[...]
J. Hollis kirjoittaa seuraavaa eri käsitteistä:
The collective unconscious: according to Jung: "it contains the whole spiritual heritage of mankind's evolution born anew innthe brain structure of every individual. ... the collective unconscious, so far as we can say anything about it at all, appears to consist of mythological motifs of primordial images. For which reason the myths of all nations are its real exponents. In fact, the whole of mythology could be taken as a sort of projection of the collective unconscious. We can therefor study the collective unconscious in two ways, either in mythology or in the analysis of the individual." What we all have in common is similar psychic structuring process. That's why you could have a dream tonight that has the essential motifs in it that someone dremt thousands of years ago.
Archetypes: Think abour achetypes as the image making process that arises spontaneously out of our psyche. Jung wrote: "the achetypes are the numinous (numinous = something that summons you, you do not choose it. You're touched by it) structural elements of the psyche and possess a certain autonomy and specific energy, which enables them to attach out of the conscious mind, those contents which are best suited to themselves. The symbols act as transformers, their function being to convert libido from lower to a higher form."
Archetypes are form, not content. A "pedestrian" dream of traveling carries the achetype of the journey, the voyage intonthe unknown. Think of archetypes in terms of categories. Location: the forest evokes the place without a path. The home, buildings and the city evokes ego operations, and the ocean evokes the source of life, the great unconscious. Movements: ascent, descent. Numbers: oneness evokes wholeness, twoness differention, counscious and splitting, the third the transcendent function that seeks healing, dynamic, the fourth: the encounter and integration of opposites. .... jne..
Examples of charged achetype: a parent is a giant psychologically to the child, yet the parent is also a wounded person. We mythologize them and see them as all powerfull since they mediate the world for us.
Omaa pohdintaani: arkkityyppinä äiti voi tietysti olla myös isä, ensimmäisenä hoivan antajana, mutta tämä mies on silti arkityyppinä äiti. Dualistinen käsite on jälleen dynaaminen sukupuolisesti. Arkkityypit ovat siis symbolisia, eivät konkreettisia.
[...]
... mutta nykyään symbolisia merkityksiä voi rakentua myös sellaiselle vanhemmuudelle, joka ei rakennu äiti/isä-dualiteetista. Se ei poista alkuperäisen asetelman
symbolista arvoa, vaan voi luoda uusia: ja sellaisetkin muodot vaativat käsitteellisiä viitekehyksiä tullakseen tulkituksi.
Mietin kommenttia lukiessasi lainaamaasi sitaattia vanhemmuudesta. Vaikka sukupuoliroolit saattavat vaihdella yhteiskunnasta ja kansasta toiseen, vanhemmuus on oletettavasti jotakin mikä on kaikille yhteistä.
Voitaisiinko arkkityypit siis hetkellisesti irrottaa niiden tulkintakulttuurissa saaduista muodoista (sisältäen sukupuolen) ja palauttaa ne sille abstraktille tasolle, mikä lähtökohtaisestikin mahdollistaa sen, että niillä on kyky esiintyä
eri muodoissa niin monessa erilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa?
Sivustoa kannattaa
