Mihin Sexpoa ylipäätänsä tarvitaan?

[Jägermies]

Sexpon rahoitushan on nyt vaakalaudalla niin olisi ehkä syytä arvioida Sexpon yhteiskunnalista merkitystä eli onko rahoille saatu tarpeeksi vastinetta?
Kuten tuo Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennaltaehkäisy jää Sexpon sivuilla vähän epämääräiseksi?
Pyöriikö noilla sakkia vankiloissa valistamassa seksuaalirikollisia? Onko Panda Paalanen mukana kokemusasiantuntijana?

[susa-anniina]

Kyllähän niillä on serie hanke yhdessä kriminaalihuollon kanssa https://sexpo.fi/serie/

Ei kait ongelma seksuaalirikollisella (niin kuin enemmän ja vähemmän kaikilla rikollisilla) ole se, ettei tiedettäisi onko joku toiminta oikein vai väärin, vaan se että syystä tai toisesta valitaan toimia väärin. Tiedän, että jossakin hankkeessa mukana olevat ihmiset tietävät toimivansa väärin ja haluavat valtaisa itsekin apua itselleen jotta kykenisivät toimimaan toisin. Avun saaminen tuntuu olevan vaan yksi haaste tässä.

[stoge]

Noita avustusohjelmiahan ei mitata tuloksellisuudella, niitä mitataan enemmän sillä, paljonko ne tavoittavat ihmisiä.

Eli esimerkiksi rikoksen uusinnan laajuudesta vs ohjelmiin osallistumisesta ei ole mitään julkista tilastointia tms.
Jos siis tälläistä tietoa halutaan käyttää tarpeellisuusajattelun pohjana.

Se sitten, jos ajattelee, että ohjelmista risen ulkopuolelta haetaan apua itse niihin hakeutumalla, näen että ohjelmista mahdollisesti on
hyötyä ihmisille, jotka apua itselleen hakevat. Ja taas, kuinka paljon esim. ennaltaehkäisevä vaikutus on, eipä sille ole mittaria.

Sitten taas jos haluaa tarkastella asiaa rahan kannalta, voi stean sivuilta katsoa mihin fyrkkaa on haettu ja mihin myönnetty.

Joten joo, mutu ja mielipide ja sillai. 

[Occam]

 Kun järjestöjen tukia leikataan, on hyvä arvioida sitä millaisia vaikutuksia järjestöjen toiminnalla on ollut. Pyrkimykset ja tavoittavuus eivät sinänsä kerro tuloksista. Kun raha ei ole omaa ja antaja kysyy - mitä tällä rahalla saadaan aikaan, niin se että viesti tavoittaa ihmisiä ei ole sama kuin saadaanko tuloksia aikaan. Ilmaisjakelulehtikin tavoittaa alueensa ihmiset mutta voi mennä roskiin mainoksien mukana.

 Sexpon osalta siellä on tuuletettu henkilöstöä valitettavan myöhään. Mainehaittaa on tullut, joka tulee läpi jo uutisointiin linkittyvien aiempien artikkeleiden otsikoista. Aiemmat hallituksen puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja tuskin tulevat koskaan avautumaan siitä miksi nopeammin ei reagoitu jopa vastoin omaa linjaa. Itse arvioin negatiivisen julkisuuden vaikuttavan jo aiemmin julkisen rahoituksen uudelleenarviointiin. Mutta pyörät pyörivät hitaasti.

 Järjestötoiminnassa ei tehokkuusajattelu ole samaa kuin yrityspuolella. Jos järjestöjä altistettaisiin enemmän samoille kriteeriarvioille kuin yritystukien osalta, tällä tarkoitan erityisesti toiminnan mitattavuutta panos-tuotos ajattelulla, voisi järjestökenttä nopeasti näyttää erilaiselta.

 On hyvä ajatus estää seksuaalirikoksia ennalta. On myös hyvä estää / tukea sitä ettei tällainen rikollisuus uusiudu. Mutta onko esim. Serie-hankkeesta numeraalista näyttöä hankkeen tehokkuudesta? En ole itse jaksanut asiaan perehtyä tarkemmin.

 Uskon että Sexpon nimi on kuitenkin Suomessa tuttu tänä päivänä useammalle sen entisen toiminnanjohtajan toilailujen ansiosta, kuin työstä mitä se tekee.

