Kirjoittaja Aihe: Metakeskustelua arvoista  (Luettu 19199 kertaa)

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #30 : 17.09.2013, 23:06 »
Väittäisin, että taakka kevenee huomattavasti, jos sen voi jakaa toisen/toisten kanssa,vaikkapa vain sen vuoksi, että on ihmisiä ympärillä, jotka ottavat osaa kurjuuteesi. Olen myös niin kauan elänyt, ja senkin väittämän läpikäynyt, että ihmisen pitää oppia olemaan yksin ja itsenäinen-hyväksyä se tila ja ottaa vastuunsa. En vain ymmärrä,että yksineläminen ja oleminen olisi jokin arvo lähtökohtaisesti  :))

  Sinäkin olet vielä sen ajan ihmisiä, kun ihmiset elivät lähempänä elämän peruskysymyksiä. Nyt kaikki ovat ikäänkuin moottoripyöräjengin jäseniä, eikä lähimmäistenkään kautta elämänlaadun kohentaminen enää onnistu samalla tavalla, koska liikutaan niin ohuissa sfääreissä. Rakkaussuhteen löytyminen ei ole enää sillä lailla helppoa tai edes todennäköistä, että aikamme on alkanut olla otollinen nimenomaan yksinololle ja elämän etsimiseen ihmissuhteiden ulkopuolelta, kuten uskonnoista, astraalista ja luontokuvien vahvistamisesta. Tunnen itse kyllä hienoja, yksittäisiä ihmisiä, mutta en pysty heidänkään kanssa jakamaan elämääni siihen tapaan, kuin aiemmin. Hekin haluavat koko ajan enemmän jotain, mitä ei voi terveellä järjellä ymmärtää. Jonkin hienon ihmisen kiinnittäminen omaan jokapäiväiseen elämään olisi tietenkin upeaa, mutta uskon kuolevani viimeistään siinä vaiheessa, kun sellainen löytyy. Ja sittenhän niitä vasta löytyykin. Olkapäätä tai tunteiden tulkkia en tarvitse. EDIT:Muuttaisin arvoni jos tämä maailma olisi vähänkin parempi paikka. Mutta kuolevaisuus tuntuisi olevan nykyään monille sellainen kirous, ettei sen alla ehditä enää yhtä hyvää maanpäällistä elämää viettää. EDIT: Eletään sitten joskus myöhemmin toisaalla, ja tutkitaan nyt alitajunta kunnolla, kun siihen on annettu määräys. EDIT: Kärsitään synnistä, muttei toistemme tuomioista.
« Viimeksi muokattu: 17.09.2013, 23:50 kirjoittanut rodent »

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #31 : 17.09.2013, 23:30 »
Minun on vaikea nähdä, että kinkyt olisivat miltään osin niin homogeninen joukko, että heillä voisi ryhmänä olla jotain arvoja. Seksuaalinen vapaamielisyys voisi olla sellainen, mutta tälläkin sivuwstolla ajoittain käytävä keskustelu siitä, kuka on oikea kinky, subi, masteri tai mikähyvänsä "truu", ei anna viitteitä kovinkaan avarasta katsannosta seksuaalisuuteen. Eli ei meitä taida mikään arvo yhdistää. Ehkä hyvä niin, ei tule houkutusta perustaa puoluetta.

  Ainakin stereotypioita kinkyilyssä on jopa huomattavan paljon. Mä itse esim. olen harrastanut bdsm:ää ryhmässä, jossa on myös varsin nuoria ihmisiä ja joka on myös kehittänyt itse suurimman osan tekniikoistaan. Varmaan jostakin Chicagon uskonnollissävytteistä kinky-undergroundista on levinnyt paljon näitä kinkyyden "oikeaoppisia" malleja, joita Suomessakin vielä noudatetaan. Aina tuntuu olevan ne samat laitteistot, asusteet, turvakoodit  ja käytännöt... joista tulee joskus mieleen vähän vegaanien ruokalista, vaikka toiset ruoskiikin, kovempaa kun toiset. Asia vois olla innostavampi jos ois vähän enemmän variaatioita tarjolla. Esimerkiksi jos sessiossa on joku vartijatyttö aika helposti se menee siihen, että vartijatyttö tekee samoja juttuja kun vartijatytöt oikeastikin tekee. Tai sit ajatellaan, et jos ei oo vartijan vaatteita, ei voi tehdä samanlaisia juttuja kun vartija. Silleen hommasta on aika usein mielikuvitus valmiiksi lopahtanut.

