Pelko, nöyryytys ja ahdistus BDSM:ssä?

[Fia]

Mietiskelin tätä aihetta tänään ääneen jälkihoitohalistellessani dominoivaani.

Itse sytyn seksissä/sessiossa todella paljon yllätyksistä ja jännityksestä. Kun mulle sanoo, että "silmät kiinni, saat yllätyksen" olen heti täpinöissäni kuin lapsi jouluaattona - ja jos se yllätys on jotain mikä käy vähän kipeää tai pelottaa ihanasti pikkuisen, kiljun (joko ääneen tai sisäisesti) riemusta.

Mä kuitenkin haluan nimenomaan pelätä melkein ja pikkuisen. Enemmänkin kyse on jännityksestä. Vertaan tätä huvipuiston vuoristorataan tai kauhuelokuvan hirviöön - on ihanaa kirkua sydämen hakatessa täysillä, kun tietää pohjimmiltaan oikeasti olevansa ihan turvassa. En haluaisi kokea sessiossa oikeaa pelkoa. Siinä kohtaa käyttäisin turvasanaa.

Nöyryytys taas... hmn. Mä en lähtökohtaisesti koe asioita kovin helposti nöyryyttäviksi. Olen kai aika estoton. Oon huomannu, että monet asiat, joita muut subit vaikka tällä foorumilla sanoo itselleen nöyryyttäviksi on mulle vähän semmoisia, että no mitäs nöyryyttävää tuossakin nyt on. En tiedä, ehkä en vaan suhtaudu itseeni niin kovin vakavasti tai ehkä mun itsetunto todella on aika kovaksi keitetty. Ne kerrat kun mua on koitettu sessioissa joskus joissan menneissä suhteiluissa esim. verbaalisesti nöyryttää on olleet musta lähinnä vähän hupsuja. Mikä nyt ei välttämättä oo hirveesti haitannu menoa, mutta olettaisin, että lähtökohtaisesti kun D "nöyryyttää" subiaan, subin ei kai oo tarkoitus koittaa olla nauramatta.

Aidosti nöyryyttäväksi voisin kokea esim. sen jos mun ulkonäköä haukuttais tai mulle seksuaalista suoritustani moitittais, sanottais vaikka surkeaksi panoksi tai jotain. Tai hakuttais tosissaan tyhmäksi tms. Tai sanottais jotain oikeesti henkilökohtaista ja ilkeää vaikka mun käytöksestänk tms. Tai jos D vaikka sanois mulle, ettei oikeasti tykkää musta yhtään. Mutta tuommoiset jutut on ihan oikeasti kipeitä, enkä koskaan haluais, että mulle tehtäis niin sessiossa. Se on ehkä itse asiassa mun kovimpia kovia rajoja, että mua ei saa oikeasti nöyryyttää ja häpäistä sessiossa. Se on ihan ehdoton punainen.

Ahdistus... No, tuo edellisen kaltainen nöyryytys aiheuttaisi mulle sessiossa ahdistusta, mutta muuten mun on vaikea kuvitella, että varsinaisesti ahdistuisin sessiossa. Pelon/jännityksen kanssa tykkään mennä ahdistuksen rajalle, joskin itse käytän enemmän sanaa paniikki. Se on ihana hetki kun alkaa pyristellä tahtomattaa kauhusta ja haluaa huutaa apua (mulla nää liittyy tällä hetkellä usein breath playhin eli apua ei varsinaisesti voi huutaa), mutta haluan kyllä, että mut sit "vapautetaan" hyvin nopeasti jolloin helpotuksen tunne ja euforia tulee paniikin tilalle.

En ainakaan tällä hetkellä haluaisi tuntea sessiossakaan pidempikestoista ahdistusta. Vuoristoratamainen "apua-apua-huh-huh-selvisin-apua-nyt-taas-mennään"-kyyti sen sijaan on ihanaa. ❤

[Fia]

Positiivista nöyryyttämistä olisi vaikka se, että panisi kumppaniaan jollain mielikuvituksellisella kapineella tai tekisi jotain muuta pervoa, ja saisi tämän kiihottumaan, ja huomauttaisi sitten asiasta. Hä hää, tykkäätpäs tästäkin, senkin pikku perverssi! 
 
