Baarin kannatusmaksut
Onhan tätä tullut mietittyä, koska muuta juuri tehnytkään. Mitä on kinkyys ja kinkyseksi ja mitä on laatu elämässä..nuista kai on aika monenmonta tulkintaa ja omakohtaista mielipidettä ynnä kokemusta. Sekin että onko kinkyys/kinkyseksi osa normaalia elämää,vai onko se vielä jotenkin sairasta ja erillään pidettävää.Tai erityisen korostettavaa, jumalaista tapahtumaa ja toimintaa <-- "ei oltu niinkuin muut,mutta oltiin parempia",jos siis kinkyyden näkee ennenkaikkea yhteisöllisenä ja tiimitoimintana/ seksi on yhteistä,yhdessäolo on seksuaalisviritteistä toimintaa-Luultavasti yksinäisen kinkyn kokemus kinkyydestä on hieman erilainen kuin suhteessa/suhteissa elävien ja ehkä foorumilaiset ymmärtävät sanoittakin, että miksi
Itselle alistuminen&kipu ovat asioita, jotka saavat tasapainoon. Tarvitsen niitä. Tarvitsen sitä turvaa, jota ne tuovat minulle.
Itsensä hyväksyminen harvemmin huonontaa elämänlaatua. Vielä hienompaa on, jos sen jälkeen uskaltaa lähteä toteuttamaan ja kehittämään itseään niin, että saa ominaisuuksistaan mahdollisimman paljon hyvää irti.
Ongelma vain monille (erityisesti miespuolisille) jäsenille on se että oman kuuden tunnistaminen ei välttämättä riitä, jos ideoita sataa mutta niitä ei pääse tutkimaan kenenkään kautta. Omalla kohdallani myönnän tämän aiheuttavan turhautumista.
Ensiksikin kaikki käy -ihmiset ovat ylipäätään epäilyttäviä, subeina aivan erityisesti, koska kuka nyt tahtoisi viettää Dominoivaa aikaa seurassa joka ei tunne omia rajojaan ja saattaa kaataa vammojensa syyt toisten niskoille eissss
en halunnut väheksyä naisten kokemaa turhautumista, mutta tuoda esille että bdsm-baarin jäsenistä (cis/het)naisille nyt vain on enemmän tarjontaa.
Välillä kun näitä "olen 50-v. neitsytpeppu" ja "haluan että dommetat minua koppalakki päässä seuraavasti" -viestejä lukee, kieltämättä käy mielessä että kun minä joudun tekemisiin heidän kinkyytensä kanssa, heidän kinkyytensä laskee minun elämänlaatuani