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #32 : 17.09.2013, 23:49 »
Rodent: minusta tuntuu että tuo alustuksesi kirjoituksellesi heitti aika monet yli laidan. On vaikea ymmärtää (oletan) minne viittaat numerologiallasi; vähän enemmän yleisöä arvostava esitys ehkä olisi tarpeen.

  323-29-61: jokainen on jatkuvassa liikkessä ja sitä elämisen peruspohjaa koko ajan jäytää, ja kuroo umpeen joku
mystinen voima. Tähän prosessiin suhatutuminen edellyttää tietynlaisia arvoja, että sen kestää. Nykyään on lisääntymään päin, ettei ihmiset osaa pysyä paikoillaan, vaan ne asuu siinä virtauksessa. Ne on usein pelkkiä muuttujia ja se tekee meidän tulevaisuudesta kysymysmerkin, ettei maalaisjärjen tunnemaastolla ole enää otetta tulevissa sukupolvissa. Saattaa olla, että koko talousjärjestelmä romahtaa liian hektiseksi ja anarkistit tunkee "amerikkalaisten" vilja-aitoille. Sitten kun amerikkalaiset on murskattu huomataan, ettei ole riittävästi koneita.

Lainaus
Toisekseen olen eri mieltä, tai ainakin haluan lisätä, ettei toimintatyypit tai arvosuuntaukset, jotka ohjaavat ihmisen ajattelua ja toimintaa, ihan vain noihin kolmeen luokitteluun jää, tai tapaan luokitella arvoja (no niin ja kaikki sosiologian opiskelijat käsi pystyyn ja kertomaan...).

  Noi kolme kuvasti lähinnä maailmantaloudellisia perusarvoja. Kaikenkaikkiaan arvomme ovat sitten paljon monisyisempiä. Eikä nää ihmiset pyri koskaan itsensä kannalta maksimaalisen hyviin arvoihin. Se tarkoittaisi melkeinpä sitä, että kaikilla olisi hyvä olla, mutta ei kukaan edes haaveile sellaisesta, jokainen turvautuu mieluummin kilpailuun ja kehityksen, mikä on osaltaan ihan oikea suunta, koska pitäähän elämässä olla toisaalta täytettä ja erilaisia haasteita. Et saa autonsa käyntiin.  On vaan menty siihen, että koko yhteiskunnalta alkaa lähteä matto alta, eikä se ole sitten menestyjienkään etu. Mullehan on nykyisin täysin/ihan samantekevää, mitä muut tekee. Mä hiippailen monet yöt vaan kallioilla ja katsellen ympärille, näen paljon värejä, paljon enemmän kuin ennen ja toisaalta myös kaupungin valoja, ja niiden alle levittäytyvää kasvavaa tietämättömyyttä. EDIT: Mä oon tavallaan ottanut sen haasteen vastaan, että nyt ei ole tarjolla sitä mitä täältä haen, joten suurennetaan itseä entistä suuremmaksi.

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #33 : 18.09.2013, 00:36 »
Toisinaan silti yllätyn outoon välinpitämättömään kylmyyteen, jota selitetään omilla nautinnoilla ja sillä, ettei kenelläkään ole vastuuta kuin itsestään. Minusta tuota ajattelua on täällä, keskusteluissa ja skenessä, enemmän kuin muualla ympäröivässä maailmassa. En näe lainkaan, että empaattisuuden tai muista ihmisistä välittämisen pitäisi olla ristiriidassa sen kanssa, että on kinky.

  Jos toiset ei nauti kanssasi, vaikka heillä olisi siihen hyvin aikaa, niin millaisia hirviömäisiä ajatuksia heillä onkaan siinä takana? Äkkiseltään kysymys on typerä, mutta joskus aiheellinen. Tämäntyyliset ilmiöt ja kysymykset saivat itseni lopulta puoli-erakoitumaan. En oikeasti halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joille elämäni symbolisoi jotain mihin ei vain pidä koskea. Ne, jotka silti pitävät minusta jonkin verran ja erittävät riittävän määrän ihmismäistä lämpöä, niin niihin olen edelleenkin yhteydessä. Ja kyllä minä toisinaan olen ollut jopa itsetarkoituksellisen kalsea, niin etten edes ole edes kiittänyt sessiosta vaan kävellyt esim. keittiöön syömään, ikäänkuin olisin vaan poistunut luonnollisen palvelusväkeni luota. Hyi minua. Joopajoo. Nyt, varmasti pitäisi saada koko baarilta piiskaa.  C:-)

