Kirjoittaja Aihe: Satuta mua, pelota mua  (Luettu 3933 kertaa)

Kolumnisti

  • Moderator
  • Kanta-asiakas
  • *
  • Viestejä: 372
  • Galleria
Satuta mua, pelota mua
« : 09.11.2014, 09:57 »
Satuta mua, pelota mua


Alkuaikoinani skenessä sain yllättävän usein kuulla lauseen: ”Mä olen tämmöinen adrenaliini-endorfiini-narkki, ja siksi mulle saa tehdä kaikkea, niinkuin olisin sub. En mä mikään subi silti ole.” Silloin aprikoin, kuinka pitkälle tuo mahtaa riittää, jos oikeasti aletaan tehdä nimenomaan alistumista vaativia juttuja, riittääkö jännitys jos ei ole kipua, ja päinvastoin. Ja jossain luki niinkin, että adrenaliini estää endorfiinin erittymistä. Että pitää olla hyvä luottamus ja turvallinen tilanne, että kivusta pääsisi nauttimaan. Toisaalta sitten joku saa kauheat kiksit, kun tilanne on pelottava ja adrenaliinihuuruinen. Kaiken kaikkiaan homma vaikutti aika hankalalta hanskattavalta.
 
Lopullista totuutta en ole vielä löytänyt, mutta ainakin olen oppinut, että kaikki riippuu ihmisestä ja tilanteesta ja etukäteen ei kannata vannoa, että jokin toimisi tai ei varmasti toimisi. Ja se on mielessäni jo itsestäänselvyys, että juuri kukaan tämän alan harrastaja ei taida selvitä leikeistään täysin ilman jompaa kumpaa, tai molempaa  ainesosaa. Niitä tarvitaan, jotta musta olisi mustempaa ja valkoinen valkoisempaa.

Sitten mietin sitäkin, toimiiko asiat samoin fetisisteillä, liittyykö sessiojuttuihin ja kiihottumiseen niistä myös heillä adrenaliini ja/tai endorfiini? Arvelisin että joo, mutta saa korjata.

”Elimistö tuottaa endorfiineja etenkin unen aikana. Endorfiineja vapautuu myös esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen, itkemisen ja seksin yhteydessä. Myös auringonpaiste ja voimakkaat mausteet sekä kaakao lisäävät endorfiinien eritystä.” –Wikipedia

”Adrenaliini eli epinefriini (C9H13NO3) on katekoliamiineihin kuuluva välittäjäaine ja hormoni, jota yhdessä noradrenaliinin kanssa erittyy suorituskykyä vaativissa stressitilanteissa - yleisemmin kaiken fyysisen rasituksen yhteydessä, mutta erityisesti osana pako-/taistelureaktiota. ”–Wikipedia


Wikipedia ei suoraan mainitse kummankaan aineen osalta, että asialla olisi mitään tekemistä BDSM-leikkien kanssa. Mutta kyllä sillä on.
 
Kipu on yleinen elementti, ja mitä sillä haetaan jos ei adrenaliinia ja tietyn määrän jälkeen endorfiinia? Jännitys, pelko, tietämättömyys mitä tapahtuu seuraavaksi, yllätyksellisyys, vaihtelu kivun ja hellyyden välillä, intensiteetti yli jonkun normaalin tolkullisen rajan, ei kai niitäkään olisi tarpeen järjestää ellei haluttaisi vanhaa kunnon adrenaliinihyökyä lisäämään leikin tehoja?

Mutta onhan tuossa systeemissä vaaransakin. Turvasana on ajatuksena hieno, mutta käytännössä sen varaan ei voi laskea, yhtenä syynä juuri tämä. Koska ihmiset, jotka haluvat kunnon endorfiinitripin eivät ole sen saatuaan siinä tilassa, että edes huomaisivat jotain pientä juttua kuten käden puutumista, joskus ei ehkä katkeamistakaan, kuin vasta jälkeenpäin. Ja taas siirtyi vastuuta dominoivalle. Ainakin tilanne pitää tietää, eikä kuvitella, että toiminnan kohde ymmärtäisi joka hetki, mitä missäkin päin kroppaa on tekeillä, ja onko jokin siitä terveyden kannalta huono juttu, kun kaikki mitä tapahtuu tuntuu vaan entistä paremmalta.

