Animan ja animuksen käsitteitä LGBTQ- ja queer-kehyksissä haastava tutkimus

[Mr Birch]

James Perrin pyrki väitöstutkimuksessaan The Animum: Queering Jungian and Post-Jungian Anima / Animus Theories (Pacifica Graduate Institute -tutkijakoulu, Santa Barbara, California, Mythological Studies -koulutusohjelma, Depth Psychology -suuntautumisvaihtoehto) esittämään tavan sovittaa jungilaiset ja postjungilaiset anima- ja animus-teoriat (ns. ”animix”-teoriat) yhteen queer-teorian kanssa yhtenäiseksi queer-arkkityyppiseksi tulkintakehykseksi.

Perrinin lähtökohtana on ajatus, etteivät aiemmat yritykset sovittaa animan ja animuksen käsitteitä yhteen LGBTQ-näkökulmien kanssa ole onnistuneet siksi, että niissä on pyritty yhdistämään tiettyjä sukupuolia ja seksuaalisuuksia koskevia essentialistisia ja binäärisiä totuuksia, sen sijaan että olisivat tarkastelleet itse arkkityyppistä sukupuolta ja seksuaalisuutta.

Tavoite on kunnianhimoinen: pyritään rakentamaan uusi eri kantoja yhdistävä ns. metateoria. Queer-teoriat perustuvat kolmeen ytimeen: ruumiilliseen sukupuoleen (sex, bodily facticity), sosiaaliseen sukupuolisuuteen (gender, sociality) ja seksuaalisuuteen identiteettinä (identity). Perrinin tutkimus keskittyy näiden ydinten väliseen dynamiikkaan, jossa ne jatkuvasti ”sisältävät, synnyttävät, rakentavat, kietovat toisiinsa, kieltävät ja purkavat toisiaan”. Ydin on, ettei tätä dynamiikkaa pyritä pysäyttämään, vaan hyväksytään niiden muodostama ”suuri moninaisuus”. Tutkimuksessa huomio kohdistetaan sekä jungilaisen tradition hyödyntämiin kreikkalaisiin myytteihin, että muista traditioista peräisin oleviin myyttiaineksiin.

Työssä esitetään animum-käsite – yksi arkkityyppi, joka korvaa aiemmat animix-teoriat ja sisällyttää ne itseensä. Animum on arkkityyppinen sukupuoli ja seksuaalisuus itsessään. Se nähdään voimana, joka purkaa ja uudelleen rakentaa tosiasiallisen ruumiillisuuden, sosiaalisuuden ja identiteetin olemassaolon muotoja ja niitä koskevaa tietämistä. Animum-teorian hyödyntäminen edellyttää työskentelyä oman identiteetin toteutuneiden, toteutuvien, toteutumatta jääneiden tai jäävien puolien ja mahdollisuuksien kanssa.

Yhteenvedossaan Perrin viittaa animumiin jännitteiden ja paradoksien muodostamana ykseytenä, joka ”käsittää meidät kaikki, kaikki ihmiset, maailman ja äärettömyyden”. Hänen mukaansa ”sukupuolet, sukupuoli-identiteetit ja seksuaalisuudet ovat itsessään eräänlaisia hermeneutiikoita eli tulkintatapoja ja tietoteorioita” ja sellaisina välttämättä puutteellisia tulkintoja animumista.

Lähteet
Pacifica Graduate Institute 2021. Dissertation Oral Defenses: The Animum: Queering Jungian and Post-Jungian Anima / Animus Theories https://www.pacifica.edu/dissertation-oral-defense/the-animum-queering-jungian-and-post-jungian-anima-animus-theories/
Perrin, James 2021. The Animum: Queering Jungian and Post-Jungian Anima/Animus Theories. Proquest / GenderWatch -tietokanta. https://www.proquest.com/openview/68a33f72a2b1be2038536101b9e9676d/1.pdf?pq-origsite=gscholar&cbl=18750&diss=y

[777]

Jos kommentoisin mitä ajattelen kaikesta edellämainitusta, saisin välittömästi bannit joten valitettavasti en voi kommentoida mitään.