-katy-

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #34 : 18.09.2013, 01:20 »
  Sinäkin olet vielä sen ajan ihmisiä, kun ihmiset elivät lähempänä elämän peruskysymyksiä.
Mielikuvissa tosiaan jokin 70-luku on simppelimpi ja ihmisläheisempi-töitähän silloinkiun puskettiin,mutta ikäänkuin olisi ollut aikaa enemmän perheelle,ystäville ja pihatalkoille. No olin lapsi enkä vastuussa oleva aikuinen,mutta oisko se tehokkuuden maksimointi eli rahan haaliminen lisääntynyt,ehkä.

  Itse ainakin työssä koen selkeän muutoksen verrattuna aikaan vaikka 10 vuotta sitten- nyt ei enää niin naurata joten pakko ilveillä hampaat irvessä robottina suorittaessaan ja jos erehtyy vähän relaamaan,hönkii esimies niskaan kurinpalautusta tai pitää yllä jatkuvaa henkisen painostuksen taktiikkaa. Hyvä on se,joka kokee olevansa huono ja aina riittämätön-

Johtajaportaassa taitaa olla jotain ongelmaa arvottamisessa tai sitten vaan rahat ei riitä tjsp ja ihminen ei osaa enää sikaa paremmin käyttäytyä-

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #35 : 18.09.2013, 01:50 »
Mielikuvissa tosiaan jokin 70-luku on simppelimpi ja ihmisläheisempi-töitähän silloinkiun puskettiin,mutta ikäänkuin olisi ollut aikaa enemmän perheelle,ystäville ja pihatalkoille. No olin lapsi enkä vastuussa oleva aikuinen,mutta oisko se tehokkuuden maksimointi eli rahan haaliminen lisääntynyt,ehkä.

  Sen olen huomannut, että maalaisjärjen arvostus vähenee ja perusturvallisuus horjuu. Menestyvät työnantajat ja yrittäjät on nyt vähän niin kuin laillistettuja "mafiosoja", oli kyse miten yksinkertaisesta hommasta tahansa ja ne haluaa että niiden työntekijöitäkin kavahdetaan ja et ne pitää ihteään jonain agentteina, jotka seuraa salaisia ohjeita. Tämä muita poissulkeva suunta on ehkä ollut aiemminkin, mutta on se lisääntynyt ja siirtynyt taloudesta myös ihmissuhteisiin. Sukupuolisuhteista ja pelkästä seksistäkin on tullut kynnyskysymys vrt. isoihin tuloihin pääsemisestä. 70-80 luvulla täällä oli eri maailma. Silloin oli jälleenrakentamisen henki: kaikki haluttiin mukaan yhteiskuntaan, mentiin rakkaudesta naimisiin, ja alamarginaaliin tippui oikeasti hölmöt ja juopoimmat tapaukset, joskus ihan iloisiakin veijareita. Enää ei ole oikeestaan puliukkoja, vaan noihin marginaaleihin putoaa paljon väkeä. Siis ihmisiä, jotka ei enää kuulu eläviin yhteisöihin, vaikka niillä oiskin joku työpaikka. Mulle itelleni riitti tää touhu ja selvitin pääni siihen kuntoon, että mä voi olla puoliksi yksin koko loppuelämäni. Pitäkää tunkkinne, mulla on paljon elettävääkin. Vaikka kyllä mä aavistan, että mäkin joudun käymään viimeistään vanhoilla päivilläni hirveät sodat ja kansantaistelut vielä lävitse. Ja jos kuolen niissä eipä sekään mua erityisemin kosketa. Aina joutaa pois tällaisesta hullunmyllystä.