Ja sitten siinä on sekin vaara, että voi päätyä, kuten joku leikillisesti itseään kutsuu, narkiksi. Ja kuten kaikilla narkeilla, annostusta saattaa joutua lisäämään aikaisemman vaikutuksen saavuttamiseksi. Onneksi kuitenkin huomattavasti hennompi vaara kuin elimistön ulkoisilla aineilla, yleensä homma pysyy hyvin hanskassa ja pysytään normaalin (mikä on normaalia?) himon, kiiman ja nautinnon rajoissa. Mutta jokainen tuntee lähipiiristään jonkun lenkkeilyhullun, joka tulee vielä hullummaksi jos nyrjäyttää nilkkansa eikä pääse lenkille. Ja on niitä kinkyjäkin, joilla homma menee rajoille, esimerkiksi niin, että kun se adrenaliini-endorfiini-trippi on pakko saada, ei ole enää väliä kenen kanssa ja miten. Tai siten, että vaaralliset jutut alkaa tuntua enempi kiinnostavilta kuin vaarallisilta, ja jos jää henkiin tuloksena on paras sessio ikinä.

Kaikista vaaroista huolimatta käsissä on kuitenkin työkalu, jolla voi aikaansaada nautintoa ja iloa ja intensiteettiä, eli sitä kannattaa opetella hyödyntämään niin hyvin kuin pystyy. Vaikka oma sessiomeininki olisi asettunut uomiinsa, aina voi miettiä, onko ajoitus sopiva, pyrkisinkö lisäämään adrenaliinia pienellä säädöllä, onko rytmi oikeanlainen endorfiinin mukaan ehtimiselle. Joskus voi pohtia sitäkin, haluanko tällä kertaa tahallani rikkoa kaavan näiden kahden liitosta ja maistattaa toisella vain jompaa kumpaa. Vaihtelu ja asian lähestyminen eri suunnista voi pelastaa siltä, että tarvitsisi joko tylsistyä, tai siirtyä vaarallisille vesille.

Ai niin ja onhan sessiossa sille aktiivisellekin osapuolelle omat välittäjäainemyrskynsä, vaikka hieman miedompina. Samat lääkkeet siinäkin, ettei ala puutua rutiiniinsa. Ettei itsestä tule sitä kahden vuoden tähdenlentoa dominoivana, jonka jälkeen voi päättää, että ei tämä ollutkaan oma juttu. Saati, että oma sub joutuisi samassa ajassa kysymään itseltään, olisiko vaniljana hauskempaa.




Vir

hiz

  • Vieras
Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #1 : 09.11.2014, 10:52 »
Saati, että oma sub joutuisi samassa ajassa kysymään itseltään, olisiko vaniljana hauskempaa.


Omalla kohdallani olen huomannut, että vanilja nykyään on hauskempaa. Kun vartalon ja mielen muistissa on kaikki mitä D on sille tehnyt, niin pelkkä katse ja kosketus riittää endorfiinierityksen käynnistämiseksi. Jopa vaniljahetki (D:n kanssa) voi siis olla intensiivinen kokemus.

Ja kolumnin muuhun tekstiin: kyllä, D:n antamat kiksit aiheuttavat riippuvaisuutta. Sitä en kuitenkaan oikein allekirjoita, että tarvitsee koko ajan kovempaa saadakseen kiksinsä. Kun ymmärtää mitä esim uhkausten takana on, niin pelon voi saavuttaa nopeammin, ihan jo sanastakin.

Mutta tuo ehkä pätee enemmän kipunarkkareihin, että kivun täytyy olla kovempaa jotta niitä saa. En tiedä kun en ole kipunarkkari, enemmänkin pikkukipu/pikkupelosta alistuva. Itse saan nykyään kipukiksini nopeammin, vartalo varautuu heti pahimpaan, koska tietää kokemuksesta mitä on tulossa (vaikkei niin pahaa tulisikaan).

johannas

  • Vieras
Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #2 : 09.11.2014, 11:01 »
Tuo on kyllä totta, että vaniljaseksikin muuttuu aivan toisenlaiseksi tiettyjen kokemusten jälkeen. Asioilla voi leikitellä oman päänsä sisällä.

Omalla kohdallani suurimmat kiksit tulee nimenomaan yllätyksellisyydestä, siitä kun asiat lähtee etenemään suuntaan mistä minulla ei ollut hajuakaan.

misuli_n

Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #3 : 09.11.2014, 11:04 »
Minulla on ollut pitkä tauko kovan piiskauksen saamisessa.
Olen pitänyt taukoa, koska aloin pelkäämään sitä kipua, mistä ennen tunsin nautintoa.
Nyt haluan tuntea taas piiskan ja ruoskan iskut ihollani turvallisissa käsissä.

« Viimeksi muokattu: 09.11.2014, 17:41 kirjoittanut misuli_n »

johannas

  • Vieras
Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #4 : 09.11.2014, 11:06 »
misuli_n osaatko tai haluatko kertoa, miksi aloit pelkäämään?

Viridian

Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #5 : 09.11.2014, 23:09 »
Saati, että oma sub joutuisi samassa ajassa kysymään itseltään, olisiko vaniljana hauskempaa.