[Gamygym]

Kiitos kun lisäsit tämän!

Viitekehys kaipaa konkretiaa ja mielestäni piirtää LGBTQ-yhteisöstä kuvaa turhankin vallankumouksellisena. Jossain tulee piste, jossa pelkkä hetero- ja cisnormin rikkominen ja siitä irtiriistäytyminen ei enää riitä, vaan queeriakin (tai animasta tai animuksesta poikkeavaa) kemusta täytyy tutkia ja lihottaa oikealla asiasisällöllä ja asioiden tarkemmalla tarkastelulla.

Jos historiallisesti ymmärretty ja jäsennetty heterous määritetään binäärisenä, staattisena. ja tarkkaan jäsentyneenä (myös psykologisesti), ja queer (tai nykyiset uudemmat suhteiden ja olemisen muodot) taas siitä irtautuvana jatkuvana prosessina, sivuutetaan siinä täysin ne heteronormin sisäiset muutokselliset ja toisaalta queer-kokemuksen sisäiset muuttuvammat rakenteet ja elementit.

Jokin ankkuri olisi kiva tässä meitä ympäröivässä kaaoksen meressä.

[Gamygym]

Jos kommentoisin mitä ajattelen kaikesta edellämainitusta, saisin välittömästi bannit joten valitettavasti en voi kommentoida mitään.

Se lienee ihan ilmaisutavasta ja puheenparresta kiinni. Kaikenlaista voi sanoa, kunhan vain verhoaa sen silä lailla sopivasti.

[Mr Birch]

Minulle tämä oli jännä lukukokemus sikäli, että olen ollut ihan toisesta suunnasta tekemisissä tällaisten rakenteiden, erityisesti hierarkioiden, haastamis- ja purkamistavoitteiden kanssa. Voi sanoa, että se liittyy tiedonhallintaan ja -hankintaan enemmän kuin mihinkään yksittäisiin "sisältöihin" tai aihepiireihin. Jacques Derrida on tullut vastaan, samoin kuin eräistä uskonnoista ja taiteista tai käsityöstä omaksutut rakenteet, joista on tullut osa luokituksen teorian käsitteistöä. On tutkijoita, jotka ovat perehtyneet eri tiedonaloihin ja kulttuureihin nimenomaan löytääkseen tiedonhallinnallisesti kiinnostavia uusia rakenteita ja ilmiöitä. LGBTQ ja queer voivat olla tältä kannalta kiinnostavia sisältöalueita. Tämän artikkelin kuvaama tutkimus havainnollistaa sitä ja haastaa tietoammattilaista itselle vieraiden käsitteiden ja rakenteiden kanssa.

Mr B

[Hoo]

En oikein ymmärrä tuon pointtia, koska sukupuolia on kuitenkin vain kaksi ja Jungilaisuuden idea juurikaan ei ole sukupuolien erojen korostaminen vaan niiden dynaaminen sekoittuminen. Siitähän anime ja animus termeissä on kyse. Ja linkittyen hermeettiseen filosofiaan polarisaation laki on vahvasti silti läsnä Jungilaisessa käsitteistössä.

Vaikuttaa jotenkin epätoivoiselta toiveelta selittää kaikki auki. Jung painotti mytologia viittauksissaan (joita on valtavasti) psyyken elementtien olevan olleen ihmiselle tiedossa aina läpi historia. Mielen prosesseilla on sama pohjimmainen arkkityyppi, vaikka ilmenevät meillä eri syistä. Sadut, tarinat, myyttiset hahmot ovat olleet kautta ihmisen historian selittämässä unien ja alitajunnan kollektiivisia, samankaltaisia elementtejä. Jungilaisuus analyyttisena terapeuttisena teoriana perustuu siis alitajunnan kautta tunteiden käsittelyyn (mm ns active imagination metodina).

Kautta historian on myös ollut sukupuolisia poikkeamia ja sukupuoli-identiteetin muotoja. Jung ei varmastikaan ollut näistä ymmärtämätön. Mutta kaksinapaisuus on aina läsnä. Meidän kaksi eri puolta, joiden tasapaino näyttäytyy varmasti monella eri tapaa.

