Naiset ovat väkivaltaisenpia kuin miehet.

[Loc]

Tällä hetkellä jokaisella taholla on oman aatteen kannalta mukavia faktoja yllin kyllin. Näitä ristiriitaisia totuuksiahan on aina ollut. Nyt ne ovat vain keskiössä. Informaatiotulva jolla pyritään peittämään varsinaiset isot ongelmat. Propagandapoteroiden sijaan tulisi puhua pelkästään asiaa. Sellaista logiikkaa joka ei ole kumottavissa.

[Marimintti]

Miten väkivalta liittyy kinkyilyyn?

[Hirvaz]

Miten väkivalta liittyy kinkyilyyn?

Tämä on itse asiassa kiinnostavaa sekä tärkeää.

Miten väkivalta liittyy tai ei ei liity kinkyilyyn?

Täällä meillä päin tämä ulottuvuus on olemassa sitä varten, että tutustumme väkivaltaiseen, ahdistavaan, kammottavaankin puoleenme.

Huumorilla eikä ymmärryksellä tule olemaan sijaa.


  * )

[heinrich]

Hmm...
Johtune siitä, että kinkyilyssä leikitään väkivaltaa ja alistamista
Vai haluaako joku ihan oikeasti turpaansa?
Session, jonka jälkeen vedät sapuskasi pari kuukautta pillillä?
Mietihän vielä

Nagor tais vetää kiinni tän keskustelun jo ekalla sivulla.

Ei lisättävää.

[Maaria]

Välikommenttina vailla mitään sisältöä, mikä veisi keskustelua eteenpäin.

Olen täysin eri mieltä, etteikö naisten/äitien käyttämä fyysinen "väkivalta" lapsiaan kohtaan olisi tabu. Ja enemmän tabu kuin miehen läpsiminen. Äiti paljastaa itsestään lapsuuden traumat, ulosottolaskut, kyvyttömyyden hoitaa asioita, kiroilun, täyden elämänhallitsemattomuuden, puolison pettämisen ja vaikka sen puolison läpsimisen, mutta lasten lyöminen nousee pandoran lippaasta ihan viimosena ja vasta todella vankan luottamuksen jälkeen. Jopa tukistaminen tai kiinnikäyminen ovat niin pahoja asioita äideille, että niitä peitellään tai valehdellaan, ettei sellaista ole koskaan tehnyt.

Ja kyllä mä ymmärrän, että lasten pahoinpitely missään muodossa on tabu. Se on kielletty. Se on laitonta ja se on häpeällistä. Että käy pienempään fyysisesti kiinni. Että satuttaa omaa lastaan. Mutta harmittaa, kun asian häpeällisyys aiheuttaa sen, ettei siitä voi puhua. Ja puhuminen avoimesti tarkoittaisi vertaista tukea, häpeän purkautumista ja apukeinoja, jotta pystyisi hillitsemään itseään.

[Chmlnidae]

Voih, tottakai naisenergia on myös raivoisaa......se on elämää synnyttävää ja se on myös elämää tappavaa, sillä elämä syntyy kuolemasta. Katsokaa kuinka Kali, Parvatin toinen puoli, (maa, maailmankaikkeus, kaikki sanat ja tieto) tanssii Shivan päällä ja Shiva leikkii (!) kuollutta saadakseen hänet rauhoittumaan. Shivan kasvoilla on autuas ilme, sillä hänen miesenergiansa on passiivista. Aivan niin kuin tilanteessa tulee ollakin. Ei siksi että Kali tappaisi hänet, vaan siksi että kaikki turha on tapettava jotta voidaan saavuttaa ykeys. Yhteys/ykseys löytyy harmoniasta kun dualiteetit on kadotettu.
Mutta mies joka nostaa väkivaltaisen kätensä naista vastaan on kadottanut mahdollisuutensa yhteyteen (varmasti myös nainen joka väkivaltaisesti nostaa kätensä miestä vastaan).
Kristillinen kulttuuri on kadottanut naisjumaluuden, ja näin mahdollisuutensa yhteyteen (kts. edeltänyt keskustelu, ja koko aloitus).

Epäilen kovasti näiden pariskuntien jotka kaunistavat rikostilastoja mahdollisuutta yhteyteen ylipäänsä (syrjäytyminen, viina, huumeet etc, usein monen sukupolven jatkona, ja sinne se lapsiin kohdistuva väkivaltakin menee oli kyse sitten isästä, äidistä, veljestä, etc).

