Kirjoittaja Aihe: Hylkääminen  (Luettu 22592 kertaa)

MasterOpie

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #15 : 26.04.2011, 10:36 »
Loistava aihe. Tekee varmasti monelle hyvää keskustella, kertoa- ja kuulla muiden kokemuksista.
Minulla on useita ystäväsubeja ja tarvii kyllä sanoa että uskon monen D:n piiloutuvansa oman masterisuutensa taakse ja ajattelevan että hän voi suhteen laittaa poikki kun siltä tuntuu tai mukamas joku hyvinkin vähäpätöinen syy siihen löytyy. Ja minä yhdyn kyllä johonkin edelliseen kirjoittajaan siltä osin että itse en kyllä arvosta tällaista ihmistä muuksi kuin hamsteriksi. Tuntuu että niin helposti unohdetaan että mitä kaikkea tämän "kuuluu" pitää sisällään. Itse koen niin että subi kyllä luovuttaa jotain ainutlaatuisen kaunista Masterinsa "käyttöön" ja ihmettelen jos sitä ei muka voisi käsitellä kauniisti loppuun asti.
Pakko lopettaa, alkaa kierrokset nousemaan liikaa.
Hyvä kinkysuhde tarvii 3 isoa KOOTA. Kinkyt ja Kemiat pitää kohdata sekä KOMMUNIKAATIO.

Mr.Inathu

Vs: Hylkääminen
« Vastaus #16 : 26.04.2011, 11:19 »
Tosiaan, loistava aihe!

Itse olen kinky-urani alussa tehnyt suurimmat virheeni juuri liittyen suhteen lopettamiseen ja aloitteleville Mastereille en voi kuin korostaa suhteen lopettamisen miettimistä ja harkintaa (ei, en kuitenkaan suosittele harjoittelemaan ahkerasti :)))

Suhteen lopettaminen on sitä vaikeampaa, mitä voimakkaampi on henkinen side. Erityisesti silloin, kun todella välittää subistaan, mutta tietää ettei tulevaisuutta tai jatkoa enää ole. Tälläisessä tilanteessa aikailu tekee asiasta entistä vaikeamman eikä "helppoa" tietä ole... Tai siis ei pitäisi olla. Omasta mielestäni se, joka suhteen haluaa päättää on velvollinen vetämään eroprosesin vastuullisesti läpi... Eikä muuten yhtään vaikuta onko päättäjä Dom tai sub.

Toki tilanne voi olla hieman erikin, jos suhdekin on ollut tasoa Facebookissa tavattiin, kolme viikkoa pantii ja lemput FB:n tilapäivityksellä. Jos kuitenkin puhutaan ihan oikeasta ihmissuhteesta, jollaiseksi kaikki kinkysuhteetkin lasken, tulee mielestäni asiat käsitellä ihmissuhteen arvoisesti. Tekstiviestillä lopetettu suhde kertoo lopettajasta sen, ettei tämä arvostanut suhdetta (ja kumppaniaan) tekstiviestiä enempää.

Ei lopettamisen tarvitse aina olla katkeransuloista kyynelsilmiin tuijotteluakaan, mutta kyllä mielestäni pitäisi sen verran olla pokkaa, että kertoo ihan kunnolla miltä tuntuu ja miksi halua suhteen lopettaa.

Oma lukunsa ovat sitten vähitellen kuihtuvat suhteet, joissa elämäntilanteen, perhesuhteen, asuinpaikan tms muutos vähitellen vähentää tapaamista ja kommunikointia. Tälläisessä tilanteessa voi olla, ettei suhdetta koskaan tavallaan katkaista. Tällöinkin olisi kuitenkin hyvä ilmaista ajatuksiaan vaikka meilitse ja ohjata keskustelua siihen suuntaan, että irtipäästäminen olisi helpompaa...