Toinen, vieläkin mehukkaampi tapa on laittaa toinen tekemään jotakin, mitä tämä kokee nolona, mutta ilman pakottamista. Ei siis köytetä kohdetta nolosti esille, vaan vaaditaan, että tämä pysyy siinä tyrkyllä/on asiassa aktiivinen ihan itse. Se fiilis, mikä kohteen päässä tykyttää, että ei helvetti, mitä mä oikein olen tekemässä..? on mainio.  Siinä nöyryytys on kiinni kohteesta itsestään, eikä ole mielestäni tyypiltään satuttavaa.

^Täytyy vielä todeta, että nää on molemmat juttuja, joista tykkään ihan hurjasti. Tykkään tosi  paljon (yleensä kyllä melko kevyesti ja leikillisesti toteutetuista) cnc-leikeistä, ja niissä tuommoiset "sähän taidatkin kyllä tykätä tästä" -toteamukset on juust ihanasti mahanpohjaa kutkuttavia. En vaan ehkä itse miellä sitä nöyryyttämiseksi, puhuisin ehkä ennemmin kiusoittelusta tai härnäämisestä.

Kiusoittelusta ja härnäämisestä tykkään muutenkin ihan hirveästi puolin ja toisin. Tähän luen myös jälkimmäisen kaltaisen "höpsäyttämisen" eli sen, että haastettuna teen jotain älytöntä. Näihin tilanteisiin usein liittyy mulla nolostelua mutta lopulta kuitenkin enemmän ylpeyttä. Olen näyttämisen haluinen ja saan kiksejä siitä, että uskallan tehdä jotain "pöljää" toisen pyynnöstä tai käskystä.

Ehkä ainoa tunnistamani kiva ja positiivinen nöyryyttämisen muoto siis onkin sanoa mulle, että "etpä muuten uskalla". Silloin tulee pakottava tarve näyttää, että uskallanpa.

Tai no joo... tykkään myös painia ja vääntää kättä itseäni vahvemman kanssa tietäen häviäväni ja häviten puhtaasti. Älyttömän kiihottavaa rimpuilla irti toisen sylitä pääsemättä siitä pois. 😂 Kaipa sitäkin voisi sanoa nöyryyttämiseksi. Eli joo, tykkään nöyrtyä fyysisesti vahvemman voiman alle. Siitä tulee turvallinen ja ihana olo.

[Nanolia]

Pelolle ja nöyryytykselle kyllä, ahdistukselle ei.

Pelko on sessioidessa itselleni hyvin primitiivinen tunne, joka saa täysillä keskittymään juuri siihen hetkeen jota parhaillaan elän. Mikään ei saa kostumaan nopeammin kuin pelko oikean ihmisen kanssa.

Pelko voi olla kutkuttavaa jännitystä, kun odotat, mitä seuraavaksi tapahtuu, tai se voi olla syvemmälle penetroituvaa kauhua ja avuttomuudentunnetta, joka saa tärisemään, pakenemaan ja itkemään. Rakastan yli kaiken sitä, kun en tiedä mitä toinen aikoo tehdä, vaan joudun etsimään ympäristöstä vihjeitä käytettävissä olevien aistien perusteella. Mieli alkaa täyttää aukkoja ja keksiä mitä erikoisempia skenaarioita ja kauhukuvia, jotka hyvin usein ovat tilanteeseen nähden yliliioiteltuja ja epärealistisia - mutta tämä on mielestäni oleellinen ja erittäin hauska osa pelkoleikkejä. Shokkireaktiot ovat mitä mehukkaimpia: kun toinen esimerkiksi lyö yllättäen tilanteessa jossa sitä vähiten odotit tai tekee jotain, mikä venyttää oman kestokykysi rajoja. Shokkireaktiot iskevät itselleni usein tosi kovaa, ja oma fight or flight -vaisto nostaa kytkintä. Päädynkin yleensä joko pakenemaan tai pyrkimään kauemmas tilanteesta/kiduttavan ihmisen luota jollain keinolla, tai sitten suojelemaan itseäni fyysisesti kaikin mahdollisin keinoin. Totteleminen ja minkäänlainen ohjeiden noudattaminen on hyvin hankalaa tässä vaiheessa, mutta parasta on kun silti sinua käsketään ja ohjataan, ja yrität keskittää kaiken viimeisen tahdonalaisen aivotoiminnan tottelemiseen. Hyvin haastavaa ja useimmin siinä epäonnistuu tuossa vaiheessa, mutta se haasteellisuus siitä tekeekin tuplasti hauskempaa.