Jos nyt suoraan sanon niin Jung olisi hieman hymyillyt tälle yritykselle. Hän usein sanoikin että hänen oppinsa väärintulkitaan useammin kuin oikeintulkitaan. Eikä ihme. Sen verran herkullinen on ymmärtää vain oman tarpeensa mukaan tämäkin teoria ja metodin viitekehys.

[Mr Birch]

En oikein ymmärrä tuon pointtia, koska sukupuolia on kuitenkin vain kaksi

Ymmärrysyrityksesi voi kaatua kahden sukupuolen oletukseen. Perrinin lähtökohta on tässä: "pyritään rakentamaan uusi eri kantoja yhdistävä ns. metateoria. Queer-teoriat perustuvat kolmeen ytimeen: ruumiilliseen sukupuoleen (sex, bodily facticity), sosiaaliseen sukupuolisuuteen (gender, sociality) ja seksuaalisuuteen identiteettinä (identity)." Siis jo sukupuoleen liittyviä näkökulmakäsitteitä on kolme ja tämä on "kerrottava" kuhunkin näkökulmaan sisältyvällä variaatiolla, jotta päästään purkamaan käsitekokonaisuutta. Nämä näkökulmakäsitteet eivät ole metateoreettisesti käytettyinä binäärisiä. Metateoria tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan kehikkoa, johon mahtuvat kahden sukupuolen oletuksen lisäksi myös sen vaihtoehdot. Samalla tavoin voisi olla ja onkin fysiikan metateoreettisia kehikoita, joissa on yhtä aikaa mukana sekä newtonilainen mekaniikka että suhteellisuusteoria ja vastaavalla tavalla on laita mm. kasvatustieteessä: ilmiökenttä on (osin) sama, mutta tarkasteluperusta ratkaisevasti erilainen.

Mutta tämä on loputon suo ja kiistakenttä, joka ei ole minun ydinosaamisaluettani. Lue siis alkutekstiä ja siihen kohdistuvia viittauksia; kääntäjät kääntää tarvittaessa. Lisäksi Baarissa on henkilöitä, jotka ovat minua pätevämpiä tätä avaamaan.

Mr B

[Gamygym]

En oikein ymmärrä tuon pointtia, koska sukupuolia on kuitenkin vain kaksi ja Jungilaisuuden idea juurikaan ei ole sukupuolien erojen korostaminen vaan niiden dynaaminen sekoittuminen. [...]

Tarpeista jaottelulle

Nähdäkseni tarve uudenlaiselle jaottelulle on syntynyt siksi, koska aiemmissa jungilaisissa teorioissa sukupuoli, seksi ja seksuaalisuus on liitetty liian vahvasti sellaisiin arkkityyppeihin, jotka eivät enää välttämättä vastaa nykyihmisen kokemusta -- tai ymmärrys femininiisestä / maskuliinisesta ym. on muuttunut siinä missä yhteiskunta ja ihmisyyskin aikojen saatossa on.

Anima/animus-mallia on pidetty liian dualistisena. Moni kokee, että jako ei päde heidän kokemukseensa, tai heidän koettu anima/animus-hahmonsa ei olekaan vastakkaista, vaan jotakin toista sukupuolta. Jungin teoriassahan maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat aika pitkälti rinnakkain tai vuorovaikutteisia, mikä ei aivan kolahda heille, jotka asettuvat näiden normien ulkopuolella.

Lisäksi ajatus siitä, että ihmisessä olisi jokin muuttumaton sisäinen mytologia / arkkityyppien kuvasto, lienee lievästi sanottuna uskonnollinen. Joissakin tapauksissa sitä ollaan pyritty käyttämään jopa homoseksuaalien tai transihmisten parantamiseen.

Nykyisessä, vapaammassa yhteiskunnassa eri ihmisten välille muodostuu uudenlaisia symbolisia yhteyksiä, joita ei voida enää mahduttaa vanhemman jungilaisen arkkityyppiteorian alle.


