Kirjoittaja Aihe: Milloin ja miten opit hyväksymään ulkoisen olemuksesi?  (Luettu 8280 kertaa)

-katy-

  • Vieras
kiusaaja hakee porukasta sen alttiin ja herkemmän- että onhan se vallan reilua

Ei se reilua ole, se on vain kiusaajan näkökulmasta järkevää. Ei kai kukaan kiusaaja viitsi ruveta ryppyilemään itseään vahvemmalle tai semmoiselle, joka ei loukkaannu kiusaamisesta?

Sehän se- vaikka kyllä esim. eläinmaailmassa pienemmätkin räkyttävät isommille-ei aina kiinni ulkoisesta olemuksesta eli vaikka koosta- yritän palata aiheeseen, mutta joskus meinaa väkisin vääntyä sivuraiteille tai viimepäivinä ainakin  :)

blacklie

Olin ensimmäiset 25 ikävuotta lihava.Silloin vihasin ulkoista olemustani.Pidin ainoastaan varpaistani, silmistäni ja lävistyksistäni. Nykyään reippaasti laihduttuani ja käytännössä jo lähes itselleni unelmavartalon saavuttaneena hyväksyn itseni täysin. Tosin ajattelen välillä.vieläkin olevani lihava mutta tarkistus peiliin auttaa.

onez

Peili on petollinen. Ainakin omalla kohdalla kuva jonka sieltä näen on melko vääristynyt. Realistisemman kuvan olen saanut itsestäni videokameran avulla. Sen avulla voi nähdä itsensä ulkopuolisen perspektiivistä. Ensireaktio on tietysti shokki koska kuva jonka on itsestään mieleen piirtänyt (ainakin omalla kohdalla) ei vastaa sitä kuvaa jonka ruudulla näkee. Mutta tarpeeksi kauan kun ruutua tuijottelee, silmä tottuu ja alkaa huomaamaan että näky ei olekkaan niin paha miltä se aluksi tuntui.

Vaikka olen normaalin painoinen/näköinen, löydän silti paljon huonoja puolia itsestäni. Mitä epävarmempi on itsestään, sitä enemmän nämä huonot puolet häiritsevät, näin ainakin omassa nuoruudessa. Ja jos on taipumusta pyrkiä täydellisyyteen, esim. laihduttamisesta, hiusten laitosta, pukeutumisesta... jne. voi syntyä pakkomielteinen kierre.

Omalla kohdalla tämän kierteen katkaisi elämän raadollisuus. Syntymä -> Elämä -> Kuolema, miten suuri merkitys ulkonäöllä loppupeleissä on kun käsitellään isoja ja oikeita asioita.

Nyt kun tomu alkaa laskeutua ja voin taas keskittyä turhiin asioihin, on muoti alkanut kiinnostaa visuaalisessa mielessä. Hyvännäköinen asukokonaisuus on taidetta siinä missä maalauskin. Kiinteä keho on myös visuaalisesti kaunis. Kiloilla ei ole merkitystä, kiinteys on tärkeämpää. Täälläkin galleriasta löytyy monta upeaa korsetilla ja lateksilla verhoiltua muodokasta naista. Mutta tämä visuaalisuus pitäisi olla vain mauste, ei elämän tarkoitus.

windmillsw

  • Vieras
Täälläkin galleriasta löytyy monta upeaa korsetilla ja lateksilla verhoiltua muodokasta naista. Mutta tämä visuaalisuus pitäisi olla vain mauste, ei elämän tarkoitus.
Tästä olen samaa mieltä. Kyllähän ne vaatteet ja vempeleet katoavat päältä jossain vaiheessa.
Eikä tosiaan pidä ollakaan itse tarkoitus, myös minunkaan mielestä.

Tuhmakisu74

  • Vieras
Omalla kohdalla tämän kierteen katkaisi elämän raadollisuus. Syntymä -> Elämä -> Kuolema, miten suuri merkitys ulkonäöllä loppupeleissä on kun käsitellään isoja ja oikeita asioita.