Lainaus
Itse ainakin työssä koen selkeän muutoksen verrattuna aikaan vaikka 10 vuotta sitten- nyt ei enää niin naurata joten pakko ilveillä hampaat irvessä robottina suorittaessaan ja jos erehtyy vähän relaamaan,hönkii esimies niskaan kurinpalautusta tai pitää yllä jatkuvaa henkisen painostuksen taktiikkaa. Hyvä on se,joka kokee olevansa huono ja aina riittämätön-

  Joo, tää, että yritetään tehdä jostain perustyöstä monimutkaista shakkipeliä, on kyllä aika mielenkiintoinen ilmiö, mutta seinä tulee vastaan kun huomataan, ettei potentiaalisia asiakkaita enää ole. Ja asiakkaathan vähenee koko aika kaikilta firmoilta noin keskimäärin. Toi ostaminen hyytyy siinä vaiheessa, kun laidalla on tarpeeksi ihmisiä, joita ei joku 30 euron satiinialuslakana yksinkertaisesti kiinnosta. Sittenhän se on yrittäjällekin hyvä hetki kaataa koko firma, kääriä rahat ja yrittää pärjäillä sen parinsadan tonnin nettovoiton kanssa hautaan saakka. Mut espanjalaiseen tyyliin voi nekin rahat alkaa kadota pankkitileiltä ja lopulta ei ehkä koko rahaa ole enää olemassa, kun tilit on hakkeroitu tyhjiksi ja amerikkalaiset pistetty nuolemaan omia nännejään. Ihmiset juoksee kuin peurat pelloilla ihmetellen, mikä nyt olikaan kenen. EDIT: Et oliks tää elämä nyt edes niin kun tällästä.
 

-katy-

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #36 : 18.09.2013, 02:10 »
Lainaus
Enää ei ole oikeestaan puliukkoja, vaan noihin marginaaleihin putoaa paljon väkeä. Siis ihmisiä, jotka ei enää kuulu eläviin yhteisöihin, vaikka niillä oiskin joku työpaikka.

... Vaikka kyllä mä aavistan, että mäkin joudun käymään viimeistään vanhoilla päivilläni hirveät sodat ja kansantaistelut vielä lävitse. Ja jos kuolen niissä eipä sekään mua erityisemin kosketa. Aina joutaa pois tällaisesta hullunmyllystä.

Niinpä-

Piti lisätä tuohon aiempaan viestiin-mutta laitan sen nyt tähän ja kun taidamme käydä jottain dialoginpoikasta-

Itselläni on ollut ilo tutustua harvinaiseen pieneen yhteisöön, jossa keski-ikä on 85 vuoden tietämissä jäsenillä-ovat tunteneet toisensa kuutisenkymmentä vuotta ja auttelevat toisiaan niissä "perusasioissa". Osa on jo hyvin muistamattomia henkilöitä, mutta "kaveria ei jätetä"-henki toimii aivan suvereenisti  ;D

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #37 : 18.09.2013, 02:29 »
Itselläni on ollut ilo tutustua harvinaiseen pieneen yhteisöön, jossa keski-ikä on 85 vuoden tietämissä jäsenillä-ovat tunteneet toisensa kuutisenkymmentä vuotta ja auttelevat toisiaan niissä "perusasioissa". Osa on jo hyvin muistamattomia henkilöitä, mutta "kaveria ei jätetä"-henki toimii aivan suvereenisti  ;D

  Minä kuulun pariinkin eläväiseen yhteisöön, mutta jokin tässä silti mättää. Joistakin hyvistä, vapaamielisistä ihmisistä on tullut kireitä, poissaolevia sekopäitä, jotka ovat urautuneet, jäykistyneet (jopa niin konkreettisesti, että niskaa on jouduttu kääntämään lääkärin voimin). Sitten he  haluavat palvoa työnantajiaan ja näkevät unia salaisista vaniljajäätelöannoksista. Muistikaan ei aina pelaa. EDIT: Tarjosin yhdelle ravintolassa ruokaa, mutta se ei onnistu, kun työnantaja oli vähän aikaa sitten tarjonnut edustuslounaan ja hän oli asiakkaiden kanssa syömässä. EDIT: Tällaisten syiden takia olen päätynyt ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle.... koska eihän muut enää ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään.

