Kirjoittaja Aihe: ajatuksia ystävyydestä  (Luettu 5151 kertaa)

-katy-

  • Vieras
ajatuksia ystävyydestä
« : 29.06.2013, 23:44 »
Olen mietiskellyt ystävyyttä ja kaveruutta ja että olenkohan jotenkin pudonnut ajan kelkasta.

Esimerkiksi täällä ja sidominut.com:issa on tullut kaveripyyntojä ihmisiltä,joita ei tunne millään tavalla, eikä edes nimimerkki ole yhtään tuttu.
Miettinyt mm. että onko ystävyyden ja kaveruuden luonne muuttunut jollain tavalla netin myötä- verkossa kun monet asiat vaikuttavat usein helpoilta ja yksinkertaisilta tai ainakin verrattuna verkon ulkopuolelle-harvemmin tulisi mieleen mennä naapurin ovikelloa soittamaan ja kysymään, että "ootko mun kaveri"-

Millaisia ajatuksia teillä muilla on ystävyydestä? Kuka on ja millainen on sinun ystäväsi ja millaisia ominaisuuksia on kaverilla?

Joku mainitsi jossain, taisi olla kinky baarissa, että yhden illan panokeikka olisi jotain syvällisempää kuin kaveruus ja ystävyys, mutta itse en kyllä ollut samaa mieltä asiasta-

Onko ystävät ja kaverit kuinka arvokkaita vai onko ihmisestä tullut enempi "facebook-massaa", kun saattaa olla monilla vaikkapa 300 kaveria nimettynä? (mulla ei ole aktiivista tiliä Naamakirjassa)

Aiheen ei ole tarkoitus olla mikään kuolemanvakava,mutta itse koen, että ystävyys ei ole mikään itsestäänselvyys ja että kultakimpaleita kaikille olisi joka oksalla -

Onko kinkyn ystävyys jotenkin erilaisempaa kuin jonkun muun, ei-kinkyn?
« Viimeksi muokattu: 30.06.2013, 00:00 kirjoittanut -katy- »

Ciah

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #1 : 30.06.2013, 01:25 »
Tässäpä teema, joka on pyörinyt mielessä viime aikoina paljonkin.

Itse olen pohjimmiltani todella introvertti. Viihdyn hyvin yksiksenikin ja en mielellään kutsu ihmisiä kylään. Sosiaaliset tilanteet on minusta enemmän taakka kuin nautinto. Arvostan sitä, että työpäivän (jossa koko päivän olen sosiaalinen, annan itsestäni 110%) saan mennä kotiini, jossa saan olla rauhassa epäsosiaalinen. Olen maailman huonoin soittamaan kenellekään. Ideaalitilanne minusta olisi sellainen, jossa minulla olisi kaappikavereita :D Siis tyyppejä, jotka voisin ottaa "kaapista esille", kun seuraa kaipaan ja kun en heitä enää tarvitse, voisin laittaa ystävyyssuhteen hyllylle, ilman suhteen laadun kärsimistä. Noh, eihän se niin toimi, sehän nyt on aivan selvää.

Hyvä ystävyys on vastavuoroisuutta. Se ei ole sitä, että vain toinen ottaa ja toinen antaa. Olen katkaissut moniakin "ystävyyssuhteita" huomatessani, että olin ns. paskasanko, johon asiat kaadettiin ja sitten voitiin jatkaa omaa elämää tyytyväisenä eteenpäin. Jos en saa itse olla koskaan vastavuoroisesti se kaataja, ei se ole ystävyyttä- se on terapiasuhde. Hyvä ystävyys on myös sitä, että pitkän ajan kuluttua riittää puhuttavaa ja hiljaiset hetketkään eivät ole vaivaannuttavia. Eli vaikka ystävyyttä toki pitää muistaa myös hoitaa- kuten parisuhdettakin- niin se ei heti kuihdu pois, vaikka aina ei olisi yhteistä aikaa. Hyvä ystävyys on myös sitä, että voi sanoa suoraan, ettei ymmärrä tai hyväksy ystävänsä ratkaisuja, mutta silti on tukena.  Luottamus nyt on niin itsestäänselvä asia, etten siitä edes viitsi sen enempää mainita :)

Itse huomaan nyt vasta sen ystävyyden/ystävien merkitysen, kun en semmoisia omaa. FB.ssä on kavereita satakunta, mutta silti voisin sanoa, että minulla ei ole yhtään ihmistä elämässä, jolle jakaisin niitä syvimpiä ajatuksiani. Tavallaan tämä tilanne on omaa ansiotakin, koska olen jättänyt ystävyyssuhteita hoitamatta ja toiminut vain edellä mainitulla tavalla, eli kaatajana. Juuri tänään huomasin taas tilanteeni, kun istuin yksin tuopillisella. Tuttuja pörräsi ja juttuseuraa löytyi, mutta äärimmäisen pinnalliselle se tuntui.  :( Mistä niitä sydänystäviä sitten löytää, onkin hankalampi juttu. Varsinkin, kun on introvertti eikä päästä ketään mielellään kovin ihon alle...

