Newbie-nurkka > Artikkelit

Sinkkuihmisten polyamoria ja muut polysuhteet

<< < (8/8)

Utelias kettu:
Musta tekosyiden keksiminen sille miksei muka sattunu tälläkään kertaa onnistumaan on negatiivinen merkki. Mut on silti hyvä ottaa huomioon et samalle käytökselle on monta mahdollista syytä ja näillä voi olla tosi erilainen negatiivinen arvo.

Joku voi olla epärehellinen, kieroilla ja pelata jonkunlaisia ihmissuhdepelejä/olla harhaanjohtava ainakin osalle kumppaneistaan ja siksi tahtoa katkoa informaation kulkua. Tää on tietty hyvin ikävä piirre kumppanissa.

Toinen taas voi olla epävarma eikä uskalla sanoa et haluaa pitää suhteita enemmän erillään kun esim. kokee et sen pyytäminen ois kohtuutonta ja häpeää omia preferenssejään. Tääkään ei varmaan oo positiivinen juttu mut "red flagina" musta ihan eri mittakaavassa edelliseen verrattuna.

Jos ei kommunikoida harhaanjohtavalla tavalla niin sillon on musta ihan ok preferoida sitä et jokainen suhde on vähän niinku oma kuplansa.

_____________________________________________________________________

"Mulle ihmissuhteissa parasta on, kun ne pääsevät kehittymään omalla painollaan: ystävyyssuhteiksi, panosuhteiksi, romanttisiksi suhteiksi tai sitten jotain niiden väliltä tai vaikka kaikkea niitä kerralla."

Koen ite vahvasti just näin mut välillä ihmissuhdeanarkiaan liitetään se ettei vois olla minkäänlaisia prioriteettejä suhteissa. Mä en tavoittele tilannetta jossa olisi tärkeempiä ja vähemmän tärkeitä suhteita mut täys tasa-arvo niiden välillä tuntuu vähän epärealistiselta. Kun onhan se eri juttu vaik asua jonkun kanssa etenkin jos on viel yhteinen lapsi kuin olla vaik kaukosuhteessa toiseen maahan niin et nähään viikon verran vuodessa.

Vaikka kaikki oliskin merkitykselliseksi koettuja suhteita. Kai musta tuntuu "matemaattisesti käytännössä mahdottomalta" et tosi erilaiset esimerkit jossain kategoriassa omais täsmälleen saman arvon joten jos oikeen pilkkua nussitaan niin en pysty täysin samaistumaan ihmissuhdeanarkiaan filosofiana :D

elanor:

--- Lainaus käyttäjältä: Utelias kettu - 10.09.2023, 14:48 ---Mä en tavoittele tilannetta jossa olisi tärkeempiä ja vähemmän tärkeitä suhteita mut täys tasa-arvo niiden välillä tuntuu vähän epärealistiselta. Kun onhan se eri juttu vaik asua jonkun kanssa etenkin jos on viel yhteinen lapsi kuin olla vaik kaukosuhteessa toiseen maahan niin et nähään viikon verran vuodessa.

Vaikka kaikki oliskin merkitykselliseksi koettuja suhteita. Kai musta tuntuu "matemaattisesti käytännössä mahdottomalta" et tosi erilaiset esimerkit jossain kategoriassa omais täsmälleen saman arvon joten jos oikeen pilkkua nussitaan niin en pysty täysin samaistumaan ihmissuhdeanarkiaan filosofiana :D

--- Lainaus päättyy ---

Eihän se toki niin mee, että suhteilla ei sais olla mitään käytännön eroja keskenään, päin vastoin: jokainen suhde on erilainen ja omanlaisensa.

Ite suhdeanarkistina ajattelen, että suhteilla ei kuulu olla tärkeysjärjestystä muutamassa mielessä.

Meillä on tosi paljon kulttuurisia normeja sekä siitä, millä kriteereillä suhteet asetetaan tärkeysjärjestykseen (esim. mikä on ”vakava parisuhde”, joka on tärkeämpi kuin vähemmän vakava parisuhde tai vaikka työkaveruus) että siitä, mihin kaikkin asioihin tärkeysjärjestyksen pitää vaikuttaa.
Suhdeanarkistina mä pyrin kiinnittämään huomiota siihen, miten oon tottunut näkemään suhteeni ja elämään niitä näiden normien kautta, ja purkamaan sitä omassa ajattelussani ja toiminnassani.

Suhteiden tärkeyttä ei tarvii mitata jollain tietyillä kriteereillä eikä asettaa suhteita hierarkiseen järjestykseen kaiken suhteen. Koska jokainen suhde on omanlaisensa, niitä ei välttämättä voikaan mitata samoilla mittareilla eikä tärkeys ilmene jonain yhtenä kokonaisuutena.
Sen sijaan voi tunnistaa nimenomaan niitä seikkoja, mitkä erottaa kyseisen suhteen muista, ja päättää niiden mukaan eri valintoja tehdessään, miten nää seikat mahdollisesti vaikuttaa valintaan.