Mitä rikostilastoihin tulee niin ne ovat aina kulttuurisidonnaisia tulkintoineen. Seurantajärjestelmät ovat pitkiä. Niitä tutkiessa kannattaa ottaa huomioon kokonaisuus. Yksittäisten lauselmien vetäminen on populismia ja vailla ymmärrystä.

http://vignette4.wikia.nocookie.net/mythology/images/c/cd/Tumblr_m6c4bvYqtP1qa1hevo1_1280.jpg/revision/latest?cb=20130402062704


https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/156257/Katsauksia_7_Niemi_%26_Danielsson_Rikollisuustilanne_ja_seuraamusj%C3%A4rjestelm%C3%A4_2014_Tiivistelm%C3%A4_2015.pdf?sequence=2

[stoge]

Ja siinä tilastokeskuksen data joka kai on se puolueeton sitten.... 
Yllättävää oli että 52% miehiin kohdistuvasta väkivallasta (rajauksilla tottakai!) on naisten tekemää....

Lähde :

http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/

[IKRM]

Mutta harmittaa, kun asian häpeällisyys aiheuttaa sen, ettei siitä voi puhua. Ja puhuminen avoimesti tarkoittaisi vertaista tukea, häpeän purkautumista ja apukeinoja, jotta pystyisi hillitsemään itseään.

Tällä hetkellä tuota asiaa peitellään sillä, että kaikin tavoin julkisuudessa tuodaan esille miesten väkivaltaisuutta.

Siinä on kyse hiukan samasta ilmiöstä kuin on nähtävillä esimerkiksi kirkon piirissä, jossa huomiota viedään koko ajan pois todellisista ongelmista arvostelemalla toisia ja vaatimalla toisilta asioita, joihin ei itse olla kyetty.

IKRM

[IKRM]

Yksittäisten lauselmien vetäminen on populismia ja vailla ymmärrystä.

Unohdit rasismin, fasismin sekä kolisevat uunin luukut, lapsellisuuden sekä miehisyyden puuttumisen.

IKRM

[nagor]

Välikommenttina vailla mitään sisältöä, mikä veisi keskustelua eteenpäin.

Olen täysin eri mieltä, etteikö naisten/äitien käyttämä fyysinen "väkivalta" lapsiaan kohtaan olisi tabu. Ja enemmän tabu kuin miehen läpsiminen. Äiti paljastaa itsestään lapsuuden traumat, ulosottolaskut, kyvyttömyyden hoitaa asioita, kiroilun, täyden elämänhallitsemattomuuden, puolison pettämisen ja vaikka sen puolison läpsimisen, mutta lasten lyöminen nousee pandoran lippaasta ihan viimosena ja vasta todella vankan luottamuksen jälkeen. Jopa tukistaminen tai kiinnikäyminen ovat niin pahoja asioita äideille, että niitä peitellään tai valehdellaan, ettei sellaista ole koskaan tehnyt.

Ja kyllä mä ymmärrän, että lasten pahoinpitely missään muodossa on tabu. Se on kielletty. Se on laitonta ja se on häpeällistä. Että käy pienempään fyysisesti kiinni. Että satuttaa omaa lastaan. Mutta harmittaa, kun asian häpeällisyys aiheuttaa sen, ettei siitä voi puhua. Ja puhuminen avoimesti tarkoittaisi vertaista tukea, häpeän purkautumista ja apukeinoja, jotta pystyisi hillitsemään itseään.

Joo, se mitä ollaan unohdettu tehdä on että pitäisi määritellä mitä on väkivalta ja miten se ilmenee. Lasten ja sitä ennen vaimojen ruumiillinen kurittaminen oli normaali ja hyväksytty/laillinen käytäntö vielä jokin aika sitten. Ei siihen liittynyt mitään häpeän tunnetta, päinvastoin oltiin kenties ylpeitä että täytetään kasvattajan / aviomiehen rooli niinkin kelvollisesti. "Ken vitsaa säästää hän lastaan vihaa!" Näin lapsista tuli parempia ihmisiä aikuisina. Jos kuitenkin puhutaan siitä että toinen vahingoittaa esimerkiksi nyrkein, ei sellaista välttämättä silloinkaan hyväksytty että lapset tai vaimo käppäilevät kylällä silmät mustina ja naama täynnä ruhjeita. Sellainen väkivaltaisuus perheessä ei ole varmaan koskaan ollut sosiaalisesti hyväksyttyä ilman jotakin pätevää oikeutusta. Koska lasten tai vaimon vahingoittaminen ei ollut se juttu, varsinkin täällä pitäisi ymmärtää että toista voi rankaista satuttamalla joka voi olla alistavaa tai nöyryyttävää mutta jos toinen vahingoittuu jotenkin kunnolla lopputuloksena erityisesti siten että siitä syntyy hengenvaara, on se täysin eri asia. Jos sen sijaan että annetaan remmistä vähän tai tukistetaan lyödään nyrkillä naamaan, on lopputulos usein aivan eri.