Voiko teistä muuten elämänkumppani olla paras ystäväsi?


Tii

Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #2 : 30.06.2013, 02:14 »
Lyhykäisesti ja tiivistettynä:
Kaverit tulee ja menee.
Ystävät  :love:  on ja pysyy.

Fixx

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #3 : 30.06.2013, 02:49 »
Voiko teistä muuten elämänkumppani olla paras ystäväsi?
Olisi aika kummallista jos ei olisi? Kaipa joillakin elämänkumppani on jonkinlainen trophy tai huonekalu, mutta mielestäni ystävyys on kuitenkin aika olennainen osa suhdetta.

telle

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1895
  • Ehkä jonkunlainen switch. Näillä kilsoilla asiat..
  • Galleria
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #4 : 30.06.2013, 08:00 »
Pitkä suhde on minusta mahdottomuus ilman syvää ystävyyttä.

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3432
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #5 : 30.06.2013, 08:54 »
Ystävyyssuhteessa pystyy olemaan oma itsensä sekä hyvässä että pahassa.

Ciahin mainitsema kaappiystävä olisi kyllä mainio mutta toimimaton käytännössä.

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2954
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #6 : 30.06.2013, 09:13 »
Kaverit ? Ystävät ? No just. Ne on kuollu, istumassa tai haluu muuttaa sun autotallin 'viljelyalueeks'.  :o

Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #7 : 30.06.2013, 09:42 »
Monilla sivuilla kaikista ihmisistä joiden tekemisiä alkaa seuraamaan, tulee automaattisesti kavereita, Friends, mikä ehkä suomalaisen kulttuurin näkökulmasta on hieman hassua. Harva kai haluaa olla kaveri täysin ventovieraan ihmisen kanssa, jolla vain sattuu olemaan seuraamisen arvosia juttuja.

Melkein kaikilla nettisivustoilla joissa voi koota kaverilistaa, on on aina ihmisiä joille kaverilistan kasvattamisesta tulee pakkomielle ja on ihan pakko saada useita satoja - jopa tuhansia - ihmisiä omaan kaverilistaan. Todennäköisesti sellaiset ihmiset eivät oikeasti tunne kaverilistastaan kuin pari henkilöä, ja loput ovat satunnaisia sivuston käyttäjiä jotka hyväksyvät kaikki kaveripyynnöt.

Epäilyn vahvistaa varsinkin se, että välillä kaveripyyntöjä tulee ihmisiltä, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä keskusteltavaksi. Jos joku kohteliaasti lähettää yksityisviestin ennen kaveripyynnön lähettämistä, sekin on todennäköisesti copy-pastella laadittu. Esimerkiksi FetLifessä on useampaan kertaan kehuttu valokuviani, vaikka minulla ei ole valokuvia sivullani.

Riippuu todella paljon sivuston toiminnasta, hyväksynkö "kavereikseni" satunnaisia ihmisiä vai en. Esiemrkiksi FetLifen Main Feed menee ihan tukkoon, jos hyväksyy kaikki, joten olen yrittänyt pitää kaverilistan lyhyenä. On pitänyt tiputtaa välillä kavereita pois koska heiltä tulee liikaa asiaa joka hukuttaa muiden jutut alleen. Monilla sivuilla ei ole merkitystä sivuston toimivuuden kannalta monenko kanssa kaveeraa.

Sitten on toki ihmisiä, jotka lisäävät kaverilistaan kaikki ihmiset jotka tuntee, mutta jotka eivät välttämättä ole kavereita. Jos joku on esimerkiksi kerran jutellut jonkun henkilön kanssa kinkybileissä pari minuuttia ja vielä bileiden jälkeen muistaa hänen nimimerkkinsä, niin sitten lähettää heti kaveripyynnön. Ei tässä toimintamallissa mitään pahaa ole.