Hyvin sanottu. Näin se taitaa mullakin mennä. Sitten kun joku läheinen sairastuu tai kuolee (mikä ennen pitkää väistämättä tapahtuu) tai tapahtuu jotain muuta dramaattista niin ulkonäköasiat jäävät taka-alalle. Siihen asti todennäköisesti kipuilen niiden kanssa vaihtelevassa määrin. Onneksi tuntuu että mitä enemmän tulee vuosia, sitä lempeämmin itsestäni ja ulkonäöstäni ajattelen.

Arosusi82

Lapsesta alkaen meille opetetaan, että jokainen löytää oman prinsessansa jne. No, viimeistään teini-iässä monelle käy totuus ilmi.

Mieleeni on jäänyt tapaus jostakin lukioajalta, kun kerroin eräälle ystävättärelleni ihastuksestani erästä koulukaveriani kohtaan. Vastaus oli: "No hän on kyllä sun tason yläpuolella ulkoisesti." WTF? Tottakai tämän totuuden laukonut ihminen oli itse varsin kaunis ja tapaili niitä koulumme komeimpia poikia. Oli se melkoinen mood killer.

Ottaen huomioon, että tuohon aikaan olin vielä urheilullisessa kunnossa enkä nyt habitukseltakaan ihan pahimmasta päästä ollut.

Nykyään stressiä aiheuttaa lievä ylipaino. En kehtaa pelata esim. beach volleytä ilman paitaa.

Arosusi


onez

Ylipainoon pätee varmaan samat säännöt kun vaatteisiin. Jos kannat sitä oikein, se näyttää hyvältä.

Katzku

  • Vieras
Voin kylläkin rehellisesti kertoa, että en ole tällä hetkellä ollenkaan tyytyväinen omaan ulkonäköön. Sitä sen takia, että kiitos kiireisen aikataulun en ole kerennyt treenamaan. Ei minulla ole mitään tarvetta laihduttaa. Haluan vaan näkyvät lihakset ja hyvän ryhdin. Tiedän miltä musta tuntui silloin kun harrastin liikunta 20 - 25 tuntia viikossa ja se tunne oli yksi maailman parhaimmista. Oli energia tehdä kaikkea, olin notkea ja olkaamme rehellisiä - seksi (ainakin mulla) on jollain ihan eri levelillä silloin kun myös itse jaksaa fyysisesti enemmän. Visuaalisuus on mulle hyvin tärkeä juttu + nautin kun näen, että toinen nauttii. Minun kroppa on minun taideteos ja minä itse näköjään huomiohuora  ;D

Miten taas hyväksyn toisen ulkonäön? Mhh, pelkästään kaverit ovat asia erikseen kun ne kaverit/tutut kenen kanssa harrastan seksiä. Ja kuten aikaisemmissa kirjoituksissa on mainittu - kyllä se luonne on myös hyvin tärkeä. Kyllä mä tiedän, että vaadin seksikumppanilta tiettyä ulkonäköä ja kuka meistä sitä ei vaatisi. Seksi on edelleen nautinto eikä hyväntekeväisyys. Olen huomannut miten tärkeä mulle on visuaalinen puoli. Jos mut halua saada pakenemaan niin kannattaa ehdottomasti laittaa päälle rikkinäiset sukat, harmaaksi kuluneet "valkoiset" rintaliivit, älä missään tapauksessa huolehti sun hampaista jne jne. No joo, ehkä tän toisen ulkonäön hyväksymisen voisikin tiivistää siihen, että jos ihminen itse rakastaa itsensä ja pitää omasta hygieniasta ja ulkonäöstä huolta niin kyllä muutkin ihmiset hänet hyväksyvät. Olkoon sitten laihempi tai pyörempi yksilö.
« Viimeksi muokattu: 10.12.2013, 16:18 kirjoittanut Katzku »

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 2954
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Itseensä tyytyväinen naishenkilö ?  :o


RMK

  • Vieras
Tyhymä stoge.