Kannattaa muistaa, että Suomi on pikkuruinen paikka, jossa ihmisiin törmää yhä uudelleen mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Silloin on aina mukavaa, jos takana ei ole katkeruutta aiheuttanutta epäselvää eroa vaan ero, joka itsessään on antanut vastapuolelle positiivisen kuvan eroajasta.
Sitä paitsi joskus vanhat ja kuihtuneetkin suhteet lämpiävät yllättävästi elämäntilanteissa tapahtuneiden muutosten seurauksena ja silloin mahdollisuudet saattavatkin taas olla aivan uudenlaisia... Muistakaahan sekin ;)

-Mr.Inathu

Pip

Vs: Hylkääminen
« Vastaus #17 : 26.04.2011, 12:22 »
Mulla on motto: "Totuus sattuu kuitenkin vähiten". Siksi pyrin ihmissuhteissani olemaan äärimmäisen rehellinen ja sitä odotan myös toiselta osapuolelta. Ei minun tarvitse tietää hänen elämästään kaikkea, ainoastaan asiat, mitkä vaikuttavat meidän suhteeseemme. Varsinaisen suhteen määrittelen sillä, että toiselle annetaan yksinoikeus, mutta mukana voi myös olla reunaehtoja. Tärkeintä on, että suhteen laajuus ja siihen vaikuttavat asiat ovat molempien tiedossa. Mikäli sovitut asiat muuttuvat lennossa yksipuolisesti, niin ollaan heikoilla jäillä ja tällöin olisi hyvä keskustella asiat halki, sekä miettiä jatkoa. Ilman luottamusta ei suhdetta voi rakentaa, eikä ylläpitää. Luottamuksen kerran menetettyään se on vaikea saavuttaa takaisin, mutta ehkä joissain tapauksissa mahdollista. Kinkyilyyn liittyy läheisesti myös herrasmiessäännöt ja niiden mukaan toiselle osapuolelle on hyvä ilmoittaa, mikäli ei halua suhdetta muodossa, tai toisessa jatkaa. Joissain tapauksissa ainoa mahdollinen yhteyskanava on esim. tekstiviesti, mutta jokaista pitäisi kunnioittaa edes sen verran, että laittaa sen viestin.

Mr Wincent

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #18 : 28.04.2011, 13:53 »
Itse tunnen pistoksen ihossani tätä keskustelua lukiessani. Olen toiminut juurikin näin, eli hylännyt pitkäaikaiset subittareni kertaheitolla. Syytä siihen en ala tässä kertomaan, mutta asioilla on aina useampia puolia, kuin yksi. Ulkopuolisten on turha koittaa syyllistää näissä tapauksissa ketään, koska ei tiedä syitä, vaikka asia näyttäisi kuinka julmalta ja itsekkäältä teolta.

Samaten olen itse tullut hylätyksi, joten tiedän miltä se tuntuu. Sessiosuhde on kuin parisuhde ja suhteet joskus vain loppuvat. Ei sen kummempaa. Kyllä aikuisten pitää tämmöiset asiat kestää ja hyväksyä. Se miten suhde päätetään onkin sitten jo hankalampi juttu. Viimeksi itse tein sen mahdollisimman huonosti ja kaikki virheet toistaen, mutten olekaan ammattilainen sillä saralla.

perapervo

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #19 : 29.04.2011, 10:37 »
Kinkypiireissä kait sitoutumista on laidasta laitaan. Paha vaan kun yksi menee sitoutumaan ja toinen näkee tilanteen mukavana pelitilanteena.
Minulla myös kokemusta törkeästä hylkäämisestä.  Toisen hehkutus rakkauttaan minua kohtaan kuitenkin ero tapahtui puhelinsoitolla ilman kunnon syytä.
 Myöhemmin kuulin hänen rakastuneen toiseen suhteemme aikana josta tämä toinen osapuoli oli hehkutellut muille. Eniten itseäni ärsytti se suunnaton retostelu ja leuhkiminen tietyillä foorumeilla ja onnen hierominen kasvojani  vasten. Pyynnöstäni huolimatta se retostelu jatkui johtaen pieneen uhkaukseen minua kohtaan.
Tästä toipuminen oli elämäni raskain prosessi  tähän mennessä josta kärsi ystävyydetkin. Onneksi oli kuuntelijoita ja tsemppareita sekä tajusin hakea itselleni ammattilaisen apua.
 Itse olisin toivonut hienotunteista ja rehellistä suhtautumista minua kohtaan  :-\
ps. meillä ei siis ollut pelkkä D/s suhde vaan hieman enemmän.
« Viimeksi muokattu: 22.05.2011, 08:55 kirjoittanut perapervo »

Dunedain

  • Asiakas
  • **
  • Viestejä: 132
  • nartun kesyttäjä = onnellisesti naimisissa
  • Galleria
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #20 : 01.05.2011, 20:17 »
Hyvä kuulla Master Opien tapaista suoraselkäistä puhetta…

Tärkeä aihe mielestäni. Itselläni on kokemusta sekä vanilja-että kinkysuhteiden lopuista. Mielestäni asian suhteen niissä ei ole eroa, koska ihmissuhteita ne ovat molemmat. 