Aikasidonnaisuudesta

On hyvä tiedostaa, että myös Jung kehitti teoriaansa sidoksissa aikaan, jona eli ja toimi. Aivan kuten historiankirjoitus, myös psykologia lienee aikansa tuotos.

Ihmisethän tulkitsevat jatkuvasti maailmaa ympärillään, määrittelevät itseään ja tulevat määritellyksi ja muokatuksi sen kautta. Siinä määrin maskuliinisen ja feminiinisen kahtiajako on todellinen, vaikkakin sukupuoliroolit ovat varsinkin nykyään vapaassa yhteiskunnassa liikkeellä tavalla, joka tekee niistä joustavampien oloisia kuin aiemmin.

Ne asiat, joita oletimme absoluuttisiksi ja kiveenhakatuiksi, osoittautuvat joistakin muista olosuhteista johtuviksi. Se luo painetta uudistaa teoriaa.

Ja kun uusia merkityssuhteita erilaisten ihmisten välille syntyy, tulee tarve mallintaa myös niitä.

Lienee ehkä aiheellista kysyä, edustaako nykyinen liikehdintä todella jotakin sellaista uutta, jonka pohjalta vanhaa teoriaa pitäisi uudistaa. Onko se vain kapinaa vakiintuneesta järjestyksestä, voiko sitä yleistää teoriaksi?


Järjestyksestä ja kaaoksesta

Queer-kokemus pitää sisällään vähintäänkin assosiatiivisia merkityksiä hajanaisuuteen, vanhan järjestyksen purkamiseen, itsemäärittelyoikeuteen ja valinnan vapauteen suhteessa vanhempiin vallinneisiin järjestyksiin.
''
'Ehkä siksi myös nämä uudemmat teoriat keskittyvät vastakkainasetteluun valmiiden rakennelmien ja villin ja vapaan sisäisyyden välille -- tai ehkä ajatus sisimmän loputtomasta, hallitsemattomasta potentiaalista heijastelee jonkinlaista psykologista ajatusta siitä, että meissä jokaisessa asustelee pieni kosmos.

Käsittääkseni Jung on tutkinut homoseksuaalisuutta hermafrodiitin käsitteen kautta.

 Euroopan tiedehistoriassa oli tietty rajattu aika (ja epäilemättä paikka ja yleisö, ainakin teosofisissa piireissä ajatuksella leikiteltiin), jona hermafrodiitit symboloivat täydellisyyttä, maskuliinisen ja feminiinisyyden yhdistymää. Tyypillisesti, ihmisten kesken, tämä täydellisyys saavutettiin esim. avioliiton kautta, mutta miksei se voisi merkitä myös itsen sisäistä integraatiota?

Jungilaisessa ajattelussa hermafrodiitin käsite symboloi Itseä: tilaa, jossa paitsi maskuliinisuus ja feminiinisyys, myös alitajuinen ja tietoinen yhdistyivät.

Sukupuolilla leikittelevä jungilainen teoria ei siis liene mikään uusi asia.

Miksei animumkin voisi kolautella alitajunnan ovia joustamattomasta sukupuolihierarkisuudesta poikkeavana hahmona?  Senhän tarkoitus on symboloida nimenomaan tiedostamatonta, ja sinne mahtuu vaikka ja mitä.

Erityisesti nykypäivänä, jossa naisen maskuliinisuus ja miehen feminiinisyys eivät välttämättä sinne alitajuntaan jää.

[Hoo]

Olen täysin eri mieltä. Et ilmeisesti ymmärtänyt mitä kirjoitin Jungilaisesta käsitteestä sukupuolisuuteen liittyen. Miten Jung sen näki. Mutta harva ymmärtää.

Jung ei ollut uskova. Hän kyllä kamppaili kovasti uskon ja tieteen välisen problematiikan suhteen. Mutta hänen "Divine" ja "God" käsite ei itseasiassa ole jumaluitta sen perinteisessä merkityksessä. Vastaus löytyy hermeettisestä filosofiasta mihin hän uskoi. Se oli ennemminkin "The All" mitä esimerkiksi muut psykologit ovat myös muokanneet omien teorioidensa tarpeisiin. Esim Bion:n käsite "O" mikä on matemaattinen muoto.

