Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia polyamoriasta  (Luettu 2811 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 361
  • Galleria
Ajatuksia polyamoriasta
« : 09.03.2014, 07:40 »
Ajatuksia polyamoriasta
 
 
Polyamoria tarkoittaa hyvin yksinkertaisesti ”monta rakkautta”. Siihen se yksiselitteisyys sitten loppuukin. Polyamoristeiksi itsensä mieltäviä ihmisä on niin monenlaisia, ettei mikään tarkempi luokittelu ole mahdollista tai ainakaan helppoa. Toisille se tarkoittaa seksiä muiden kuin oman kumppanin kanssa, toisille useita erillisiä rakkaussuhteita, toisille kolmen (tai kahdeksan) ihmisen yhteistä suhdetta.
 
Esimerkki elävästä elämästä: mieheni päätyi jokunen vuosi sitten tilanteeseen, jossa hän istui saman pöydän ääressä keskustelemassa polyamoriasta kahden hiukan kireähkön seksuaalista vetoa vain naisiin tunetevan naishenkilön ja yhden seksuaalisesti varsin liberaalin nuoren kinkymiehen kanssa. Kaikki mitä nuori mies sanoi sai naisten ilmeet muuttumaan jatkuvasti happamammiksi ja pitämään tätä hillittömänä irstailijana. Mieheni yritti toimia välissä jonkinlaisena sovittelijana mutta ilmeisesti kyseessä oli varsin kireä puolituntinen, joka ei ainakaan lähentänyt polyamorian eri ääripäissä olevia ihmisiä.
 
Kinkypiireissä polyamoria on sen verran yleisempää, että ei ihan kaikille tarvitse alusta saakka selittää mitä se tarkoittaa. Vaniljamaailmassa sen sijaan lähes kaikkien ensireaktio on hämmennys. Sitten seuraa lista kysymyksiä, jotka yllättävän usein ovat täsmälleen samat. Ehdoton ykkössuoksikki on: ” Etkö sä ole mustasukkainen?” Riippuen kysyjästä ja tilanteesta vastaukseni tähän on joko hyvin lyhyt tai sitten pidempi selitys.
 
Toiset ihmiset ovat luonnostaan hyvin vähän mustasukkaisia tai omistushaluisia eivätkä ehkä joudu kovin paljoa näitä asioita pohtimaan polyamoriaankaan liittyen. Jos taas mustasukkaisuuden aste on sitä että kumppanin keskustellessa toisen ihmisen kanssa aletaan kaivella keittiöveistä laatikosta, on varmastikin selvää että kanattaa pysyä erossa monisuhteilusta. Useimmat ihmiset kuitenkin ovat ainakin jossain määrin mustasukkaisia – myös minä. Mustasukkaisuus on kuitenkin aivan kuten mikä tahansa negatiivinen tunnetila, sitä voi oppia käsittelemään, hallitsemaan, sietämään ja siitä usein myös pääsee eroon.
 
Useimmiten mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen ja ajatuksiin siitä että oma asema suhteessa on uhattuna. Se voi myös olla ajankäyttöön liittyvää eli kateutta siitä että kumppani viettää aikaa jonkun muun kanssa kun haluaisi tämän itselleen tai siihen että kumppani tekeekin jotakin itselle mieluisaa toisen kanssa. Minulla on ollut ja on edelleenkin joskus kaikkia näitä tuntemuksia. Olen pohtinut niitä ja puhunut niistä kaikille osapuolille. Sitten on annettu vakuutteluja ja tehty kompromisseja ja äkkiä sitä huomaa että koko mustasukkaisuus onkin selätetty - ainakin sillä kertaa. Mutta koska tämän kaiken selittäminen satunnaiselle baarituttavuudelle on usein melko turhaa ja turhauttavaa, tyydyn useimmiten lyhyeen ”En oikeastaan”-vastaukseen.
 