Katzku

  • Vieras
Stoge: Onhan se aika harvinaista juu :D

nicolaus

  • Rsyke
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1867
  • Kekkee Alistaja
  • Galleria
Kuinkahan helppoa se olisikaan elää naisen kanssa, joka on tyytyväinen siihen mitä on...

Misskoo

  • Vieras
Varsinkin naiset on kyllä itselleen liian kriittisiä ja sorrun siihen välillä aina itsekin. Onneksi ikä on tuonut mukanaan myös vähän armoa omaa ulkonäköään kohtaan, mutta olen kyllä vieläkin hyvin itsetietoinen.. näkyykö läskit ja näyttääkö hyvälle vai ei. Kai sitä jokainen kuitenkin haluaa näyttää kivalle ja tuntea olonsa kauniiksi/komeaksi.

Ennenkaikkea se hyvä lookki musta tulee siitä, onko ihmisellä charmia ja karismaa. Jos kantaa itsensä hyvin, se menee muillekin läpi  :)

Hilla

  • Vieras
Olen pääsääntöisesti tyytyväinen vartalooni. Aina välillä joku selluliittirypäs aiheuttaa pienimuotoisen ahdistuskohtauksen mutta onneksi minulla ei ole pitkäjänteisyyttä murehtia mitään asiaa kovin kauaa aikaa.

peltikatti

  • Vieras
En tiedä mistä se on tullut, mutta noin 50 v historia itsensä hyväksymisessä on ollut seuraava
- 13 v huomasin, etten ehkä ole ihan samanlainen kuin suurin osa ympäristöstä - silloin ajattelin - oh - olen tällainen tapaus...tässä on haastava, mutta hyvä elää...tuo oli henkistä

ja sitten ulkonäköön:

- teininä ei rintoja ja hiukset haperoa hentusta.
- luokkatappelussa joku löi lyijykynällä tissiin ja sitten otettiin opettajan avustuksella lyijy pois nännistä. Ei traumaa.
- rinnattomuus ei ollut ongelma, koska oli kiva perä ja kiinnostuneet jakautuivat mukavasti etu- ja taka-kiinnostuneisiin. - rinnattomana en tutustunut etu-kiinnostuneisiin...mutta ei ole edes tarkoitus miellyttää koko maailmaa.
.. luin ursula le guinia ja nautin ajatusten maailman vapaudesta...

- rinnattomuus pysyi kunnes olin oikein ihanasti ja tukevasti keski-ikäinen. Nyt, pyöristymisen jälkeen rintani ovat kuin teinillä. (noooh takamus on sitten kunnolla pörhee )

Näin vartalo tuo mielihyvää jokaisena päivänä, vaikka ikää alkaa jo olla. En oikeasti tiedä, miksi olen itseni hyväksynyt alusta asti, vaikka mahdollisuus muuhun olisi ollut oikeasti ihan kova.

Kirjoitin tämän siksi, että jokapäiväinen elämä antaa hurjasti haastetta ja jos siinä on mukana vielä mietintä omasta ulkomuodosta, elo on edellistä raskaampi.

Ei minulla ole neuvoa, miten itsestä voi nauttia... paitsi... jos löydät keinon hyväksyä itsesi, ... sen jälkeen saatava nautinto kattaa kaikki kivut.

Huonot hiukset, ei tissiä, liian iso peppu, liian laiha luuranko, liian pyöreä keski-ikäinen,... äh ... koittakaa löytää keino itsestänne nautimeiseen. Se on maailman ehdottomasti paras huvipuisto, jossa on myös kirkko(=henkisyys sellaisena, joka toimii)
« Viimeksi muokattu: 13.12.2013, 20:06 kirjoittanut peltikatti »