Lelulaatikon evoluutioEnsin pervous asustaa vain omassa päässä, kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä. Joskus se jääkin vain sinne. Mutta useimmille tulee halu kokeilla. Ja vaikka pervoilua voi harrastaa täysin ilman välineitäkin, uskoisin että suurimmalle osalle ne ovat kuitenkin jonkilaisessa osassa pervoilussa. Niinpä hankitaan jotain pientä, kaulapanta tai hapsupiiska. Punastellaan pornokaupassa tai mietitään eläintarvikeliikkeessä, että arvaakohan myyjä ettei tämä panta tule koiralle. Tai tilataan netistä kun se käy helpommin, eikä kylällä mitään seksikauppaa ole. Eikä sinne voisi mennä vaikka olisikin, naapurin Pirjo-Liisahan voisi vaikka nähdä.
Sitten ryhdytää kokeilemaan. Panta kaulassa tuntuu vähän hassulta mutta ah niin kiihottavalta. Ja hapsupiiska aika jännältä ja ihan pikkuisen kirpaiseekin. Mutta oikeastaan olisi hauska kokeilla miltä sellainen vähän raskaampi piiska tuntuu, joku läpsytin tai ehkä rottinki voisi olla kiva. Ja oikeastaan kaulapannan jatkeeksihan vähän niin kuin kuuluisi talutushihna. Ehkä vanhan vibraattorin tilalle uusi ja parempi ja samalla sitten joku dildo, mutta ei liian isoa. Uusi kauppareissu siis on paikallaan.
Köydet alakavat myös kiinnostaa, ja rautakaupasta löytyy mukavan pehmeää tekokuituköyttä. Sen kanssa on kiva harjoitella pari helppoa solmua ja katsoa saisiko kumppanin kädet kiinnitettyä vaikka sängynpäätyyn. Mutta kun oppii vähän enemmän sitomista niin luonnonköysi alkaa himottaa. Sitä kun voi värjätä nätiksi ja onhan se pervopiireissä paljon katu-uskottavampaakin. Jos joskus vaikka riiputtamistakin uskaltaisi kokeilla. Sitten toki tarvitaa tukeva riiputuspiste kattoon, hakoja ja semmoinen riiputusrengaskin, joka jollakn oli bileissä, olisi hieno. Onneksi kaveri tuntee jonkun käsityöläisen, joka tekee niitä mittatilaustyönä. Ei muuta kuin tilailemaan, sehän on oikeastaan vain suomalaisen yrittäjyyden tukemista.
Jostain kumman syystä piiskoja alkaa kertyä. Bileissä ja seksimessuilla sattuu aina silmään jokin myyntipöytä, jota ei voi ohittaa. Marketin hevostarvikeosastolta löytyy ihania raippoja. Löytyy piiskoja myyntiin valmistava pervo tai useampikin. Ammatilaisen kanssa voi keskustella eri piiskamallien hienouksista ja miettiä mikä olisi omiin käyttötarkoituksiin paras. Ja kun päätös on liian vaikea, tilata saman tien kolme. Pinkillä varrella, kiitos.
Köydet ovat toki ihan omaa luokkaansa mutta aina ei jaksa niiden kanssa väsätä. Eli kahleet pitää hankkia. Ja parit erilaiset, kun eri leikkikavereilla on eri kokoiset ranteet. Vanhan dildon tilalle ehkä sellainen lasinen, kun ne ovat niin tyylikkäitäkin. Oikeastaan myös semmoinen wandi, jota kaikki hehkuttavat, pitänee ostaa. Pornokaupassa ei enää punasteluta, vaan ovelta jo moikataan myyjä-Penaa, vanha tuttuhan tuo on. Pervobileissäkin Pena taisi olla viimeksi.
Aluksi ne pari pientä juttua mahtuvat yöpöydän laatikkoon, eihän nyt yksi kaulapanta paljon tilaa vie. Aika pian pitää hankkia pieni laatikko varusteille, sen voi työntää kätevästi vaatekaapin perälle. Välineiden pitää olla hyvin piilossa, ettei kukaan vahingossa löydä niitä. Mutta kohta pitää hankkia isompi laatikko ja sitä ei enää mahdukkaan yhtä hyvin piilottamaan. Vaan samapa tuo, eihän kukaan toisen tavaroita mene tonkimaan, jos menee, niin syyttäköön itseään siitä mitä löytää. Yhtä hyvin voikin hankkia vähän isomman arkun makuuhuoneen nurkkaan, sehän on kiva sisustuselementti samalla. Kun vaan muistaisi kerätä piiskat ja köydet sinne leikkimisen jälkeen. Remonttimies taisi vähän ihmetellä niitä olohuoneessa lojuvia ruoskia ja nahkahuppua, onneksi ei kuitenkaan mummo tullut yllätysvisiitille.
Arkkuun eivät pidemmät piiskat ja levitystangot mahdu. Jokin pussi niille olisi hyvä ja sen voi sitten kätevästi ottaa mukaan kun lähtee bileisiin. Köysille oma kassinsa toki myös, ja pitäähän vähän jotain muutakin sälää mukana olla kun lähtee muualle leikkimään. Ja uusi cattle prodikin mahtuu näppärästi siihen pidempään pussiin, nipistimet ja kumihanskat sivutaskuun. Sääli vain että pitää muualle lähteä jos haluaa kunnolliset laitteet, joihin kiinnittää leikkikaveri. Jos olisi kotona oma leikkihuone niin sinne mahtuisi pukki. Siis ihan sellainen pieni vain ja sitten ehkä crossi ja häpeäpuu…
* * *
Ensimmäinen yksin tehty pervo-ostokseni parikymppisenä oli pieni hevosraippa ratsastustarvikeliikkeestä. Se muistaakseni hukkui muutossa ennen kuin löysin jonkun, jonka kanssa kokeilla sitä. Kumppanin kanssa hankittiin ensimmäinen kaulapanta yli kymmenen vuotta sitten, ja se oli silloin jännyyden huipentuma. Viimeisin ostokseni on maatalouskaupasta karjan hallintaan tarkoitettu ärhäkkä sähkölaite. Niin ne hommat kehittyy – pistää miettimää, mitä kaapista löytyy kymmenen vuoden kuluttua.
-isabella
Kirjoittaja on jossain määrin välineurheilija, ja hänestä tuli sellainen ihan vahingossa.