Joka tapauksessa nettisivuston kaverilista ei koskaan kerro mitään henkilön todellisesta kaverimäärästä.



Netin ulkopuolella minulla ei ole kavereita, vaan henkilöt joita joskus harvoin tapaan kasvokkain ovat kaikki netistä tuttuja. He ovat toki tärkeitä ihmisiä, mutta eivät kavereita, koska heidän kanssaan on niin harvoin tekemisissä. "Nettituttu" on ehkä parempi termi kuin kaveri. Kaikki netin ulkopuolella solmitut kaverisuhteet ovat jääneet minulla hyvin lyhyiksi, esimerkiksi kun toinen onkin muuttanut toiselle paikkakunnalle niin yhteydenpito onkin katkennut. Tämä ei  kamalasti haittaa, koska useimmat asiat mitä vapaa-aikanani teen sujuvat paremmin yksin kuin toisen ihmisen kanssa; nettikirjoittelu, neuletyöt, sarjakuvien lukeminen ja niin edelleen. Joskus toki mieleeni tulee jotain hulluja projekteja (esim. ideoita lyhytelokuvaksi), jotka olisi hauska toteuttaa ja jotka vaatisivat useamman ihmisen yhteistyötä muutenkin kuin netin yli, mutta en ole vielä koskaan jaksanut ruveta selittämään ideoitani muille. On minulla toki puoliso ja eräs sukulainen, jonka kanssa voi olla kuten kavereiden/ystävien kanssa ollaan ja tehdä mitä mieleen juolahtaa.

kide

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #8 : 30.06.2013, 09:59 »
Moni kaveri tai tuttava on potentiaalinen ystävä, mutta jos sitä jotain syvempää tutustumista tai kipinää ei syystä tai toisesta tule tai tapaamisia ei ole tarpeeksi ystävyyden syntymiseksi, jää suhde vähemmän syväksi. Mun mielestä ystävyyden tunnusmerkki on se, että pitkänkin ajan kuluttua keskustelu ja kanssakäyminen jatkuu luontevasti.

Kumppani voi olla paras ystävä, mutta tosiystävyys on mun mielestä sellaista, että se jatkuu hautaan asti. Joidenkin eksien kanssa olen ystävä vieläkin, mutta aina ei siihen ole halua tai mahdollisuutta.

Ystävälle, joka itsekin on kinky, voi avata helpommin elämäänsä. Tarpeeksi hyvälle ja luotettavalle vaniljaystävälle voin avatua tarvittaessa kinkyydestäkin, jos sellaiseen tulee aihetta luontevasti keskustelun lomassa, mutta minulla ei ole sellaiseen mitään erityistä tarvetta. Ainakin yksi vaniljaystäväni todennäköisesti huolestuisi, jos tietäisi parisuhteemme laadun. Tosin keskusteluihin hänen kanssaan ei ole koskaan kuulunut seksuaalisuus, joten tuskin tulee puheeksi jatkossakaan.

Nettikavereista suurin osa on kavereita ja tuttavia - osa toki ystäviä tai potentiaalisia ystäviäkin. Toisaalta, miksi kaikkien suhteiden pitäisi olla samanlaisia - aika on rajallista, kaikkiin ei ehdi tutustua yhtä hyvin, kuitenkin monenlaiset kohtaamiset ja kontaktit on arvokkaita omalla tavalla - verkostoitumistahan se on.

Sisareni sanoi joskus muinoin, että pidä kiinni nuoruuden ystävistä, koska myöhemmin ei pitkien ystävyyssuhteiden solmiminen ja ylläpitäminen onnistu - onneksi hän oli väärässä, vaikka totta toinen puoli. Ystävyyden ylläpitäminen vaatii aktiivisuutta ja itse olen siinä melko kelvoton, onneksi muutama on jaksanut roikkua hihassa   ;D  :love:

Ciah

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #9 : 30.06.2013, 10:24 »
Voiko teistä muuten elämänkumppani olla paras ystäväsi?
Olisi aika kummallista jos ei olisi? Kaipa joillakin elämänkumppani on jonkinlainen trophy tai huonekalu, mutta mielestäni ystävyys on kuitenkin aika olennainen osa suhdetta.