 

[stoge]

....Mutta onko esim. Serie-hankkeesta numeraalista näyttöä hankkeen tehokkuudesta? En ole itse jaksanut asiaan perehtyä tarkemmin. ...

http://hdl.handle.net/10138/587136

[susa-anniina]

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

[stoge]

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

[Everett_Reno]

Eiköhän tässä oo kyse ihan kansalaisyhteiskunnan alasajopyrkimyksestä - oli kyseessä sitten toimivat ja tulokselliset järjestöt tai ei. Käsittääkseni näille toimijoille varatut rahat olivat aika mitätön osa valtion budjetista ja siihen nähden "hinta/potkusuhde" on ollut kokonaisuudessaan huippu mutta meille suomalaisille saa markkinoitua asioita "tehokkuudella", "säästöillä" ja sillä jos "joku laiska saa ehkä ilmaista rahaa tekemällä jotain mitä en tajua ja/tai ei kiinnosta minua". Tarvitaan lisää kyynisiä, epätoivoisia, passiivisia ja tyhmempiä ihmisiä jotta ne äänestää oikein lienee tässä takana oleva ajatus. Sexpo olis kyllä voinut hoitaa tän henkilöstä johtuvan mainehaitta-asian fiksumminkin.

[susa-anniina]

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

Kauniita ajatuksia, mutta terveydenhuollon johtaminen ja järjestäninen on jossakin määrin aina terveystaloustiedettä, jossa rajallisia resursseja koetetaan optimoida parhaan hyödyn saavuttamiseksi. Jos ihmisiltä kysytään, pitäisikö ihmisen saada parasta mahdollista hoitoa hinnasta huolimatta, aika moni vastaa että "pitäisi". Jos samoilta ihmisiltä kysytään, että paljonko heidän veroprosenttiaan voisi nostaa tuon parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi, tuleekin rajauksia...

[Jägermies]

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

Kauniita ajatuksia, mutta terveydenhuollon johtaminen ja järjestäninen on jossakin määrin aina terveystaloustiedettä, jossa rajallisia resursseja koetetaan optimoida parhaan hyödyn saavuttamiseksi. Jos ihmisiltä kysytään, pitäisikö ihmisen saada parasta mahdollista hoitoa hinnasta huolimatta, aika moni vastaa että "pitäisi". Jos samoilta ihmisiltä kysytään, että paljonko heidän veroprosenttiaan voisi nostaa tuon parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi, tuleekin rajauksia...

Moni varmasti keksisi ainakin mielestään parempia säästökohteita mutta kun järjestöjä laitetaan tärkeysjärjestykseen niin sen pitää perustua johonkin muuhun kuin kolikon heittoon.
Esimerkiksi kun päihderiippuvaisten majoitusta ja selviämistiloja leikataan niin se näkyy siinä että nuo pyörivät enemmän kaduilla mikä taas johtaa muihin ongelmiin.

[oPoika]

Kauniita ajatuksia, mutta terveydenhuollon johtaminen ja järjestäninen on jossakin määrin aina terveystaloustiedettä

Tosiasia kuitenkin on, että lähes kaikille ihmisille on vaikea ajatus, että heitä itseään tai heidän läheisiään, esimerkiksi lapsiaan, ei hoidettaisi siksi, että se on niin kallista. "Voisimme pelastaa sinut tai pidentää elämääsi merkittävästi, mutta koska se tulee liian kalliiksi, joudut kuolemaan."
Työikäinen voi ajatella, että vanhusten hoitaminen pitäisi lopettaa, mutta sitten kun oma aktiivista elämää elävä liikkuva ja matkusteleva 78-vuotias isä sairastuu syöpään, hoitamattomuus ei enää tunnukaan hyvältä idealta.

[Velho]

Kansalaisjärjestöt tulisi rahoittaa iansalaisten toimesta suoraan, ei verovarojen kautta. Annettakoon vaikka sitten lahjoituksille verovähennysoikeuksia.

Yhteiskuntamme tulee kaatumaan jatkuvaan julkisen ha kolmannen sektorin kasvuun joka on nopeampaa kuin muu kasvu. Valitettavasti demokratian keinoin sitä ei enää voida korjata, liian moni elää suoraa tsi välillisesti tuon rahoituksen kautta ja iso osa muista ei käsitä.

Terveydenhuollon osalta optimointia voi miettiä esimerkiksi montako ihmishenkenkä jollakin rahasummalla pelastetaan ja maksimoida tuo. Vastaavasti voidaan ajatella elämänlaadun parantumisen kannalta ja se maksimoinnilla.

Pidemmän päälle vain julkisen kulutuksen, oli se suoraa tai epäsuoraa, pitäminen aisoissa on ainoa kestävä keino ylläpitää ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.

[stoge]

Meillä puuttuu tota hoidon vaikuttavuuden arviointia tosi monessa. Ihan terveydenhoidossa kun valta osa hoidosta on sellaista, ne tä oikeastaan ei ole tutkittu tai seurattu että mitä vaikutuksia sillä hoidolla on saavutettu.