-katy-

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #38 : 18.09.2013, 04:24 »
Itselläni on ollut ilo tutustua harvinaiseen pieneen yhteisöön, jossa keski-ikä on 85 vuoden tietämissä jäsenillä-ovat tunteneet toisensa kuutisenkymmentä vuotta ja auttelevat toisiaan niissä "perusasioissa". Osa on jo hyvin muistamattomia henkilöitä, mutta "kaveria ei jätetä"-henki toimii aivan suvereenisti  ;D

  Minä kuulun pariinkin eläväiseen yhteisöön, mutta jokin tässä silti mättää. Joistakin hyvistä, vapaamielisistä ihmisistä on tullut kireitä, poissaolevia sekopäitä, jotka ovat urautuneet, jäykistyneet (jopa niin konkreettisesti, että niskaa on jouduttu kääntämään lääkärin voimin). Sitten he  haluavat palvoa työnantajiaan ja näkevät unia salaisista vaniljajäätelöannoksista. Muistikaan ei aina pelaa. EDIT: Tarjosin yhdelle ravintolassa ruokaa, mutta se ei onnistu, kun työnantaja oli vähän aikaa sitten tarjonnut edustuslounaan ja hän oli asiakkaiden kanssa syömässä. EDIT: Tällaisten syiden takia olen päätynyt ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle.... koska eihän muut enää ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään.
Okei- tähän on varmaankin sitten hyvä päättää tämä dialogi  :D

st_barbara

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #39 : 18.09.2013, 06:21 »

Okei- tähän on varmaankin sitten hyvä päättää tämä dialogi  :D

Sallinet -katy-, että jatkan ja laitan oman lusikkani soppaan arvoista.

-eloojäämiskamppailu, eli nykyisin ehkäpä työpaikoista taistelu,
tuo todellakin esille ihmisten eläimellisen ja raadollisen puolen.
-> siihen taas on syynä (oletan) raha.

On aivan karmeaa katsoa vierestä kuinka törkeästi ihmiset kohtelevat toisiaan, kun kyse on
työpaikasta, vaikka ymmärtäähän sen, että meille jokaiselle on tärkeää toimeentulo.
Siinä ei kymmenien vuosien kaveruus-/ystävyyssuhteetkaan merkitse mitään, kun ollaan
samalla työpaikalla ja yt:t ovat ns. päällä.

..ja annas olla, jos joku tietää toisesta jotain ns. yleisen yhteiskunnallisen arvomaailman poikkeavaisuuden,
esim. kinkiys, homous, tms.
Siinä eloonjäämis-toimeentulo-kamppailussa käytetään kaikki roska hyväksi!


-kuitenkin meistä suurin osa arvostaa arvoja kuten Rehellisyys ja Luottamus.

Olen saanut olla onnekas ja nähdä työelämässä kuinka Oikeasti on vielä jäljellä niitäkin ihmisiä,
jotka -eivät- juoruile, ei sitten ollenkaan!
Se sai minut miettimään itseäni suhteessa arvoon -juoruilu-.
Mitä kaikkea se pitääkään sisällään?
Onko juoruilua, jos puuskahdat suutuspäissäsi toisesta, että:
-voi ****kun tuokin **** tekisi kerrankin työnsä eikä aina korjauttaisi omien
virheidensä jälkiä toisilla
??
Missä menee esim. tuon arvon rajat meillä kullakin?

Onko kaiken maailman BB:t, Selviytyjät ym tuoneet hyväksyttäväksi toisten
selkään puukottamisen, toisten heikkouksien hyväksikäytön jne?


Entä tämä kaikki liittyen kinky-maailmaan?
Fixx tuolla aiemmin mainitsikin, että treffi-ilmoituksissa "arvot ovat kohdillaan",
mutta kun ne voivat olla niin erilaisia toinen toisillamme.
Se, mikä on minusta ok, ei ehkä sovikaan Sinulle,
ja toisinpäin.

Koti, Uskonto, Isänmaa, Rehellisyys, Luottamus, Toisten kunnioittaminen......

...pysähdyin oikein miettimään kaikenlaisia arvoja, joten lyhentääkseni kirjoitustani
tässä linkkiä wikipediaan  :D

http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo

...taidankin keittää toisen kupillisen kahvia ja mennä mietiskelemään partsille sen ja tupakin kanssa
omia arvojani  ;)

"Arvon mekin ansaitsemme"

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #40 : 18.09.2013, 12:22 »
On aivan karmeaa katsoa vierestä kuinka törkeästi ihmiset kohtelevat toisiaan, kun kyse on
työpaikasta, vaikka ymmärtäähän sen, että meille jokaiselle on tärkeää toimeentulo.
Siinä ei kymmenien vuosien kaveruus-/ystävyyssuhteetkaan merkitse mitään, kun ollaan
samalla työpaikalla ja yt:t ovat ns. päällä.