Nykyään tällaista erottelua ei rikosoikeudellisesti tehdä vaikka se voidaan varmasti ottaa huomioon että miten väkivalta on toteutettu. Et saa antaa lapselle remmiä, et nokkosia, etkä tukistaa. Et saa myöskään lyödä tai potkia. Äiti joka antaa remmiä tai nokkosia on eri asia kun äiti joka humalapäissään potkii lapsia tai viiltelee näitä terävillä esineillä. Sellainen äiti on sekopää eikä kelvollinen äidiksi. Joku joka haikailee ruumiillisen kurituksen aikoja ja haluaisi vähän ojentaa riehuvia lapsiaan antamalla remmiä, en pysty näkemään hänessä muuta vikaa kuin se että hänen tulisi ottaa lainsäädäntö ja aikamme arvomaailma huomioon ja kantaa seuraamukset jos hän mielii lapsiaan ojentaa (olen keskustellut tästä viimeaikoina paljon, monet lapset kyllä kaipaisivat vähän enemmän kuria). Sitten kun luetaan tilastoja niin nämä kaikki tapaukset lasketaan samaan kategoriaan.

[sweetchild]

Fyysisestä väkivallasta (siitä kai tässä ketjussa ainoastaan on kyse) en tiedä, mutta naiset kyllä ainakin kuulopuheiden mukaan hallitsevat henkisen väkivallan johtoaseman enemmin kuin miehet. Lähteitä en kyllä osaa sanoa enkä edes jaksa etsiä, mutta näin olen käsittänyt.

[Chmlnidae]

Miten väkivalta liittyy kinkyilyyn?

Ei mitenkään. Ainakaan minun kinkyyni. Tunteet kyllä liittyvät, ja tuntemukset. Mutta se on toinen juttu. Oikein mielenkiintoinen. Paljon mielnkiintoisempi kuin tämä.

Toki voidaanhan täällä käsitellä asioita jotka yleisemmin liittyvät ihmisen kulttuurisiin ja sosiaalisiin juttuihin. (ja jos joku haluaa ajatella että kyse on biologiasta niin aivan vapaasti, minä en ajattele niin, enkä tule ajattelemaankaan, se on asia jonka olen käsitellyt jo ajat sitten, ne jotka eivät ole voivat toki jatkaa käsittelyään, itse keskityn muihin juttuihin jo, sellaisiin jotka vielä kaipaavat miettimistäni)

[-katy-]

Olen täysin eri mieltä, etteikö naisten/äitien käyttämä fyysinen "väkivalta" lapsiaan kohtaan olisi tabu. Ja enemmän tabu kuin miehen läpsiminen. Äiti paljastaa itsestään lapsuuden traumat, ulosottolaskut, kyvyttömyyden hoitaa asioita, kiroilun, täyden elämänhallitsemattomuuden, puolison pettämisen ja vaikka sen puolison läpsimisen, mutta lasten lyöminen nousee pandoran lippaasta ihan viimosena ja vasta todella vankan luottamuksen jälkeen. Jopa tukistaminen tai kiinnikäyminen ovat niin pahoja asioita äideille, että niitä peitellään tai valehdellaan, ettei sellaista ole koskaan tehnyt.

Ja kyllä mä ymmärrän, että lasten pahoinpitely missään muodossa on tabu. Se on kielletty. Se on laitonta ja se on häpeällistä. Että käy pienempään fyysisesti kiinni. Että satuttaa omaa lastaan. Mutta harmittaa, kun asian häpeällisyys aiheuttaa sen, ettei siitä voi puhua. Ja puhuminen avoimesti tarkoittaisi vertaista tukea, häpeän purkautumista ja apukeinoja, jotta pystyisi hillitsemään itseään.

Nykyisin netissä tunnetaan puhuvan lähes kaikesta maan ja avaruuden välillä,mutta ehkä tämä on yksi niitä rankempia aiheita.