Olen itsekin ollut pelkuri siinä mielessä, että olen pitkittänyt ja pitkittänyt vaikeaa päätöstä tai siitä keskustelua monistakin syistä. Siitä on tullut vain huono olo ja loppupeleissä kaikki ovat kärsineet jollain tavalla. Kun keskustelut ja itkut on sitten käyty, on aina helpottanut todella paljon. Ja siitä olen sentään ylpeä, että omat keskustelut on käyty kasvokkain. Se on jälkikäteen tuntunut todella hyvältä. En itse osaa kuvitella tilannetta, että en loppupeleissä kestäisi silmiin katsomista ja tunnemyrskyäkään. Ja kun olen ollut kerran tekstiviestiä vastaanottavana osapuolena, en voinut hyväksyä sitä. Sekä oman oloni että vastapuolen itsekunnioituksen vuoksi vaadin vielä "nokakkain" keskustelua, tosin tulos oli vähän eri kuin olin odottanut.

Luulen, että usein kun lopettaja ei halua kohdata toista silmästä silmään, kyse on siitä, että on jo aloitettu joku seuraava juttu. Valitettavan useinhan tapahtuu, että kun yksi juttu tuntuu huonolta, ei uskalleta kuitenkaan olla hetkeäkään yksin, ja hankitaan jo korvaaja tilalle, ennen kuin on ollut pokkaa lopettaa edellistä. Mielestäni olisi ehkä hyvä ajatella, että haluaisinko joskus itse saada lopetuksen tekstiviestillä. Moniko tuohon vastaisi myöntävästi. Miksi emme siis kohtelisi joskus meille todella tärkeää ihmistä sen arvoisesti kuin kuka tahansa ansaitsee...ei kinkyys meistä huonompia ihmisiä tee...

telle

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1896
  • Ehkä jonkunlainen switch. Näillä kilsoilla asiat..
  • Galleria
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #21 : 01.05.2011, 20:49 »
Hylkäämistähän on varsin monen tasoista. Itse luen pettämisen ja "unohtamisen" hylkäämiseksi, samoin sovituista asioista kiinni pitämättömyyden. (Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristilla? -Terroristin kanssa voi neuvotella ::))

Sekä vanilja-että kinkysuhteessa olen joutunut itse kysymään, josko tämä nyt sitten oli tässä. Kinky-ex:ää kykenen yhä kunnioittamaan nimenomaan noitten elämäntilanne-syiden takia, vaniljaa ex:ää halveksin yhä syvästi selkärangattomuudesta...Molemmissa tapauksissa asiat puhuttin kuitenkin läpi.

Tätä edellisen kinkysuhteen lopetin itse, nimenomaan yhdellä sähköpostiviestillä. Kyseinen ihminen ei ansainnut muuta >:D Taisi rönsyillä  hiukan OT...Asian ydin oli kuitenkin se, että aikuisten ihmisten on todellakin syytä hoitaa eronsa muuten kuin tekstarilla tai s-postilla ;D

Simone

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #22 : 01.05.2011, 21:30 »
Hylkäämistähän on varsin monen tasoista. Itse luen pettämisen ja "unohtamisen" hylkäämiseksi

Telle - suoraa ajatuksistani!
Minut on kerran aiemmin "jätetty" vain lopettamalla yhteydenpito - tai ei se kokonaan loppunut, viesti silloin, toinen tällöin ikään kuin varmistaen, että olen tarvittaessa vielä "tulilla".
Kyllä sen kuitenkin vaistoaa, vaikka kuinka muihin kiireisiin vedotaan, että toinen ottaa etäisyyttä ja ehkä näin tekee itselleen tilaa tutkailla ympäristöä ja uusia mahdollisuuksia.
Kaikista pahinta on se löysässä hirressä roikkuminen.
Kuitenkin, kun itsellä on vielä voimakkaita tunteita, sitä toivoo että tilanne kääntyisi, että mielenkiinto elpyisi. Vaikka siinä vaiheessa kyllä olisikin viisainta itse pistää peli poikki.
Mutta mieluiten kasvotusten - puolin ja toisin.
Kun asiat jäävät käsittelemättä ja puhumatta, niitä kuitenkin velloo omassa mielessään ja silloin ne myös paisuvat. Surutyö kestää silloin paljon kauemmin.

Muoks,, Milla oli ehtinyt kommentoimaan just jälkeeni.
"Hylkääminen" olisi ollut ehkä parempi ja oikeampi sana tuossa omassa tekstissäni myös.
« Viimeksi muokattu: 01.05.2011, 22:14 kirjoittanut Timjami »

Milla

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #23 : 01.05.2011, 21:32 »
Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?


Jättäminen ja hylkääminen ovat kaksi eri asiaa. Jättämisessä on edes se txtari, hylkääjä kuvittelee suhteen ja sen toisen osapuolen vain jotenkin automaattilakaistuvan maton alle.

Ellei ole niinkin yksinkertaisia, yleissivistykseenkin laskettavia, sosiaalisia taitoja kuin vastata toisen viestiin, voi ko henkilön yhteystiedot huoleti poistaa, paskan kun saa pyytämättäkin.

Oma lukunsa on suhteen alussa määritelty yhteydenpitotiheys ja sen kanavat.

Hetken voi toki odotella jos onkin oikeasti sattunut jotain.

perapervo

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #24 : 01.05.2011, 21:48 »

Luulen, että usein kun lopettaja ei halua kohdata toista silmästä silmään, kyse on siitä, että on jo aloitettu joku seuraava juttu. Valitettavan useinhan tapahtuu, että kun yksi juttu tuntuu huonolta, ei uskalleta kuitenkaan olla hetkeäkään yksin, ja hankitaan jo korvaaja tilalle, ennen kuin on ollut pokkaa lopettaa edellistä. Mielestäni olisi ehkä hyvä ajatella, että haluaisinko joskus itse saada lopetuksen tekstiviestillä. Moniko tuohon vastaisi myöntävästi. Miksi emme siis kohtelisi joskus meille todella tärkeää ihmistä sen arvoisesti kuin kuka tahansa ansaitsee...ei kinkyys meistä huonompia ihmisiä tee...

Juuri näin itsekin ajattelen.

Mr.Inathu

Vs: Hylkääminen
« Vastaus #25 : 02.05.2011, 10:09 »
Lisätään tänne vielä yksi näkökulma hylkäämiseen. Tämä on tilanne, jonka olen itse kokenut kaikkein haastavimmaksi viime vuosina, kun olen leikkinyt varattuna Masterina.

Ja ei, en tarkoita sitä tyyppitilannetta jossa vapaa kumppani rakastuu varattuun Masteriin, vaan sitä edeltävää vaihetta. Sitä vaihetta, jossa alan nähdä/tulkita ihastumisen syventymistä ja ensimmäisiä merkkejä polusta joka johtaa rakastumiseen. Miten suhtautua tilanteeseen? Puhuminen ei tuota haluttua lopputulosta, koska "kielletyt" tuntemukset kielletään ehkä itseltäänkin ja ainakin minulta. Epävarmuus siitä, onko kuitenkin tulkinnut toisen toimintaa ja puhetta väärin? Tietämys siitä, että kuvio on kaikkien osalta parempaa poikkaista ennen kuin se kasvaa liian syväksi, mutta ollaanko vielä sillä tiellä?

Itse olen pitänyt "raskauttavana" tilannetta, jossa toinen osapuoli samanaikaisesti ilmaisee kaipaavansa entistä enemmän arkista seuraa ja läheisyyttä, mutta saman aikaisesti ilmaisee eri tavoin vähentäneensä tai lopettaneensa arkikumppanien etsintäänsä.

Juu, tiedän että kysymys ei välttämättä suinkaan ole tälläisessäkään tilanteessa liiasta kiintymyksestä, mutta en ole löytänyt oikein pätevää keinoa asiasta varmistumiseen joten olen päätynyt antamaan toiselle lisää tilaa.

Niin paljon kuin haluaisin toisen kanssa jatkaa, en halua varata sitä paikkaa, johon toinen tarvitsisi selkeästi enemmän kuin minä elämäntilanteessani kykenen antamaan.
Mielestäni se olisi epäreilua. Aivan yhtä epäreilua kuin katkaista suhde syyttäen toista ihastumisesta, jota toinen ei ehkä itsekään vielä ole sisäistänyt tai jota ei ehkä ole kuin omassa mielessäni.