  Liekö näitä savuavia työpaikkoja varjostettu jo ennen YT-aaltoakin? Oikeasti, ihmisiä lähtee markkinoilta pois joka päivä. Mutta joo, eipä näitä miltei salatieteellisiksi konsultoituja 'yrityspommeja' kiinnosta näin monimutkaiset asiat. Joko toimii tai sitten ei. Ja jotkut toimii hyvin, esim. vaikka R-kioskit ovat toimineet ihan vaan lierihattuisia ohikulkijoita rahastamalla.

Lainaus
Se sai minut miettimään itseäni suhteessa arvoon -juoruilu-.
Mitä kaikkea se pitääkään sisällään?
Onko juoruilua, jos puuskahdat suutuspäissäsi toisesta, että:
-voi ****kun tuokin **** tekisi kerrankin työnsä eikä aina korjauttaisi omien
virheidensä jälkiä toisilla
??
Missä menee esim. tuon arvon rajat meillä kullakin?

  Omasta mielestäni pitää juoruta. Hyvän maun rajoissa. Ei hiertämisistä/töpeksinnöistä pysty aina päin naamaa sanomaan, joten jotenkin ne täytyy siinä toisten kesken mutista pois, vaikkei tuomitsisikaan. Voihan toisia myös ihailla selän takana. Mun mielestä sen juoruamisen tulee olla aina hyväntahtoista. Närkästyminen ei ole enää... ainakaan kovin kinkyä. EDIT: Se, että tulee vihaiseksi jostain erogeenisesta vaihtoehtojutusta kertoo vain ihmisestä...

Lainaus
Onko kaiken maailman BB:t, Selviytyjät ym tuoneet hyväksyttäväksi toisten
selkään puukottamisen, toisten heikkouksien hyväksikäytön jne?

  Sitähän on loppujen lopuksi aika vaikea sanoa, mistä toisen motittamisen tarve syntyy, mutta kyllähän se näin on, että ihminen kokee usein vahvistuvansa juuri silloin kun toinen ei nauti. Henkistä kannibalismia? Kyllä mä ennemmin puhuisin peloista ja siitä, että haluaa nähdä sen oman räkäsen suuvärkkinsä joka paikassa räkimässä ja mässyttämässä. EDIT: Tulee mieleen yksi äijä, joka sohi ja huitoi, viittoi (puhuen samalla roskaa) poliiseille valtoimenaan ja poliisi joutui kokoajan sanomaan, että älä huido.

Lainaus
Entä tämä kaikki liittyen kinky-maailmaan?

  Tai kuinka paljon kinkyt pystyvät torjumaan BB-talokulttuurin kehittymistä? Eipä nykyisellään varmaan yhtään. Tuskin kinkyt edes uskaltaisi tehä omaa BB-taloaan, koska se loukkaisi muita ihmisiä.

Lainaus
Fixx tuolla aiemmin mainitsikin, että treffi-ilmoituksissa "arvot ovat kohdillaan",
mutta kun ne voivat olla niin erilaisia toinen toisillamme.

  Kai nämä on jotain "miehen pitää olla miehekäs"- tai naisen "lappalaisen kriittinen ja urheilullinen" tyyppisiä filttereitä...

Lainaus
Koti, Uskonto, Isänmaa, Rehellisyys, Luottamus, Toisten kunnioittaminen......

  Mulle noista ei kelpaa kovin hyvin koti, eikä isänmaa. Mulle on vaan tukikohtia ja ne on omalla tavallaan tärkeitä, mutta ne eivät ole mitään oikeita arvoja. EDIT: kansanperinteet on hauskoja, mutta nationalismissa juttu viedään liian pitkälle. EDIT: Ajattelepa jos vaikka Venäjä ois Suomen kannalta yhtä harmiton maa, kuin Ruotsi tai Puola. Siinä ne vaan kelluisivat vierekkäin ja kansat kulkisivat toistensa välillä keskenään.
 

submiesjns

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #41 : 18.09.2013, 12:29 »
Vastakkain törmäsin,  omasta mielestäni yhteen merkillseen nykyajan mukanaan tuomaan arvon. Törmäsin nimttäin tapaukseen jossa kaksi ihmistä kohtasi toisensa. Homma kaatui siihen kun toinen ei suostunut pitämään, harvoja näkemisiä lukuunottamatta, yhteyttä toiseen kuin ja vain tekstiviestein tai fb:in kautta. Toinen taas konservatiivi puoli halusi yhteydet joko soittamalla tai näkemällä. Ei tekstiviestein, perusteena 90%viestinnästä jää pois virtuaalivälinein. Virtuaalimaailman käyttäjän mielestä vielä, toinen on se jonka kuuluu olla aktiivisempi..hän lähinnä vastailee. Jotain tässä on pielessä minusta. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä..siihen en ota kantaa!! Kumpikin kun vielä haluaa pitää yhteyttä...sekin merkillisyys...

