Kirjoittaja Aihe: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet  (Luettu 25266 kertaa)

Miss Dizzy

  • Uusi asiakas
  • *
  • Viestejä: 16
  • Kuin Liisa Ihmemaassa
  • Galleria
Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #30 : 06.10.2017, 17:12 »
Ihmissuhdeanarkia - termi, jota en ennen ollut kuullut, mutta johon heti pystyin samaistumaan. Mulle ihmissuhteissa parasta on, kun ne pääsevät kehittymään omalla painollaan: ystävyyssuhteiksi, panosuhteiksi, romanttisiksi suhteiksi tai sitten jotain niiden väliltä tai vaikka kaikkea niitä kerralla.

"Ihmissuhdeanarkiassa tärkeää on molemminpuolisuuden periaate: me teemme yhdessä nimenomaisesti ja vain asioita, joita molemmat haluavat, siinä ovat suhteemme rajat." (Wikipedia, polyamoria)

Mä koen, että kukaan ihminen ei pysty täyttämään kaikkia mun seksuaalisia haluja ja muita ihmissuhdemieltymyksiä, mutta ne on kaikki kuitenkin mulle tärkeitä. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että mun pitäisi sitoutua vain yhteen elämänkumppaniin. Tämän kumppanin kanssa tekisin asioita, jotka hänen kanssaan toimivat parhaiten, sillä en halua/voi vaatia toista tekemään vuokseni asioita, jotka eivät häntä kiinnosta. Tällöin muut mielihaluni jäisivät kuitenkin tyydyttämättä ja turhautuisin nopeasti. Tällaisessa tilanteessa elettyäni, olen todennut, ettei monogaminen perinteinen parisuhde ole minulle ollenkaan sopiva vaihtoehto.

Tällä hetkellä minulle parhaiten toimiva tapa toteuttaa itseäni ja seksuaalisuuttani on seuraavanlainen: tutustun ihmisiin avoimin mielin ja katson, mihin välillämme oleva dynamiikka ja kemia meidät johdattaa. Alusta asti painotan rehellisyyttä, luottamusta, keskustelua ja fiiliksen mukaan menemistä. On ollut hirveän vapauttavaa, kun on päässyt irti "Voisiko hän olla tuleva aviomieheni/-naiseni?" -ajattelusta. Nyt sen sijaan, että haikailisin elämääni yhtä ylitse muiden olevaa elämäni prinssiä/prinsessaa, on minulla laaja ihmissuhdeverkko, joka koostuu monenlaisista ihmisistä. Nämä kaikki suhteet antavat minulle eri asioita ja niissä kaikissa pääsen toteuttamaan eri puolta itsestäni. Suhteet ovat kehittyneet, ilman että niitä on määritelty tai että niille on annettu tarkkoja raameja. Tällöin on mahdollista tehdä toisen kanssa juuri niitä asioita, mistä yhdessä nautitaan eniten.

Itselleni mustasukkaisuus on varsin vieras tunne. Tämä mahdollistaa ajattelumallin, jossa minulle läheisen ihmisen kokema ilo ja nautinto on aina vain positiivinen asia, oli hän sitten kokenut tämän minun kanssani tai jonkun toisen. Ei toisen ilo ole minulta pois. Tämä pätee minulla niin puhtaisiin ystävyyssuhteisiini, kuin muihinkin ihmissuhteisiini. Tärkeintä on rehellisuus, luottamus ja itsensä sekä toisen kuunteleminen.

Tähän asti olen kuvannut itseäni vapaamieliseksi ja avoimeksi sinkkuilijaksi, sillä en ole kokenut  termin "sinkkupolyamorinen" kuvaavan minua - ehkä tästä eteenpäin saatan kuvata itseäni joskus myös suhdeanarkistiksi. Uskon, että parhaat ihmissuhteet syntyvät siten, että ne rakennetaan ilman yhteiskunnan tai muiden rakentamia raameja ja ennakko-odotuksia, kuunnellen vain osapuolten omia haluja ja tunteita.

Toivon kaikille rakkautta, läheisyyttä, tunnetta ja nautintoa, suhteen osapuolille parhaalla tavalla toteutettuna :love:

Jersey

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #31 : 06.10.2017, 19:09 »
Mizz Dizzy: Kirjoitit auki mun ajatukset varsin hyvin :love: Kiitos siitä.
Terveisin toinen Liisa Ihmemaassa.

RuoskaMikko

Vs: Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet
« Vastaus #32 : 07.07.2019, 18:04 »
Tunnistan itseni polyksi koska haluan kumppanini olevan vapaa ja toteuttavansa itseään ilman että mä estelen. Mulle on aika sama näenkö kumppanini kumppaneita ja mitä ne touhuaa, kunhan kumppani saa olla niinkuin tuntuu oikealta.

Jos tulee oikeantuntuinen ihminen vastaan niin olisi kiva jos ei kummankaan tarvitsisi pidätellä. Yhteisymmärrys on must, samoin toisen muuttuvien tunteiden huomioiminen.

Samoilla linjoilla Miss Dizzyn kanssa. Mulla ei ole ollut mustasukkaisuutta, epätervettä obsessiota kyllä, mutta olen saanut sen aika hyvin hanskaan vaikka oli siinä työtä. Eikä se pakkomielle estä polyamoriaa sinällään, se estää kaikki suhteet missä on vähän enempi tunteita koska sitten kun toinen ottaakin omaa aikaa niin tulee se "ei helvetti...". Helpotti kun opin arvostamaan toisen onnea enemmän ja tajuamaan että toisen oman ajan otot ym ei johdu yleensä musta, ja jos johtuu niin hyvä että ottaa aikaa että voi sitten paremmin.

Mä otan ihmissuhteet kohtaamisina jotka kestää sen verran kun on hyvä. Voi olla ohikulkija kadulla, viikon parin ihana sänkytuttavuus, tai vuosikymmenien ystävä. Elän oman pääni mukaan. Itsensä ja muiden sisäisen äänen kuuntelu on tärkeetä.