[Hoo]

Itselleni herää kysymys mihin tarpeeseen Queer henkilöt pyrkivät teoriaa luomaan? Mihin tarpeeseen selitys itsestä ja sukupuoli-identiteetistä tarvitaan. Miksi siihen ei voi uskoa vain itse? Voiko tarve liittyä yhteiskunnalliseen hyväksyntään? Jos, niin miksi? Eikö tunne seksuaalisesta tarpeesta riitä itselle?

Tulee ajatus että heteroseksuaalista avioliittoa pidetään yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpänä ja tätä mallia myös tuetaan. Kyllä, näinhän on. Ei mikään uutinen. Mutta miksi näin on? Kysehän ei ole siitä että keski-ikäinen lapsiperhe olisi seksuaali-identiteetiltään mieluisampi sietää. Arvohan on pelkästää taloudellinen. Keski-ikäinen lapsiperhe on tuottavin veronmaksaja. Lapset ovat tulevaisuuden veronmaksajia. Kaikki on puhtaasti markkinatalouden sanelemaa "hyväksyntää". Miettikää vaikka miksi isojen kaupunkien infrastruktuuria kehitetään miljoonilla. Miksi ei kehitetä terveydenhuoltoa. Ihan sama syy. Keski-ikäinen hetero lapsiperhe.

Tämä taas ei liity mitenkään yksilön omaan psyyken hyvinvointiin. Se miten hän hyväksyy itsensä, löytää paikkansa ja rakkautensa ulottuvuudet.

Heteropariskunnat eroaa jotakuinkin 50% todennäköisyydellä kun lapset ovat kriittisessä iässä henkisen kehityksen suhteen. Isät katselee pornoa ja äidit lukee Harlekiini-romaaneja, tappelevat lapsiensa huomiosta ja heittäytyvät uusiin parisuhteisiin täynnä sitä itseään ja löytävät ehkä lopulta uskonnon minkä tähteä seurata. Tai uuden harrastuksen. Tai lisää pornografista viihdettä telkkarista.

[Gamygym]

Olen täysin eri mieltä. Et ilmeisesti ymmärtänyt mitä kirjoitin Jungilaisesta käsitteestä sukupuolisuuteen liittyen. Miten Jung sen näki. Mutta harva ymmärtää.

Jung ei ollut uskova. Hän kyllä kamppaili kovasti uskon ja tieteen välisen problematiikan suhteen. Mutta hänen "Divine" ja "God" käsite ei itseasiassa ole jumaluitta sen perinteisessä merkityksessä. Vastaus löytyy hermeettisestä filosofiasta mihin hän uskoi. Se oli ennemminkin "The All" mitä esimerkiksi muut psykologit ovat myös muokanneet omien teorioidensa tarpeisiin. Esim Bion:n käsite "O" mikä on matemaattinen muoto.

Ymmärsin, mutta nähdäkseni ymmärrämme asian eri tavoin. Uskonnollisuudella en viitannut mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan pikemminkin siihen, miten arkkityyppien luonne tuskin on olemiseemme syvällä tavalla nakutettu tai edes tieteellisesti todistettavissa, vaan pikemminkin ihmisen luomaa käsitteistöä.

Tässä asiassa on aika isolti kyse niistä suurista raameista, joiden pohjalta maailman ymmärtää. Kun becovat erilaiset, on vaikeampi asettua toiseen perspektiiviin.

[Mr Birch]

Itselleni herää kysymys mihin tarpeeseen Queer henkilöt pyrkivät teoriaa luomaan? Mihin tarpeeseen selitys itsestä ja sukupuoli-identiteetistä tarvitaan. Miksi siihen ei voi uskoa vain itse?