Nöyryyttäminen tuo myös omat mielihyvähormoninsa sessiointiin mukaan. Itselleni nöyryyttäminen on ehkä jollain tapaa sitä alistuneisuuden suurinta muotoa: se osoittaa, että todella luotan toisen ihmiseen niin paljon, että annan tämän kohdella itseäni tavoilla, joilla en muiden antaisi. Luotan toiseen tarpeeksi, että tiedän, ettei hän käytä valtaansa väärin, ja uskallan tehdä nöyryyttäviäkin asioita toisen edessä. Uskallan altistaa itseni ja näyttää itsestäni ne kaikkein heikoimmatkin kohdat, joita muut ihmiset eivät samalla tavalla näe. Luovun "normaaliminästä" ja annan sen syvimmän seksuaalisen olemukseni tulla esiin. Nöyryytys korostaa omaa avuttomuuden tunnettani, saa minut tuntemaan itseni hyvin alistuneeksi ja paljaaksi, sekä korostaa toisen auktoriteettiasemaa edessäni. Haluan palvella ja tehdä nolojakin asioita, nähdäkseni kuinka toinen nauttii katsoessaan minun niitä tekevän. Voin elää toisen nautinnon kautta ja saada siten nautintoa omaksi osakseni.

Pelko- ja nöyryytysleikit herättävät sen verran voimakkaita tunnereaktioita, etten pystyisi niitä kuin luotettavan ihmisen (johon mieluiten omaa tunteita) kanssa harrastamaan, ainakaan millään rajummalla tasolla. Muuten tulee kovat dropit ja tunnecrashaykset, joista toipuminen kestää. Joskus toipuminen pelkoleikeistä kestää siltikin, vaikka niitä olisikin toteuttanut sen oman kumppanin kanssa.

Ahdistus puolestaan on itselleni ainakin tunne, jota en halua sessioihin tai d/s-dynamiikkaan liittää. Ahdistus saa voimaan huonosti ja sulkeutumaan sekä laittaa ajatukset kiertämään kehää. Se tuntuu kaikkea muuta kuin voimaannuttavalta.

[Neris]

Kuuluvatko pelko, nöyryytys ja/tai ahdistus sinun sessioihisi? Miksi, miten? Millaiset asiat sessiossa voisivat sisältää näitä elementtejä?

Noh, se ei yleensä ole mun päätettävissä, mutta jos meikällä olisi tämä valta niin kyllä siihen saisi nöyryytyksen ja pelon elementtejä ottaa mukaan. Mikään noista kolmesta ei ole hyvä juttu jos se menee todella yli, mutta koen pelon ja nöyryytyksen olevan sellasia helpommin hyvän maun rajoissa pysyviä aspekteja, kun taas ahdistus nyt vaan on silkkaa ahdistusta enkä toivo sille minkäänlaista roolia ainakaan omissa leikeissä.

Pelko on sessioidessa itselleni hyvin primitiivinen tunne, joka saa täysillä keskittymään juuri siihen hetkeen jota parhaillaan elän.

Pelko todellakin on paras siihen hetkeen kiinnittävä tekijä! Niin hyvässä kuin pahassa. Ja pelko nimenomaan liittyy mulla useimmiten kipuun tai sen odotukseen. Olen masokisti ja tykkään kivusta, mutta kyllä se silti pistää pelottamaan jos on odotettavissa vaikkapa saatanan kivulias isku jo raakana olevaan paikkaan useasti putkeen. Pelottaa ja kroppa tärisee ja sattuu perkeleesti, mutta silti se on jotenkin kivaa ja aktivoi kroppaa ja puhdistaa mieltä kivasti sen pelon avulla. Ja sit kun siitä pääsee yli niin sitten se vasta hyvältä tuntuukin kun näkee, että taas on selvitty pelosta huolimatta Parhaimmassa tapauksessa se saattaa purkautua session aikaisina tai jälkeisinä kyyneleinä, joille ei voi mitään ja se on ehkä se paras puhdistautumisen tunne lopulta.