Ja osaltaan, hyvä näin.

Koska muuten tullaan tilanteeseen, joka jo nykyään vaikuttaa moneen päätökseen perus humanitaarisessakin toiminnassa eli käytetty raha vs. saavutettu hyöty.
Jos jollain toiminnalla todellisuudessa miljoonalla pelastetaan vaikka kaksi ihmistä, ei se tuottavuuden näkökulmasta ole kannattavaa, mutta se on kannattavaa niiden kahden ihmisen näkökulmasta.

Kun kannattavuudella ei ole mittaria, ainoa perusteltu lähtökohta on ajatella koko otannan siirtymistä negatiiviselle tulokselle jos toiminto poistetaan, jolloin lähtökohta ajattelulle on vähän eri.

Sitten jos oikeasti halutaan tehostaa ja säästää fyrkkaa, ollaan jo melko monimutkasissa asioissa, kun puhutaan ihmiskohtaloista.
Toki, jos itseä ei kosketa, aivan sama.

 

Kauniita ajatuksia, mutta terveydenhuollon johtaminen ja järjestäninen on jossakin määrin aina terveystaloustiedettä, jossa rajallisia resursseja koetetaan optimoida parhaan hyödyn saavuttamiseksi. Jos ihmisiltä kysytään, pitäisikö ihmisen saada parasta mahdollista hoitoa hinnasta huolimatta, aika moni vastaa että "pitäisi". Jos samoilta ihmisiltä kysytään, että paljonko heidän veroprosenttiaan voisi nostaa tuon parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi, tuleekin rajauksia...

Ei mulla ole mikään ruusunen maailmankatsomus.

Pointti nimenomaan oli, että ei pystytä tekemään budjetointia, että kolmella raiskatulla lapsella ostetaan pääministerin lentsun hoito. 
Jos pystyttäis, meno ois himppasen raa'empaa kun nyt. 

[stoge]

....
Moni varmasti keksisi ainakin mielestään parempia säästökohteita mutta kun järjestöjä laitetaan tärkeysjärjestykseen niin sen pitää perustua johonkin muuhun kuin kolikon heittoon.
Esimerkiksi kun päihderiippuvaisten majoitusta ja selviämistiloja leikataan niin se näkyy siinä että nuo pyörivät enemmän kaduilla mikä taas johtaa muihin ongelmiin.

No täähän se on. Densat kadulla vs. raiskatut lapset, tehokkuuskertoimia ei ole.
Minkä kukin kokee itselleen oleelliseksi ja minkä kustannuksella. 

[Jägermies]

Kansalaisjärjestöt tulisi rahoittaa iansalaisten toimesta suoraan, ei verovarojen kautta. Annettakoon vaikka sitten lahjoituksille verovähennysoikeuksia.

Yhteiskuntamme tulee kaatumaan jatkuvaan julkisen ha kolmannen sektorin kasvuun joka on nopeampaa kuin muu kasvu. Valitettavasti demokratian keinoin sitä ei enää voida korjata, liian moni elää suoraa tsi välillisesti tuon rahoituksen kautta ja iso osa muista ei käsitä.

Terveydenhuollon osalta optimointia voi miettiä esimerkiksi montako ihmishenkenkä jollakin rahasummalla pelastetaan ja maksimoida tuo. Vastaavasti voidaan ajatella elämänlaadun parantumisen kannalta ja se maksimoinnilla.

Pidemmän päälle vain julkisen kulutuksen, oli se suoraa tai epäsuoraa, pitäminen aisoissa on ainoa kestävä keino ylläpitää ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kyllähän se tulee pysymään aisoissa joko oma-aloitteisesti tai sitten EU&IMF tekee harjauksen ala Kreikka.

....
Moni varmasti keksisi ainakin mielestään parempia säästökohteita mutta kun järjestöjä laitetaan tärkeysjärjestykseen niin sen pitää perustua johonkin muuhun kuin kolikon heittoon.
Esimerkiksi kun päihderiippuvaisten majoitusta ja selviämistiloja leikataan niin se näkyy siinä että nuo pyörivät enemmän kaduilla mikä taas johtaa muihin ongelmiin.

No täähän se on. Densat kadulla vs. raiskatut lapset, tehokkuuskertoimia ei ole.
Minkä kukin kokee itselleen oleelliseksi ja minkä kustannuksella. 

No tässä kai selviää sitten empiirisesti kuinka vaikuttavaa Sexpon toiminta on ollut.
Jälkipolvet saavat sitten puida kuinka eettinen tällainen sosiaalinen koe oli tai arvostella meitä turhasta velkarahan ottamisesta.