-katy-

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #42 : 18.09.2013, 17:11 »
st_barbara kirjoitti:
Lainaus
Sallinet -katy-, että jatkan ja laitan oman lusikkani soppaan arvoista.

Lupa annettu, heh heh. Eiköhän näihin ketjuihin ole jokaisella oikeus ja lupa kirjoittaa mielipiteitään ja varsinkin itse tykkään kun mahdollisimman moni osallistuu. Siksi tuosta dialookista tuli mainittuakin-

End of offtopic  C:-)

rodent

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #43 : 20.09.2013, 05:13 »
Vastakkain törmäsin,  omasta mielestäni yhteen merkillseen nykyajan mukanaan tuomaan arvon. Törmäsin nimttäin tapaukseen jossa kaksi ihmistä kohtasi toisensa. Homma kaatui siihen kun toinen ei suostunut pitämään, harvoja näkemisiä lukuunottamatta, yhteyttä toiseen kuin ja vain tekstiviestein tai fb:in kautta. Toinen taas konservatiivi puoli halusi yhteydet joko soittamalla tai näkemällä. Ei tekstiviestein, perusteena 90%viestinnästä jää pois virtuaalivälinein. Virtuaalimaailman käyttäjän mielestä vielä, toinen on se jonka kuuluu olla aktiivisempi..hän lähinnä vastailee. Jotain tässä on pielessä minusta. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä..siihen en ota kantaa!! Kumpikin kun vielä haluaa pitää yhteyttä...sekin merkillisyys...

  Ajassamme on jotain yksinoloon kiihottavaa, kun meistä on tullut kaiken suhteen niin ylivaateliaita ja samalla epävarmoja. Tekstikimppuina ja illuusioina vanhat tuttavuudet saattavat tuntua jopa aiempaa loisteliaammilta, varsinkin jos rosot on editoituna pois ennen niiden lappamista kuvaruudulle. Paljon kuntosaleillakin pyörii epätoivoista porukkaa yrittäen tehdä itsestään joten kuten siedettäviä live-kohtaamisia silmälläpitäen. Mutta en käsitä, että toisilleen tutut ihmiset, jotka pohjimmiltaan pitävät toisistaan eivät voi tavata tarpeeksi usein. Olen törmännyt tähän ilmiöön viime aikoina yhä enenevissä määrin. Aiemmin niin fiksujen ja vapaamielisten ihmisten ajatukset on enää kiinnittyneinä konsulttien puheisiin ja parisuhdestandardeihin, niin ettei ehdi hoitaa ystävyyksiä jos ei ole mitään monumentaalisen tärkeää tai edellisestä tapaamisesta muuten kulunut kylliksi pitkä tovi. Nurkkaanahdettuja, kusetettuja ja avuttomia kanssakulkijoita virkamerkkeineen ja jäätelötötteröineen... EDIT: jotenkin vaan tuntuu, että tässä meillä on pommin ainekset tai sitten kyse on *vain* ihmisten välisestä kylmästä sodasta. Mutta toisaalta olen itse alkanut viihtyä pahoissakin unissa. EDIT: Aina joutaa väkivaltapelistä pois, mutta aina ei viitsi sittenkään eväänsä väräyttää, kun uskoo hyvään. Muttei välttämättä siihenkään. Tärkeintä on tuhti action! Nettilippu tästä helvettiin kiitos... :))  :love:  :love: :love:

submiesjns

  • Vieras
Vs: Metakeskustelua arvoista
« Vastaus #44 : 23.09.2013, 14:46 »
Uskon näin.....Kuta enemmän maailma kehityy, kuta enemmän meille tulee näitä virtuaalikeinoja pitää yhteyksiä..Sitä enemmän yksinäisyys lisäntyy!! Siinä on tulevaisuuden yksi pommi joka vielä losahtaa silmillemme. Vaan jokainen voi tahollaan hoitaa vain omaa ja ystäviensä yhteydenpitoa. Mikä itsekullekkin on arvo? Pieni ihminen on aika avuton kehityksen edessä :(