Sidottuna oleminen usein edesauttaa pelon tunnetta, koska siinä on niin paljon avuttomampi ja vaikeampi puolustaa itseään. Toki turvasana on aina mukana, mutta mulla ensisijainen tapa on yrittää fyysisesti paeta eikä huudella mitään turvasanoja, varsinkin ku mulla ei usein edes sessioidessa välttämättä pysty kunnolla muodostumaan mitään koherentteja sanoja kun tuppaa puhekyky vähän puuroutumaan. Kai se sieltä lopulta tulisi oikeassa tarpeessa, mutta joka tapauksessa kahleissa oleminen torppaa sen mun luontaisemman ja primitiivisemmän reaktion (pakenemisen), mikä taas lisää sitä primitiivistä pelkoa myös kivasti.

Sit taas sellasta ylitsepääsemätöntä pelkoa mussa aiheuttaa esimerkiksi veitset ja neulat, ne lamaannuttaisi ihan eri tavalla ja niistä en palautuisi läheskään yhtä hyvin, joten pelon tunteelle tai sen aiheuttajalle on tietyt rajat, vaikka itse pelon tunne ja taso olisikin sinänsä sama Tai ehkä tossa tilanteessa pelkoon sekottuisi jo ahdistusta myös, mikä ei sit enää vetele yhtään.

Itselleni ahdistus on nautinnosta hyvin hyvin kaukana, jos mua ahdistaa, en pysty nauttimaan. Se on tila jossa tulee pakottava tarve istua alas ja puhua, kommunikoida, ja korjata tilanne. ... Ahdistus lamauttaa ja syö ilon ja energian musta.

Kuten aika moni muukin on jo aiemmin maininnut, niin ahdistus ei todellakaan ole myöskään mun juttu ja mä ehkä käyttäisin sitä terminä kuvaamaan kaikkea sitä mikä menee mun sietorajojen ja kestokyvyn yli pelon tai nöyryytyksen tai minkä tahansa muun suhteen. Eli jos ahdistaa, niin siitä tietää että nyt on menty liian pitkälle asian X suhteen. En todellakaan halua, että joutuisin ikinä sanomaan, että mua ahdistaa sessioida. Ei vaan istu hyvin mun ajatuksiin sellanen

Ja hyvä mittari itsellä sen suhteen että onko asia pelkoa vai ahdistusta on, että pelko katoaa heti kun pelon aiheuttavasta asiasta pääsee fyysisesti kauemmaksi. Mutta jos senkin jälkeen kun on poistunut tilanteesta tai huoneesta niin se asia X edelleen kalvaa tai pelottaa, niin se on jo sitten ahdistusta. Tai tollain mä sen ajattelen, ilmeisesti ihmisillä on vähän erilaisia tapoja määritellä nämä asiat Vaikka toisaalta nyt kun vähän mietin tätä asiaa, niin en mä kyllä ihan tätäkään erottelua täysin allekirjota. Täytyy miettiä tätä asiaa lisää! Mut anyways, ahdistus on huono juttu, pelko on ok.

Nöyryytys sopii itselläni useaan sessioon tai leikkimishetkeen jossain muodossa. Nautin esineellistämisestä, sotketuksi tulemisesta, rivosta esillä olemisesta, ja ylipäätään monenlaisesta (pakotetusta) hävyttömyydestä.

Tässä on aika hyvin tiivistetty myös mun suhtautuminen ja kiinnostus nöyryyttämiseen. Tosin omalla kohdalla useimmiten tää nöyryyttäminen ei edes aiheuta mussa häpeän tunnetta vaan se on enemmän sellasta kiihottavaa ärsytyksen tunnetta siitä, että mut pakotetaan tai pakotetusti altistetaan jollekin tilanteelle tai toiminnolle ilman kieltäytymisen mahdollisuutta. Eli enemmän siinä kiinnostaa / kiihottaa se pakottamisen aspekti, eikä niinkään se nolouden tunne. Siihen nolostumiseen mulla on aika korkea kipukynnys, enkä nolostu hirveän helposti ku oon kuulemma niin nolo ihminen ylipäätäänkin jo muutenkin arkielämässä niin siihen tunteeseen on jotenkin turtunut Esimerkiksi vaikkapa, että jos D sanoo että "kylläpäs narttu kuolaa ku saa vähän kyrpää" ni tää kommentti ei saa mua nolostumaan siitä että kuolaan ku pieni vauva, vaan se enemmänkin härnää mua ja mä lasken tollasen vaan sanallisen alistuksen piikkiin ja sen tyylisestä nöyryytyksestä tykkäänkin. Just ne kommentit et "narttuhan on ihan märkänä vaikka esitätkin vastustelevasi" on parhaita ja ne lyö luun kurkkuun sillai nimenomaan kivasti ärsyttävällä tavalla eikä loppujen lopuksi edes aidosti nöyryytä tai uppoa pintaa syvemmälle.