Tietoa muodostetaan ja käytetään eri intresseistä käsin eikä sille välttämättä ole mitään valmista käyttötarkoitusta odottamassa. Teoriat ovat rakenteellisesti yksittäistä käsitettä laajempia kokonaisuuksia, laajemman informaation tiivistyksiä ja ennen kaikkea tutkimuksen ja ymmärtämisen apuvälineitä. Sen sijaan tietoa on kovin kapeassa mielessä sellainen, jonka yksilö muodostaa (teoretisoi) voidakseen uskoa vain itse. Ei näköjään turhaan sanota, että tieto lisää tuskaa.

Mr B

[Hoo]

Gamygym: Arkkityypit nimenomaan ovat Jungilaisen teorian mukaan läpi koko ihmuskunnan historian olleet samankaltaisia. Niissä yhdistyy ihmisen psyyken perusrakenne siten että niiden lähtökohta on arkkityyppi, ilmenemä erilainen yksilöstä riippuen. Siten on täysin hullua puhua että queer ihmisille olisi jokin erilainen arkkityyppi olemassa. Ennemminkin heidän tulisi tutkailla itseään syvemmin miten jo olemassa olevien arkkityyppien olemus näkyy heissä. Ja miksi. Mytologia, unikuvat ja alitajuntamme antavat tähän koko ajan vinkkejä.

Eikö ole hienoa ettö queer ihmisissä ei ole mitään poikkeavaa? He eivät ole mikään mutaatio. Ainoastaan ihmisiä siinä missä muutkin.

Lisäys myöhemmin: Ajatustani tukee nykytiede fysiologiasta. On todettu että vaikka naisten ja miesten aivot ovat rakenteeltaan samanlaiset ja samankokoiset, meidän aivoradat kulkevat ihan eri kautta. Tämä tukee Jungilaista peruskäsitystä siitä että anime ja animus ovat todella sukupuolisia asioita, dynaaminen vastapari.

[Mr Birch]

Arkkityypit nimenomaan ovat Jungilaisen teorian mukaan läpi koko ihmuskunnan historian olleet samankaltaisia.

Arkkityyppiä (sen mahdollisuutta) on kiinnostavaa pohtia erilaisten käsiteteorioiden kautta. Karkea jakohan niissä menee siten, että käsite voi olla a) abstraktio (sellainen kuin vaikkapa vakio pii), b) mentaalinen edustus ("kuva aivoissa"; näitä on voitu todeta kuvantamisessa aktivaationa spesifeillä aivoalueilla, mutta silti ne ovat ongelma vaikkapa marxilaisittain ajatteleville, joiden mukaan havaitsemisen tapa on väärä ja sitä myötä myös havainto) ja c) sosiaalisesti syntynyt, jaettu tapa toimia (tällainen toiminnaksi tulkkiutuva käsite ei "sijaitse" missään); näitä kutsutaan usein myös käytännöiksi.

Kun/jos arkkityypin olemukseen kuuluu ajattomuus ("läpi koko ihmiskunnan historian") ja riippumattomuus yksittäisistä kulttuureista ja niiden tuottamista välittäjistä, niin ilmeisiä ja vaikeita kysymyksiä ovat mm. seuraavat:
1. mikä arkkityyppiä välittää eteenpäin (vrt. käsitteiden olomuotoja yllä)?,
2. mikä sen olemisen tapa on (vaikkei oletettaisikaan, että sen pitäisi "sijaita" jossakin)? ja
3. seuraava ajatuskoe: Leikitään, että ihmiskunta kokonaan lakkaa joksikin aikaa olemasta ja tekemästä mitään, mutta kuitenkin säilyy vaikka geenipankkina syväjäässä ja herää sitten (jonkun ulkopuolisen auttamana) uudelleen. Mitä arkkityypeille on tapahtunut - ovatko ne ennallaan, poistuneet vai korvautuneet tämän auttavan ulkopuolisen vastaavilla rakenteilla? ja jatkoksi:
4. Oletetaan, että edellisen kohdan tapahtumasarjassa on käynyt niin, että sukupuolet ovat (mutaatioiden tai kontaminaation seurauksena) jääneet matkalle ja tilalla on jotain muuta - mitä on tapahtunut arkkityypeille?