Kaikissa suhteissa on sääntöjä, myös polysuhteissa. Ihmissuhdeanarkistejakin toki löytyy, mutta koska en itse ole sellainen, en osaa sitä tapaa elää kommentoida sen enempää. Tavallisessa kahdenvälisessä monosuhteessa säännöt ovat tavallaan valmiiksi olemassa - eli seksiä/rakkautta on vain oman kumppanin kanssa - ja näistä yleensä ei keskustella sen enempää. Polysuhteessa säännöt luodaan itse. Säännöt eivät välttämättä ole samat kaikille suhteen jäsenille ja jos tämä on yhteisesti sovittua, niiden ei tarvitsekaan olla. Esimerkiksi yhden ihmisen erillissä suhteissa kahden muun kanssa ajankäytön ei tarvitse välttämättä jakautua tasan molempien kanssa. Toinen kumppaneista saattaa kaivatakin enemmän omaa aikaa ja kaikki ovat tyytyväisiä. Joku haluaa harrastaa seksiä vain vakikumppaneiden kanssa mutta sallii silti mielellään toiselle pienet seikkailut.
 
Polyamoriseen tapaan elää voi päätyä monella tavalla. Toiset kokevat teini-iästä lähtien perinteisen parisuhteen mallin vieraaksi eivätkä halua seurustella vain yhden ihmisen kanssa. He saattavat ihmetellä miksi monogaminen parisuhde menee toistuvasti pieleen ennen kuin löytävät polyamorian. Jotkut ovat ns. vahinkopolyja, jotka tapaavat polyamorisen ihmisen ja ovat valmiita kokeilemaan. Toiset heistä huomaavat sen sopivan itselleen, toiset palaavat kokeilun jälkeen monosuhteisiin. Ehkä tyypillisin tapa kuitenkin lienee se että pariskunta alkaa laajentaa suhdettaan ja niin myös minä päädyin nykyiseen tilanteeseen. Edellisviikon kolumnistin tapaan olen rakkausavioliitossa mutta sen lisäksi minun maailmassani rakkauden käsite on laajentunut. Usemman kuin yhden ihmisen rakastaminen ei tarkoita että vakiomäärä rakkautta jaettaisiin tasan kaikkien kesken vaan että jostakin sitä ilmestyy aina lisää myös sille uudelle ihmiselle.
 
Perinteinen parisuhdekäsitys on varsin kapea ja itsestäänselvyytenä pidetty. On ollut vapauttavaa huomata, että yhteiskunnan valmiita normeja ei ole pakko noudattaa tässä(kään) asiassa. Aluksi joutuu toistuvasti miettimään tekeekö suhteessa asian jollakin tietyllä tavalla siksi että se on oletusarvo vai siksi että oikeasti haluaa tehdä niin. Toiset haluavat elää kahden ihmisen suljetussa suhteessa ja se heille sallittakoon. Huhujen mukaan monet ovat jopa onnellisia. Haluaisin kuitenkin kannustaa ihmisiä miettimään asiaa ja valitsemaan monogamisen suhteen siksi että he todella haluavat sitä eikä siksi että heidän oletetaan haluavan sitä.
 

-isabella
 
Kirjoittaja on naimisissa ja parisuhteessa oleva polyamoristi, joka silti leikkii mielellään myös muiden kuin kumppaniensa kanssa.


submiesjns

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #1 : 09.03.2014, 08:39 »
Hieno kirjoitus ja hyviä ajatuksia. Itse olen ehkä enemmänkin näitä mono-ihmisiä. Toisaalta taas en juurikaan tunne, tunnetta mustasukkaisuus. Jos se joku ei pysy siinä vierellä pitelemättä, ei hän pysy pitelemälläkään. Kehon voi vangita vaan ei mieltä ja tunnetta. Hiukan on itselläni myös kosketuspintaa tuohon Polyamoriaan ja ei se huono tapa elää ja olla, ole sekään. Omasta mielestäni se toimii ja onnistuu kunhan vain se on rehellistä ja kaikki osapuolet tietävät missä mennään. Tässä kohtaa minusta tuo tärkeä ero Polyamorian ja pettämisen välillä juuri onkin...Olipa suhde kumpi tahansa..Poly tai mono? Jos se vain pohjaa luottamukseen ja rehellisyyteen. Se toimii kyllä jos ei sitten muita tekijöitä ole rikkomassa sitä....Kummankin tavan olla ja elää, hyväksyn kyllä. Mikä sopii yhdelle parille, mikä toiselle. En omalla kohdallanikaan täysin olisi heti kokeilematta, tyrmäämässä polyamoriaa...

Aino

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 558
  • iki-ihana
  • Galleria
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #2 : 09.03.2014, 10:11 »
Todella hyvä kolumni!

Se yksi monista positiivisista puolista kinkyissä ihmisissä ja pervofoorumeilla on minulle tämä suhteiden monimuotoisuuden ymmärtäminen. En muista kuulleeni oikein muissa yhteyksissä sanontaa: pettäminen on yhteisesti rikottujen sääntöjen rikkomista, ei automaattisesti seksiä tms muiden kanssa. Ja tämä ajatus jotenkin loksautti omat aivot kohdilleen silloin kun sen ekakertaa kuulin.

Minulle mustasukkaisuus on ihan suoraan kytköksissä siihen, miten hyvin luotan suhteeseen ja tunnen kumppanini, sekä ennen kaikkea siihen, miten suhtaudun itseeni, pidänkö itseäni rakastettavana ja tärkeänä. Olen ollut muruni kanssa kohta kymmenen vuotta yhdessä, ja näiden kymmenen vuoden aikana olen ollut tosi mustasukkainen, vähän mustasukkainen ja en yhtään mustasukkainen. Mitä avoimemmin olemme kyenneet kommunikoimaan tarpeistamme, himoistamme ja tunteistamme, myös niistä, jotka eivät kohdistu toisiimme, sitä vähemmän mustasukkainen olen, ja luottavaisempi keskinäiseen rakkauteen.

Tuosta rakkauden määrästä tuli tosi voimakas muistikuva, jonka nyt tässä jaan, vaikkei se polyamoriaan varsinaisesti liitykkään... muistan, miten toista kertaa raskaanaollessani, siinä parin viimeisen kuukauden aikana, rupesin pelkäämään, etten pystykään rakastamaan tulevaa vauvaa. Tunsin niin valtavaa rakkautta esikoista kohtaan, ja miestä kohtaan, ajattelin, että olen jo pakahtua siihen tunteen määrään, ettei minuun mahdu yhtään enempää rakkautta. Ja jos sitten rakastaisinkin vauvaa, niin väkisinkin rakkaus vähentyisi esikoiselta tai mieheltä, ja ajatus tuntui hirveän epäreilulta. Noh, väärässä olin. Sitä rakkautta tuli lisää, ihan kuin joku sitä kaataisi saavilla päälle, ei todella puhettakaan, että joku jäisi ilman - ja jotenkin se kaikki tunteen määrä vain mahtuu yhteen ihmiseen.

Saman olen havainnut himossa (ja nyt palaamme asiaan...). Voisi luulla, että kun himoaa ja haluaa yhtä, kun viettää riettaan iltapäivän rakastajansa kanssa, ei enää riitä kiinnostusta omalle kumppanille. Minulla ainakin tämä toimii ihan päin vastoin. Mitä enemmän himoan, mitä enemmän pervoilen, sitä enemmän sitä tunnetta ja halua vain tulee...

Kiitos isabella monista ajatuksista, joita kolumnisi herätti ja herättää! Ja etenkin näin julkisesti kiitos kaikista muistakin polyamoriaa käsittelevistä kannanotoistasi tuolla foorumilla. Ne ovat ainakin tätä yhtä pervoa, jolle suhteiden monimuotoisuus ja monisuhteisuus ovat vasta kuluneen vuoden ajan tulleet tutuiksi, auttaneet jäsentämään ja ymmärtämään omiakin tuntemuksia.

Mr.Inathu

Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #3 : 12.03.2014, 10:23 »
Tämä oli hyvä artikkeli ja mielstäni parasta siinä on niemnomaan suvaitsevaisuus ja ajatus siitä, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa olla polyamorinen, niin kuin ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa ylipäätänsäkään olla ihmissuhteessa.

Itse en ole koskaan elämässäni ollut monogaminen. Nuorempana se oli ehkä osin vain kaiken kokeilemista ja mahdollisuuksien käyttämistä, mutta todennäköisemmin vain omien monimutkaisten tarpeideni täyttämistä palasina eri suhteissa. Minulla on kuitenkin liki koko elämäni ollut voimakas halu elää monogamisesti. Löytää yksi ainoa ihminen, joka kykenee pitämään minun kaikki tarpeeni tyydytettyinä ja täyttämään sisäisen tyhjyyden. Olen ymmärtänyt asian kunnolla vasta oikeastaan aivan viime aikoina, kun elämä on taas kerran ollut melkoisessa turbulenssissa.

Minä koen että omissa suhteissani, jotka ovat aina olleet avoimia ja joissa henkilöt ovat vähintään olleet toisistaan tietoisia, jos eivät ehkä toistensa kanssa tekemissä, on haastavinta ollut huomion jakaminen. Juu, myös ajankäyttäminen voi olla haastavaa, mutta vielä paljon tärkeämpää on se, että kaikki osapuolet ovat kokeneet saavansa sen huomion, joka heille kuuluu ja ovat kokeneet saavansa sitä tarpeeksi, jos nyt toisen ihmisen huomiota koskaan voi todella saada tarpeeksi ;)

Kuitenkin olen herännyt ymmärtämään myös aivan uuden asian, joka tulee esillevasta kun suhteet ovat jatkuneet vuosia, siis rinnakkain ja syvällisinä. Minun tarpeeni ovat hyvin voimakkaita ja luen itseni nykyään omalla tavallani seksuaaliaddiktiksi ja tämä on synnyttänyt uudenlaisia haasteita polyamoriaan. Riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita, jotka ovat saaneet itseni uudelleen arvioimaan koko suhdekuvioita ja polyamorian näennäisesti toimivaa tapaa ratkaista omien tarpeitteni käsittely usean ihmisen yhteisten voimavarojen kautta.

Enkä nyt puhu mustasukkaisuudesta ja oman aseman menettämisen pelosta, vaan ilmiöstä jossa ihminen menettää motiivinsa ja halunsa, koska ei koe kykenevänsä antamaan riittävästi ja tai olemaan riittävän "hyvä". Minua kiinnostaisi itseäni paljon kuulla vastaavanlaisia ajatuksia ja tunteita pyöritelleitä ihmisiä ja erityisesti, kuinka olette itse käsitelleet niitä ja ehkä ratkaisseet niiden vaikutuksia omiin ihmissuhteisiinne? Niin polyamorisissa suhteissa kuin muissakin ihmissuhdemuodoissa?

Itse olen polyamorisen suhdekuvion keskipisteenä, yrittäen ymmärtää ja vastata toisen suhdekuvioni ihmisten tuntemuksiin ja olisinkin kiinnostunut myös kuulemaan toisten vastaavassa asemassa olevien ihmisten ajatuksia siitä, miten he kokevat tällaisessa tilanteessa omat "vastuunsa ja velvollisuutensa" ja kuinka he ovat priorisoineet asioita. Mieluiten näkisin asiallista keskustelua foorumilla, muttei yksityisviestittelykään ole mitenkään huono vaihtoehto ;)

Toivottavasti tämä ei nyt mennyt ihan pahasti OT:ksi artikkelin kirjoittajan mielestä, se ei ainakaan ollut tarkoitukseni :)

-Mr.Inathu

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #4 : 12.03.2014, 11:50 »
Pienesti raapaisen tähän kun Mr.Inathu kosketteli niitä alueita ja ajatuksia joita itsekin olen, jo hamasta nuoruudesta, mielessäni ajoittain pyöritellyt.

Eli juuri tähän:
 
"Riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita, jotka ovat saaneet itseni uudelleen arvioimaan koko suhdekuvioita ja polyamorian näennäisesti toimivaa tapaa ratkaista omien tarpeitteni käsittely usean ihmisen yhteisten voimavarojen kautta."

Ja tähän:
"
"Enkä nyt puhu mustasukkaisuudesta ja oman aseman menettämisen pelosta, vaan ilmiöstä jossa ihminen menettää motiivinsa ja halunsa, koska ei koe kykenevänsä antamaan riittävästi ja tai olemaan riittävän "hyvä".

Mielestäni näillä on tekemistä sen kanssa että joillakin/kaikilla(ko?) on tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi ja sitten myös tarve tulla nähdyksi (hyväksytyksi) kokonaisena nimenomaan jonkun yhden ihmisen näkemäksi.
Eli minulle ainakin on helppoa toteuttaa eri asioita ja eri puolia eri ihmisten kanssa mutta siksi juuri se ei anna jotakin mitä tarvitsen, ja jotakin mikä on minulle hyvin hyvin vaikeata, mutta toisaalta ilmeisestikin hyvin olennaista.

Eli jossakin kohdassa olen dissanut polykuvioita ihan vain sen takia että oma kiinnostukseni ei nouse riittävän intensiiviseksi kun koen etten ole "tarpeellinen".
En muutenkaan ole kovin vaativa suhteiden aloituksissa eli sitä kapasiteettia tulisi löytyä toisesta osapuolesta tai mitään ei tapahdu. Ja tämä ei välttämättä tarkoita etten olisi kiinnostunut vaan aivan yksinkertaisesti etten tunne hyväksi "tyrkyttää" seuraani (koskee myös muita ihmissuhteitani), eli ilmeisesti en halua häiritä  :-[ ja olen aika erakko luonteeltani: osaan suunnata mielenkiintoni muuhun kuin ihmissuhteisiin.
Moni tulkitsee yllä kirjoitetun välinpitämättömyytenä. Sitä se ei ole ja minulla kuitenkin on hyvin läheisiä ja tärkeitä ihmissuhteita jotka ovat perua ihan sieltä lapsuudesta saakka. Ja niitä poykuvioitakin ihan sieltä nuoruudesta (tosin jo taakse jääneitä).
Eli en pidä ihmistä totaalisen monogamisena, tämä on selvää. Toisaalta minua ihmiset "väsyttävät" eli en jaksa muutenkaan kovin sosiaalisia kuvioita.
Ei aina ihan yksinkertaista...ja jäi varmaan jotakin sanomattakin mutta lounaspalaveri kutsuu...

Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #5 : 12.03.2014, 12:13 »
Ehkä tässä kolumnissa olisi voinut avata tarkemmin eri termien merkitystä. Itsekin ihmettelin, että "mikä ihmeen gaminen", kunnes googlasin asiaa.

Monoamoria = rakkaus yhtä ihmistä kohtaan
Polyamoria = rakkaus montaa ihmistä kohtaan
Monogamia = yksiavioisuus (kahden ihmisen seurustelusuhde)
Polygamia = moniavioisuus (useamman kuin kahden ihmisen seurustelusuhde)
Avoin suhde = kahden tai useamman ihmisen seurustelusuhde, jossa sallitaan myös ulkopuoliset seksi- tai sessiokumppanit, joihin ei olla rakastuneita ja joiden kanssa ei seurustella.

Kettu vinossa, elää rajoitetussa avoimessa suhteessa (parisuhde, jossa saa kinkyillä muidenkin kanssa), ei polyamoristi.

Fixx

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #6 : 12.03.2014, 13:03 »
Tuossa gamisuudessa on tiettyä löperyyttä käytössä, sillä monoamorisia ihmisiä sanotaan yleisesti monogamisiksi (myös polypiireissä), sen sijaan polygamia tavataan rajata (oikein) pelkästään aviosuhdetta kuvaavaksi, ja siis on Suomessa ja useimmissa muissakin maissa laitonta.

Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #7 : 12.03.2014, 14:34 »
Tuossa gamisuudessa on tiettyä löperyyttä käytössä, sillä monoamorisia ihmisiä sanotaan yleisesti monogamisiksi (myös polypiireissä), sen sijaan polygamia tavataan rajata (oikein) pelkästään aviosuhdetta kuvaavaksi, ja siis on Suomessa ja useimmissa muissakin maissa laitonta.

Jos "gamia" siis viittaa pelkästään avioliittoon, niin miksi monoamoria-ihmiset jotka eivät ole avioliitossa keskenään pitäisi lokeroida "gamian" edustajiksi?

Sittenhän toki on paljon moniavioisia ihmisiä ympäri maailmaa, jotka ovat uskontokuntansa näkökulmasta avioliitossa, mutta valtion tai osavaltion näkökulmasta eivät (moniavioisuus laitonta). Esimerkiksi Yhdysvalloissa on lukuisia mormoneja, muslimeja, uususkontojen jäseniä, sekä eri herätysliikkeiden jäseniä, jotka ovat tässä tilanteessa. Ovatko nämä sitten polyamorisia vai polygamisia?

Fixx

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #8 : 12.03.2014, 15:29 »
Niinpä. Hyvää vastausta tuohon ei ole, kun käytännöt eivät ole loogisia. Oikeasti mono- ja polygamialla pitäisi tarkoittaa vain aviosuhdetta. Se, miten virallinen aviosuhteen pitää olla, on vielä oma lukunsa.

Jake

Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #9 : 12.03.2014, 16:09 »
Hieno ketju!

Mä olen kans paljon miettinyt asiaa viime aikoina.

En ole mustasukkainen, se ei sovi vaan mulle, se sotii kaikkea vastaan mitä olen - tai en ainakaan pysty elämään sen kanssa.

Toisaalta aikoinaan luin foorumilta, kuinka joku oli omasta mielestään menettänyt "taidon" olla enää vaniljasuhteessa. Mä olen kokematon skenessä ja mulla on samoja ajatuksia. Miten saada tasapainoon vaniljasuhteen edut ja scenen "tuomat edut" ? Aikaisemmin ajattelin automaattisesti, että olen mono, mutta nyt...  :o

Eikö olisi hienoa, että pystyisi "shoppailemaan" kaikki parhaat ominaisuudet? Mutta kas kummaa kun ei pysty. Entä jos voisi saada sen polyamorian kautta? Sinulla on pysyvä suhde henkilöön, jonka kanssa homma toimii johlan lisäksi arkena takuuvarmasti ja sen lisäksi voit saada muutakin toisen suhteen kautta niin että se sopii myös toiselle osapuolelle. Kuten eräs arvostamani skenen henkilö sanoi, että "se ei ole pois minulta tai häneltä". 

Hmm, näyttää siltä, että minulla on vielä matka kuljettavana edessäni. Mitä itse haluan? Mitä toinen haluaa? Mikä sopii meille kummallekin?

Mutta mistä tietää mitä toinen oikeasti haluaa? Onko puhe se ainoa asia mihin täytyy luottaa? Vaniljasuhteessa en tuota hyväksyisi, nyt täytyy kai vaan luottaa oikeasti toiseen?  ???

Skene avaa ihan uusia ulottuvuuksia asioihin. Täytyy kai vain avata silmät ja ottaa vastaan mitä sieltä tuleekin. Ainakin se lisää keskustelua, ei se kai koskaan voi olla pahasta?  :love:  :)  Vai voiko?  ???