Sitte taas esimerkiksi julkisilla paikoilla tai muiden ihmisten läsnäollessa kopeloiduksi tuleminen tai perseelle läimäyttely kyllä saa myös ihan aitoa nöyryyttämisen tunnetta aikaan, mutta kuitenkin vaan miedosti ja menee edelleen siihen aiemmin mainittuun "kivasti ärsyttävään" kategoriaan, mutta siinä on kuitenkin jo hieman oikeaakin nöyryytystä mukana. Myös se, että mut laittaa ääneen sanomaan kaikkea nöyryyttävää, kuten vaikka pistää mun pyytämään tai anelemaan jotakin itse ääneen. Mä oon sen verran ylpeä ihminen perusluonteeltani, että jos mut pakottais (ja todellakin pitää pakottaa, koska omatoimisesti en todellakaan suostu) sanomaan ääneen, että "haluan että panet mua perseeseen" tai "haluan sun kyrpää" niin olishan se vähän nöyryyttävää, ja lähtökohtaisesti myös tosi vaikeaa kun ottaa tosiaan huomioon jo sen aikaisemmin mainitsemani äänen puuroutumisenkin. Mutta tääkin on edelleen vaan sellasta melko mietoa nöyryytyksen tunnetta, ja viisituhatta kertaa enemmän sitä ihanaa pakotetuksi tulemisen ärsyttävää tunnetta. On myös varmasti muita asioita, mitkä tuntuu jonkin verran nöyryyttävältä, mutta suuri osa "nöyryyttävistä" asioista menee kuitenkin lopulta joko siihen "tuntuu 0% nöyryyttävältä ja 100% ihanasti ärsyttävältä" -kategoriaan.

Sitten on erikseen ne asiat, jotka nöyryyttää mua niin paljon jo pelkkänä ajatuksena että "I literally can't even". Tästä vahvimpana ja ehkä jopa ainoana esimerkkinä paikkojen sotkeminen. Mä kokisin ihan vaan lähtökohtaisesti niin nöyryyttävänä, että esim. paskoisin alleni anaalissa tai muuten likaisin paikkoja tai D:n. Toi on ehkä yksi niistä harvoista asioista, jotka lähentelee sitä 100% nöyryyttävää -fiilistä. Eikä toi edes ole D:n aikaansaamaa nöyryytystä vaan se nöyryytys kumpuaa ihan musta itsestäni, kun mua itseä hävettää etten pysty hallitsemaan peräpäätäni ja niin ollen likaan D:n tai ympäristön. Ton nöyryytyksen fiiliksen syntymiseen ei siis D:n oma toiminta vaikuta mitään vaan se tilanne itsessään on lähtökohtaisesti ajatuksena vaan tosi nöyryyttävä ja minä itse siinä itseäni henkisesti piiskaan ja tuomitsen ankarasti. Onneks tosta ei siis kuitenkaan ole huolta ellei nyt olla ihan koko nyrkkiä tunkemassa sisään tai jollain katuporalla runkkaamassa 🤣👍🏻

Anaaliin liittyy mulla tollasia riskejä, mutta mua ei esim nöyryytä jos oksennan ku kyrpä menee liian syvälle kurkkuun tai kuola tai muut omat kehon eritteet et se on ainoastaan toi perseeseen paneminen missä on potentiaalia muodostua vähän turhankin nöyryyttäväksi. Tai ei ainakaan oo vielä tullut mitään vastaavalla tasolla nöyryyttävää ideaa mieleen, edes alasti julkisella paikalla oleminen ei ois yhtä nöyryyttävää 🤔

[Fia]

Syöpi syljettynsä, naipi naurettunsa...

Otan nöyrimmästi takaisin aiemman lausuntoni nöyryyttämisestä sessiossa. Näemmä on sittenkin juttuja, jotka koen sopivasti, mutta en liian nöyryyttäviksi, ja tunnen humalluttavaa nautintoa siitä, että suostun ja alistun johonkin näin rivoon, esineellistävään, hävettävään ja hoopoon - ja olen aivan mielissäni. 😂 

En todellakaan paljasta julkisesti, missä tämä mielenmaisemani sweet spot sijaitsee, mutta joku ihanapa tietää nyt sitten senkin salaisuuden. 😉