Omalla kohdallani olen huomannut, että vanilja nykyään on hauskempaa. Kun vartalon ja mielen muistissa on kaikki mitä D on sille tehnyt, niin pelkkä katse ja kosketus riittää endorfiinierityksen käynnistämiseksi. Jopa vaniljahetki (D:n kanssa) voi siis olla intensiivinen kokemus.


Allekirjoitan kyllä havaintosi, toimii kaikenlaiseen yhdessä hempeilyyn, omasta kirjaimesta riippumatta. Olen usein miettinyt, että miksiköhän sitä pitää kinkyillä niin maan perusteellisesti, kun sitten sen päälle se vanilja on niin kivaa. Että voisiko hypätä suoraan vaniljaan. Ja voihan sitä, mutta ei se ihan sama ole. Mutta ehkä mä vielä opin. Täysin. Vaniljaksi.

Kielioppinatsien opastusketjussa voisi sitten pohtia sanoja, miten vaniljaa voi taivuttaa, ja mikä ero on sillä, että on itse vanilja, vaniljuudessaan truu, verrattuna siihen jos on kummiskin kinky, joka nauttii myös vaniljan harrastamisesta, ja muistakin perin vaniljaisista asioista, kuten niistä niin mukavista turmeltavista vaniljoista. Onko vaniljana hauskempaa vai vanilja hauskempaa jos ei ole vanilja?

V (niinkuin vanilja)

-katy-

  • Vieras
Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #6 : 11.11.2014, 01:54 »
osaatko tai haluatko kertoa, miksi aloit pelkäämään?
En tiedä hänen tilanteestaan mitään,mutta hajatelmoinut tässä,että yksi syy pelkoon voisi olla se, että on vahingossa tai tarkoituksella menty yli rajojen ja sietokyvyn. Jos tulee tunne, ettei kukaan enää hallitse tilannetta,siinä on jotain silmitöntä,pelottavaa ja surullista.
 Jos jää yksin kaiken keskelle ja jos tuntuu, että äly meinaa jättää, niin kyllähän se voi olla pelottavaa.
No joo, mulla on ollut tosiaan aikaa miettiä

hiz

  • Vieras
Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #7 : 11.11.2014, 08:57 »
Onko vaniljana hauskempaa vai vanilja hauskempaa jos ei ole vanilja?


Voihan se olla, että vanilja saa vaniljastaan yhtä isot kiksit kun kinky sessiosta. Ei sitä voi tietää kun ei ikinä voi tietää mitä toinen tuntee.

Jos minä aikaisemmin olisin saanut vaniljasta samat kiksit mitkä nyt D:n kanssa saan vaniljasta, niin en tarvitsisi kinkyä. Satuttaminen ja pelko (suostumuksella ja taholta johon luotan) ja D:lle alistuminen toimi käynnistäjänä. Sen jälkeen koko vartalo toimii eri lailla. On se sitten endorfiineistä johtuvaa tai jostain muusta, mutta muutos on selvästi havaittavissa. Ja tuosta syystä vanilja on nautinnollisempaa. Tantramaisempaa, hetkessä pysyvää. Myöskin, pedon kanssa ei voi ruveta miettimään mitään muuta seksin aikana, täytyy keskittyä täysin häneen. Ilman pientä pelkoa voi ruveta laiskaksi, keskittyä muuhun (aiempiin tai tuleviin tapahtumiin) tai itseensä. Ja silloin ei pääse yhtä pitkälle.

Guide-Master

  • Baarikärpänen
  • ****
  • Viestejä: 949
  • En ole valmis, enkä toivo koskaan olevani valmis.
  • Galleria
Vs: Satuta mua, pelota mua
« Vastaus #8 : 12.11.2014, 14:13 »
Itse olen havainnut pelon tulevan tietämättömyyden puolelta, sen jälkeen kun on kokemus asiasta voi vasta käsitellä sitä tiedon kautta. Eli monesti sellainen mikä on ollut ehdoton "no" , muuttuu oikein lähestyessä miellyttäväksi. Eli oikealla tavalla lähestyttäessä voidaan traumojakin lähestyy, sillä subilla on aina omat henkilökohtaiset möröt, joiden tunteminen auttaa häntä tuntemaan itsensä paremmin.

Eli on mukava nähdä kun toisessa muutos käy, joka perustuu  tietoon eikä luuloihin,  joka myös hänen minäänsä rakentaa.  Eli adrenaliinia muuttuu endorfiinkisi kun asia ei ole enään pelottava. Toisaalta adrenaliinia käytetään D/s puolella syy ja seuraus perusteiden hyväkseen, jossa ratkaisun pelotetta epäonistumisen takia tämän tuo esille, jolloin endorfiini taistelee hyväksynnän kautta.

Eli ihmisen pää kun toimii erotaan,  niin myös sitä pitää käsitellä yksilönä.