Itse olen seurannut läheltä montaakin tapausta, jossa parisuhteen alettua omat kaverit unohdetaan täysin ja keskitytään vaan siihen kumppaniin. Tokihan alkuhuumaan kuuluukin se "pesiminen" kahdestaan, mutta entäs, jos tilanne on sama kolmen- viiden vuoden kuluttua? Voiko siihen vain tyytyä, että on se kumppani, jolle jaat kaiken ja sitten on lisäksi vain tuttavia/kavereita? Tarvitseeko ihminen sitä toisenlaista rakkautta elämäänsä myös- sitä jota tunnetaan vain ystävää kohtaan?

Omalla kohdallani olen miettinyt ja sanonut suoraankin, että kumppanini eivät ole parhaita ystäviäni. Jos otettaisi pois intohimo/rakkaus, niin tuskin olisi jäljellä muuta, kuin pinnallisempi tuttavuus/kaveruus. Siis toki yhteinen arvomaailma jossain määrin yhdistäisi ja aikaa varmasti tulisi vietettyä yhdessä, mutta semmoista syvää sydänystävyyttä tuskin olisi. Siitäköhän se johtuukin, että olen sinkku...?  :D

MasterOpie

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #10 : 30.06.2013, 12:44 »
Kiteytettynä vastaus: Tuskin kellään on ystäviä edes 1% vaikka Facebookin kavereista.

-katy-

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #11 : 30.06.2013, 15:07 »
Pitkä suhde on minusta mahdottomuus ilman syvää ystävyyttä.

näin minäkin sen ajatelmoin-ystävyys on mun mielestä yksi ns.peruspilareista- vihollisuus tuskin kantaa minnekään- tai ettet tunne kumppania kuin tuttavallisesti

jausklaus

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #12 : 30.06.2013, 15:23 »
Kiteytettynä vastaus: Tuskin kellään on ystäviä edes 1% vaikka Facebookin kavereista.

Ja oikeita kavereitakin on luultavasti korkeintaan puolet kokonaismäärästä.

subcat

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #13 : 30.06.2013, 15:52 »
Kyllä se kumppani minullekin on se paras ystävä, mutta se ystävyys on niin tiiviisti kietoutunut romanttiseen rakkauteen, että se tuskin säilyisi ennallaan jos ero tulisi. Kenekään muun kanssa en vietä niin paljon aikaa, naura, itke, tai mitään, kuin mieheni kanssa.

Tosiystävät pysyvät, tapahtui mitä tahansa. Vuosien varrella ne kaverit ovat erottuneet oikeista ystävistä. Itse pidän ystävänä ihmistä, jolle voin puhua asioista ja joka puhuu omistaan minulle, ja vaikka menisi pitkäkin aika ilman yhteydenpitoa, aina tavatessa tuntuu kuin eilen olisi nähty :)

Erään ystäväni mukaan ystävät ovat niitä, kenen seurassa kehtaa pieraista :D En ehkä ihan allekirjoita, mutta voi kai sen niinki ajatella.

Lähtökohtaisesti nettituttu on nettituttu, mutta sehän voi kehittyä mihin vain. FB:ssä olen noudattanut sitä linjaa, että tyyppi pitää tuntea edes jotenkin livenä ja mieluiten tavattu useamman kerran.

Novice

  • Vieras
Vs: ajatuksia ystävyydestä
« Vastaus #14 : 30.06.2013, 22:12 »
Minusta ystävyyttä on monenlaista. On hyvänpäivän tuttuja ja kavereita, joiden kanssa pidetään hauskaa, mutta kovinkaan syvällistä ystävyyttä näiden henkilöiden kans ei oo koskaan muodostunu.

Sitten on niitä syvällisempiä ystävyyksiä, jotka on jääny matkan varrelle ns. olosuhteiden pakosta, mutta jotka on jossakin elämän vaiheessa olleet hyvinkin tärkeitä. Näitä ihmisiä on aina mukava ja ilahduttava nähä sattumalta, mutta aktiivisita yhteydenpitoa ei ole ollut vuosiin.

Sitten on ne ystävät, joiden kanssa näkee säännöllisesti, vaikka eri paikkakunnilla asutaakin. Näille voi kertoa kaiken itsestään ja vaikka nykyään harvakseltaan joitakin näistä "sydänystävistä" tapaakin, silti juttu aina luistaa. Itse en allekirjoita sitä, että hyviä ystävyyksiä solmitaan vain lapsuudessa (tiedän kyllä useampia ihmisiä, jotka näin ajattelee). Itsellä on hyviä ystäviä tarttunut mukaan eri elämän vaiheissa ja uskon niitä syntyvän myös jatkossakin.