-katy-

  • Vieras
Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #10 : 12.03.2014, 18:01 »
Perinteinen parisuhdekäsitys on varsin kapea ja itsestäänselvyytenä pidetty. On ollut vapauttavaa huomata, että yhteiskunnan valmiita normeja ei ole pakko noudattaa tässä(kään) asiassa. Aluksi joutuu toistuvasti miettimään tekeekö suhteessa asian jollakin tietyllä tavalla siksi että se on oletusarvo vai siksi että oikeasti haluaa tehdä niin. Toiset haluavat elää kahden ihmisen suljetussa suhteessa ja se heille sallittakoon. Huhujen mukaan monet ovat jopa onnellisia. Haluaisin kuitenkin kannustaa ihmisiä miettimään asiaa ja  valitsemaan  monogamisen suhteen siksi että he todella haluavat sitä eikä siksi että heidän oletetaan haluavan sitä

Tuosta "yksinäiset kinkyt sinkut"-äänestykssä saa kanssa jotain osviittaa jo siitä,että varmaan heistä(meistä) on kanssa aika kapea ja itsestäänselvä käsitys,ainakin ollut.

Jäin miettimään tuotaa ihmisen vapaata valintaa näiden kahden suhdemuodon kohdalla. Itse olen antanut omasta mielestäni itselleni luvan ajatella, hyvin kapea-alaisen ajattelun jälkeen, ja niin rehdisti kuin vain kykenee. Vuosia tutkailut,että voisinko olla mahdollisesti polysuhteessa tai miksi mono tuntuu sittenkin luontevammalta ja en ole päässyt valitsemaan vieläkään, kummankaan suhdemuodon välillä tai jotain noiden väliltä.

Onko minussa rakkautta niin vähän,ettei se riitä edes yhdelle kumppanille, olenko uppoutunut olemaan vain niissä "rooleissa",jotka ovat olemassa ja vaativalla tavalla.

Voiko kumppaneita "shoppailla", kuten Jake mainitsi tuossa edellä..entäs jo olisi kyse "vain" vanilijaisesta polysuhteesta, eli ei mitään D/s-asetelmia,muuttuisiko asia helpommaksi valita vai vaikeammaksi. No, aikalailla selvää on, ettei perinteiseen vanilijaiseen pari(mono)-suhteeseen kykene myöskään.
Mutta jokinhan tässä selvästi mättää ja sitäkin selvittääkseni laitoin tuon äänestyksen..

Olisikohan pitänyt vielä kysyä, että "oletko tilanteessasi omasta vapaasta tahdostasi ja valintasi mukaisesti" vai eikö vain natsaa kenekään kanssa tarpeeksi.

Itseni on aivan helppoa ollut olla ihmisten seurassa, jotka ovat polysuhteisia ja jopa olen ihastellut, että kuinka luontevalta ja mutkattomalta tilanteet ovat näyttäyneet,vaikka eihän se varmasti aivan absoluuttista ole, eli sovittelemista varmasti riittää.

Jos vielä typistäisi yhteen lauseeseen mitä enimmäkseen ajoin takaa- Miksei ihminen tee sitä mitä sydämessään haluaa, jos siihen on mahdollisuudet,jos ei ole enää ahtaiden käsitysten ja stereotypioiden vanki..(?)

isabella

Vs: Ajatuksia polyamoriasta
« Vastaus #11 : 12.03.2014, 18:37 »
Oho, täällähän on syntynyt vilkas keskustelu, kiva :)

Vinoketulle: tämä on kolumni, jossa löpisen omia mietteitäni valitsemastani aiheesta. Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa artikkelia tai wikipediatekstiä. Jos lukijan kiinnostus herää, hän voi esim. googlata epäselvät sanat, kuten sinäkin teit. Ja kuten Fixx sanoikin, ongelmana on että määritelmät ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä.

Minä yhdistän polygamian nimenomaan uskonolliseen/kulttuurilliseen moniavioisuuteen, jossa miehellä on useita vaimoja ja naisen asema ei aina ole kovin tasa-arvoinen. Polyamoria on enemmän valinnaista, "modernimpaa" monisuhteilua. Monogamia tosiaan olisi tällä perusteella vain avioliittoon viittaava termi mutta jostain syystä sitä käytetään enemmän kuin monoamorista viittaamaan kaikkiin perinteisemmissä suhteissa oleviin.