Yks tapa, jolla suhdeanarkismi kyseenalaistaa suhteiden välisen hierarkian, on se, että noin yleisesti ottaen yhdessä suhteessa ei määritellä sitä, mitä muut suhteet saa olla. Normatiivisessa ja hierarkkisessa ajattelussa mainitsemassas esimerkissä ”arkisuhdekumppani” sais määritellä, mitä sun ja kaukokumppanin suhde saa sisältää, milloin saatte tavata jne – koska se on tärkeämpi suhde ja sitä pitää tavallaan suojella ulkopuolisten suhteiden vihamieliseltä vaikutukselta. Jos muita suhteitaan ei ole valmis rajoittamaan tärkeämmän suhteen vuoksi, tärkeysjärjestys horjuu ja sitä kautta koko suhde. Ja tähän sitä tärkeysjärjestystä ja hierarkiaa just tarvitaan, että se määrittää, missä suhteessa saadaan rajoittaa mitäkin toisia suhteita.

Tätäkään ei sitten pidä tulkita tietenkään niin, että asioista ei tarttis sopia yhdessä silloin, kun ne vaikuttaa molempien elämään. Mutta pitää olla tarkkana siinä, mikä oikeasti vaikuttaa toisen elämään ja mikä itse asiassa ei. Ja pyrkimyksen pitäis olla, että molempien tarpeet tulee kuulluksi ja nähdyksi ja mahdollisuuksien mukaan kohdatuksi. Tavoitteena pitäis mun omasta mielestä aina olla mahdollisimman paljon kyllää ja mahdollisimman vähän eitä, siis että pyritään mahdollistamaan jokaiselle sen haluamia asioita eri suhteissa, kunhan se ei ylitä toisen tärkeitä henkilökohtaisia rajoja. Kun taas kulttuurissa tavallisesti lähdetään siitä, että hierarkiassa ylempänä olevassa suhteessa lähtökohtaisesti päätetään, saako jotain tehdä jossain toisessa suhteessa. Eli lähtökohta on, että tosi monia asioita ei saa, ja siitä voidaan sitten myöntää poikkeuksia. (Sitten ihmisillä on eri oletuksia siitä, mitä saa ja mitä ei, jos ei erikseen sovita, mutta tää on oma juttunsa.) Kun ei lähdetä siitä, että on erikseen myönnettäviä lupia, niillä ei myöskään tarvii käydä kauppaa niin, että kummankin osapuolen pitää saada yhtä paljon kaikkea, tai jostain pitää luopua että voi saada jotain (itsetarkoituksellisesti, jotta olis "reilua"). Vaan voidaan pyrkiä vaan siihen, että rajoitetaan kaikkien osapuolten hyvää mahdollisimman vähän.

Mitä henkilökohtaisiin rajoihin tulee, ne pitää ehdottomasti tunnustaa, mutta ne myös pitää tunnistaa nimenomaan ihmisen omiksi rajoiksi. Niiden pitää olla tiedossa, mutta ne ei varsinaisesti velvoita toista toimimaan niiden mukaan. Ne ei myöskään velvoita kriisiyttämään tai lopettamaan suhdetta, jos ne tulee jossain asiassa vastaan.

Esimerkki:
Henkilöllä a on ehdoton oma raja, ettei harrasta suojaamatonta penetraatiota ihmisen kanssa, joka on harrastanut suojaamatonta penetraatiota jonkun muun kanssa, ellei tiettyjä varotoimia ole tehty (nää voi olla testeissä käymisiä, suoja-aikoja ja esim. ihmisen tunteminen, että voi henkilökohtaisesti luottaa kaikkiin osapuoliin). Henkilöt a ja b harrastaa yleensä keskenään suojaamatonta seksiä ja on sopineet, että muiden kanssa käytetään kumia. Jos b on sitten harrastanut suojaamatonta seksiä jonkun kanssa (ilman että siitä on sovittu a:n kanssa), b:n kuuluu kertoa asiasta a:lle, että a voi pitää kiinni omista henkilökohtaisista rajoistaan. Tän jälkeen a todennäköisesti kieltäytyy suojaamattomasta seksistä b:n kanssa, mutta se on tossa kohtaa a:n päätös. Kyseessä ei siis oo suhteen raja, eikä missään nimessä rangaistus. Suhteen raja olis "niin kauan kuin ollaan tässä suhteessa, ei saa harrastaa suojaamatonta seksiä muiden kanssa - jos harrastaa, se on rikkomus suhdetta kohtaan ja suhde todennäköisesti loppuu tai menee rikki, tai ainakin toisella on oikeus hyvitykseen"

Ylipäätään moni suhdeanarkismin periaate saattaa avautua helpommin, kun muistaa että kyse on normikriittisestä filosofiasta, ei esim. tunteita moraalikoodaavasta ideologiasta.

Disclaimer: emmää mikää asiantuntija oo, kuha keräilen infoa sieltä täältä ja tarkastelen asioita omassa elämässäni

Utelias kettu:

--- Lainaus käyttäjältä: elanor - 10.09.2023, 18:49 ---Yks tapa, jolla suhdeanarkismi kyseenalaistaa suhteiden välisen hierarkian, on se, että noin yleisesti ottaen yhdessä suhteessa ei määritellä sitä, mitä muut suhteet saa olla.
--- Lainaus päättyy ---

Tää oli hyvä ja havainnollistava pointti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu