yhteiselon ja omien historiakuoppien käsittelyn jälkeen saattaa yhä joissain puuhissa tulla vastaan kumpareita tai kuoppia, joiden päältä ajaminen sattuu puskuriin. Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä pelkääminen tai aristelu aiheuttaa sen että koko matka jää tekemättä. Jos siis haluaa päästä johonkin määränpäähän ja vaikka jopa perille asti, on parempi tatttua hommaa ratista ja valmistautua siihen että jossain vaiheessa saa todeta: paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Toisinsanoen: aloita jostain pienestä, sellaisesta joka on helppo esitellä puolisollesi muutakin kautta kuin vain itse selittäen. Aiheista ja teemoista, jotka voi esitellä vaikka valmiiksi tehtyjen kirjallisten oppaiden tai muun vastaavan kera. Some on joskus myös hyvä alusta etsiä lyhyitä sisältökokonaisuuksia, joissa sivutaan jotain tiettyä aihetta. (t. itse selittänyt somen booktok-sisällöllä tiettyjä asioita melko vaniljalle ihmiselle ja hyvin meni).

Toisekseen:
Kinky jutut, fetissit ja bdsm toiminta vaatii aina kommunikaatiota ja selkeää kuvausta siitä, mitä halutaan. Tätä kertomisurakkaa et pääse oikeastaan koskaan pakoon, paitsi sitten kun suhde ja luottamus toisen eleisiin tai ilmeisiin on vakaalla pohjalla. Sellaisella pohjalla olevassa suhteessa, yksi pieni katse voi riittää kertomaan mitä toinen haluaa, mutta sen kaltainen luottamus ja ymmärrys ei synny hetkessä. Yhteyden ja lähes telepaattisen ajatustenlukutaidon kehittyminen kahden ihmisen välillä vaatii sitä keskustelua ja monenlaista kommunikaatiota, sekä sitä että kumpikin opettelee ne toisen ilmeet ja eleet. Jos on hankala alkaa kuvailemaan kaikkia vaihtoehtoja siitä mitä haluaa on siihenkin ratkaisuna esim. valmiiksi luodut oppaat, bdsm testit ja muut vastaavat joita voi tehdä yhdessä, sitten keskustella ja vertailla tuloksia - huom. tässäkin se keskustelu on roolissa jota ei voi välttää.

Listaa vaikka aluksi omista traumoista johtuvat asiat paperille lyhyesti, eli se, että mitä asioita et missään nimessä halua kokea ja miksi. Lisäksi voit kirjoittaa ettet halua asiaa Y, koska se muistuttaa asiasta X, mutta haluaisit sen sijaan kokeilla Z, koska se voisi jopa auttaa käsittelemään asian X muistoja. Ja näiden kirjoittelun jälkeen oletkin valmis käymään lyhyen keskustelun siitä, että kaikki sillä listalla olevat on pois tarjottimelta mutta muun suhteen olet avoin kokeilemaan juttuja.


Miten päästä alkuun? = Rauhallinen kekustelu ja pienet kokeilut pienissä määrin.

~ Pikkuvaltikka
Kinkysti humanisti / humaani kinky / kink-humanoidi?

[Mr Birch]

minun pitäisi kertoa omista kokemuksista todella tarkkoja yksityiskohtia.

Miksi? Eikö alkuun pääsemiseen kuitenkin riitä sen asian väljä nimeäminen ja rajaaminen, mitä ei halua kokea. Ei toinen osapuoli välttämättä halua tai tarvitse kokonaiskuvausta ja -analyysia (jos sellaiseen edes koskaan päästään) vaan ainoastaan tiedon siitä, että tuohon ja tuohon suuntaan et halua mentävän. Siis ehdotukseni on piirtää rajat alkuun isoiksi, turvallisuutta korostaen, niin, ettei hankalimpiin asioihin tarvitse kajota liian tarkasti.

Kokeillaanpa vertauskuvaa: oletetaan, että asia, jota et halua kohdata on jokin tietty punainen. Jos alkuun ollaan varovaisia kaiken punaisen suhteen, niin ei vahingossakaan jouduta vaaralliselle alueelle. Sitten myöhemmin pääsette keskustelussanne siihen, miksi sitä tiettyä punaista on vältettävä, jolloin kaikki punainen ei ehkä olekaan enää vältettävää.

Mr Birch

[Gamygym]

Moikka!

Birch kirjoitti asiasta hyvin. Luin sen heti pari päivää sitten, kun hän sen kirjoitti, mutten ehtinyt kirjoittaa itse mitään siihen väliin.

Suosittelen, että tunnustelisit omaa kehollisuuttasi ja toimijuuttasi varovasti. Ainakin oman kokemukseni mukaan -- enkä minä ole missään mielessä mikään ammattilainen, ainoastaan harjoittaja -- kinkyily eri elementteineen voi vaikuttaa hermostoon ja psykologiaan tavoilla, joita ei aina osaa etukäteen ennustaa.

Jos traumat jylläävät aktiivisesti mielessä eikä ole esim. hyvää terapiakontaktia jolle olla oikeasti avoin tai sellaista yleistä hyvää psykologista tilannetta jossa osan traumoista on saanut käsiteltyä paremmalle tolalle, riski siihen että kinkyilyn kautta käsittelee omia traumojaan niin että se on haitallista itselle kasvaa.

Tekisi mieli kysyä, missä tilassa olet juuri nyt ja missä mielessä lähestyt seksuaalisuutta. Mitään pakkoa sinulla ei ole kirjoittaa vastaan, enkä oikeastaan suosittele niin henkilökohtaisten asioiden avaamista puolijulkisella foorumilla. Siksi neuvon sinua pohtimaan asiaa itse: oletko valmis tutkimaan näitä teemoja elämässäsi, ja millä tolalla itsetuntemuksesi ja ihmissuhteesi on?

Mainitsit postauksessasi, että tarkka omien halujen kuvaaminen puolisolle lässäyttäisi tunnelman. Olen itse aiemmin ollut ihmissuhteessa, jossa ajattelin samoin. Koska kumppani ei ollut penaalin terävin kynä ja käyttäytyi tuolloin eräänlaisen nuoruuden uhon vimmassa, huomasin tulevani satutetuksi -- ja samalla sen, ettei kumppanilla ole telepaattisia kykyjä. Niitä taitoja, tekoja ja sanoja joita minulla oli fantasioissani ei tapahtunut noin vain. Niitä olisi pitänyt pyytää. Tapahtui rajojenylityksiä (jotka eivät olleet ok) ja molemminpuolisten kaunojen määrä suhteessa kasvoi.

Traumaattisesta kokemuksesta ja siitä seuraavista eri psykologisista tiloista toipuminen voi kestää. Joissakin vaiheissa tietyt teemat triggeröivät tai vahvistavat parhaillaan tapahtuvia aivojen yrityksiä jäsentää tapahtumia. Joissakin vaiheissa kinkyily voi muistuttaa jostakin menneestä ja ikävästä, johon keskittyminen ei juuri nyt palvele hyvinvointia. Joskus ennen triggeröivä asia näyttäytyy neutraalina, joskus se voi voimauttaa.

Hyvin harvoin tällaisia hankalia asioita voi sivuuttaa puskemalla lävitse ja asettamalla itsensä olosuhteisiin, jotka oikeastaan tuntuvat epämukavilta.

Kaikki ajallaan.

Suosittelen, että jos lähdet tutkimaan kinkyyttä kumppanisi kanssa, tee se varovasti ja asteittain.

Erilaiset kinkyyn liittyvät työpajat (mm. piiskaus ja sidonta) ovat kullanarvoisia, jos niitä on saatavilla lähellänne. Ne ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia, joissa oppii tekniikoita ja tärkeitä turvallisuusasioita. Näistä edellämainitusta hyötyvät yleisesti ottaen kaikki, mutta traumataustaisena itsekin olisin satavarmasti hyötynyt siitä perehtyneisyydestä jota yhteisö voi antaa ensimmäisiä kinkykokeiluja tehdessäni.

Jos löydätte jotakin, mikä molempia kiehtoo, voitte kokeilla sitä myös keskenänne. Tunnustelkaa miltä eri asiat tuntuvat. Varmistakaa, että ilmapiiri on kehittävä ja että voitte jakaa tuntemuksia avoimesti ja luottaa toisiinne. Jos jokin tuntuu pahalta, on erittäin tärkeää, että toiminta loppuu heti ja että siitä keskustellaan yhdessä. En lähtisi ainakaan alussa kinkyilemään niin, että pohjatunne toiminnan taustalla on negatiivinen.

Vaikka puhuminen voi aluksi tuntua vaikealta, on se loppujen lopuksi todella oleellinen toimintaa pyörittävä keino kinkyilyssä ja kaikessa muussakin.

Jotkut asiat ovat vaikeita. Todella, todella vaikeita. Tuntuu ehkä siltä ettei ole ääntä puhua niistä nyt. Tai puhua niiden ylitse.

Sitä ei ymmärrä ennen kuin itse siihen asti kulkee, mutta sanon sen silti: Sinulla on oikeus pyytää sitä mitä haluat. Vetää rajoja. Korjata tapahtumien suuntaa. Sinulla on oikeus kokea ja näkyä. Kehittyä ja olla.

Sinä määräät sen mitä teet ja milloin -- ei kukaan muu. Olet oman itsesi tärkein tuki ja selkäranka.

Opi tunnistamaan kehosi ja mielesi signaalit ja kuuntele niitä.