Mr B

[Hoo]

Olen osallistunut lukemattomiin Jungia koskeviin keskusteluihin netissä. Olen huomioinut että ihmisillä on hyvin ristiriitaisia tulkintoja aiheesta. He ottavat sen mitä itse tarvitsevat jungilaisuudesta, kuin laastarin ajatusten tueksi tai suojaksi. Pahin on mielestäni että animus ja anime käsitteiden sisältöä on alettu käyttämään gender war ilmiössä aseena. Rumaa. Niin rumaa. Mutta ihminen on.

En ole itsekään mikään mestari mutta tämä on koskettanut itseäni syvällisesti ja siksi olen aiheen suhteen herkkänä. Omat demonini saattavat näkyä rivien väleistä nekin.

James Hollis on yksi vanhimpia jungilaisia analyytikkoja ja opettajia. Tässä lyhyesti lainaus hänen koonnistaan. Hollis on itse kokenut jungilaisen masennuksesta ja eksistentiaalisesta kriisistä selviytymisen keinon nuorena miehenä. Kuten kaikki hyvät opettajat ovat kulkeneet myös syvissä vesissä.

J. Hollis kirjoittaa seuraavaa eri käsitteistä:
The collective unconscious: according to Jung: "it contains the whole spiritual heritage of mankind's evolution born anew innthe brain structure of every individual. ... the collective unconscious, so far as we can say anything about it at all, appears to consist of mythological motifs of primordial images. For which reason the myths of all nations are its real exponents. In fact, the whole of mythology could be taken as a sort of projection of the collective unconscious. We can therefor study the collective unconscious in two ways, either in mythology or in the analysis of the individual." What we all have in common is similar psychic structuring process. That's why you could have a dream tonight that has the essential motifs in it that someone dremt thousands of years ago.

Archetypes: Think abour achetypes as the image making process that arises spontaneously out of our psyche. Jung wrote: "the achetypes are the numinous (numinous = something that summons you, you do not choose it. You're touched by it) structural elements of the psyche and possess a certain autonomy and specific energy, which enables them to attach out of the conscious mind, those contents which are best suited to themselves. The symbols act as transformers, their function being to convert libido from lower to a higher form."

Archetypes are form, not content. A "pedestrian" dream of traveling carries the achetype of the journey, the voyage intonthe unknown. Think of archetypes in terms of categories. Location: the forest evokes  the place without a path. The home, buildings and the city evokes ego operations, and the ocean evokes the source of life, the great unconscious.  Movements: ascent, descent. Numbers: oneness evokes wholeness, twoness differention, counscious and splitting, the third the transcendent function that seeks healing, dynamic, the fourth: the encounter and integration of opposites. .... jne..

Examples of charged achetype: a parent is a giant psychologically to the child, yet the parent is also a wounded person. We mythologize them and see them as all powerfull since they mediate the world for us.

Omaa pohdintaani: arkkityyppinä äiti voi tietysti olla myös isä, ensimmäisenä hoivan antajana, mutta tämä mies on silti arkityyppinä äiti. Dualistinen käsite on jälleen dynaaminen sukupuolisesti. Arkkityypit ovat siis symbolisia, eivät konkreettisia.

Mietin yhä syytä miksi queer ihmiset haluavat luoda vanhan teorian päälle uutta konseptia.
Voisiko tämä johtaa siitä koska eheyttämis ajatuksesta on suhteellisen lyhyt aika hoitotieteessä ja käytänteissä organisaatiotasolla. Haavat ovat yhä auki.

Itselleni tulee valitettavasti mieleen että uusi anime/animus johdos on lähinnä vain uusi ns. "kompleksi", mikä lähinnä toimii estäen ihmistä pääsemään käsiksi primaariin alueeseen itsessään ja työskentelemään sen kanssa. Siihenhän jungilainen terapeuttinen työskentely perustuu. Koska genre vastustaa "eheyttämisen" ajatusta periaatteellisesti, tämä uuden käsitteen luonti on vastavoimana toimiva kompleksi.