Mä olen se surullisen kuuluisa yh,ainut vanhempi, ilman tukiverkkoja tai ainakin kotona hoidon lapsen yksin. Totean vain,sen että jos lähtee lastaan pieksemään vaatii aika matalaa kynnystä vihan hallinnassa ja alentunutta itsehillintää. Uskoisin että kaikkia joskus vähintään hermostuttaa oma lapsi jo pienenä- on vaikka nukuttanut veijaria kuutisen tuntia ja sitä ei voi siirtää kellekään hoidettavaksi vaikka itsekin olisi jo naatti.
Ei sitä tiennyt,onneksi toisaalta,että kuinka paljon vanhemmuus ja yksin vaatii.
En alkanut väkivaltaiseksi,vaikka itse olin sen kokenut ja koin toisen vanhemman kohdalta edelleen.. No se oli sitä henkistä laatua ja ihminen oli sairas henkisesti..
Mulle kai syntyi niin luja side pieneen heti alussa,ehkä hoidon vähän itseänikin siinä samalla.
Uskon,mutten tiedä,että side ja suojeluhalu omaa lasta kohtaan voi olla suuren suuri ja jos niin käy,että alat piestä häntä, on tosiaan mietinnön paikka.

Ehkä välinpitämättömyys on isompi ongelma, kautta linjan- ei jaksa,ei viitti ja varsinkaan väkivalta tilanteissa  toisten kohdalla. Selvittäköön kukin omat ongelmansa. Pelko voi myös estää auttamasta.

Ehkä kaikkein vaikein ja haastavin suhde on suhde omaan lapseen- vastuu ja se mietintö,että tekikö koskaan riittävästi ja jos tietää ettei aina jaksanut, hyväksyä se,että niin se vain meni,ei voi muuttaa mennyttä,ei voi taikoa mahdottomia,yhdestä vanhemmasta ei saa puristettua kahta millään saati muita läheisiä-

Ei millään ole pystynyt pitää yllä mitään "amerikkalaista perheidyllipossea", mutta joillekin se tuntuu olevan tärkeä ylläpitää  (=

[Maaria]

Mutta harmittaa, kun asian häpeällisyys aiheuttaa sen, ettei siitä voi puhua. Ja puhuminen avoimesti tarkoittaisi vertaista tukea, häpeän purkautumista ja apukeinoja, jotta pystyisi hillitsemään itseään.

Tällä hetkellä tuota asiaa peitellään sillä, että kaikin tavoin julkisuudessa tuodaan esille miesten väkivaltaisuutta.

Mielestäni taas asiaa ei peitellä mitenkään eikä millään. Miesten väkivaltaisuudella tai sen tilastoinnilla ei ole mitään tekemistä keskustelun puutteelle äitien tai vanhempien väkivallan käytöstä lapsia kohtaan.

Koska nykyvanhemmat eivät lyö lapsiaan. Vanhemmat eivät käy käsiksi. Sellaista teemaa ei ole olemassa kuin jossain "niissä perheissä" "lasu-tapauksissa" "huono-osaisuuden oireena" "huonoissa perheissä". Pienikin viite fyysisestä kurituksesta jälleen siirretään johonkin muualle käsiteltäväksi, koska se on niin sairasta, pahaa ja tuomittavaa. Poissa silmistä paremmissa ammattilaiskäsissä hoidettavana. Jos asia olisi hiemankaan pienempi tunnelataukseltaan, niin naapuri uskaltaisi sanoa naapurilleen, jotta minäkin tukistin ja me selvitettiin se tai joku julkkis kirjoittaisi blogiinsa aiheesta omalla nimellään "läpsäisin lastani, mutta rakkaus säilyi" tai terveydenhoitaja/opettaja/kuraattori istuisi alas, tarjoaisi nenäliinaa ja sanoisi, miten mä voin auttaa sua.

Tai sitten asia jätetään huomaamatta ja huomioimatta, koska siitä ei voi puhua eikä sitä ole oikeasti olemassa.

Kuvitelkaa äityleissä ketju "Käsi ylös kuka on lyönyt lastaan", MLL avoin vertaistukiryhmä Lyömätön lapsuus, srk:n perhekerhon aiheena "äidit jakavat kokemuksiaan, miten tukistamistilanne on selvitetty lapsen kanssa" tai vauva.fi sivuilla ketju, miten päästä huono äiti fiiliksistä, kun on repinyt ja lyönyt lastaan. Ei-ole-tainnut-viime-aikoina-näkyä.

Kun sitten taas miehille on vertaistukiryhmiä liittyen väkivaltaan, perheväkivalta tukiryhmiä tai nuorille vihan hallinta kursseja.

[Loc]

Väkivalta ja voimankäyttö erikseen. Pikkupsykopaattia estetään lyömästä toisia ihmisiä, ottamalla vaikka syliin. Pikkupsykopaattia ei vedellä tuntia turpaan ilman mainoskatkoja vaan se istuu siinä sen verran kun riehumisen lannistuminen vaatii. Kun taas keskusteluyhteys niin selvitetään miksi teki näin.