Ja kyllä. Olen kyllä kokenut myös ne suhteet, joissa toispuoleisen rakastumisen annetaan mennä "liian pitkälle". Ne eroamiset satuttavat aina pahasti myös itseä. Minä kun en romantikkona kykene olemaan välittämättä kumppaneistani ja heidän tunteistaan. Itketty on joo...  :'(

Siksi en halua päästää tilannetta liian pitkälle, vaikka haluaisinkin jatkaa suhdetta. En kuitenkaan tälläiseen tilanteeseen ole oikein kyennyt löytämään "parasta" mahdollista toimintatapaa (lieneekö sellaista yleispätevää olemassakaan). Olen vain pyrkinyt ohjaamaan keskustelua vähitellen enemmän ja enemmän toisen arkisuhteisiin ja elämänkumppanin etsintään sekä lisäämään omia "kiireitäni" antaen tilaa ja kannustaen kokeilemaan toisiakin vaihtoehtoja...

Tämä minun toimintatapani vain johtaa helposti juuri tuohon, mitä Milla, Timjami ja Telle tuossa edellä kritisoivat :(

Joten kertokaahan nyt muut, miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa ja miten toivoisitte itsenne kanssa toimittavan?

-Mr.Inathu

swan

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #26 : 02.05.2011, 11:01 »
Moikka Mr Inathu  :)

Lainaus
Niin paljon kuin haluaisin toisen kanssa jatkaa, en halua varata sitä paikkaa, johon toinen tarvitsisi selkeästi enemmän kuin minä elämäntilanteessani kykenen antamaan.
Mielestäni se olisi epäreilua. Aivan yhtä epäreilua kuin katkaista suhde syyttäen toista ihastumisesta, jota toinen ei ehkä itsekään vielä ole sisäistänyt tai jota ei ehkä ole kuin omassa mielessäni.

Minä lopettaisin suhteen jos olisi tuossa tilanteessa, D:nä siis. Turhaa pitkittää ja kun toteaa, että pian sattuu ja ehkä liikaa, enemmän kuin kestetään.

Tähän on hyvä vastata supina ja ikisinkkuna, heh.

Simone

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #27 : 02.05.2011, 11:32 »
Niin paljon kuin haluaisin toisen kanssa jatkaa, en halua varata sitä paikkaa, johon toinen tarvitsisi selkeästi enemmän kuin minä elämäntilanteessani kykenen antamaan.

Hyvä näkökulma ja monelle varmasti tosi.
Mutta omana kommenttinani - tässä yksi niistä syistä, jonka takia en koskisi koskaan, pitkällä tikullakaan varattuun ihmiseen.

submit

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #28 : 02.05.2011, 12:05 »
Lisätään tänne vielä yksi näkökulma hylkäämiseen. Tämä on tilanne, jonka olen itse kokenut kaikkein haastavimmaksi viime vuosina, kun olen leikkinyt varattuna Masterina.

Eiköhän näissä varattu ja vapaa -suhteissa ole aina suurin riski pettymyksiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vapaat alkavat kinkysuhteisiin varattujen kanssa (ja päinvastoin). Onko sitten niin, että "parhaat ovat jo varattuja"?

Smooth

  • Vieras
Vs: Hylkääminen
« Vastaus #29 : 02.05.2011, 13:37 »

Eiköhän näissä varattu ja vapaa -suhteissa ole aina suurin riski pettymyksiin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vapaat alkavat kinkysuhteisiin varattujen kanssa (ja päinvastoin).

Arvioiden omasta näkökulmasta, tuo olisi äärettömän tuhoisa tie. Strait to the hell. Ainakin itselleen. Jos mennään tunnetasolle.

Mutta toisaalta, monasti varmaan ajatellaan näinkin, että hoidetaan tämä nyt mukavana seksisuhteena ja sitten ihmissuhde/-suhteet ovat niin muualla. Voihan se toimiakin. Ilman syvempiä tunteita. Tai tunteita ylipäätä. Silloin ei myöskään hylätä vaan lopetetaan tuo "mukava viritelmä". Tyylilaji: ihmisiä tulee ja menee. Kätevä, jos molemmat ovat samalla aaltopituudella.